Lue keskustelun säännöt.
Minusta lapsilla parempi ikäero on 4v kuin 2v
05.05.2012 |
Tuntuu "hölmöltä" miten kukaan voi haluta lapset noin peräkkäin kun kahden vuoden ikäerolla.
Haluutteko perustella mulle te, keiden lapset on 2v ikäerolla, että miksi näin vai tuliko muuten vaan?
Itse kannatan 4v ikäeroa siksi, koska esikoinen saa rauhassa olla perheen ainut vauva. Vauvahan on myöskin tietysti enemmän riippuvainen äidistään kuin isästään, joten saa vielä äidin jakamattoman huomionkin. Kaksi vauvaa olisi aivan liian raskasta hoitaa, vaikka olisikin kaksi aikuista perheessä. Enkä edes raskisi kun toinen on liian pieni ja mun mielestä 2v on ihan liian pieni myöskin ottamaan " isoveljen tai siskon vastuun " ja se vastuu tai pitäiskö sanoo ennemmin rooli on aika suuri taakka iskettynä niskaan jo tuossa iässä... Muutenkin, eihän se esikoinen edes tajua, kun äiti rupeaa odottamaan hänelle sisarusta siinä iässä kun esikoinen on 1v niin mitenkä se esikoinen osaisi edes nauttia sisaruksen tulosta, koska ei ymmärrä sen asian päälle yhtikäs mitään? Ja 3-vuotiashan jo ymmärtää kyllä, että äiti on nyt raskaana toisen kerran ja odottaa hänelle sisarusta, 3-vuotias osaa iloitakin eritavalla siitä sisaruksen tulosta kun tajuaa mitä se tarkoittaa ja musta on muutenkin mielenkiintoista, että saa seurata vierestä raskauden kulkua ja että miten se pikku vaavi siellä mahassa kehittyy... Sitten ihan itseni takia myös, raskausmasu on toki kaunis, mutta raskauden aikana tulleet vaivat, sitten se synnytyksen kipu ja vielä imettämiset yms. siihen päälle niin itse en ainakaan jaksaisi heti kokea sitä samaa rumbaa uudestaan, pitää antaa itsensäkin vähän levätä välillä ja palautua ja nauttia siitä kun kroppa kerkeää olla pidemmän ajan taas hyvässä kuosissa ! Musta sisarusten tarkoitus ei ole olla kavereita, kaverit he löytävät muualta oman ikäisistään tai myöhemmin sitten vanhemmista jne, sisarusten on tarkoitus olla SISARUKSIA. Sitten mitenkä määritetään se, mitä sisaruus on, niin se on minun mielestä ihan ensimmäiseksi sitä toisesta huolenpitoa ja auttamista, joten siinä ei ole silloin väliä millään iällä ja että leikitäänkö yhdessä hiekkalaatikolla vai ei !
Tää on mun mielipide. Ja yhtälailla se kuopuskin saa sitten rauhassa olla perheen vauva, vaikka toinen lapsi olisikin, koska hän nimenomaan on silloin LAPSI ei enää VAUVA
Kommentit (70)
Lapsilla on aina seuraa toisistaan lomilla, matkoilla jne. Kotioloissa on kummallakin omat ja yhteisetkin kaverit.
Meidän perheessä on tosi toimivaa se, että lapset tulivat suht pienellä ikäerolla ja nyt on mukavan leppoisaa, kun kumpikin on kouluikäinen.
Vauva-aika oli tosi lyhyt ajanjakso ja se oli kieltämättä rankka. Toisaalta, alle 2v esikoinen ei koskaan älynnyt olla mustasukkainen pikkusisaruksesta, kun oli vielä ihan pieni itsekin. Meidän lapsilla on ollut aina tosi läheiset ja lämpimätä välit. Uskoisin, että läheisyys on loppuiäksi (tyttöjä kumpikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että KYLLÄ oli rankkaa kuopuksen vauva-aika ja on edelleenkin vaikka toki on helpottanu. Lapset nyt 2 v. ja pian 4 v. Jos meille vielä kolmas tulee, ei ainakaan ennen kuin kuopus on 4 v. MUTTA on tässä puolensakin. Jos lapset tekee tosi harvakseltaan, on pikkulapsivaihe tosi pitkä aika elämässä. Moni haluaa sen rankan ajan rykästä kerralla läpi ja siirtyä sitten eteenpäin, toisenlaiseen arkeen.
