Lue keskustelun säännöt.
Mies tuhoaa terveellisen ruokavaliomme! :(
13.02.2014 |
Ollaan miehen kanssa molemmat ylipainoisia, oikein reilusti. Minullakin alunperin lähes 100 kg kannettavaa.
Nyt olen herännyt siihen, että näin ei voi jatkua - jo ihan lapsenkin vuoksi. En halua, että hänestä tulee lihava. Olen nyt muuttanut ruokavaliota: meillä syödään lautasmallin mukaan, on enemmän vihanneksia, ei herkkuja joka päivä. Olen laihtunut kuukaudessa 6 kg. :)
Ja liikuntaakin olen lisännyt.
Meillä oli siis aiemmin monta kertaa viikossa vaikka uuniranskalaisia. Jäätelöä lähes joka päivä. Karkkia, sitä rataa. Nyt en enää noita osta. Kerran, kaksi viikossa voi syödä yhden herkun ja ranskalaisia tai pizzaa tms. voi olla max kerran kuussa.
Mutta mitä tekee mies? Marisee ruoasta, hän ei tätä syö (kyseessä linssimuhennos ja possun sisäfile). Hän haluaa ranskalaisia, hän haluaa jäätelöä.
Sitten mies kantaa kaupasta kolme litraa jäätelöä pakkaseen. Sipsipusseja. Karkkia. Ranskalaisia. Pullaa.
Eilen söi yksi yhden jäätelölitran lähes kokonaan. Sipsipussi menee heittämällä yhdessä illassa. Eilen vielä, kun olin lapsen kanssa iltapalalla (hedelmäsalaattia ja viiliä), haki karkkipussista suklaapatukan ja heilutteli sitä siinä meidän nenän edessä.
Sano siinä sitten lapselle, että karkkia ja jätskiä syödään kerta viikkoon, kun isä mättää lautaselle keon jäätelöä ja istuu telkkaria tuijottaen ja herkkuja vääntäen.
Puhe ei auta. Kun mies HALUAA herkkuja.
Surkeinta tässä on se, että miehellä on itsestään urheilullisen ihmisen mielikuva. Toistelee koko ajan, että hän saa kilot hetkessä pois, kun haluaa. Koska hän on niin urheilullinen. Ja jos hän käy uimassa, voi syödä mielinmäärin herkkuja. Samalla naureskelee minun kävelylenkeilleni ja tuhahtelee, kun en ole urheilullinen ihminen.
Mikä neuvoksi? :(
Kommentit (83)
Koko perhe ravintoterapeutin juttusille? Tai lääkärin? Miehesi veri ym arvot tuskin normaalit tuolla ruualla. Jos heräisi edes siihen, kun kuulee joltain ulkopuoliselta tappavansa itsensä tuollaisella mässäilyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No josko sopisit miehen kanssa että lapsen hereillä ollessa ei herkutella. Tai jos jos herkuttelee niin sitten menee vaikka makkariin herkuttelemaan ja laittaa oven kiinni. Meillä on siis makkarissa myös tv.
Tai näin siis meillä syödään :) meillä kans tuo herkuttelu aikuisten ongelmana ja siitä pitäis kyllä päästä eroon ihan omankin terveyden takia mutta lapsilta herkut on pidetty visusti piilossa ja saavat vain kerran viikossa herkutella.
Minä ja lapset syödään lautasmallin mukaisesti, miehen kanssa on sovittu että syö sen minkä syö (ei syö esim kaalia, mutään keitettyjä kasviksia jne, tuoreira kasviksia syö jonkinverran). Mutta pitää päänsä kiinni lasten takia. Meillä ei lapsetkaan saa sanoa ruoasta että pahaa yök, niin miksi aikuinen ihminen sais. Kaikille sama ruoka tarjolle ja samat säännöt.
Sanot lapselle, että isin ruokavalio on epäterveellinen eikä sellaista voi noudattaa muuta kuin aikuiset omasta valinnastaan (vrt. tupakka ja alkoholi) ja että sinä ja lapsi syötte terveellistä ruokaa, jotta pysytte terveinä. Isä sitten tekee mitä tekee.
Ignooraa miehesi lapsellinen käytös tyystin. Jatko omaa projektiasi, kyllä hän sitten vuoden kuluttua katsoo kun vaimo on laihtunut normaalipainoiseksi ja itse elää läskeinensä. Selkeästi häntä jo nyt harmittaa onnistumisesi ja itsekurisi.
