Mikä ihmeen äidin OMA AIKA?
Miksi äidit höpöttävät omasta-ajasta ja sen puutteesta. Ei voida tehdä enempää kuin max 2 lasta kun ei sitten saisi tarpeeksi omaa aikaa. Kysyisinkin mikä tämä mysteerinen oma aika oikein sinulle tarkoittaa?
Kommentit (48)
neljäs haaveissa ja on mulla omaakin aikaa, miksei olisi?
En ole kadottanut itseäni vaikka pääsääntöisesti olenkin äiti, äitiys on minulle etusijalla, mutta muullekin täytyy löytyä aikaa. Omille jutuille.
Kuten: Tunnin kävelylenkki ihan omassa rauhassa, kahvilla käynti sisaruksen/kaverin luona, ilman lapsia. Ihanat viime syksyiset sieniretket tädin kanssa, pari kertaa oli lapsetkin mukana. Ja vaikka viikonloppu mökillä, ilman lapsia, kaveriporukassa, miehen kanssa taikka ilman.
Mulla ei ole puutetta omasta ajasta, sanon miehelle, että menen nyt niin silloin myöskin menen. Mulla onkin ihana mies, joka ´haluaa olla lasten kanssa. Eli eipä ap oikeastaan puhunut musta, koska en valita oman ajan puutteesta ja voin tehdä lapsia ilman pelkoa sen menettämisestä, mutta vastasin kuitenkin, mikä mulle on omaa aikaa.
on omaa aikaa, kun isompi on koulussa ja pienempi kerhossa, tämä tapahtuu kahdesti viikossa. Lisäksi korkeintaan kerran viikossa kuopus on mummolla esikoisen ollessa koulussa. Mies puuhailee lasten kanssa, mutta oikeasti vastuussa ei ole tainnut ikinä olla. En koe omien lasteni seuraa kovin rasittavana, leikkivät itsekseenkin. Toisaalta haluaisin elämääni jotain muutakin kuin kotiäitiyttä ja mulla on haaveena ja tavoitteena esim. kirjoittamisella tienata vähäsen rahaa ja lisäksi se tekisi nupille oikein hyvää. Tähän taas tarvisin sitä omaa aikaa, ei oikein riitä tunti silloin toinen tällöin. Mutta en nyt oikein voi hoitoon viedä kuopusta ja tulla kotiin runoilemaan ilman tietoakaan julkaisemisesta :) Eli ihan tuohon hommaan tarvisin vapaata aikaa, lukemista sun muuta rentouttavaa voin harrastaa vaikka puistonpenkillä istuessani ja lasten leikkiessä.
ollaan hyvin tiiviissä parisuhteessa siis mieheni ja minä, tehdään lähestulkoon kaikkea yhdessä kahdestaan ja lasten kanssa, paitsi omissa ansiotöissä käymme itseksemme, käymme yhdessä vanhempainilloissa, kylässä ja kaupoissa, teemme yhdessä ruokaa ja kodin sekä pihan töitä, saunotaan lähes päivittäin, mennään yhtäaikaa petiin jne.,
mutta on minulla omaa aikaakin:
-lenkkeilen koiran kanssa joka päivä
-teen käsitöitä silloin, kun inspis iskee eikä pääse pihahommiin
-luen romaaneja, puutarha- ja koira/kissakirjoja kausiluonteisesti
Miksi äidit höpöttävät omasta-ajasta ja sen puutteesta. Ei voida tehdä enempää kuin max 2 lasta kun ei sitten saisi tarpeeksi omaa aikaa. Kysyisinkin mikä tämä mysteerinen oma aika oikein sinulle tarkoittaa?
Ja olen sitä mieltä, että jos kumppani on tasavertainen vanhempi, ei lasten lukumäärällä ole niin kovin väliä.
Omaa aikaani on esim. ensi viikonloppuna, kun lähden työkavereiden kanssa risteilylle. Tai kun käyn iltaisin lenkillä. Tai olen välillä ihan itsekseni kotona.
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, menen usein itsekin jo petiin, koska aamulla on aikainen herätys kuitenkin.
