Mikä ihmeen äidin OMA AIKA?

että saan rauhassa lukea lehteä, käydä kävelyllä, ostoksilla, nähdä omia ystäviä ilman lapsia.



Mulla nyt on kaksi lasta mutta en ymmärrä miten lapsiluku koreeloisi oman ajan ottamisen kanssa jos yhteistyö miehen kanssa toimii.

Ymmärrän tietenkin mitä oma aika tarkoittaa, mutta ihmettelen lähinnä sitä, että lapset nähdään oman ajan uhkana tai että miksi sitä omaa aikaa pitää olla niin hirveen paljon. Mulle itselleni riittää silloin tällöin muutama kerta vuoteen, että lähden koko päiväksi esimerkiksi ostoksille ja tietysti iltaisin on omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa. Ei kai sitä omaa aikaa nyt päivittäin tai viikoittain tarvitse niin montaa tuntia olla.

Etkö sen verran älyä, että niinhän sinä juuri tuossa toteat, "tietysti iltaisin on omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa".

Siinä se. Ei sitä omaa aikaa moni muukaan pienten lasten äiti muualta ota kuin lasten nukkumiseen käyttämästä ajasta.

Toki jos on onnekas, mieskin haluaa välillä olla lasten kanssa ihan keskenäänkin, mikä on oikeasti pelkästään kannustettava asia isän ja lasten suhteen omaehtoiselle kehitykselle...

-21-

Ymmärrän tietenkin mitä oma aika tarkoittaa, mutta ihmettelen lähinnä sitä, että lapset nähdään oman ajan uhkana tai että miksi sitä omaa aikaa pitää olla niin hirveen paljon. Mulle itselleni riittää silloin tällöin muutama kerta vuoteen, että lähden koko päiväksi esimerkiksi ostoksille ja tietysti iltaisin on omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa. Ei kai sitä omaa aikaa nyt päivittäin tai viikoittain tarvitse niin montaa tuntia olla.

Minä esim. tarvitsen paljon omaa aikaa, ylipäätään tarvitsen paljon kontaktia ulkomaailmaan. Mulle ystävät ja sosiaalinen elämä ovat todella tärkeitä, sekä lasten kanssa, että ilman lapsia.

EN voisi koskaan kuvitella nököttäväni kotirouvana neljän seinän sisällä ja viettäväni aikaa vain perheeni kanssa.

Siksi mulle sopikin aivan erinomaisesti pikkulapsiaikana se, että aloin tehdä töitä aina n 4kk synnytyksen jälkeen, ja miehen kanssa hoidettiin lapset puoliksi kotona. Ja vielä siihen päälle imetinkin niitä vuoden.

-Lapset saatu nukkumaan lauantai-iltana kahdeksalta ja minä kiipeän saunanlauteille nauttiman puusaunan miellyttävistä löylyistä, kuoharin ja kasvonaamion kanssa. Valvon sen jälkeen puoleen yöhön lukien kirjaa tai katsoen leffaa, mies herää aamulla lasten kanssa. (on aamuvirkku)



-Otan terassilla aurinkoa ja kuuntelen musiikkia, pienet nukkuu kolmen tunnin päikkärit ja isommat uima-altaassa/trampalla/hiekkalaatikolla.



-Lapset kylpyyn, itselle läppäri ja tuoli viereen, tunti nettisurffailuaikaa.



-Hoidan kasvimaata ja kasvihuonetta, lapset juoksee ja leikkii nurmikolla, ajaa pyörällä, keinuu tms.



-Ajan nurmikkoa ja siinä mieli todella lepää kun ei kuule muuta pariin tuntiin ;)

Isi, mummi tai anoppi tietysti lasten kanssa.



Olen haka keksimään lapsille mielekästä puuhaa jotta saan omaa aikaa vaikka mies olisi poissa.

Hyi minua :)

Ihaninta on kuitenkin oma aika jonka saan viettää kotona yksin ja ne on niitä saikkupäiviä, jolloin kaikki muut ovat poissa minä saan levätä rauhassa.

Herätys klo. 7, töissä klo. 8.30 - 19, klo. 20 - 23 kauppaan, ruoanlaittoa, ruokailu, siivous, iltatoimet ja klo. 23 nukkumaan.

lasteni kanssa ilman stressiä kotitöistä. Eli harvoin, harvoin.

Vai oletko yrittäjä? Sekin on oma valinta.

Herätys klo. 7, töissä klo. 8.30 - 19, klo. 20 - 23 kauppaan, ruoanlaittoa, ruokailu, siivous, iltatoimet ja klo. 23 nukkumaan.

tietysti iltaisin on omaa aikaa kun lapset ovat nukkumassa. Ei kai sitä omaa aikaa nyt päivittäin tai viikoittain tarvitse niin montaa tuntia olla.