Ihan oma lukunsa on se, miten te kaksi olette päätyneet parisuhteeseen keskenänne kun arvostus toista kohtaa on tuota luokkaa ja toisen lenkeille tuhahdellaan ja vähätellään.
Todella typerä ukko, jos marisee lasten kuullen hyvästä ruoasta. Pitäisihän hänen ymmärtää tukea sinua, vaikka yksin ollessaan mättäisi mitä suuhunsa. Jos kahdestaan ei keskustelu onnistu, niin ehkä joku terapeutti voisi auttaa siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä kokovartalopeiliin kuva urheilullisesta miehestä ja kysy mieheltäsi peilin edessä että näyttääkö hän tältä?
Onko miehesi tyhmä? Eikö hän ymmärrä terveellisen ruokavalion merkitystä? Mitä hän sanoo asiasta kun puhutte siitä asiallisesti? Jos hän ei todella ymmärrä terveellisen ruuan merkitystä, eikä haluakaan ymmärtää, ei ole paljon tehtävissä. Voit tietysti raahata kirjoja ja esitteitä ja nettisivuja näytille, mutta jos hän ei halua ottaa opikseen, hänen ei tarvitse. Aikuinen saa päättää itse millä terveytensä pilaa.
Sinulta vaatii tietysti enemmän tahdonvoimaa pitää kiinni dieetistä. Tee se ihan sisulla, näytä miehellesi että hänen lapsellinen temppuilunsa ei saa sinua takaisin epäterveelliseen mussutukseen. Ja ennen kaikkea tee se lapsesi takia. Lapselle voit kertoa, että isä ei välitä syödä terveellisesti, ja hän voi sen takia sairastua. Isä saa sitten selittää lapselle syitään. Pysy asiallisena äläkä ala haukkua isää tai riidellä hänen kanssaan lapsen kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, ihan hyviä vihjeitä.
Juttelen tänään miehelle, että yrittää syödä niitä herkkujaan niin, ettei lapsi näe. Tosi kurjaa, kun tein kaikille yhteistä terveellistä herkkua (sitä hedelmäsalaattia, jossa oli vaikka mitä: mansikoita, banaani, omppua, päärynää, tuoretta mangoa, appelsiinia, jne.), niin mies "pilaa" senkin mättämällä samalle lautaselle jäätelöä.
Onneksi itseä ei enää nuo herkut edes kauheesti houkuta. Olen päässyt eroon sokeriaddiktiosta. Mutta haluan, että herkkuihin on normaali suhtautuminen: esim. kun on ystävänpäivä, teen ystävänpäiväkakun ja laskiaisena sitten on kyllä laskiaispullia. Mutta herkut on tästälähin minulle ja lapselle juhlahetken kiva lisä, ei osa päivittäistä ruokavaliota.
Yritän myös sanoa lapselle tuosta, että isi nyt tekee epäterveellisiä valintoja, me ei tehdä... Hm, 3-vuotiaalle voi olla pikkuisen vaikea perustella. :)
Mutta itse aion nyt laihtua normaalipainoiseksi. Olen antanut itselleni aikaa 2 vuotta. Tavoite oli - 10 kg 1.6.2014 mennessä. Nyt vaikuttaa siltä, että saavutan sen tavoitteen ehkä jo aiemmin. :) Sitten joku ihana palkinto mulle ja lapselle (ei syötävää vaan vaikka kylpylään) ja uusi tavoite kehiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:31"]
Ignooraa miehesi lapsellinen käytös tyystin. Jatko omaa projektiasi, kyllä hän sitten vuoden kuluttua katsoo kun vaimo on laihtunut normaalipainoiseksi ja itse elää läskeinensä. Selkeästi häntä jo nyt harmittaa onnistumisesi ja itsekurisi.
Ihan oma lukunsa on se, miten te kaksi olette päätyneet parisuhteeseen keskenänne kun arvostus toista kohtaa on tuota luokkaa ja toisen lenkeille tuhahdellaan ja vähätellään.
[/quote]
No, kun tutustuimme, olimme molemmat normaalipainoisia. Minä 58 kg... Sitten muutimme yhteen. Ja yhdessäolo meni siihen, että istutaan sohvalla, katsotaan tykiltä leffoja ja SYÖDÄÄN. Typerää, tosi typerää... Siihen syömiseen ja herkkuihin ja liikkumattomuuteen jäi koukkuun. :(
Joo, minua itseäkin yllättänyt tuo miehen tuhahtelu minun kävelyilleni. Ja hänen siskonsa (joka oikeesti on urheilullinen) jatkaa samaa rataa, kävelyistä ei mitään hyötyä. Mutta hei, 100 kg painavana ei PYSTY hölkkäämään kuin hetken. Ja yritin käydä jumpassa, ne on tehty laihoille, ei pysty. Mistä löytäisinkään läskien mimmien helpon jumpan...
