Mikä tekee ihmisestä sairaalloisen saidan?

Kommpaan tuota eläkeläisten "pieniä" eläketuloja. Anoppini saa käteen saman kuussa vajaa 2000 euroa, koska myös leskeneläkettä. Jäivät anoppi ja nyt jo kuollut appi eläkkeelle juuri ennen laman alkamista, joten elääkketkin olivat ns huipputasoa vaikka olivat tavallisia duunareita. Toisaalta anoppi teki perushoitajana vain yötyötä, ja kaikki mahdolliset pyhät pari vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään, joten sai sillä nostettua myös eläkkeensä määrää.

Nyt anopilla on velaton kaksi isoa mökkiä eri paikkakunnilla, velaton omistusasunto ja pankkitilillä enemmän rahaa kuin keskituloisen palkansaajan vuosiansiot ovat... Mutta silti pitää aina vain säästää ja säästää, mitään ei voi hankkia tai laittaa rahoja omaan hyvinvointiin. Käyttää vain kunnallisia, ilmaisia palveluita ja valittaa kun kaikki maksaa nykyään niin paljon...

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:51"]

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.

"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.

Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.

Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.

Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Pihi näkee toisen ihmisen ahneena ja kateellisena, koska ei siedä nähdä näitä ominaisuuksia itsessään.

"Epäluuloisen tunteen vallassa hän uskoo, että toinen varastaa hänen ajatuksensa ja omaisuutensa, sen pienenkin hyvän, joka hänellä on, ellei hän kaiken aikaa ole varuillaan", Davidkin sanoo.

Jotkut ovat pihejä itseään kohtaan. Heidän on vaikea suoda nautintoa itselleen alituisten syyllisyydentunteidensa vuoksi.

"Ankara sisäinen omatunto sättii ja soimaa heitä jatkuvasti. Se viestittää, että 'sinä et minulle riitä'", Davidkin toteaa.

Kitsastelu on sairaalloista, kun se rajoittaa normaalia elämää. Ihminen kieltäytyy tarpeellisista asioista tai kieltää ne toiselta. Myös haaliminen menee joskus liiallisuuksiin.

Davidkinin mukaan pihiys on jatkumo, jonka kaari ulottuu rakentavasta kateudesta ja itsekkyydestä tuhoavaan ahneuteen. Pahimmillaan pihiys ilmenee itsetunnoltaan häiriintyneen ihmisen tuhoavana kateutena.

"Narsistisesti häiriintynyt ei voi ottaa toiselta vastaan mitään hyvää, vaan tuhoaa sen mielessään. Ottamalla vastaan hän joutuisi myöntämään, että toisella on hänelle arvokasta annettavaa. Hän suojautuu riippuvuutta vastaan kaikkivoipaisuuden illuusiolla", Davidkin sanoo.

Näin hän ei näennäisesti tarvitse toista ihmistä, eikä hänen tarvitse kohdata ja kokea suhteessa olemiseen liittyviä tunteitakaan.

Tuhoavan pihiyden, kateuden ja ahneuden vastakohtia ovat kiitollisuus ja anteliaisuus.

"Kun ihminen on kokenut saaneensa jotakin todella hyvää itselleen, hänessä syntyy tarve panna se kiertämään. Tätä psykoanalyytikko Melanie Klein kutsuu anteliaisuuden tunteeksi", Davidkin valottaa.

Tuhoava kateus voi muuttua rakentavammaksi, kun ihminen uskaltaa tiedostaa kateuden ja ahneuden itsessään.

"Psyykkisen ymmärtämisen ja työstämisen kautta itsetunto alkaa vahvistua ja kateus hellittää. Toisesta huolehtiminen saa tilaa. Surutyöllä ja kyvyllä surra on tärkeä rooli tässä kypsymisprosessissa."

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Pihi+on+kitsas+kaikessa/1135249302716

[/quote]

Miten on pihi jos ei suostu käymään jossain hemmetin kuppilassa? idiootit käy juomassa kahvinsa jossain kuppilassa

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:33"]

No tuo on varmaan kehittynyt omaksi elämäntavakseen ja taiteenlajikseen sodanjälkeisessä ilmapiirissä, jossa oikeasti kaikesta oli pulaa ja ihanteena oli se, että kykeni niukkailemaan. Tuohon saituuteen vaan tuntuu liittyvän myös tietynlainen tunnekylmyys, siihen on kanavoitu ne käsittelemättömät traumat ja tunteet, jotka on joko itse kokenut tai imenyt siitä ilmapiiristä, joka oli kodeissa sodan jälkeen, kun piti vaan purra hammasta ja yrittää selvitä niukoissa oloissa jälleenrakennuksen Suomessa.

