Joillain naisilla käsittämättömät kriteerit miesten suhteen, oletko huomannut saman?

Ei oli mitään järkeä että väkisin alan tapailla henkilöä, jossa on piirteitä joita en pidemmän päälle tule sietämään. Miehen pitää olla itsevarma, älykkäämpi ja mieluusti paremmin koulutettu kuin minä. Huumorintajun pitää olla hyvä ja laaja, mutta tasokas. Pitää aina osata hyvät käytöstavat. Ei saa kiroilla tai "sikailla". Hyvä hygienia. Pitää olla samasta uskontoluokasta kuin minä. Pitää lukea kirjoja. ..Siinä nyt pari pakollista.

mikä ongelma tämä muka on? Miksi pitäisi seurustella jonkun kanssa, joka ei kiinnosta, jos ei kerran kiinnosta? Miksi ei saisi olla mieluummin ilman?

Yhdellä kaverillani oli vaatimukset jopa miehen kansallisuudesta. Eikä suinkaan niin, että miehen olisi pitänyt olla esim. ruotsalainen, vaan ruotsalais-hollantilainen. :) "Yllättäen" kaveri ei ihan heti pariutunut...

tämä kaverisi ja täyttikö mies kaikki vaatimukset?

mutta kai kuulun silti niihin liian vaativiin tasooni nähden, kun olen kerran 37 v vasten tahtoani vanhapiika.



Käytännössä tämä johtuu siitä että en oikein vaan pysty järjellä ajattelemaan että hei, tuossa on minun tasoani vastaava mies ja kun en parempaa saa niin aletaan olemaan yhdessä. Jos ei kerran yhtään mikään värähdä, ei viehätä seksuaalisesti eikä muutenkaan. Minusta jotenkin tuntuu että jotain ihastusta tai viehätystä pitäisi tuntea toista kohtaan kuitenkin että hommaa kannattaisi aloittaa ja minä ilmeisesti tunnen sitä viehätystä vain itselleni liian tasokkaita miehiä kohtaan.



Mulla liika vaativuus kai liittyy älyyn ja ulkonäköön. Ammatin ja tulojen puolesta käy kuka vaan, tienaan itse ihan tarpeeksi etten tarvitse elättäjää, ja on myös meriittini akateemisesta maailmasta joten en tarvi pönkitystä itsetunnolleni miehen saavutuksista. MUTTA en valitettavasti pysty ihastumaan miehiin jotka ei välitä syvällisistä, älykkäistä keskusteluista. Näännyn ja pitkästyn sellaisten kanssa jotka yleensä puhuu vain arjesta ja ehkä jääkiekosta, formuloista ja autoista. Samoin ulkonäkö: en kaipaa mitään lihaksikasta miesmallityyppiä, mutta täytyisi olla jotenkin semmoinen sympaattisen näköinen että kiinnostun. Semmoiset taas on muiden, kauniimpienkin naisten mielestä hitti ja minä jään rannalle ruikuttamaan taas.

ihan omalta kohdltani, olen myös hyväksynyt ajatuksen, että elelen ihan itsekseni hamaan loppuun asti. Ei varmaan haittaa sua ap, tai ketään muutakaan? Onpahan yksi uhka vähemmän teillekin, kun en taatusti yritä vikitellä teidän miehiä!

ihan onnellisia sinkkunakin elleivät löydä unelmiensa prinssiä. Uset ihmiset elävät naimattomina onnellisina.

kaverinkin etsii epätoivoisesti miestä ja haluaisi perheen. hylkäsi erään kivan miehen treffi pyynnöt kun mies on liian lyhyt 175cm. Huvittavinta on että samainen nainen meni kuitenkin treffeille juopon kanssa. Kyllä on kriteerit kohdillaan...

Yhdellä kaverillani oli vaatimukset jopa miehen kansallisuudesta. Eikä suinkaan niin, että miehen olisi pitänyt olla esim. ruotsalainen, vaan ruotsalais-hollantilainen. :) "Yllättäen" kaveri ei ihan heti pariutunut...

tämä kaverisi ja täyttikö mies kaikki vaatimukset?