Uimassa en nyt talvella voi käydä, ennen kuin saan ihotulehduksen talttumaan. Sekin hyvällä mallilla, varmaan siksi, kun olen alkanut syödä terveellisemmin.
Kyllä itse vaan olen todennut, että kuukauden kävelylenkeillä on kunto pikkasen kohentunut. Kyllä minäkin juoksin sillon, kun painoin sen 58 kg. Ehkä joskus vielä! :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:37"]
Mutta haluan, että herkkuihin on normaali suhtautuminen: esim. kun on ystävänpäivä, teen ystävänpäiväkakun ja laskiaisena sitten on kyllä laskiaispullia. Mutta herkut on tästälähin minulle ja lapselle juhlahetken kiva lisä, ei osa päivittäistä ruokavaliota.
[/quote]
Tästä on kyllä normaalius kaukana. Normaaliin ruokavalioon kuuluu herkkuja jos ei joka päivä (jälkiruoka) niin ainakin useamman keran viikossa. Mikään juhlapäivän juttu herkut eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:32"]
Todella typerä ukko, jos marisee lasten kuullen hyvästä ruoasta. Pitäisihän hänen ymmärtää tukea sinua, vaikka yksin ollessaan mättäisi mitä suuhunsa. Jos kahdestaan ei keskustelu onnistu, niin ehkä joku terapeutti voisi auttaa siinä.
[/quote]
En mä sitä saa terapeutille vaikka tekisin mitä...
Mutta tosiaan, esim. viime viikonloppuna mies kinusi jäätelöä ja kinuskikastiketta, enkö nyt laittaisi.
Mätin sille lautaselle ison kasan jäätelöä ja kamalasti kinuskikastiketta päälle. Oikein uhalla. Lapselle laitoin pikkuisen. Itse en ottanut.
Mies tuli keittiöön ja alkoi vikistä, miksi en hänelle tehnyt, tein vaan itelleni... Sanoin, että tossa, toi on sun, ala vääntää. Mies oli huuli pyöreänä,että missä SUN jätski sitten on. Totesin vaan, etten ota, kun ei yhtään tee mieli. Otan herkkua vaan, jos on herkkunälkä ja nyt ei ole. Periaatteessa oisin voinut jätskiä syödä, kun en sillä viikolla ollut mitään herkutellut, muttei yhtään vaan tehnyt mieli.
Kummastelen itsekin. :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:35"]
Onko miehesi tyhmä? Eikö hän ymmärrä terveellisen ruokavalion merkitystä? Mitä hän sanoo asiasta kun puhutte siitä asiallisesti? Jos hän ei todella ymmärrä terveellisen ruuan merkitystä, eikä haluakaan ymmärtää, ei ole paljon tehtävissä. Voit tietysti raahata kirjoja ja esitteitä ja nettisivuja näytille, mutta jos hän ei halua ottaa opikseen, hänen ei tarvitse. Aikuinen saa päättää itse millä terveytensä pilaa.
Sinulta vaatii tietysti enemmän tahdonvoimaa pitää kiinni dieetistä. Tee se ihan sisulla, näytä miehellesi että hänen lapsellinen temppuilunsa ei saa sinua takaisin epäterveelliseen mussutukseen. Ja ennen kaikkea tee se lapsesi takia. Lapselle voit kertoa, että isä ei välitä syödä terveellisesti, ja hän voi sen takia sairastua. Isä saa sitten selittää lapselle syitään. Pysy asiallisena äläkä ala haukkua isää tai riidellä hänen kanssaan lapsen kuullen.
[/quote]
Olen itse hankkinut nyt paljon tietoa ravitsemuksesta ja haitallisista aineista, joita ravinnon kautta voi saada, kuten akryyliamidi ja lisätty fruktoosiglukoosisiirappi. Olen miehelle näistä puhunut. Pitää mua ihan hassahtaneena.
Kyllä mieskin välillä innostuu terveysjutuista, kuten siitä, että sitten laihtuu, kun syö yhden greipin/päivä. Mutta aika tehokkaasti negatoituu greipin mahdollinen vaikutus, jos sitä yrittää sipsipussillisella tehostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähättelevä, lyttäävä asenne on minusta miehessäsi vielä suurempi ongelma kuin hänen ruokavalionsa. Jos toista ei kunnioita, silloin on jo asiat aika huonosti. Toivottavasti tuo on miehen osalta vain muutosvastarintaa, joka menee ohi.. Hienoa, että et ole luovuttanut terveellisemmän elämän suhteen ja käyt kävelyilläkin.
