Mikä tekee ihmisestä sairaalloisen saidan?
Olen ihmetellyt, miksi jotkut ihmiset ovat suorastaan sairaalloisen saitoja. Tarvetta sentin ylettömään venytykseen ei ole, mutta tavallisissa menoissa ollaan raivostuttavaan asti saitoja. Asutaan omistusasunnossa, autoa vaihdetaan uuteen tiuhaan, mutta vaatteet on ostettava alen jämätangosta, ruoka mieluiten ylipäiväisenä ja jonkun 10 sentin säästön takia kävellään vaikka kaatosateessa kilometrin päässä olevaan kauppaan eikä osteta tuotetta samasta kaupasta kuin muut ostokset kun se on 10 senttiä kalliimpi. Ja kauhea mouhoaminen vaikka kuinka kauan siitä, jos tuli ostettua shampoo tänään ja ylihuomenna se onkin tarjouksessa. Kahvilla ei voi käydä kahvilassa, koska kahvikupin hinnalla saa paketin tarjouskahvia. Kaikki mikä menee sellaiseen, joka ei ole välttämättömyys, on rahantuhlausta - matkailu, lehdet, uusi huulipuna jos vanhassa on vielä jäljelä. Puhelut ovat tosi lyhyitä, ettei vaan tule laskua ja palvenumeroihin ei voi soittaa lainkaan vaikka olisi tarvetta, koska nehän ovat niin kalliita. Valtavan innostuksen saa aikaan se, kuinka paljon on taas onnistuttu säästämään ja niitä säästettyjä rahojahan ei tietenkään voi käyttää mihinkään vaan ne on oltava säästössä.
Tottakai ymmärrän, että jos on pakko, on oltava säästäväinen, mutta normaalisti toimeentulevien ihmisten kohdalla joku kahvikupista nipottaminen tai 10 sentin säästön perässä juokseminen ei vaikuta oikein terveeltä asenteelta.
Kommentit (52)
Säästeliäisyys on tosiaan hyvä piirre ihmisessä, mutta saituus on vähän hankalampi juttu. Oma isäni on juuri tällainen saita. Häneen sopivat nuo psykoanalyytikon kuvaukset siinä mielessä, että hän kitsastelee myös positiivisten tunteiden ilmaisusssa (aivan kuin se olisi jotenkin vaarallista) ja hänellä on taipumusta kateellisuuteen (ei kaveeraa kuin sellaisten kanssa, joilla menee häntä huonommin).
Hän ostaa aina vain kaikista halvinta mahdollista, kaikki muu on tuhlausta. Kun olin lapsi, söimme todella yksipuolista ruokaa sen takia, kun kaikki oli niin kallista. Muistan nähneeni isän itkevän kerran, ja se oli silloin, kun äitini oli ostanut 2 puolen litran ketsuppipulloa 1 litran pullon sijaan. Rahankäyttö olikin jatkuva riidanaihe kotonamme, koska suurin piirtein kaikki, mihin äitini käytti rahaa, oli isäni mielestä kauheaa tuhlausta.
Isäni on todella onnellinen, kun saa ostettua jotain halvalla hyvästä tarjouksesta. Hän kertoo mielellään näistä tarjouslöydöistään muillekin. Hän ei oikein pysty nauttimaan asioista, jotka maksavat. Esimerkiksi lomamatkoilla hän on usein hyvin ahdistunut, kun pitää mennä ravintolaan syömään ja siihen menee rahaa. Tämän vuoksi hän ei oikein ikinä käykään missään, kun kaikkeen menee rahaa, mikä on ahdistavaa.
Minunkin isäni on aika nuuka ja tuo ominaisuus tulee hänen kotikasvatuksestaan. Isän kotona arvostettiin paljon myös työntekoa. Hänen vanhemmat elivät nuoruutensa sota-aikana, joten ehkä tämä juontaa juurensa siitä. Isä ja hänen sisaruksensa juttelevat monesti siitä mitä mikäkin on maksanut. Joskus isä on ostanut jotakin vain sen vuoksi, että se on ollut niin halpaa tai tarjouksessa.
Hän tekee paljon töitä, ja saa töistään myös ihan mukavan korvauksen. Rahojaan hän ei kuitenkaan juurikaan käytä mihinkään ylimääräiseen.
Isä ei sano paljoakaan positiivisia kommentteja esim. meille lapsille. Hän ei myöskään esim. soittele minulle varmaankin siksi, koska se maksaa ja muutenkaan ei niin turhia kyllä juttele. Siinä hän ei kuitenkaan nuukaile, että on auttanut paljon minua ja sisaruksiani taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Erään psykoanalyytikon mukaan saituus johtuu liian tiukasta siisteyskasvatuksesta, toki kasavtus tuolloin yleensä muutoinikin tiukkaa ja kylmää. Lapsi sisimmässään protestoi tiukkaaja liian varhaista siisteyskasvatusta ja haluaa pantata tuotoksiaa. Aikuisena haluaa pitää kiinni "omastaan" eikä luovuttaa muille mitään...Saita on yleensä myös tunteissaan saita, ei sano koskaan kohteliaisuuksi tai muuta ihanaa toisille.