Ja tosiaan, ei kaikilla ole mahdollisuutta käyttää vanhempaa lasta kavereilla tämän tästä tai ottaa kotiinsa muita lapsia/vieraita, on paljon äitejä joilla ei ole äitikavereita, tai ainakaan sellaisia joilla olisi yhtään samanikäisiä lapsia. Meilläkin lapsilla sujuu välillä leikit jo kivasti yhteen ja se taas helpottaa mua kun ei tarvi olla koko ajan se viihdyttäjä. Puolensa on sekä lyhyessä että pitkässä ikäerossa mun mielestä.
ikäeroa lapsilla, enkä vaihtaisi tätä mistään hinnasta pienempään. Lähinnä säälittää noi kaverit, joilla 2 pientä eikä yhtään omaa aikaa ja parisuhteetkin tuntuu vetelevän viimeisiään, kun 2 pientä vie kaiken ajan. Minä se vain päivisin vauvan kanssa pyörin milloin missäkin kun vanhempi on eskarissa. Ihanaa!
sellainen 2-3 vuoden ikäero.vaikka se voi olla alussa aika rankkaa.omat lapset 7v,4v ja 2v.
vaikka ne omat kaveritkin olisikin. Pyhäpäivinä, lomilla on sisaruksesta seuraa.
Aina ei sitä kaveriseuraa ole.
Nytkin pojat on yhdessä.
Ei meillä enään illalla kavereita ole, eikä muutenkaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä mielipiteesi.
minusta on tyhmää että tulet pätemään asialla josta sulla ei ole kokemusta.
9,8 ja 1v äiti
No voiii, ompa tyhmää kun tulin perustelemaan, tosin en näe mitään tyhmää siinä kun mulla oli hyvin perusteltu ja paljolti ajateltu mielipide :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jokainen perhe tekee itselleen sopivan ratkaisun.
Mutta ällistyttää ja jopa vähän ärsyttää ne kommentit vauva-ajan lyhyydestä ja siitä, että saadaan ne kertarykäyksellä ohi. En ikimaailmassa haluaisi omien lasteni vauva-aikoja ohi mahdollisimman nopeasti, en haluaisi kulkea sumussa enkä missään nimessä suostuisi ajattelemaan, että kunhan tästä selviän, niin elämä voittaa. Lasteni vauva-ajat ovat olleet ihania, muistelemisen arvoisia, seesteisiä hetkiä täynnä, muistelen niitä mielelläni, vaikka meilläkin esikoinen valvotti öisin ja kuopus sairasteli paljon vauvavuotenaan. Molempien vauva-aikana matkustimme ulkomailla, vietimme ihania mökkilomia ja teimme kaikkea mahdollista, mitä monet tekevät ilman lapsia tai isompien lasten kanssa.
Meille siis kaikin puolin 3 vuotta oli sopiva ikäero. Ystäväni perheessä ikäeroa on 1,5 vuotta ja kuopuksen vauvavuosi oli kamala. Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa lapsia, ja monet kerrat yritin tukea, kuunnella ja auttaa itkuista äitiä. Nyt äiti on reipas ja iloinen ja nauttii lapsistaan, kehuu ikäeroa, kun "se vain rykäistiin kerralla eikä sitä kammottavaa vauva-aikaa ole vuositolkulla". Mitä kammottavaa vauva-aikaa? Ne ovat olleet elämäni ihaninta aikaa valehtelematta!
Useimmat meistä puhuvatkin aivan eri asioista. Ne, jotka kannattavat kertarykäisyä ja sinnittelyä hampaat irvessä, tekevät lapsensa lyhyillä ikäeroilla. Toiset taas haluavat, että se vauvavuosikin on osa normaalia, ihanaa elämää, ja valitsevat ikäeron sen mukaan.
