Lue keskustelun säännöt.
Minusta lapsilla parempi ikäero on 4v kuin 2v
05.05.2012 |
Tuntuu "hölmöltä" miten kukaan voi haluta lapset noin peräkkäin kun kahden vuoden ikäerolla.
Haluutteko perustella mulle te, keiden lapset on 2v ikäerolla, että miksi näin vai tuliko muuten vaan?
Itse kannatan 4v ikäeroa siksi, koska esikoinen saa rauhassa olla perheen ainut vauva. Vauvahan on myöskin tietysti enemmän riippuvainen äidistään kuin isästään, joten saa vielä äidin jakamattoman huomionkin. Kaksi vauvaa olisi aivan liian raskasta hoitaa, vaikka olisikin kaksi aikuista perheessä. Enkä edes raskisi kun toinen on liian pieni ja mun mielestä 2v on ihan liian pieni myöskin ottamaan " isoveljen tai siskon vastuun " ja se vastuu tai pitäiskö sanoo ennemmin rooli on aika suuri taakka iskettynä niskaan jo tuossa iässä... Muutenkin, eihän se esikoinen edes tajua, kun äiti rupeaa odottamaan hänelle sisarusta siinä iässä kun esikoinen on 1v niin mitenkä se esikoinen osaisi edes nauttia sisaruksen tulosta, koska ei ymmärrä sen asian päälle yhtikäs mitään? Ja 3-vuotiashan jo ymmärtää kyllä, että äiti on nyt raskaana toisen kerran ja odottaa hänelle sisarusta, 3-vuotias osaa iloitakin eritavalla siitä sisaruksen tulosta kun tajuaa mitä se tarkoittaa ja musta on muutenkin mielenkiintoista, että saa seurata vierestä raskauden kulkua ja että miten se pikku vaavi siellä mahassa kehittyy... Sitten ihan itseni takia myös, raskausmasu on toki kaunis, mutta raskauden aikana tulleet vaivat, sitten se synnytyksen kipu ja vielä imettämiset yms. siihen päälle niin itse en ainakaan jaksaisi heti kokea sitä samaa rumbaa uudestaan, pitää antaa itsensäkin vähän levätä välillä ja palautua ja nauttia siitä kun kroppa kerkeää olla pidemmän ajan taas hyvässä kuosissa ! Musta sisarusten tarkoitus ei ole olla kavereita, kaverit he löytävät muualta oman ikäisistään tai myöhemmin sitten vanhemmista jne, sisarusten on tarkoitus olla SISARUKSIA. Sitten mitenkä määritetään se, mitä sisaruus on, niin se on minun mielestä ihan ensimmäiseksi sitä toisesta huolenpitoa ja auttamista, joten siinä ei ole silloin väliä millään iällä ja että leikitäänkö yhdessä hiekkalaatikolla vai ei !
Tää on mun mielipide. Ja yhtälailla se kuopuskin saa sitten rauhassa olla perheen vauva, vaikka toinen lapsi olisikin, koska hän nimenomaan on silloin LAPSI ei enää VAUVA
Kommentit (70)
Ensinnäkin, minusta 2 vuotias ei ole VAUVA. Meillä ollaan vauva 1vuoteen asti, sen jälkeen taaperoita. Nyttenkin kotona on 2vuotias (jolla ei pienempiä sisaruksia, eikä edes tulossa) mutta tuohan on jo ihan omatoiminen poika. Syö itse, pukee vähän itse, riisuu itse, käy potalla, leikkii isoveljien kanssa...jne. Ihan hassua kutsua tuon ikäistä vauvaksi.
Joten en yhdy tuohon ap:n mielipiteeseen 2 vuoden ikäeron ongelmallisuudesta. Minusta 2 vuoden ikäero on parempi kuin 4 vuoden. Meidän perheessä löytyy molemmat, joten minulla on kosketuspintaa tähän.
2 vuotias on mukavan ikäinen tajuamaan, että toinen on pienempi. Eli ei satuta tai häiritse vauvaa mitenkään. Mutta koska on niin pieni vielä, niin sopeutuu tosi kivuttomasti uuteen tulokkaaseen. Vauva kun ei sinäänsä tarvitse vielä kauheasti vaivaa hoidossaan, se menee siinä samalla. Niin sen taaperon 2 vuotiaan kanssa voi vielä touhuta pitkään aika mukavasti. Niin pitkään kunnes pienempi lähtee liikkeelle. Sit on vähän haastavampaa, mutta sitten alkavatkin jo leikkiin mukavasti yhdessä.