Miksi nuuka ei näytä tunteitaan?
Lapsuudessa,nuoruudessa joutunut pelkäämään perusturvan puolesta .
Se on sama ku juoksuhaudassa eläis, kokoajan varuillaan,ei uskalla edes haaveilla paremmasta .
Vierailija kirjoitti:
Näin elää ihminen, joka tietää ettei viime kädessä voi luottaa kuin itseensä. Eli jos rahat loppuvat, ei ole mitään takuuta mistä apua ja että kyllä asiat aina järjestyvät. Naisten voi olla vaikeata käsittää tällaista ajattelua, koska naisia aina joku hyysää. Vaikka olisi hampaaton puliämmä, ei joudu kadulle asunnottomaksi koska aina löytyy joku mies majoittaa.
Ja se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa! :D
No ei. Tuo on AHNEUTTA. sairaallousta rahanahneutta ja älyn puutetta. Kun ei ymmärrettä sitä että pienistä puroista kertyy, niin, PIENI puro. Ei siinä mitään kerry säästöön että säästää yhtenä päivänä 10 senttiä ja rousena 20 senttiä. Onneksi nämä kituuttavat kurjuudessa läpi elämän ja pörriäiset vie säästöt 😀😀
Isäni oli saita, myös tunneilmaisussaan. Äitini antelias myös tunteittensa näyttämisessä.
Täysin vastakohdat siis.
Exäni on saita, samoin hänen vanhempansa. Heillä myös on tunneilmaisussa ongelmia. Näyttävät kuitenkin helpolla agressiiviset tunteensa. Nämä ovat näitä jotka ilman ongelmia ottavat sen viimisen kakkupalan pöydästä. Tietty sen kakun on joku muu ostanut.
Mulla taas on rahat valunut käsistä, näytän myös mielelläni tunteeni, halaan mielelläni lapsiani ja kerron rakastavani.
Lapsistamme tuli sitten yhdestä antelias, yhdestä saita ja kolmas on näitten väliltä.
Sanoisin että toi tulee jotenkin DNA.ssa, joku selvästi perittävä geeni.
Juuri tuon takiä heillä on omistusasunto ja vaihtavat autoa tiheään.
Vierailija kirjoitti:
Kommpaan tuota eläkeläisten "pieniä" eläketuloja. Anoppini saa käteen saman kuussa vajaa 2000 euroa, koska myös leskeneläkettä. Jäivät anoppi ja nyt jo kuollut appi eläkkeelle juuri ennen laman alkamista, joten elääkketkin olivat ns huipputasoa vaikka olivat tavallisia duunareita. Toisaalta anoppi teki perushoitajana vain yötyötä, ja kaikki mahdolliset pyhät pari vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään, joten sai sillä nostettua myös eläkkeensä määrää.
Nyt anopilla on velaton kaksi isoa mökkiä eri paikkakunnilla, velaton omistusasunto ja pankkitilillä enemmän rahaa kuin keskituloisen palkansaajan vuosiansiot ovat... Mutta silti pitää aina vain säästää ja säästää, mitään ei voi hankkia tai laittaa rahoja omaan hyvinvointiin. Käyttää vain kunnallisia, ilmaisia palveluita ja valittaa kun kaikki maksaa nykyään niin paljon...
Mitä sua kaivelee anoppisi rajankäyttö.
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Minulla on 50kt säästössä, tänä vuonna vaihdoin 5 vuotta vanhan autoni uuteen, teetin hammasremontin, asun omakotitalossa, maksoin puolet remontista ja annoin perintöosuuteni suoraan lapsille. Ostan punalapputuotteita ja katson kilohintoja, valitsen halvimman tuotteen, jos se on hyvä. Kahvit ostan tarjouksesta ja keitän kotona. Vaatteet alennusmyynnistä
Kysyn teiltä, minä majoitin väliaikaisen tuttavan kotonani koska hän rakensi alkovin lapseni kotona. Hän asui minulla seitsemän päivää. Tein hänelle ruoat joka päivä, matkustin hänen kanssa tyttärelleni koska hän ei osannut käyttää yleisiä täällä suurkaupungissa, maksoi hänen matkatkin. Lopulta rupesin kyllästymään koska hän ei kunnioittanut kotiani vaan piereskeli ja käveli paskaisilla kengillä matoillani. Kysyin käyttäytyykö hän näin kotonakin. Vastaus kengät on puhtaat. Hän ei edes lähtenyt työn valmistettua koska pääsi halvemmalla kahden päivän päästä eli sain elättää häntä vielä kaksi päivää. Kertokaa hyvät kanssaihmiset mitä mieltä olette ja miten olisitte reagoineet, tyttäreni maksoi hänelle hyvän hinnan.
Miksi. Epävarmuuden vuoksi. Kontrollinhalun vuoksi. Elämä tuntuu liian hallitsemattomalta ja äärimmäinen saituus antaa hallinnan ja kontrollin tunnetta.