Lue keskustelun säännöt.
Joillain naisilla käsittämättömät kriteerit miesten suhteen, oletko huomannut saman?
03.05.2012 |
En yleistä, mutta oletteko te huomanneet, kuinka monella naisella älyttömät kriteerit miesten suhteen. Pitää olla komea, lihaksikas, hyvässä työssä, hauska ja pitkä. Ei siinä vielä mitään, mutta kun usein naiset hakevat kumppania, joka ei vastaa 'omaa tasoa'. Makuja on monia, mutta onhan se vähän utopistista jos ylipainoinen lähiö yh kuvittelee nappaavansa Mikko Koivun. Vai mitä mieltä?
Kommentit (97)
Meillä oli miehen kanssa molemmilla kavereiden mielestä ihan tolkuttomat kriteerit. Mun meni jotenkin näin: yli 180cm, lihaksikas, komea, älykäs, itsevarma, herkkä ja hellä, huumorintajuinen, kulturelli... Lista oli melkoisen pitkä ja niin oli miehelläkin, mutta kuinka ollakaan se oikea löytyi ja sen tietämiseen ei tarvittu edes niitä ensimmäisiä treffejä. Jos ei iske, niin ei iske, ja silloin on kaikille osapuolille helpointa olla ilman. Ja joo, taisin itsekin sanoa sinkkuaikoina kavereille mitä erikoisempia syitä, koska en vaan jaksanut aina selittää. Eikä se missään vaiheessa poistanut sitä seikkaa, että halusin lopulta löytää sen oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä etukäteen laaditut "listat" ja kriteerit. Sitten kun ihastuu/rakastuu, niin ei siinä mitään "järkilistoja" käydä läpi. Rakkaushan on kaikkien aikojen mysteeri - sitä ei voi pukea sanoiksi!
Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Tällä hetkellä en ole edes kiinnostunut parisuhteesta, en etsi enkä ota vaikka saisinkin. Minulta kysellään tämän tästä miesasioista, ja reippaimmat alkavat tietty myös udella että mikäs niissä edellisissä suhteissa sitten oikein tuli. Vastauksiksi heittelen aivan mitä sattuu milloinkin. Ja olen saanut kuulla tätä että luuletko vielä saavasi ketään, alennapa kriteerejäsi. Ei näille jänkääjille nimittäin mene perille että oikeasti joku nainen ei ole kiinnostunut minkäänlaisen miehen löytämisestä. Ei oikean, ei väärän, ei ihan kivan EI MINKÄÄNLAISEN.
jotka harrastaa erityisen syvällisiä keskusteluja. Ne niin sanotut syvälliset keskustelut mies käy parhaiden kavereidensa kanssa.
Mies on biologinen eläin niinkuin nainenkin, ja miehen ja naisen suhde perustuu ensimmäiseksi eläimelliseen vetovoimaan.
Mulla liika vaativuus kai liittyy älyyn ja ulkonäköön. Ammatin ja tulojen puolesta käy kuka vaan, tienaan itse ihan tarpeeksi etten tarvitse elättäjää, ja on myös meriittini akateemisesta maailmasta joten en tarvi pönkitystä itsetunnolleni miehen saavutuksista. MUTTA en valitettavasti pysty ihastumaan miehiin jotka ei välitä syvällisistä, älykkäistä keskusteluista. Näännyn ja pitkästyn sellaisten kanssa jotka yleensä puhuu vain arjesta ja ehkä jääkiekosta, formuloista ja autoista.
mutta miehillä ne on aina ulkonäkökeskeisemmät mitä naisilla. Minun huomioni on että koulutetuilla, nuorilla hoikilla naisilla on itseään huomattavasti vaatimattomamman näköiset miehet, moni miehistä on sellainen vähän sisäänpäinkääntynyt, persoonaltaan ongelmainen jörö joka ei välttämättä edes vastaa tervehdittäessä ja on mustasukkainen jopa vaimonsa naispuolisista kavereista. Siis miehenä sellainen ns. "perusinsinööri" toisin sanoen. Hyvin tuntuu kelpaavan suurelle osalle suomalaisista naisista.
En täytä useimpien miesten ulkonäkökriteerejä, sillä en ole hoikka. Silti tämä on se asia, jossa nirsoilen. En huolisi mölliä miehekseni vaan olisin ennemmin ilman.
Ei minun ole pakko olla parisuhteessa, jos se ei tuo elämääni mitään lisää. Hieromasauva on keksitty, seuraa on muistakin ihmisistä kuin miehestä. Olen parisuhteessa onnellisesti kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä etukäteen laaditut "listat" ja kriteerit. Sitten kun ihastuu/rakastuu, niin ei siinä mitään "järkilistoja" käydä läpi. Rakkaushan on kaikkien aikojen mysteeri - sitä ei voi pukea sanoiksi!
