Lue keskustelun säännöt.
Minusta lapsilla parempi ikäero on 4v kuin 2v
05.05.2012 |
Tuntuu "hölmöltä" miten kukaan voi haluta lapset noin peräkkäin kun kahden vuoden ikäerolla.
Haluutteko perustella mulle te, keiden lapset on 2v ikäerolla, että miksi näin vai tuliko muuten vaan?
Itse kannatan 4v ikäeroa siksi, koska esikoinen saa rauhassa olla perheen ainut vauva. Vauvahan on myöskin tietysti enemmän riippuvainen äidistään kuin isästään, joten saa vielä äidin jakamattoman huomionkin. Kaksi vauvaa olisi aivan liian raskasta hoitaa, vaikka olisikin kaksi aikuista perheessä. Enkä edes raskisi kun toinen on liian pieni ja mun mielestä 2v on ihan liian pieni myöskin ottamaan " isoveljen tai siskon vastuun " ja se vastuu tai pitäiskö sanoo ennemmin rooli on aika suuri taakka iskettynä niskaan jo tuossa iässä... Muutenkin, eihän se esikoinen edes tajua, kun äiti rupeaa odottamaan hänelle sisarusta siinä iässä kun esikoinen on 1v niin mitenkä se esikoinen osaisi edes nauttia sisaruksen tulosta, koska ei ymmärrä sen asian päälle yhtikäs mitään? Ja 3-vuotiashan jo ymmärtää kyllä, että äiti on nyt raskaana toisen kerran ja odottaa hänelle sisarusta, 3-vuotias osaa iloitakin eritavalla siitä sisaruksen tulosta kun tajuaa mitä se tarkoittaa ja musta on muutenkin mielenkiintoista, että saa seurata vierestä raskauden kulkua ja että miten se pikku vaavi siellä mahassa kehittyy... Sitten ihan itseni takia myös, raskausmasu on toki kaunis, mutta raskauden aikana tulleet vaivat, sitten se synnytyksen kipu ja vielä imettämiset yms. siihen päälle niin itse en ainakaan jaksaisi heti kokea sitä samaa rumbaa uudestaan, pitää antaa itsensäkin vähän levätä välillä ja palautua ja nauttia siitä kun kroppa kerkeää olla pidemmän ajan taas hyvässä kuosissa ! Musta sisarusten tarkoitus ei ole olla kavereita, kaverit he löytävät muualta oman ikäisistään tai myöhemmin sitten vanhemmista jne, sisarusten on tarkoitus olla SISARUKSIA. Sitten mitenkä määritetään se, mitä sisaruus on, niin se on minun mielestä ihan ensimmäiseksi sitä toisesta huolenpitoa ja auttamista, joten siinä ei ole silloin väliä millään iällä ja että leikitäänkö yhdessä hiekkalaatikolla vai ei !
Tää on mun mielipide. Ja yhtälailla se kuopuskin saa sitten rauhassa olla perheen vauva, vaikka toinen lapsi olisikin, koska hän nimenomaan on silloin LAPSI ei enää VAUVA
Kommentit (70)
Täällä kerrotaan mikä on se sopiva ikäero, voi kristus taas! :D Ihan jokainen perhe tekee sen ratkaisun itse. Noooo, mutta meillä se paras (en sano oikea, koska sellaista ei varmasti olekkaan) on ollut 2v ja ei minkäänlaista ongelmaa mikä ei kuuluisi normaaliin elämään. Olen kokenut että esikoinen on saanut mm. siinäkin enemmän, kuin moni jolla isompi ikäero ja lapsi "joutunut" välissä päiväkotiin, mutta meillä on esikoinen voinut jatkaa kotihoidossa jne. juteltiin juuri mieheni kanssa, että ollaan tehty paljon paljon enemmän kaikkea tämän reilu vuoden aikana kun kuopuskin syntyi. ja esikoinen sai/saa kyllä huomiota varmaan jo enemmän kuin laki sallii. Pidämme myös siitäkin kiinni, että vietetään välillä ihan kahdestaan aikaa lapsen kanssa, esim. pyöräretki. Lisäksi oli hyvä, kun esikoinen "pakotti" ulkoilemaankin