Miksi äidit höpöttävät omasta-ajasta ja sen puutteesta. Ei voida tehdä enempää kuin max 2 lasta kun ei sitten saisi tarpeeksi omaa aikaa. Kysyisinkin mikä tämä mysteerinen oma aika oikein sinulle tarkoittaa?
tarkoittaa sellaista aikaa kun käyn vaikka lenkillä tai jumpassa. Kävelen kaverin kanssa lenkin tai istun kahvilassa/ravintolassa parantamassa maailmaa. Se tarkoittaa aamua jolloin saan nukkua univelan pois. tai puolta päivää kun voi vaikka lukea, tai ajatella rauhassa; miettiä miten voin, mitä mulle kuuluu, eikä tarvitse koko ajan palvella jotakuta. Se tarkoittaa siis hetkiä jolloin olen olemassa vain omana itsenäni, tunnen, että mun elämäni on tässä menossa, voin miettiä olenko tehnyt oikeita valintoja, mitä pitäsi vaikka tehdä toisin lasten suhteen. Jatkuva suorittava, väsyttävä kotityörumba kuihduttaa ihmisen kyvyn nauttia elämästä ja huomata ne hienot hetket, ja toisaalta katkaista joku ei niin toimiva kierre. Äidin OMA AIKA on aikaa jolloin äidin elämällä on itseisarvo, eikä hän ole vain äidin roolissa palvelemassa muita. veikkaan että se on juuri sitä mitä tarvitsee voidakseen tietoisesti nauttia elämästä, sekä omasta että lasten- ja siitä äitiydestä. jos koko ajan on muita varten, oma elämä yleensä hämärtyy.
Ymmärrän tietenkin mitä oma aika tarkoittaa, mutta ihmettelen lähinnä sitä, että lapset nähdään oman ajan uhkana tai että miksi sitä omaa aikaa pitää olla niin hirveen paljon. Mulle itselleni riittää silloin tällöin muutama kerta vuoteen, että lähden koko päiväksi esimerkiksi ostoksille ja tietysti iltaisin on omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa. Ei kai sitä omaa aikaa nyt päivittäin tai viikoittain tarvitse niin montaa tuntia olla.
Ei lapset ole mikään uhka, mutta vaikka mun lapset on jo koululaisia, he edelleen tarvitsevat äidin joka on käytettävissä. Siis oma aika on serllainen ettei ole kenenkään muun käytettävissä- ja tiedän mäkin ihmisiä joilla ei ole tarvetta olla olemassa itselleen- sanoisin kuitenkin että suuri osa tän päivän työelämääkin on sellaista et ihmisen on hyvä tietää mitä hänelle itselleen kuuluu ja pitää itsestään huolta. Ennen kai hyvä nainen olikin jatkuvasti käytettävissä oleva puurtaja. Mun kokemuksen mukaan kohtuullinen oman ajan tarve ei ole mitenkään ristiriidassa lapsen hyvän kanssa, päinvastoin- ja kertoo ihmisestä joka elää vastuullisesti omaa elämäänsä.
on silloin, kun isompi on kerhossa 3h kerrallaan ja pienempi nukkuu päiväunia. Tämä tapahtuu 3 kertaa viikossa. Silloin makaan sohvalla, juon kahvia, olen netissä tai vaikka laitan tytön rattaisiin nukkumaan ja menen ostoksille. Nautin kovasti tästä omasta ajasta, jolloin kukaan ei vaadi multa mitään. Muun ajan olenkin melkein 24/7 lasten kanssa. Meillä ei ole mummoloita mihin viedä lapsia ja mies on paljon töissä. Kun mies on vapaalla, käyn joskus yksin lenkillä, mut useimmiten vietetään aikaa koko perheen kesken.
Kohta loppuu oma aika varmaan joksikin aikaa kokonaan, koska kolmas lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä.
eli ei todellakaan ole edes joka viikko (eikä aina edes kerran kuukaudessa), mutta siis mulle se on aikaa jolloin VASTUU on oikeasti jollain muulla. Eli illalla kun muksut nukkuu vastuu ON mulla jos jotain tulee, vaikka makaan sohvalla ja luen kirjaa. Tämä on mun mielestä normi arkea ja elämää äitinä. Mutta sitten kun tulee se hetki kun lapset ovat vaikka mummulla ja kukaan ei ole vailla mitään... niin aah. Vähän sama fiilis kuin olisi just yo- lakin saanut ja maailma avoinna:)