Että vaatimukseni olisivsat olleet liian suuret. Olin silloin sitä mieltä ja olen edelleen, että vaatimukseni olivat ihan kohtuulliset. En halunnut alkoholin suurkuluttajaa, huonosti hygieniaansa hoitavaa, mistään maailman menosta kiinnostumatonta örveltäjää, joka kohtelee naistaan miten sattuu ja seurusteluaikana ottaa yhteyttä miten sattuu. Tällaisia siis olisi pitänyt sietää niidenkin mielestä, jotka eivät omalta mieheltään koskaan olisi hyväksyneet samaa.



Nyt olen naimisissa hyvin toimeentulevan, älykkään, hieman urheilullisen vastuuntuntoisen miehen kanssa, ja olen itse samanlainen. Hyvää kannatti odottaa.

mikä ongelma tämä muka on? Miksi pitäisi seurustella jonkun kanssa, joka ei kiinnosta, jos ei kerran kiinnosta? Miksi ei saisi olla mieluummin ilman?

Ihan kuin parisuhde olisi joku tavoitetila, johon on pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Itsekin olisin mielummin sinkku kuin tyytyisin mieheen, joka ei sytytä.

Ja noista miesten kriteereistä; musta on hauskaa kun ne miesasiamiehet itkee naisten kriteereistä. Kuitenkaan hekään eivät koskiksi ylipainoiseen yksinhuoltajaan, vaan luulevat saavansa sen Heidi Klumin. Eli se on ihan two-way street...

Jos nainen siis haluaa miehen, joka on suunnilleen saman ikäinen, päihdeongelmaton, about normaalipainoinen ja suurinpiirtein samalla koulutustasolla ja miehellä on samat kriteerit naiselle, osa naisista jää väkisinkin yksin. Koulutettuja naisia on enemmän kuin miehiä. Päihdeongelmattomia naisia on enemmän kuin miehiä. Normaalipainoisia naisia on enemmän kuin miehiä. Naisia ylipäätän on enemmän kuin miehiä.



Olen nuori korkeakoulutettu kaupunkilaisnainen ja omat odotukseni mieheltä ovat mielestäni ihan kohtuulliset. Fiksuus, mukavuus/käytöstavat, mukiinmenevä ulkonäkö ja kyky hoitaa asiansa itse. Haluan näitä asioita, koska olen itse lukenut, otan muut ihmiset huomioon, hulehdin ulkonäöstäni ja osaan esimerkiksi käyttää pesukonetta ja vessaharjaa ilman äidin konsultaatiota. En todellakaan pohdiskele mitään "tasoja" ja kriteereitä, vaan tahtoisin rinnalleni ihan normaalin ihmisen.



Harmi vaan, että ympärilläni näistä normaaleista ihmisistä kaksi kolmasosaa on naisia.

Kyllä pitää olla vaatimustasoa, eikä pidä ottaa alkoholistia tai juoppoa tai ketään muutakaan vain seurustelun ilosta! Mutta ihmetyttää, kuinka monet naiset ei suostu edes katsomaan tavallisia miehiä, vaan teilataan heidät ennen kuin on ehditty tutustuakaan. Ylipainoinen tuttuni on dumpannut perusmiehiä heti alkutekijöissään ammatin, paljaan päälaen, auton ja jopa ylipainon takia. (hassua, koska nainen itsekin on kovin ylipainoinen ja silti puhui toisen painosta ilkeään sävyyn.) ihmettelen vaan, mitä naiset itsessään näkee, kun vain 185 cm adonis, joka ajaa bemarilla ja on lääkäri on tarpeeksi hyvä itselle. Miksi statussymboleilla on noin paljon väliä? Ap

Kyllä pitää olla vaatimustasoa, eikä pidä ottaa alkoholistia tai juoppoa tai ketään muutakaan vain seurustelun ilosta! Mutta ihmetyttää, kuinka monet naiset ei suostu edes katsomaan tavallisia miehiä, vaan teilataan heidät ennen kuin on ehditty tutustuakaan. Ylipainoinen tuttuni on dumpannut perusmiehiä heti alkutekijöissään ammatin, paljaan päälaen, auton ja jopa ylipainon takia. (hassua, koska nainen itsekin on kovin ylipainoinen ja silti puhui toisen painosta ilkeään sävyyn.) ihmettelen vaan, mitä naiset itsessään näkee, kun vain 185 cm adonis, joka ajaa bemarilla ja on lääkäri on tarpeeksi hyvä itselle. Miksi statussymboleilla on noin paljon väliä? Ap

No ehkä nämä henkilöt ei ole niin epätoivoisia saamaan parisuhdetta, että uskaltavat tehdä noin? Siis miksi pitäisi väkisin yrittää suhdetta jonkun kanssa, joka ei yhtään sytytä?

joku vaatimustaso se sullakin lie ollut? Jokaisella omansa, ja hyvä niin.