Meillä 2 vuoden ikäerolla olevat sisarukset ovat ihan parhaita ystäviä keskenään. Ja se oli se syy minkä takia halusinkin lapset pienellä ikäerolla. Nyt kun ovat 6v ja 4v niin ihan yks yhteen menee leikit, yhdessä opettelevat lukemaan ja mielenkiinnon kohteet on aivan samat. Tosi kivaa seurata. Meillä myös löytyy tosiaan tuo 4v ikäero. Vanhin lapsi on nyt 10 vuotta ja vaikka poika hänkin, niin ei oikeastaan kauheesti ole koskaan leikkinyt 4vuotta nuoremman veljensä kanssa. Ikäeroa oli jotenkin jo liikaa. Tappeluita on ehkä myös vähemmän, mikä on kiva, mutta suhdekaan ei tunnu niin läheiseiltä.
Ja vanhempana se on sitten kuormittavaa kun lapsilla ei löydy yhteisiä leikkejä, niin sitä joutuu aikuinen leikittämään ja keksimään tekemistä lapsille joilla ei ole seuraa perhelomilla ym. Ja helppoa on sekin, että se pikkulapsi aika menee siinä yhdessä kasvaessa ohitse kivuttomammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan saan lapsia, niin toivottavasti monta ja pienellä ikäerolla!
Ensimmäisen ja toisen väliin tuli vain 1v,1kk(vähä etukäteen syntyi) ja toisen ja kolmannen välin 2v4kk, kolmannen ja neljännen väliin 1v8kk...
neljännen ja viidennen väliin tulikin sitten pitempi väli! 4v6kk nyt viidennen ja kuudennen väliin tulee "pakosta" 2v5kk.
eka ja toka on aina olleet "tappelu kaverit" mut kolmas ja neljäs leikkii vieläkin todella hienosti yhdessä! vitosen kans leikkiivät kaikki. ja kutosta odottavat kans kovasti!
meillä näin, ja itse tykkään!
Vai onko pelkkä provo? Jokaisessa ikäerossa on hyviä ja huonoja puolia. Ja usko tai äkä mutta monella tuo 2v toimii aivan loistavasti. Itse en kokenut raskauksia rankkoina, synnytyksestä palauduin nopeasti ja imetys tuntui heti luonnolliselta. Ja kahden pienen hoitaminen sujui oikein hyvin, ei ongelmia. Itse en olisi ehkä toivonut alle 2v ikäeroa, mutta tunnen monia, joilla sekin sujunut hyvin. Ja jos lapsia on enemmän kuin kaksi, niin varmasti on myös tauot ovat eripituisa...
niin ootteko voineet omistautua toisten jne. lasten hoitoon samalla tavalla kuin esikoisen?
Mulla on vaan yksi lapsi tai musta se on kyllä vielä aika vauva, vasta lopetti tissin syömisen ja oppi kävelemään. Ikää 1 v 3 kk. Laitoksella huonekaverilla tuli ikäeroksi 1 v 2 kk. Vierailuaikaan esikoinen halusi jotain ja äiti sanoi, että nyt pitää odottaa vuoroaan. En tiedä sitten onko mun lapsi jotenkin hitaasti kehittynyt, kun ei tosiaan kyllä ymmärrä vuoron odottamisen päälle mitään.
Mun lapsi oli hirmu hidas imemään rintaa. Rintakumia tosin jouduin käyttään loppuun asti. Yleensä siinä meni lähes tunti. Joskus loppuaikoina horas vaan puoli tuntia ja tuntui ettei se varmaan ehtinyt saada mitään. Ekat 4 kk söi ihan valehtelematta 8-10 tuntia päivässä. Ja sitten 9 kk ikään ehkä 6 tuntia. Mä pidin imetystä tosi tärkeenä. Jos nyt olis toinen lapsi, niin esikoinen olis pakko laittaa hoitoon, jos haluaisi hoitaa samalla tavalla.
on ap:lla mielipide. Itseäni naurattaa tuollaiset, jotka rivien välistä väittävät, etteivtä lapsia pienillä ikäeroilla saaneet vanhemmat haluaisi omille lapsilleen parasta ja nauttisi esikoisesta. Itselläni ainakin yksi syy pienen ikäeroon 1v9kk se, että esikoinen saa jatkaa kotihoidossa. Olen saanut viettää hänen kanssaan paljon aikaa verrattuna siihen, että olisin mennyt töihin ja laittanut päiväkotiin. Olen sellainen kertarysäys-ihminen kyllä ennemmin, en jaksaisi päiväkotiaikaa kymmenen vuotta. Alku oli rankkaa, mutta sitten helpotti ja ovat tosiaan kuin paita ja peppu vaikka eri sukupuolta ovatkin. Seuraavaa lasta en uskalla edes haaveilla, paketti saattaa olla jo kasassa.