Ei se nyt kovin suuri mysteeri ole. Niin voi toki käydä helpostikin, että listan kriteerit täyttävä mies ei sytytäkään. Mutta tuskin ihminen ainakaan kovin onnistuneesti rakastuu ihmiseen, joka olisi täysin omien toiveiden vastainen.
jotka harrastaa erityisen syvällisiä keskusteluja. Ne niin sanotut syvälliset keskustelut mies käy parhaiden kavereidensa kanssa.
Mies on biologinen eläin niinkuin nainenkin, ja miehen ja naisen suhde perustuu ensimmäiseksi eläimelliseen vetovoimaan.
Minulle kun seksi on ihan sivuasia, kaipaan parasta ystävää ja sielunkumppania miehestä. Toista sukulaissielua, toista erakkoa jonka kanssa jakaa rikas sisäinen maailma jota muu maailma ei ymmärrä. Kerran on tällainen tullut nuorena tavattuakin mutta minä tyhmä heitin menemään koska olin mielestäni liian nuori sitoutumaan pysyvästi. Sen jälkeen ei ole vastaavia näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä insinöörimiehet on tosi suosittuja siinä vaiheessa kun oikeasti aletaan perheenperustamista miettiä. SItä nuoremmat usein pitää vähän tylsinä, mutta kysyntää alkaa löytyä kolmenkympin jälkeen.
Mutta insinööriNAINEN kuten minä on monelle todella paha turn-off, varsinkin tietotekniikan DI ;) Miehet haluaa jonkun herkän sisar hento valkoisen eikä nörttiä.
No eihän parempaa voisi ollakaan kuin oma joku mukava nörttivaimo! Voisi lanitella menemään päivät pitkät kunnon vastuksen kanssa ja osaisi suhtautua niihin tuikitarpeellisiin uusiin komponentteihin samanlaisella antaumuksella mitä itsekin.
Tosin joutuisi oman selaushistoriansa ja "salaiset kansionsa" kenties piilottamaan paremmin, mutta silti! ;)
Tosin, olen vähän jäävi sanomaan mitään, kun omaksi vaimoksi valikoitui nimenomaan se sisar hento valkoinen (täydellinen hänkin toki).
Naisten vaatimustasosta keskustellessa en ymmärrä juuri tätä, että joillakin naisilla on tapana pyytä enemmän kuin he itse ovat. Mielestäni toimivan parisuhteen perustana ovat samanlaiset arvot ja yhteiset asiat. Tietynlainen samankaltaisuus. Kun ihminen pyytää enemmän kuin itse on, kyseessä on omien puutteiden kompensoiminen. Pahimmillaan se johtaa suhteessa kumppanin "kautta" elämiseen ja häneen ripustautumiseen, mikä voi lopulta myös koitua parisuhteen lopuksi. Jos esim. pyydät älykkäämpää kumppania, kuinka kuvittelet vastaavasi hänen älyllisiin tarpeisiinsa? Oletko itsekään itsevarma, koska pyydät enemmän kuin itse olet? Sehän on merkki juuri omasta epävarmuudestasi. Toki jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo, vaikka älykkyys, lahjakkuus sekä ulkonäköön liittyvät erot voivat vaihdella. Enkä nyt tällä kommentillani tarkoita, ettei saisi olla mitään vaatimuksia, ne on vain pidettävä realistisina ja suhteessa siihen, mitä voi itse antaa.
Se on muuten uskontokunta ja tekstisi on täynnä pilkkuvirheitä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oli mitään järkeä että väkisin alan tapailla henkilöä, jossa on piirteitä joita en pidemmän päälle tule sietämään. Miehen pitää olla itsevarma, älykkäämpi ja mieluusti paremmin koulutettu kuin minä. Huumorintajun pitää olla hyvä ja laaja, mutta tasokas. Pitää aina osata hyvät käytöstavat. Ei saa kiroilla tai "sikailla". Hyvä hygienia. Pitää olla samasta uskontoluokasta kuin minä. Pitää lukea kirjoja. ..Siinä nyt pari pakollista.
