35-40 vuotiaat, mitä vaivoja ikä on tuonut?

Kaksi selkeää asiaa tapahtui: aineenvaihdunta hidastui ja näkö huononi todella nopeasti ja rajusti ) :

öh, luulin että vanhuuden vaivat alkavat joskus 60-vuotiaana eikä vielä nyt?

Itselläni on parikymppisen fysiikka, johtuu siitä että treenaan 8h viikossa. Eli ei vielä mitään vaivoja tai kolotuksia.

Mutta ikävä kyllä naama on kurpahtanut viimeisimmän raskauden jälkeen, eli nahka veltostui, isot huokoset, syviä ryppyjä. Eli kasvoni ja vartaloni ovat todellakin eri paria, pää on 40v ikäinen ja ruumis 20v. :)

Suosittelen Lancomen visionnaire-seerumia, on ihan superhyvä!! Ja sit saman sarjan Teint Miracle meikkivoidetta! Näillä kahdella tuotteella saa jo ihmeitä aikaan :). Mulla on tosi hyvä iho ikäisekseni ja toi meikkivoide saa ihon hehkumaan.

T.15

Ikää mulla 43 v, ei mitään sairauksia eikä vaivoja. Olen syönyt vhh-ruokaa muutaman vuoden, en mitenkään pilkuntarkasti, mutta sokeria en käytä juuri lainkaan, leipää tai puuroa en syö koskaan enkä pastaa, riisiä ja perunaa joskus. Syön paljon luonnollista rasvaa, marjoja ja kaikkia kasviksia. Vettä juon aika paljon ja käytän merisuolaa maun mukaan, käytän kalaöljyä ja d-vitamiinia talvella 150 mcg ja kesällä 50 mcg.



En harrasta mitään kovaa liikuntaa mutta kävelen pitkiä lenkkejä, hiihtelen, pyöräilen ja joogaan. Kesällä uin ja talvella lumikenkäilen, no se on aika rankkaa.



En ole koskaan tupakoinut, ja alkoa käyttänyt hyvin kohtuullisesti. Olin kotona vuosia lasten kanssa, nyt yrittäjänä ja rakastan työtäni. Mulla on hyvä ja onnellinen avioliitto ja vilkas seksielämä. Nukun hyvät yönet ja vielä pikku päikkärit aina kun mahdollista. Ulkoilen joka päivä. Käyn säännöllisesti erilaisissa hoidoissa: vyöhyketerapiassa, jäsenkorjauksessa, hieronnoissa, shiatsussa, energiahoidossa.



En tiedä millä on mitäkin merkitystä, mutta oudolta tuntuu jos tässä iässä olisi jo jotain kremppoja ja tarvitsi lääkkeitä jatkuvasti. Mä välttelen lääkkeitä, otan vain hätätilanteessa.

mutta herkkäuniseksi olen muuttunut.

Ennen lapsia nukahdin helposti ja nukuin yhtäsoittoa, kunnes heräsin levänneenä.., nyt on kaikki toisin: nukahdan huonosti, heräilen herkästi ja aamulla nousen väsyneenä!

Olen pian 35-vuotias 8 kk esikoisvauvan äiti. Karmeeta, miten sitä onkin viimeisen 1,5 vuoden aikana rapautunut. Ensin liikunta oli vähissä raskausaikana (kiire töissä, väsymys, ennen kaikkea laiskuus liikkua kun vähänkin ramaisi). Sitten synnytys päälle, josta jäi vaivoiksi nivelkipua, roikkuva vatsa ja levinnyt lantio (vaikka vatsani ei raskausaikana edes ollut järjetön). Raskauden jälkeen lähti suurin osa raskauskiloista muutamassa viikossa imetyksellä. Jouduin kuitenkin imetyksen terveyssyistä lopettamaan, ja kappas vaan, kilot tulleet takaisin ja vielä pari päällekin. Liikun vauvan kanssa paljon enemmän kuin ennen vauvaa ja raskautta: pari vauvajumppaa viikossa, 10 kilsan vaunulenkki 5-6 kertaa viikossa, päälle vielä liikkumaan lähteneen vauvan perässä menoa ja kanniskelua. Aineenvaihdunta vaan ei enää ole samalla tasolla, koska "edellisessä elämässä" tällaisen kuntokuurin seurauksena olisin ollut tosi timmissä kunnossa. Toki kotona ollessa tulee syötyä huonommin kuin töissä, jossa välipaloja en napostellut ja lounaaksi söin salaattia.





Ikävin vaiva taitaa kyllä olla lihaskivut. Nyt kun lapsi on jo sen verran painava, ovat niskat ja selkä menneet ihan jumiin. Nostan vauvaa ilmeisesti jotenkin väärin. Joudun napsimaan kovia särkylääkkeitä ja käyttämään mobilatia. Vatsa- ja selkälihasten vahvistaminen takuulla auttaisi. Mutta mites lähdet niitä vahvistamaan, kun selkä niin jumissa, että istumaannouseminenkin tuo kyyneleet silmiin.

Olen pian 35-vuotias 8 kk esikoisvauvan äiti. Karmeeta, miten sitä onkin viimeisen 1,5 vuoden aikana rapautunut. Ensin liikunta oli vähissä raskausaikana (kiire töissä, väsymys, ennen kaikkea laiskuus liikkua kun vähänkin ramaisi). Sitten synnytys päälle, josta jäi vaivoiksi nivelkipua, roikkuva vatsa ja levinnyt lantio (vaikka vatsani ei raskausaikana edes ollut järjetön). Raskauden jälkeen lähti suurin osa raskauskiloista muutamassa viikossa imetyksellä. Jouduin kuitenkin imetyksen terveyssyistä lopettamaan, ja kappas vaan, kilot tulleet takaisin ja vielä pari päällekin. Liikun vauvan kanssa paljon enemmän kuin ennen vauvaa ja raskautta: pari vauvajumppaa viikossa, 10 kilsan vaunulenkki 5-6 kertaa viikossa, päälle vielä liikkumaan lähteneen vauvan perässä menoa ja kanniskelua. Aineenvaihdunta vaan ei enää ole samalla tasolla, koska "edellisessä elämässä" tällaisen kuntokuurin seurauksena olisin ollut tosi timmissä kunnossa. Toki kotona ollessa tulee syötyä huonommin kuin töissä, jossa välipaloja en napostellut ja lounaaksi söin salaattia.

Ikävin vaiva taitaa kyllä olla lihaskivut. Nyt kun lapsi on jo sen verran painava, ovat niskat ja selkä menneet ihan jumiin. Nostan vauvaa ilmeisesti jotenkin väärin. Joudun napsimaan kovia särkylääkkeitä ja käyttämään mobilatia. Vatsa- ja selkälihasten vahvistaminen takuulla auttaisi. Mutta mites lähdet niitä vahvistamaan, kun selkä niin jumissa, että istumaannouseminenkin tuo kyyneleet silmiin.

Tekee hyvää just keskivartalolle, venyttelyä jne.

T.15