JOKA PÄIVÄ, satoi tai paistoi. Että kyllä tuntuu että hän sai enemmän, kuin mitä "otti". Ja nyt kuopus reilu vuosi ja esikoinen reilu 3v ja konttailevat ympäri asuntoa, ovat jo tullut omat pienet kukkuu ja nauruleikit ym. Esikoinen huutelee aina vljeään, tule tule tänne! Eli kyllä se vain niin on meillä, että seuraa on ja tulee olemaan enemmän kun pienempi ikäero. Esim. pienenlle reissullekkin on mukava lähteä, kun on ne kaverit toisista. Tottakai myös mustasukkaisuuttakin ollut, mutta ei niin että joku kärsisi siitä ja se kuuluu myös sopivassa määrin ihan ihmisluontoon. Ystävälläni on 4v ikäero "pakosta" ja en nyt tiedä.. Minusta 4v on jäänyt enemmänkin yksin ja joutuu tekemään asioita yksin ja onko hän nyt sitten niin kovin iso? Ja äiti sanoo, että ei riitä aika tehdä lapsen kanssa ja potee huonoa omatuntoa, kun esikoinen pyytää leikkimään. Että kyllä se myös on omasta itsestäkin hyvin paljon kiinni! Meillä kyllä mies auttanut aivan kaikessa että siinä on myös varmasti psasyy miksi meille sopi tämä 2v ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä kavereitakaan ole ihan lähimailla. Jos lapsi tapaa kavereita tyyliin vaan kerran viikossa tai harvemmin, niin eikös se ole ihana asia jos on kotona kaveri joka on läsnä joka päivä. Minusta ap tuntuu nyt että sinua itseäsi harmittaa tuo ikäero, kun jotenkin kauheasti puolustelet sitä.
samanikäisiä lapsia. Mutta oleppa lapsi maaseudulla ilman kavereita ja sisarus 6 vuotta nuorempi. Sitä yksinäisyyden määrää kun oli kotihoidossa. Oman perheen kohdalla halusin toisin ja sain 3 lasta 5 vuoden sisällä enkä ole pätkääkään katunut.
Itse ainakin pyrin tekemään niin, kun lapsilla olisi 4v ikäeroa, että 3-vuotiaaksi asti hoidan esikoista kotona ja sitten teen lyhyehkön ajan duunia siinä kun odotan toista lasta (jos sitä duunia on nyt tarjolla) ja esikoinen saa/tai joutuu olemaan päiväkodissa sitten ne kuukaudet. Kuopuksen kanssa teen saman, hoidan häntä 3-vuotiaaksi asti kotona, (toivon mukaan elämäntilanne on sellainen, että antaa periksi), sitten laitan kuopuksen 3v päiväkotiin ja esikoinen onkin 7v ja aloittaa puolestaan sopivasti sitten koulun ja sitten palaisin itse täyspäiväsesti työelämään kiinni :)
Mä oon kasvanut ainoana lapsena ja oisin halunnu kyllä, että mulla olisi ollut sisarrus. Mutta mieluiten vaikka juuri niin, että se olisi ollut 4v ikäerolla, koska mä oisin inhonnut sitä et jos meillä ois ollu ikäeroa "liian vähän" että se sisarrus on jotenkin tarraantuneempi minuun, halusin mun oman ajan ja sen rauhan ja tilan elämässä ja sillä tavoin erottaa mun sisaruksen siitä mun elämästä... mielellään oisin nuorempaa sisarustani esim. hoivaillu, mut TODELLAKIN oisin halunnut sen oman aikani repiä sit irti siitä kavereideni kanssa jne , minun kaverini EI MIELELLÄÄN KIITOS olisi ollut sisarukseni kavereita pienempänä vaikka hänestä ylikaiken olisinkin välittänyt ei se tarkoita sitä, mut kuten sanoin MÄ OLISIN EHDOTTOMASTI TARVINNUT SEN OMAN AIKANI, TILANI JNEJNEJNE.................
Tottakai jos pienemmällä sisaruksella ei olisi ollut kavereita, oltaisiin se sitten otettu leikkeihin mukaan! Tietysti olisin auttanut sillä tavalla, ettei tarvitse yksin olla.