Onneksi jokainen saa pitää mielipiteensä, kyllä sisarus on esikoiselle antanut varmasti paljon enemmän kuin se, mitä on menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ootteko voineet omistautua toisten jne. lasten hoitoon samalla tavalla kuin esikoisen? Mulla on vaan yksi lapsi tai musta se on kyllä vielä aika vauva, vasta lopetti tissin syömisen ja oppi kävelemään. Ikää 1 v 3 kk. Laitoksella huonekaverilla tuli ikäeroksi 1 v 2 kk. Vierailuaikaan esikoinen halusi jotain ja äiti sanoi, että nyt pitää odottaa vuoroaan. En tiedä sitten onko mun lapsi jotenkin hitaasti kehittynyt, kun ei tosiaan kyllä ymmärrä vuoron odottamisen päälle mitään. Mun lapsi oli hirmu hidas imemään rintaa. Rintakumia tosin jouduin käyttään loppuun asti. Yleensä siinä meni lähes tunti. Joskus loppuaikoina horas vaan puoli tuntia ja tuntui ettei se varmaan ehtinyt saada mitään. Ekat 4 kk söi ihan valehtelematta 8-10 tuntia päivässä. Ja sitten 9 kk ikään ehkä 6 tuntia. Mä pidin imetystä tosi tärkeenä. Jos nyt olis toinen lapsi, niin esikoinen olis pakko laittaa hoitoon, jos haluaisi hoitaa samalla tavalla.
ja mitä tuolla omistautumisella tarkoitat? meinaatko että sitä 2. lasta ei tarvitse hoitaa?
eihän sitä esikoistakaan tarvitse hyyvätä niin älyttömästi...
voi elämä teitä yhden lapsen äitejä. (sori yleistys!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä parasi ja oikea ikäero on yksi vuosi, koska se on meidän lapsilla. Muut on väärässä.
mutta tuli vaan mieleen, että miksei muka 4 vuoden ikäerollakin voisi olla kavereita, ainakin jollain lailla. Oma ikäeroni sisarukseen oli 6 v, ja kyllä me ainakin leikimme yhdessä. Toki vanhemman ehdoilla enemmän, mutta kuitenkin. Ja aikuisenahan joku 4 v on ihan samantekevä ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat nyt 9 11 ja 13 ja seuraa löytyy. Vauva-aika on pieni ja sekin meni hyvin.
4v ikäero on liian iso, ei niistä ole pidemmän päälle seuraa toisistaan ennen kuin vasta aikuisina.
kuinka kumma toisten mielestä.
tolla logiikalla mun olis pitänyt yrittää abortoida toinen kaksonen.
toiset tekee mitä haluaa, toiset mitä osaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille myös sopivampi on isohko ikäero. Lapset ovat myös aina olleet läheisiä toisilleen ja riidelleet hyvin vähän.
Meille myös sopivampi on isohko ikäero. Lapset ovat myös aina olleet läheisiä toisilleen ja riidelleet hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yhteensä 13 vuotta ilman ehkäisyä ja näin kävi.
Meillä on 3,5 vuotta, ja toki meillä on riitoja, mustasukkaisuutta yms. mutta niistä keskustellaan ja saadaan heti selville, miksi isompi kokee jonkin jutun ahdistavana. Aikani katselin sukulaisteni ratkaisua (ikäerot alle 2 vuotta) ja tein sitten toisin kuin suvussamme ja ystäväpiirissämme on tapana.
Korostan edelleen, että meillä lapset ovat samaa sukupuolta ja leikkivät yhdessä ja tappelevat yhdessä. Mustasukkaisuuttakin on ollut, eli näistä ei olla päästy isolla ikäerolla eikä ollut tarkoituskaan. Tärkeintä on ollut se, että isompi on ollut poissa vaipoista, puhunut, ymmärtänyt ja voinut ilmaista itseään meille. Ei ole tarvinnut hoitaa kahta vauvaa vaan siinä vaiheessa isompi oli puhuva ja toimiva lapsi, joka osasi odottaa vuoroaan ja jolle saattoi puhua asioista ja joka saattoi itsekin kertoa tunteistaan ja ilmaista niitä sanoin. Isomman ei ole tarvinnut erota äidistä lähes vauvana ja siirtyä isän hoitoon niin kuin niin monissa perheissä esikoiset tekevät, kun äiti voi pahoin raskaudesta ja on myöhemmin kiinni imetyksessä. Esikoisen mielenkiinnonkohteet ovat olleet niin erilaiset, että on voitu yhdessä niitä jatkaa ja vauvan kanssa on ollut helppo viedä esikoista harrastuksiinkin.