Jotkut miehet vaan haluavat syöttää vaimonsa tai tyttöystävänsä jumbomittoihin oman mustasukkaisuutensa vuoksi. AP:n miehen syömiskäyttäytyminen vaikuttaa hieman lapselliselta. Ukko ei näköjään mieti sitä, että isää tarvitaan vielä monta vuotta. Tuolla ruokavaliolla pumppu pettää viimeistään nelikymppisenä.
Mies käyttäytyy todella huonosti! Jos olisi kyse vaan teistä kahdesta niin ok, jokaisella on kai oikeus tuhota oma terveytensä jos välttämättä haluaa. Mutta teillä on nyt lapsi ja VASTUU antaa hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Miehen on vähintäänkin herkuteltava vain silloin, kun lapsi ei näe. Se nyt on vähintä, mitä hän voi tehdä! Toisaalta niin ikävää kuin asia onkin, niin et voi pakottaa miestäsi laihduttamaan, vaan muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:45"]
En mä sitä saa terapeutille vaikka tekisin mitä...
Mutta tosiaan, esim. viime viikonloppuna mies kinusi jäätelöä ja kinuskikastiketta, enkö nyt laittaisi.
Mätin sille lautaselle ison kasan jäätelöä ja kamalasti kinuskikastiketta päälle. Oikein uhalla. Lapselle laitoin pikkuisen. Itse en ottanut.
Mies tuli keittiöön ja alkoi vikistä, miksi en hänelle tehnyt, tein vaan itelleni... Sanoin, että tossa, toi on sun, ala vääntää. Mies oli huuli pyöreänä,että missä SUN jätski sitten on. Totesin vaan, etten ota, kun ei yhtään tee mieli. Otan herkkua vaan, jos on herkkunälkä ja nyt ei ole. Periaatteessa oisin voinut jätskiä syödä, kun en sillä viikolla ollut mitään herkutellut, muttei yhtään vaan tehnyt mieli.
Kummastelen itsekin. :)
[/quote]'
Kuullostaa 12-vuotiaalta pikkupojalta ennemmin kuin mieheltä. Vinkuu ja narisee, passauttaa sinua. Pistä se äijäs kuriin :-DDD
Jos sanot, että ero tai ravintoterapia, niin kumman mies valitsee?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:37"]
Mutta haluan, että herkkuihin on normaali suhtautuminen: esim. kun on ystävänpäivä, teen ystävänpäiväkakun ja laskiaisena sitten on kyllä laskiaispullia. Mutta herkut on tästälähin minulle ja lapselle juhlahetken kiva lisä, ei osa päivittäistä ruokavaliota.
[/quote]
Tästä on kyllä normaalius kaukana. Normaaliin ruokavalioon kuuluu herkkuja jos ei joka päivä (jälkiruoka) niin ainakin useamman keran viikossa. Mikään juhlapäivän juttu herkut eivät ole.
[/quote]
Minusta herkut ei kuulu jokaiselle päivälle. Enää. Jälkiruoka voi olla kiivihedelmä tai marjakiisseli tai vispipuuroa. Mutta en halua lasta totuttaa siihen, että joka päivä on oltava joku sokerinen herkku.
Jälkkäri voi toki pari kertaa viikossa olla vaikka yksi käsintehty suklaakonvehti. Mutta kyllä jätskit ja leivonnaiset on meillä nyt rajattu kertaan tai kahteen/viikko. En usko olevan lapsellekaan pahaksi, vaikka hänelle sallin toki enempi herkkuja kuin itselle, koskei hän ole lihava. Mutta hänelle nyt jälkkäriksi sopii vaikka muutama suklaarusina.
Mutta mitään kaupan maustettuja jogurtteja tai muroja en meille enää osta kuin toooooosi harvoin. Ja karkkipäivä ei voi olla joka päivä.
Itse käyn kehonhuolto-jumpassa. En ole ylipainoinen, mutta mielestäni käy hyvin ylipainoiselle. Ei hyppimistä tms, rauhallinen tahti.
Tutki liikuntaseurojen ohjelmat. Liikuntakeskuksissa on varmasti ihmisiä,jotka osaa neuvoa sopivan jumpan.
En tiedä, tosi kurjalta vaikuttaa.