- Ap , toivottavasti tuosta sai nyt jotain selvää, vähän sekava selitys mutta ehkä ymmärsitte mitä ajoin takaa
Luulenpa, että tässä on kyseessä vain ja ainoastaan ap:n katkeruus ja kateus perheitä kohtaan, jossa lapset ovat tulleet pienellä ikäerolla ja ovatkin vielä loistavasti onnistuneetkin lapsensa kasvattamaan ;)
Täytyy todeta, että tuon sinun kirjoituksesi perusteella, on todellakin hyvä, ettet ole saanut lapsia niin pienellä ikäerolla, sillä jos noin paljon pohdit ja pähkäilet maailman normaaleinta asiaa, kuin sisaruussuhde, niin huhhuh :)
Katsos, kun kaikki eivät ota lapsista noin suuria paineita kuin sinä. Jokaisella lapsella on se oma paikkansa syntyä, yks on esikoinen, toinen se kakkonen ja kolmas se kuopus jne jne...kaikki asiat tulevat vaikuttamaan lapseen myöhemmin ja mikä tärkein, niin se vanhempien OMA JAKSAMINEN olla rakastava ja jaksava vanhempi.
Minulla on kolme tyttöä. Kahdella ekalla 2v.2kk ikäeroa ja keskimmäisellä sekä vikalla 5v. Kaikki on sujunut hyvin ja isommilla sisaruksilla on TODELLA läheiset välit keskenään vaikka ovatkin luonteiltaan hyvin erilaisia.
Jokaisella on omat mielipiteensä tästä asiasta, mutta jos elämästä tekee kovin suorituskeskeistä, niin ei ole mikään ihme, että se elämä tuntuu raskaalta joidenkin mielestä monen pienen lapsen kanssa.
Relatkaa ja nauttikaa niistä lapsistanne vielä kun voitte ;) Ja muistakaa, jotkut eivät saa koskaan lapsia, vaikka kuinka toivoisivat, joten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, että lapsi on erittäin masentunut, jos hänet ajetaan koulun jälkeen kotiin 15km päähän mettään, eikä pääse sieltä sitten kavereiden kanssa kylille yms. kun vanhemmat ei lähde vaan kuskaamaan, bussit ei kulje, fillarilla olis ittensä tapporeissu kun niin pitkä matka ei aivan järjetöntä, ja jos ei omista vielä mopoa saatikka omaa autoa.....
Mutta ainiin, kun vanhemmat ovat taas kaiken keskipisteenä ja he niinkuin tykkäävät niin paljon asua siellä metän siimeksessä keskellä korpea ja ah sitä rauhaa ja kenties jopa omaa rantaa! Päivät pitkät voi nussutella ja pusutella...... ompa meidän aikuisten elämä nyt niin unelmaa, kun tätä juuri me halusimme
... WHAT WAIT!??! OliX meillä vielä niitä lapsiakin, ainii pääs vähän unohtumaan selitysten haaveilussa................
- Ap
Oma perheeni asuu ihan toisin
(terv. se 6 vuoden ikäerolla oleva)
En yhtään ihmettele, että lapsi on erittäin masentunut, jos hänet ajetaan koulun jälkeen kotiin 15km päähän mettään, eikä pääse sieltä sitten kavereiden kanssa kylille yms. kun vanhemmat ei lähde vaan kuskaamaan, bussit ei kulje, fillarilla olis ittensä tapporeissu kun niin pitkä matka ei aivan järjetöntä, ja jos ei omista vielä mopoa saatikka omaa autoa.....
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vaan vedän pohdintoja siitä, miten toivoisin/haluaisin asioiden ehkä menevän omalla kohdallani...
Oon mäkin joskus miettinyt, että haluaisin lapset 2v ikäerolla, mut tullu siihen tulokseen et loppujenlopuks mä en jaksa sitä rumbaa...
TARVITSEN TAUKOA.
Ja juuri siksi, että olisin hyvä vanhempi ja voisin hyvin.