Sukulaiset ovat todenneet aika ylimielisesti, että samalla tavallahan nuo tappelee kuin pienempien ikäerojen lapset (ja samalla tavalla leikkivätkin muuten), mutta eivät näe sitä eroa, mikä on ollut arjessa. Meillä ei vauvavuodet ole sujuneet sumussa eikä hampaat irvessä ole rämmitty eteenpäin. Mistään ei ole selvitty vaan on nautittu täysin rinnoin jokaisesta elämänvaiheesta. Tätä en suostuisi mistään hinnasta vaihtamaan pois.
Ovat nyt 9 11 ja 13 ja seuraa löytyy. Vauva-aika on pieni ja sekin meni hyvin.
4v ikäero on liian iso, ei niistä ole pidemmän päälle seuraa toisistaan ennen kuin vasta aikuisina.
että omistasi 9 v. ja 13 v. ei ole seuraa toisilleen? :D Pöh!
Aloitukseen kommentoin sen verran, että kummassakin on varmasti puolensa. Omalla kohdalla tykkäisin myös, että ei olisi heti perään toista lasta.. lähinnä siihen liittyy oma jaksaminen.
totta kai jokainen pitää omaa ratkaisuaan/kohtaloaan parhaana.
älkää viittikö, oikeesti.
eikö mies tai pomo kehu teitä, kun pitää tulla palstalle pätemään ihan typerillä asioilla?
Meillä esikoisen ja toisen lapsen välille tulee nyt aika tarkalleen 3 vuotta ikäeroa. Minusta tämä oli tosi hyvä, koska ehdin toipua edellisestä synnytyksestä ja yövalvomisista ja sisarusta alettiin yrittää vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oli oppinut kuivaksi ja alkanut nukkua täysiä öitä heräämättä. Raskaan raskauspahoinvoinnin (tuttua jo ensimmäiseltä kerralta) takia en olisi jaksanut työn ohella yöheräämisiä. Nytkin teki tiukkaa pyörittää arkea siinä tilanteessa. Halusin myös ehtiä lasten välillä olla töissä, joten siinäkin yksi syy meidän ratkaisuihin.
En kuitenkaan ajattele, että tämä olisi ainoa vaihtoehto, mutta iloitsen kovasti tästä meidän elämäntilanteesta ja kesällä syntyvästä vauvasta. Meille tämä tuntuu parhaalta ikäerolta ja perhetilanteelta. Joku toinen voi perustella toisella tavalla ja ymmärrän sen täysin.
että lapsi abortoidaan liian pienen (tai liian suuren) ikäeron takia.
4v on todella huono ikäero. Lapsilla ei ole yhteistä leikittävää ja toisaalta isompi ei ole vielä tarpeeksi iso hoitamaan pienempää. Niinpä kaikki vastuu kaatuu vanhemmille, mitä en itse kannata.
Meillä on kolme ekaa kahden vuoden ikäeroilla. Olisin toivonut vuoden ikäeroja, mutta kroppa ei toiminut tarpeeksi nopeasti. Sitten tuli kuuden vuoden ikäero. 6-10 -vuotiaat sisarukset olivat hyviä hoitajia.
Pahnanpohjimmaiseen on taas 5 vuotta isosiskoa nuorempi. Asiat taas vähän hullusti. Pikkuveli ärsyttää eikä sen kanssa haluta leikkiä. Myös perheen teinit ovat jo liian isoja. Vain tietokone kiinnostaa, eikä jakseta enää leikkiä. Toisaalta kyllä tarvittaessa voivat "olla vastuussa" vaikka kokonaisia päivä. Vähän vasemmalla kädellä nuo sen tekevät, antavat haahuta itsekseen ja nousevat koneelta jos jotain sattuu. mutta ihan samoin toimii isänsäkin.
Joka tapauksessa tuo nuorin on aika yksinäinen meidän perheessä. Onneksi on sen luonteinen että viihtyy yksin tuntitolkulla (kohta 3v).