1v5kk- 5v ja aina on vauva saanut olla vauva, vauvaikähän loppuu 9-10kk iässä kun lapsi alkaa kävellä ja oppiminen ja aivojen kehitys alkaa toden teolla. Ja ei meillä ole ollut mitään isosisaruksen vastuuta, ei mustasukkaisuutta, ei ole lyöty laimin isompia sisaruksia kun vauva on syntynyt. Eikä isompien sisarusten ole tarkoitus iloita vauvasta, se on normaalia elämää ja jatkuu normaalina elämänä, uusi tulokas on aina otettu vastaan hyvin ja elämä jatkuu. Enkä minä ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa, että ihan kuukautta kauemmin olisi jotain kipuja tai muutakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lapsella pitäisi olla kaveri jatkuvasti!
Kyllä sen lapsen täytyy opetella yksinkin olemaan ja itsenäisesti toimimaan, eikä vouhottaa mun mielestä koko ajan...
Joten ei sitä sisarusta tarvii sille kaveriks tehdä! vaan edelleen niitä tehdään ihan sisaruksiks jos tehdään, sisaruudella ei oo mitään tekemistä kaveruuden kanssa
- Ap
En jaksais yhtään pienempää ikäeroa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voiii, ompa tyhmää kun tulin perustelemaan, tosin en näe mitään tyhmää siinä kun mulla oli hyvin perusteltu ja paljolti ajateltu mielipide :D
mutta oliko sulla kokemusta?
mulla on lapset reilun vuoden ikäerolla ja 8vuoden erolla. voin kyllä sanoa kokemukseni perusteella että mitään ikäero suositusta ei ole.
Meillä ovat 2v lapset olleet kuivia ja puhuneet täysin lausein, syöneet itse jne. Nyt kun ovat 2 ja 4 ovat yhdessä kovin kiinnostuneita kirjainten opettelusta, pyöräilevät appareilla jne. En todellakaan ole pitänyt kumpaakaan lastani 2v iässä vauvana vaan parhaassa leikki-iässä olevana taaperona. Ja ihanaa kun leikkikaveri löytyy kotoa :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jokainen perhe tekee itselleen sopivan ratkaisun. Mutta ällistyttää ja jopa vähän ärsyttää ne kommentit vauva-ajan lyhyydestä ja siitä, että saadaan ne kertarykäyksellä ohi. En ikimaailmassa haluaisi omien lasteni vauva-aikoja ohi mahdollisimman nopeasti, en haluaisi kulkea sumussa enkä missään nimessä suostuisi ajattelemaan, että kunhan tästä selviän, niin elämä voittaa. Lasteni vauva-ajat ovat olleet ihania, muistelemisen arvoisia, seesteisiä hetkiä täynnä, muistelen niitä mielelläni, vaikka meilläkin esikoinen valvotti öisin ja kuopus sairasteli paljon vauvavuotenaan. Molempien vauva-aikana matkustimme ulkomailla, vietimme ihania mökkilomia ja teimme kaikkea mahdollista, mitä monet tekevät ilman lapsia tai isompien lasten kanssa. Meille siis kaikin puolin 3 vuotta oli sopiva ikäero. Ystäväni perheessä ikäeroa on 1,5 vuotta ja kuopuksen vauvavuosi oli kamala. Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa lapsia, ja monet kerrat yritin tukea, kuunnella ja auttaa itkuista äitiä. Nyt äiti on reipas ja iloinen ja nauttii lapsistaan, kehuu ikäeroa, kun "se vain rykäistiin kerralla eikä sitä kammottavaa vauva-aikaa ole vuositolkulla". Mitä kammottavaa vauva-aikaa? Ne ovat olleet elämäni ihaninta aikaa valehtelematta! Useimmat meistä puhuvatkin aivan eri asioista. Ne, jotka kannattavat kertarykäisyä ja sinnittelyä hampaat irvessä, tekevät lapsensa lyhyillä ikäeroilla. Toiset taas haluavat, että se vauvavuosikin on osa normaalia, ihanaa elämää, ja valitsevat ikäeron sen mukaan.