Se on helpompaa, et kun ei ole kaksi pientä suuta rääkymässä siinä yhtä aikaa. Vaan isompi esim. ymmärtää ja osaa vaikka odottaa vuoroaan, niin äidin ei tarvitse hermoilla, jää stressiä vähän vähemmälle
Ja muutenkin, niinkuin sanoin, että haluan treenata mun kropan synnytyksen jälkeen kuntoon. Joten haluan myös nauttia siitä, enkä menettää sitä heti uudestaan. Tai venyttää nahkaa liian usein ja peräkkäin, jolloin se oikeasti kärsii ja lopullisesti ja jää ehkä löysemmäksi kuin se et on synnyttänyt yhden, sitten treenannut, pitänyt pidemmän välin seuraavaan raskauteen ... kuin se , et kaksi raskautta peräkkäin eli tupla nahkan venytys ja sit vasta treeni ... voisin vannoa et sillon sinne jää vähän sitä ylimääräistä nahkaa pakostikkin mikä ei lähde sitten kuin kirurgin veitsellä! Toki tääkin nahkan venymisasia on hyvin yksilöllistä, mut mielummin sitä koittaa ehkäistä ennalta, kun jälkeenpäin spekulointi ei ole mistään kotoisin... ja jotkut taas eivät ole edes sitten niin ulkonäkö keskeisiä ihmisiä etteivät he edes välitä! mutta kukin tyylillään :)
- Ap
Koin puhdasta kauhua ekat 2.5v jos joku samanikäisen vanhempi kertoi, että heille tulee vauva! Jos lapsi olisi ollut helppo niin olisin ollut eri mieltä. Kun haastava lapsi kasvaa niin tulee myös sellainen olo ettei halua aloittaa koko showta alusta jälleen kerran.
Itselläni 1v9kk eroa veljeen. Seuraa meistä oli toisillemme joskus parikymppisenä. Veljeä en toki vaihtaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat olleet erittäin itsekkäitä ja te olette asuneet vaan siellä metässä, koska he ovat halunneet niin.
HEIDÄN ON OLLUT HYVÄ OLLA NIIN JA HE OVAT NÄHNEET SEN OMAN HYVÄNOLONSA NYT VAAN JOTENKIN PIKKUSEN TÄRKEÄMPÄNÄ KUIN OMIEN LASTENSA, AATELLEET ET "WHO CARES, ANTAA MENNÄ NYT NÄIN VAAN JA SILLÄ SIPULI"
Ja lapsethan ne siinä kärsii... vaikka uskon, että jokainen vanhempi oikeasti tajuaa sen, et siellä metän keskellä on vähemmän virikkeitä kuin esim. kaupunki alueella tai ei tarvitse olla edes ihan mikään kaupunki alue vaan vaikka normaali taajama alue, omakotitalo alue tai tämmönen missä paljon asuu lapsiperheitä ja silti ei tarvitse halutessaan asua siellä kaupungissa kuitenkaan...
Tiedän omiakin ystäviä, joilla kouluaikoina oli erittäin v*ttumaista, kun he eivät päässeet sieltä korvesta menomestoille missä muut kaverit olivat...
Sit nämä jotkut "tollo-vanhemmat" , jotka kuvittelevat, kasvattavansa lapsensa jotenkin turvallisemmin metän keskellä, nii ei pyhä sylvi...
- Ap
Vai voiko tässä asiassa esim. vääntää oikeasta väärää ja väärästä oikeaa?
Ei minun mielestä.
Mutta mielipiteet voi kuitenkin iskeä jakoon!
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse nuorimmainen kolmesta lapsesta. Keskimmäisellä oli kolmen ja puolen vuoden ikäero minuun ja esikoiseen.
Olin läheinen tuon keskimmäisen kanssa ja hän molempien meidän kanssa, tosin enemmän minun. Minulla ei kauheasti ollut yhteistä tuon 7 vuotta vanhemman kanssa, siinä ikäero oli jo liikaa. Mutta ei haitannut tuollainen 3,5 vuotta kovin paljon.
Ap hei, sen kyllä huomaa, ettei sinulle ole omia lapsia ja että olet se ainokainen itse ollut ;)
Relaa oikeesti ja risti kädet,että saat edes sen yhden lapsen joskus itsellesi! Ja sit vielä...kuka tässä olikaan se MINÄMINÄ ja MINUN VATSANAHKANI ;D
Itse olin ainoa lapsi, minulla oli superpaljon kavereita lapsuudessa, mutta silti olisi niin kovin aina toivonut sitä sisarusta itselleni...onnekseni minun lapseni saavat kokea sen suurperheen onnen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille vai toki sopia erilailla.