Minä ainakin haluan nykyään "omaa aikaa" esim. joka toinen päivä crostrainerilla 30 min jo lasten ollessa hereillä, koska muuten omat unet jäisivät niin vähäisiksi ja muuten en liikkuisi oikeastaan yhtään. Päiväkodissa 2 t päikkärit nukkuva 5-v nimittäin nukahtaa klo 23-24.

Omaa aikaa kaipaan myös esim. karvojeni ajeluun, koska en halua että lapset kyttäävät sitä vieressä. Joskus jopa käyn kampaajalla yksin.

Herätys klo. 7, töissä klo. 8.30 - 19, klo. 20 - 23 kauppaan, ruoanlaittoa, ruokailu, siivous, iltatoimet ja klo. 23 nukkumaan.

Mulla tulee häthätää kasaan 5-6 h, ja nekin puolen tunnin - tunnin pätkissä. Ja kotityöt yms. teen niin, että jaloissa pyörii kolme lasta. Oma valinta toki tämä, mutta niin on sinunkin elämäsi, ei kannata luulotella, että pienten lasten hoito olisi lepoa.

Lapset lentävät joskus pesästä, jos on esim. 4 lasta parin vuoden ikäeroilla, niin helposti on "vain äiti" parikymmentä vuotta. Mitäs sitten? Koti tuntuu ehkä tyhjältä, ei enää tiedä "kuka on" kun ei olekaan äiti, ja ehkä mummoksi tulemiseen on aikaa.



Jos pitää omasta ajasta kiinni, niin on elämää jäljellä. Moni harratus on sellainen, että jos sen kokonaan unohtaa niin ei enää voi 20 vuoden kuluttua siihen palata. Toki esim. lukeminen onnistuu ihan hyvin pitkien taukojen jälkeen, mutta se esim oma kuoro tai joku muu oma harrastusporukka ei ole sama mitä se aikanaan oli jos siihen vuosikausien jälkeen palaa (jos enää edes pääsee mukaan/ko. porukkaa on olemassa).



Samoin jos koskaan ei ehdi/halua nähdä ystäviä ilman lapsia, ei voi olettaa että se ystävyys on enää jäljellä kun joskus on aikaa nähdä ilman että joku huutaa äitiä pyyhkimään tmv.



Myös parisuhde voi loppua (eroon tai jää leskeksi) ja siinä sitä sitten on "en koskaan ottanut omaa aikaa" ihminen aika orpona yksin kotona, ei kumppania, ei lapsia, ei kavereita, ei harrastuksia. On aika vaikea palata kuvioihin keski-ikäisenä ihan nollasta, ihmisillä kun tuossa iässä on jo ne omat jutut ja kaverit, harva kaipaa enää "lisää ihmisiä" elämäänsä, varsinkin kun se lähipiiri usein kasvaa muutenkin (lapsien kumppanit, lasten appivanhemmat ym.)



Ja sekin on tärkeää että tietää kuka on =on aikaa ihan vaan oleilla yksin ja pohdiskella asioita omassa rauhassa.

olen miettinyt. Tai lähinnä sitä, että nykyään saa tehdä melkein mitä vaan, jos perusteluna on oma aika.



Ymmärrän, että ihmisillä on eri tarpeet ja toiveet, mut kuinka paljon sit oikeen riittäisi?! Kuulostaa siltä, että omaa aikaa ei ole ikinä tarpeeksi, kuinka paljon sitä pitäisi olla ettei tarvitsisi sen puutteesta valittaa?



Mulle tällä hetkellä riittää tunti viikossa jumpassa ja illat yksin/kaksin sohvalla.

oma aika on näitä rauhallisia iltahetkiä, kun lapset nukkuu. Lisäksi se on urheilemista, vaikka pikkulenkki (30-60 min.) joka päivä ja tenttiin lukemista silloin, kun tentti on tulossa.



Ei se oma aika sen kummempaa mielestäni vaadi. Eikä se päivittäin vie paljon lasten aikaakaan, kun ajoittaa tekemisensä pääosin lasten nukkumisajalle.

Joillekin riittää vähemmän, jotkut tarvitsevat sitä enemmän. Uskon että se vaikuttaa onko asunut yksin (jokaisen pitäisi asua yksin ja oppia pärjäämään yksin) vai onko lapsuudenperheestä muuttanut miehen/kaverin kanssa kaksin johonkin ja nuorena tehnyt lapsia =ei koskaan ole ollut omaa aikaa.



Jos ihminen taas harrastaa paljon, on tottunut olemaan ihan yksikseenkin, niin siitä on vaikea luopua/sitä omaa aikaa tarvitsee enemmän.

