Hääkutsussa käyttäytymisohjeet ja rahastustili

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:09"]

Numeroille 54 ja 56:

Miksi ihmeessä ei voi säästää häitä varten niin että on itse kustantaa juhlat JA matka? Että ei laskisikaan mitään sen varaan mitä vieraat tuovat?

Siinä on minusta juhlien idea, että ihmiset tulevat todella juhlimaan juhliini jotka kustannan, ilman että odotan heiltä lahjaa/rahallista panostusta saati että laskisin mitään sen varaan.

Todellakin tuntuu että näin ei ajatella, hääjuhlien lahja pitää laskea sen mukaan montako menee ja mitä syödään ja hääpari vielä laskee rahan varaan koska vasta sitten kyseessä on häämatka eikä tavallinen matka.

[/quote]

Meillä meni budjetti sekaisin kahdeksi vuodeksi, kun piti syöttää väittäjäisten päälle laitoksen väki ja muutama sukulainen. Jos olisi ylipäätänsä menty naimisiin, se olisi pitänyt tehdä maistraatissa hyshys. Nimiäiset jäivät viettämättä, kun minä nökötin keuhkokuumeessa ja toipumiseen meni kuukausia. Onneksi omia ja sukujuhlia ei ole liikaa näköpiirissä.

Keskiluokalla on varaa hienostella ja ylläpitää estetiikkaa, jossa ei mitenkään vihjata, että varaa ei olisi. Työväenluokka taas perinteisesti on osannut järjestää talkoojuhlat pystyyn käytännössä ilmaiseksi, ja moni on lahjoittanut työpanoksensa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa monella on identiteetti rakentunut kuluttajana, eikä ole suhteita, sivistystä eikä taitoja, joilla voisi mitään muuta tehdä kuin ostaa juhlat ja päteä niiden näyttävyydellä. Nuoret ihmiset vielä ovat kokemattomia raha-asioissa ja yltiöromanttisia muutenkin, niin ylilyöntejä tulee senkin puolesta.

Mutta ennen kaikkea nykyisin kun valtion rahaa menee yritystoiminnan tukemiseen mystisillä tavoilla ja finanssijärjestelmän kriisit maksetaan kaikkien kukkarosta, ostovoima on pienentynyt niin rajusti, että alemman keskiluokankin on aivan pakko järjestää pippalonsa mahdollisimman nyyttikestiperiaatteella.

Ehkä tulevaisuudessa kehittyy uusi koodisto, miten hommassa säilytetään hyvä maku, eikä nuoret parit sentään varsinaisesti yritä lypsää järjestämällä juhlia. Mutta moni tekee viisaasti, jos miettii uusiksi, mistä kannattaa loukkaantua, ja millä perusteella jokin on mauttomuutta. Esittämäsi moitteen aiheet voidaan myös nähdä edustavan hyvää makua: vieraat jotka siihen kykenevät haluavat välttää olemasta kustannuserä, ja mitoittavat lahjansa siten, että jotain jää käteenkin. Ja yhteiskustannuksella tosiaan saadaan parille jotain, mihin he itse eivät ikinä kykenisi. Materian vankina moni on muutenkin, ja kaikilla ei tosiaan ole sitä aikaa, jonka käyttäisi persoonalliseen lahjaan. Jokainen joka on ollut tiukilla tietää, miten pahalta tuntuu, kun se heille liian kallis tai tarpeeton lahja koko ajan muistuttaa siitä, että niillä rahoilla olisi voinut saada jotain välttämätöntä, eikä haluaisi olla kiittämätönkään. Jos lahja edustaa kaunista turhuutta, köyhää se saattaa suorastaan satuttaa alleviivaamalla koko ajan, että he ovat eriparia.

[/quote]

Tai pari voisi miettiä keskenään, tarvitseeko heidän rakkautensa isoja häitä. Ihan omakohtaisesti voin kertoa, että ensin mekin köyhinä nuorina mietimme, että totta kai isot häät ja vanhemmat varmaan maksaa ja lainaa otetaan.

Mutta mies uskalsi yhtenä iltana sanoa, että eikö se riitä, että rakastamme toisiamme ja saamme toisemme ja yhteisen sukunimen. Jäin tätä asiaaa miettimään ja totesin parin päivän päästä, että mies on oikeassa.

Tässä vaiheessa sitten mieskin innostui suunnittelemaan vihkimistämme. Ainakin moni tuttuni on sanonut, ettei miestä kiinnosta häät lainkaan. Ja eihän ne oikeastaan sulhasen juhlat olekaan, vaan morsiamen ja kaasojen.

Meidät vihittiin ulkona todistajien läsnäollessa. Kävimme heidän kanssaan syömässä ja säästämämme rahat käytimme häämatkaan.

Hyvä avioliitto on ollut, vaikka peruimmekin isot häät.

Minä haluan rahaa prinsessapäivänäni ja se on minun juhla ja te käyttäydytte, kuin minä haluan *itkupotkuraivari*

Me menemme heinäkuussa naimisiin niin, että kirkkoon ja siitä kahveille tulevat vain molempien lapsuudenperheet, elossaolevat isovanhemmat ja mieheni kummit. Heille meni viralliset kutsukortit joissa kornisti oli teksti "juhlimalla kanssamme annatte parhaan mahdollisen lahjan. Mikäli kuitenkin haluatte muistaa meitä muutenkin, tässä tilinumero" tjsp. Mainintana taisi olla vielä että tili on ASP-tili. Noo korni mikä korni :) Molempien vanhemmilta olemme kysyneet onko törkeä kirjoitus, kukaan ei ainakaan ole ääneen paheksunut noita rivejä.Illalla tulee toinen satsi juhlijoita, jotka ovat siis nuorempaa väkeä, he eivät tule virallisiin juhliin ja kyselijöille olemme sanoneet, että koska kyseessä eivät ole viralliset juhlat niin lahjoja emme halua.