Naisten vaatimustasosta keskustellessa en ymmärrä juuri tätä, että joillakin naisilla on tapana pyytä enemmän kuin he itse ovat. Mielestäni toimivan parisuhteen perustana ovat samanlaiset arvot ja yhteiset asiat. Tietynlainen samankaltaisuus. Kun ihminen pyytää enemmän kuin itse on, kyseessä on omien puutteiden kompensoiminen. Pahimmillaan se johtaa suhteessa kumppanin "kautta" elämiseen ja häneen ripustautumiseen, mikä voi lopulta myös koitua parisuhteen lopuksi. Jos esim. pyydät älykkäämpää kumppania, kuinka kuvittelet vastaavasi hänen älyllisiin tarpeisiinsa? Oletko itsekään itsevarma, koska pyydät enemmän kuin itse olet? Sehän on merkki juuri omasta epävarmuudestasi. Toki jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo, vaikka älykkyys, lahjakkuus sekä ulkonäköön liittyvät erot voivat vaihdella. Enkä nyt tällä kommentillani tarkoita, ettei saisi olla mitään vaatimuksia, ne on vain pidettävä realistisina ja suhteessa siihen, mitä voi itse antaa.
Se on muuten uskontokunta ja tekstisi on täynnä pilkkuvirheitä! :)
Miehen pitää olla itsevarma, älykkäämpi ja mieluusti paremmin koulutettu kuin minä. Huumorintajun pitää olla hyvä ja laaja, mutta tasokas. Pitää aina osata hyvät käytöstavat. Ei saa kiroilla tai "sikailla". Hyvä hygienia. Pitää olla samasta uskontoluokasta kuin minä. Pitää lukea kirjoja. ..Siinä nyt pari pakollista.
Minä täytän vaatimuksesi.
Mitäs tarjottavaa sinulla on minulle? Oletko vähintään 170cm pitkä, noin 50-55kg painava, pitkähiuksinen, harrastat liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa, pukeudut naisellisesti, nautit seksistä monipuolisesti ja usein, olet korkeasti koulutettu ja osaat keskustella niin antiikin Roomasta kuin jääkiekostakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mäkin oon nähny sitä että otetaan kuka vaan armoitettu kaksilahkeinen ilman mitään kriteerejä, kunhan ei vaan päivääkään tarvi olla yksin. Sitten ihmetellään kun ei se oikein suju. On nähty hulluja mustasukkaisia, juoppoja, idiootteja, himouskovaisia, rahapeliriippuvaisia, ja niitä jotka pettää kaikkia naisiaan, eivät välitä omista lapsistaan... Loputon lista täysin toivottomista tapauksista. Onneksi itellä on se fiksu, komea, kiltti, raitis hyvässä työssä oleva mies. Niitäkin on, ei tarvi tyytyä rupumiehiin.
jo vuosikaudet. Kaipaavat kumppania, mutta kukaan ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kuule taitaa mennä ihan molemminpäin.
mutta minusta on hyvä että tietää mitä haluaa. Eipähän tarvitse valittaa parin lapsen jälkeen että mies ei ollutkaan se minkälaisen olisi oikeasti halunnut. Minulla oli tarkat kriteerit miestä hakiessa - ei ulkonäön suhteen, mutta luonteen ja älykkyyden. Paljon mieluumin olen yksin kuin suostun alentamaan "tasoani". Haluan miehen, johon voin oikeasti olla tyytyväinen.
Miehet jäävät sinkuiksi koska eivät kelpaa, naiset koska heille ei kelpaa.
Mun yksi sinkkukaveri (37 v.) jää varmaan vanhaksipiiaksi, kun kukaan ei kelpaa. Ja syyt on usein ihan älyttömiä, vaikka että miehellä oli vihreät sukat, ihan HIRVEEET, eihän sellaisen kanssa voi toisille treffeille mennä. Siis se, että kaikki miehet tyrmätään jonkin ihan ihme tekosyyn nojalla, eikä kenellekään anneta edes tilaisuutta. Liian pinnallista.
Yhdellä kaverillani oli vaatimukset jopa miehen kansallisuudesta. Eikä suinkaan niin, että miehen olisi pitänyt olla esim. ruotsalainen, vaan ruotsalais-hollantilainen. :)
"Yllättäen" kaveri ei ihan heti pariutunut...
Meillä oli miehen kanssa molemmilla kavereiden mielestä ihan tolkuttomat kriteerit. Mun meni jotenkin näin: yli 180cm, lihaksikas, komea, älykäs, itsevarma, herkkä ja hellä, huumorintajuinen, kulturelli... Lista oli melkoisen pitkä ja niin oli miehelläkin, mutta kuinka ollakaan se oikea löytyi ja sen tietämiseen ei tarvittu edes niitä ensimmäisiä treffejä. Jos ei iske, niin ei iske, ja silloin on kaikille osapuolille helpointa olla ilman. Ja joo, taisin itsekin sanoa sinkkuaikoina kavereille mitä erikoisempia syitä, koska en vaan jaksanut aina selittää. Eikä se missään vaiheessa poistanut sitä seikkaa, että halusin lopulta löytää sen oikean.