Minulla on vanhimpaan veljeeni vajaa 4v ikäeroa ja olisin toivonut pienempänä pientä eroa. Olisi ollut enemmän seuraa ja yhteistä tekemistä. Kaksi seuraavakin veljistäni tuli noin 4v ikäerolla seuraavaan. Ja mielestäni tämä ei nyt vain ollut hyvä ikäero.
Sanoit että ei ole tarkoituskaan että sisarukset olis kavereita! Miksi ei? Eikö olisi ihanaa jos sisarus olisi myös paras kaveri? Ja aina olisi kotonakin saman ikäistä seuraa?
Minä ainakin olin kateellinen monelle kaverille jolla oli sisarus pienellä ikäerolla, varsinkin jos oli samaa sukupuolta. Heillä oli tosi läheiset välit lapsena ja niin on edelleen kun ovat aikuisia.
Minulla on omien siasruksien kanssa aina niin eri elämän tilanne ettei hirveästi olla tekemisissä vaikka kaikkiin onkin hyvät välit.
Omilla pojillani on ikäeroa 2v ja se on ollut hyvä. Heistä on aina seuraa toisillensa eikä tarvi olla jatkuvasti keksimässä tekemistä ja pyytämässä meille kavereita. Kiinnostuksen kohteet on ollu samoja. Nyt vasta kuluneen vuoden aikana ovat alkaneet enemmän tehdä omia juttuja ja liikkumaan välillä myös eri kavereiden kanssa.
Ikää heillä on nyt 9v ja 7v.
Tähän meidän nuorimmaiseen tulikin pojilla sitten ikäeroa melkein 9v ja melkein 7v. Saa nähdä minkälaiset välit tulevat olemaan. Taitaa tulla pienimmästä koko perheen lellikki.
Ulkonäkö oli vaan yksi osa noita perusteluja miksi toivoisin omille lapsilleni enemmän ikäeroa!
Että en todellakaan ole minä,minä,minä
Halusin vaan pistää keskustelua liikkeelle.
Väärin?
- Ap
3v4kk ja 3 päivää.
Ugh! Av-mamma on puhunut!
enkä ikinä vaihtaisi tätä vaihtoehtoa siihen että eroa olisi sen 4v...se on ihan liian pitkä aika jotta heillä olisi esim yhteisiä leikkejä ja kiinnostuksen kohteita :)
Mutta kukin tavallaan...meillä tästä on ollut vain postiivista sanottavaa.
tuntuu että olet vaan katkera mielipiteinesi...
Olla mitään kavereita, vaan nimenomaan SISARUKSIA.
Jos eivät leiki samoissa piireissä, niin entä sitten. Kaverit haetaankin nimenomaan muualta.
Mä tiedän pariskunnan jossa vanhempi on tyttö ja sitten hänellä on pari vuotta nuorempi sisko, isosiskosta oli ainakin ärsyttävää jos pikkusisko tuppautuu hänen kavereidensa mukaan silloin pienempänä. Eli molemmilla oli ns. omat kaverinsa ja omat kaveripiirinsä ja sit olivat kotona sisaruksia, niin kuin kuuluikin olla
Ja esim. isommasta sisaruksesta, eli jos esikoinen on vaikkapa 13v ja se nuorempi 9v ja vanhemmat poissa kotoa, niin se teini-ikäinen voi katsoa hyvin nuoremman perään... mutta entäpä jos 11v katsoisi 9veen perään, samalla aaltopituudella molemmat, ei mitään hyötyä...
Ja sitten kanssa kun miettii, että kun toinen kasvaa aikuiseksi niin muuttaa kotoa niin jos se sisarus on muutaman vuoden nuorempi voi hänkin joutua jo vaihtamaan ehkä opiskelun takia paikkakuntaa ja muuttamaan kotoa pois! Joten en minä halua, että molemmat lapset lentää lähes samaan aikaan kotoaankin pois, paljon kivempi jos toinen on aikuinen ja toinen vielä lapsi...
- Ap