No ehkä nämä henkilöt ei ole niin epätoivoisia saamaan parisuhdetta, että uskaltavat tehdä noin? Siis miksi pitäisi väkisin yrittää suhdetta jonkun kanssa, joka ei yhtään sytytä?

Itse kuitenkin tunnen lukuisia neljänkympin paikkeilla olevia naisia jotka ovat aivan epätoivoisia saamaan parisuhteen mutta silti niitä kriteerejä ei lasketa. Sinkut jotka ovat tyytyväisiä sinkkuuteensa tuskin myös ovat valittamassa ystävilleen kyllästymiseen asti kuinka on yksinäistä ja kurjaa ja kun kaikki miehet joita on netissäkin on renttuja ja läskejä ja kuspäitä.

Muutama vaatimus on mullaki: pitempi kuin minä, ja omat hoidetut hampaat suussa.. Omillaan toimeen tuleva.. Sellainen jonka kanssa voisi jutelka, ja minä en kaipaa syvällisiä keskusteluja, vaan ihan "normaalia" juttuseuraa.. Ja huom! Haluaisin miehen jonka kanssa voisi mennä katsomaan jääkiekkoa ja muutaki urheilua!! Ei uskoisi että suomesta olisi vaikea löytää tällästä miestä! Niin ja mielellään suht ikäiseni, -> 30 ja risat.. Etsintä jatkuu....

mies joka ostaa hänelle 500 000 eur asunnon. Sitten seurusteltuaan työkaverin pojan kanssa ilmoitti tälle että suhde päättyy ellei mies ota lainaa ja osta hänelle ja lapsille (3 kpl) 6 h + k kivitaloa pääkaupunkiseudulta. Itse tämä nainen ei ollut valmis sitoutumaan tähän asuntoon millään lailla. Jopa miehen vanhempia painostettiin takaamaan lainaa.

Itse kuitenkin tunnen lukuisia neljänkympin paikkeilla olevia naisia jotka ovat aivan epätoivoisia saamaan parisuhteen mutta silti niitä kriteerejä ei lasketa. Sinkut jotka ovat tyytyväisiä sinkkuuteensa tuskin myös ovat valittamassa ystävilleen kyllästymiseen asti kuinka on yksinäistä ja kurjaa ja kun kaikki miehet joita on netissäkin on renttuja ja läskejä ja kuspäitä.

Jos on yksinäinen, mutta löytää vain renttuja, läskejä ja kuspäitä, vaikka ei itse ole mitään nosita kolmesta, eikö silloin valita ihan aiheesta?

itse haluaisin parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jutut käyvät yhteen, on samanlainen huumorintaju, kykenee ja on kiinnostunut keskustelemaan samanlaisista asoista. Eikä ole päihde/peli/muuten riippuvainen.



Tiedostan kyllä, etten itse ole kaunis tai muutenkaan erityisen kiinnostava, mutta en silti käsitä, että miksi pitäisi väkisin yrittää olla ihmisen kanssa, joka on täysin erilainen kuin itse on - eihän siinä kummallakaan olisi kivaa. Ja vaikka en ole tyytyväinen siihen, että olen sinkku, niin uskoisin olevani tyytyväisempi nyt kuin jos olisin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa.

Että vaatimukseni olisivsat olleet liian suuret. Olin silloin sitä mieltä ja olen edelleen, että vaatimukseni olivat ihan kohtuulliset. En halunnut alkoholin suurkuluttajaa, huonosti hygieniaansa hoitavaa, mistään maailman menosta kiinnostumatonta örveltäjää, joka kohtelee naistaan miten sattuu ja seurusteluaikana ottaa yhteyttä miten sattuu. Tällaisia siis olisi pitänyt sietää niidenkin mielestä, jotka eivät omalta mieheltään koskaan olisi hyväksyneet samaa. Nyt olen naimisissa hyvin toimeentulevan, älykkään, hieman urheilullisen vastuuntuntoisen miehen kanssa, ja olen itse samanlainen. Hyvää kannatti odottaa.