Minusta paras ikäero meillä on ollut 1v5kk, isompi oli hurmaava taapero ja kuopus pikkuinen suloinen nyytti, vähän kuin olisi ollut kaksi vauvaa samaan aikaan. Muistan tuon ajan mahtavana aikana. Ja matkustelin yksin näiden kahden kanssa paljon, junalla pitkiä matkoja, mökillä, sukulaisissa, mukana toki 5v isosisko.
ap on sitä mieltä että vuoden ikäerolla olevilla lapsilla ei voi olla "omaa" rauhaa?
meillä lapset kaipaa toista jos toinen on esim kaverilla tai mummolassa yökylässä.
mihin s
oikeen perustat nämä sun havainnot?
onko sulla tyttö ja poika?
mulla on kolme poikaa silläkin voi olla merkitys tässä ikäero asiassa
Ihan niillä perustein ettei vauvoilla ole muistikuvaa tästä elämästä ja 3-vuotiaalla rupeaa olemaan.
+ minustakin on hölmöä tuo että pitää kerta kaikkiaan saada samaan syssyyn rykästyä se vauvaikä pois. Ainut oikeesti millä tavalla se voisi mennä käsikädessä, niin jos sä oisit synnyttänyt kaksoset, mut muuten kannata lähtee ees ujuttamaan samaan
Jokainen vauva/lapsi/ihminen on oma persoonansa ja siitä tulee myös nauttia omana persoonanaan, eikä koittaa ajaa johonkin samaan syssyyn, äkkiä housuen ja hätkäillen
- Ap
Ainakin mulle on selvä juttu, et jos oisin saanu sisaruksen niin oisin iloinnut siitä todenteolla, enkä vaan silleen "jaa, mulle tuli nyt sisarus, elämä jatkuu"
Sama kun päivät pitkät ois töissä jossain liukuhihnalla, silmät tapittas samaan kohtaan ja leimais jotain paketteja. Niin karmeelta tuokin heitto kuulosti.
Ja tosiaan, mulla ei oo kokemusta, mut näin ainakin tuossa miten perustelin toivoisin sen menevän omalla kohdallani niin ja uskoisin et luotan noiden omien perustelujen varaan sen verran, koska ne on kuitenkin ihan järkeviä, että mä tähtään siihen "suunnitelmaan", vaikkei mikään lasten kanssa varmasti voi olla suuniteltua
- Ap
mun kahden ekan ikäero on reilu vuosi. ja kyllä se meni aika samalla kaksi pientä. ei tullu mustista isommalle.. ovat kuin olisivat "kaksoset" aivan paita ja perse.
tämä olikin sinua koskeva oivallus. ja onhan se hyvä että tiedät miten sinun tulee toimia.
älä silti esitä mitään yleistä julistusta, varsinkaan täällä.
-on kuiva
-puhuu selkein lausein, keskustelee
-laulaa kymmeniä lauluja
-syö itse
-ajaa kolmipyöräisellä
-leikkii pitkä leikkejä esim autoilla ja junaradalla yksin ja sisaruksen kanssa
-pukee itse kaikki päivävaatteensa
-hyppii trampalla pihalla
-sisällä kiipeää isot kierreportaat, tekee kuperkeikkoja yms
-tuntee n.10 kirjainta ja osaa oman nimensä kirjaimet
-omistaa selkeän, oman tahdon
Minusta olisi loukkaavaa pitää häntä vauvana juuri hänen oman persoonansa tähden. Kun joskus kutsun häntä "äidin vauvaksi " hän vastaa minulle "en ole vauva, olen xxx (käyttää omaa hellittelynmeämme hänestä).
Harvoin tällä palstalla näkee näin ehdottoman hienosti ja itsevarmasti ja perustellusti, huomioikaa mammat, PERUSTELLUSTI jäsenneltyä mielipidettä! Olet selvästi miettinyt asian omalta kohdaltasi loppuun asti ja nyt sitten kerrot meille. Hienoa. Lisää tällaista, kiitos!