Säälittää kaveripariskunta joka menee naimisiin ensi viikonloppuna

17-vuotiaana. Eli silloin osasin valita sydämellä. Halusin kuitenkin kokeilla muitakin ja erosin.

Sittemmin menin naimisiin väärän miehen kanssa ja ero tuli 40-vuotiaana 3 lapsen suureksi suruksi. Niin ja tämä ex-mieheni siis lähti toisen naisen mukaan.

Vieläkin mietin, että olisinpa mennyt naimisiin silloin 20-vuotiaana ja pysynyt tuon saman ihanan miehen kanssa.

Näin kävi itselleni. Olin 19 kun alettiin seurustella ja mieheni oli ensimmäinen suhteeni. Myön minä olin hänelle ensimmäinen.



Olen luonteeltani sellainen etten päästä helpolla lähelle. Mieheni sai vuoden kestää kun yritin työntää kaikin voimin häntä pois ja samalla kaipasin lähelle. En ymmärrä miten mieheni jaksoi katsella minua.



Nyt olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja olemme hyvin onnellisia.

17-vuotiaana. Eli silloin osasin valita sydämellä. Halusin kuitenkin kokeilla muitakin ja erosin.

Sittemmin menin naimisiin väärän miehen kanssa ja ero tuli 40-vuotiaana 3 lapsen suureksi suruksi. Niin ja tämä ex-mieheni siis lähti toisen naisen mukaan.

Vieläkin mietin, että olisinpa mennyt naimisiin silloin 20-vuotiaana ja pysynyt tuon saman ihanan miehen kanssa.

No ei mulla ole mitään heitä vastaan, jotenkin kaikkialta koko ajan kuulee kuinka ihmiset eroavat. Toivonhan että heidän suhdekin kestää, mutta en katsele vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa.

ap

Onnellisia ollaan eikä loppua näy. Kummallakaan ei ole ollut muita suhteita ennen avioliittoa, eikä sen aikana. En ole koskaan ajatellut, että avioliitto olisi jotain ruusuilla tanssimista. Näihin vuosiin mahtuu kyllä kaikenlaista koettelemusta. Mutta olemme oppineet, että kaikesta selviää, kun puhaltaa yhteen hiileen. Ehkä juuri siksi liittomme onkin kestänyt, koska emme katsele maailmaa niiden vaaleanpunaisten lasien läpi. Vaan ymmärrämme, että tämä on kahden epätäydellisen ihmisen välinen epätäydellinen liitto.

Tapasi vaimonsa 13-vuotiaana ja nyt ovat olleet 47 vuotta yhdessä. En nyt ihan hirveän säälittävänä pitäisi moista suhdetta.

kateellinen koska näet että ystävälläsi on miehensä kanssa hauskaa, ja he haluavat olla yhdessä niin paljon että avioituvat nuorina. (minulle 26 v on nuori).

mun vanhemmat alkoivat olla yhdessä lukiossa. Hyvin on onnellinen avioliitto kestänyt vaikka ovat päälle 60 kumpikin.



Itse olin seurustellut yhden kanssa kanssa 5 kk ja mies 3 kk, nämä siis ainoat suhteemme ennen kuin aloimme seurustella. Naimisiin menimme 23-vuotiaina, eipä ole eroajatukset vielä käyneet mielessä kun onnea on riittänyt, ja ikää nyt 35.

No ei mulla ole mitään heitä vastaan, jotenkin kaikkialta koko ajan kuulee kuinka ihmiset eroavat.

Aika pieni osa ihmisistä eroaa alle kymmenessä vuodessa. Tuoreimpien tilastojen mukaan kymmenen vuoden kuluttua vihkimisestä 75% pareista ei ole eronnut. 20 vuoden kuluttua yli 60% on vielä naimisissa. Noin 10% avioliitoista kestää alle neljä vuotta. On harhaluulo, että enemmistö eroaisi. Nekin, jotka eroavat, ovat ehtineet olla avioliitossa vuosikausia ennen eroaan.

Tuttavapariskunta meni naimisiin, kun vaimo oli 20-vuotias. Ovat nyt olleet naimisissa parisenkymmentä vuotta. Me menimme naimisiin, kun vaimoni oli 22-vuotias. Naimisissa olemme olleet yli 15 vuotta. Tietääkseni kenelläkään meistä neljästä ei ollut taustalla aiempia parisuhteita pientä tapailua enempää.

Joka toinen avioliitto päättyy eroon.

Ei muuten pidä paikkaansa. Yhdessäkään ikäluokassa yli 50% avioituneista ei ole eronnut. Eniten eronneissakin vuosikerroissa vasta hieman yli 40% on eronnut. 60% on ehtinyt olla avioliitossa 20 vuotta.

Mun omat vanhmmat tutustuivat toisiinsa vain 21-22vuotiaina. ja ovat vieläkin yli 30 v myöhemmin yhdessä, äiti on monesti jopa puhunut kuinka joka päivä rakkaus tuntuu toiseen vain kasvavan :)



Miksi ja kuinka monta parisuhdetta aloittajan mielestä täytyy "kokea" enneku voi ja saa mennä naimisiin ilman pelkoa erosta o.O

Kannattais venata sitä eroa mielummin, kuin mennä naimisiin ja elää tätä elämää..

kun on ihmisiä, joille kaienlaisen kokemuksen kerääminen ei ole pääasia. Ovat kuitenkin olleet jo 10v yhdessä?! Eikö sekin kerro jo jotain?!



Mä olen ollut mieheni kanssa 15 vuotiaasta, ja naimisissa ollaan oltu nyt 19 vuotta. Voi meitä raukkoja, me kun koemme olevamme ihan onnellisia. Ja voi meidän lapsiraukkojamme, kun ovat joutuneet elämään ydinperheessä. Pettämiset, jättämiset ja viikonloppuisät ja -äidit on jääneet kokematta.



Ennen tätä pidettiin normaalina... mutta ajat muuttuu tosiaan- eikä aina parempaan päin.

Mä olen ihan aidosti vähän kateellinen niille jotka löytää sen oikean jo nuorena ja saa jakaa kaikki elämänkokemukset jonkun kanssa.

Terveisin sinkku 37 v joka on jo luopunut toivosta.

No, toinen tuollainen pariskunta meni pari vuotta sitten naimisiin, erosi seuraavana vuonna ja nyt toisella uusi perhe tuoreine miehine ja vauvoineen, toisella juuri uudet vihkiäiset takana. Arvasimme että siinä kävisi niin :(