Jos harrastuksia on, rakkaita sellaisia, niistä on aika vaikea luopua.



Toki elämässä pitää priorisoida, mutta tavallisessa kahden vanhemman perheessä on aika helppoa suoda molemmille vanhemmille sitä omaa aikaa, vaikka joka päivä. Yksinhuoltajilla varmasti vaikeampaa, mutta itse ainakin olisi valmis vaikka maksamaan omasta ajasta, eli palkkaisin lastenhoitajan varojeni mukaan jotta pääsisin tekemään omia juttuja.

on kyllä ihan ehdotonta. Tällä hetkellä kotona kahden alle 2v kanssa, ja jos en joskus pääsisi edes hetkeksi irti kotoa, pää varmaan hajoaisi :) Mulle se oma aika on, kun voin laittaa kuulokkeet korviin, kuunnella hyvää musiikkia matkalla salille/jumppaan, hetken lepo ihan hiljaisuudessa tai vaikkapa kampaajalla käynti. Mulle oma aika tarkoittaa pientä hetkeä, jolloin saan olla ihan rauhassa omien ajatusteni kanssa, ei tartte miettiä sitä pyykkikasaa tai vaipanvaihtoa, tai kuunnella lapsen kiukkua.. Meillä on miehellä ja mulla molemmilla omat harrastukset, joihin menee muutama ilta ja mulla lähinnä pari tuntia viikonloppuisin. Eli kyllä musta mieskin tarvitsee samalla lailla sitä omaa rauhaa, jolloin ei tartte ajatella kotiasioita tai työjuttuja.

Nykyään aikaa - sitä omaa - on pilvin pimein, lapset jo isoja ja mieskin puuhailee mieluusti omiaan. Miellän oman ajan sellaiseksi ajaksi, josta määrään vain minä. Sellaiseksi ajaksi, jota en jaa kenenkään muun kanssa ja jonka käytöstä ei neuvotella. Ei edes niin, että määrään muille, että nyt tässä on oma aikani. Se on jakamaton aika, jonka käytän vain itseeni.

Se on tila, jossa olen vain minä, näennäisesti ilman velvotteita ja ilman sopimuksia! Ihan sama, mitä teen silloin. Oma aika on utopia vapaudesta ja itsenäisyydestä.

Miksi äidit höpöttävät omasta-ajasta ja sen puutteesta. Ei voida tehdä enempää kuin max 2 lasta kun ei sitten saisi tarpeeksi omaa aikaa. Kysyisinkin mikä tämä mysteerinen oma aika oikein sinulle tarkoittaa?

Tai sitten provo...

No mitäköhän oma aika voisi tarkoittaa? Öö, varmaan lastenhoitoa, ruuanlaittoa, siivousta jne.

Minä olen kotona alle 3v lapsen kanssa. Minun "oma-aikani" on kerran viikossa tunti jumpassa, muuten olen 24/7 lapseni kanssa. Välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja aivot sulaa.

Rakastan lastani ja minusta on ihana olla hänen kanssaan, mutta minä tarvitsen pienen tuulettumishetken. Oikeastaan tunti viikossa ei riittäisi alkuunkaan, muttei aika riitä tällä hetkellä muuhun.

Aika hurjalta kuulosta tunti viikossa. YH?

Miksi äidit höpöttävät omasta-ajasta ja sen puutteesta. Ei voida tehdä enempää kuin max 2 lasta kun ei sitten saisi tarpeeksi omaa aikaa. Kysyisinkin mikä tämä mysteerinen oma aika oikein sinulle tarkoittaa?

Isä katsoo ja mä teen mitä haluan, vaikka luen tai lähden käymään jossain, ehkä istun tietokoneella.

Sanotaanhan sitä että lapsenkin pitää saada välillä vaan olla, että ei kokoajan jotain virikkeitä. Ihan vauvakin voi olla tyytyväinen kun saa vaan olla katsoa ja pötkötellä, ilman että hänen kimpussa ollaan kokoajan.

ettei mun tarvitse hoitaa, huolehtia, murehtia yms lapsiin liittyvää asiaa, eli voin tehdä jotain sellaista, mikä on vain mun juttu.

Tarvitsen ihan sellaista omaa aikaa, jolloin saan olla itsekseni.

12 avioliittovuoden jälkeen ukko lähti nuoremman matkaan ja jäin yksin lasten kanssa. Nyt neljä vuotta lapset ovat käyneet joka toinen viikonloppu isällään pe-su - se on sitä kuuluisaa ÄIDIN OMAA AIKAA.



2 vuotta meni kuin sumussa, makasin lähes halvaantuneena peiton alla kunnes tajusin alkaa elämään ja nauttimaan siitäkin ajasta...