[/quote]

Sodat loppuivat vuonna 1941 joten ei sitä enää voi käyttää tekosyynä =D

[/quote]

1941?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:40"]

Näin elää ihminen, joka tietää ettei viime kädessä voi luottaa kuin itseensä. Eli jos rahat loppuvat, ei ole mitään takuuta mistä apua ja että kyllä asiat aina järjestyvät. Naisten voi olla vaikeata käsittää tällaista ajattelua, koska naisia aina joku hyysää. Vaikka olisi hampaaton puliämmä, ei joudu kadulle asunnottomaksi koska aina löytyy joku mies majoittaa.

Ja se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa! :D

[/quote] Aika yksipuolinen näkemys. Minä tunnen monia pihejä naisia, miehiä myös ja yhteinen nimittäjä heille on nimenomaan se että muihin ei luoteta, kaikkeen suhtaudutaan epäluulolla, ystäviä ei juurikaan ole ja elämä näyttää henkisesti aika kamalalta. Se on ihan selkeästi tietynlainen mielenterveysongelma.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:33"]

No tuo on varmaan kehittynyt omaksi elämäntavakseen ja taiteenlajikseen sodanjälkeisessä ilmapiirissä, jossa oikeasti kaikesta oli pulaa ja ihanteena oli se, että kykeni niukkailemaan. Tuohon saituuteen vaan tuntuu liittyvän myös tietynlainen tunnekylmyys, siihen on kanavoitu ne käsittelemättömät traumat ja tunteet, jotka on joko itse kokenut tai imenyt siitä ilmapiiristä, joka oli kodeissa sodan jälkeen, kun piti vaan purra hammasta ja yrittää selvitä niukoissa oloissa jälleenrakennuksen Suomessa.

[/quote]

Sodat loppuivat vuonna 1941 joten ei sitä enää voi käyttää tekosyynä =D

[/quote]

Ilmeisesti sinulla ei ole vielä kovin paljon ikää.

Köyhää siis ei ollut vain sota-aikana vaan vielä pitkälti 50-luvullekin, kun Suomi maksoi sotakorvauksia ja pääsi taloudellisesti jalkeilleen. Jos siis 50-luvun kodissa on pitänyt säästää kovasti, nämä asenteet ovat menneet (eivät ehkä sellaisenaan) seuraavalle sukupolvelle. Myös vielä 60-70 -luvuilla ei sosiaaliturvaa ollut samalla tavalla kuin nykyään ja kaikkein köyhimmät olivat todella köyhiä, joiden piti oikeasti suosia säästäväistä elämäntapaa, jos halusivat selvitä. Syyt on siis monet.

Suomessa on keskusteltu myös kovista arvoista, esimerkiksi tunteiden näyttämättömyydestä ja pärjäämisen kulttuurista, joka on mennyt henkisenä perintönä eteenpäin seuraaville sukupolville, koska kyse on arvomaailmasta. Arvot periytyvät, pelkkä hamstraus tai pihit tavat eivät periydy, mutta jos kasvuympäristössä on hyväksyttyä sairaalloinenkin pihiys, on mahdollista, että sellainen siirtyy eteenpäin tavalla tai toisella. Onhan tässä ketjussa toki esitetty muitakin syitä tälle käyttäytymiselle, kuin vain sodanjälkeisen kulttuurin vaikutus. Kyse nyt ei muutenkaan ole yksinkertaisista syy-seuraus -suhteista, harvemmin näin missään ilmiöissä on.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:11"]

Suomen sota- ja pula-ajoista on jotain 70 vuotta ja ihmiset ne vaan jaksaa kituuttaa, hamstrata, kulkea rääsyissä, syödä huonoa ruokaa ja piilottaa rahaa. Eli moni näistä saitureista, hamstraajista jne. ei vielä edes syntyneet silloin tai olleet niin pieniä etteivät muista juuri mitään! Tuon täytyy oikeasti olla joku kansansairaus tai joku geenivika nykyisissä ihmisissä, tai erittäin huono perintönä opittu tapa.

Raha ei ole tarkoitettu säästettäväksi vaan kulutettavaksi, jotta tämän maan talous pyörii ja näin taataan myös omien jälkipolvien työllistäminen sen myötä, mutta tajuaakohan ne edes sitä?

[/quote]

Päinvastoin. Emme olisi koko nykyhistorian suurimmassa lamassa jos eläisimme säästeliäästi. Emme myöskään tuhoaisi luontoa niin paljon. On järjetöntä olla koko ajan ostamssa jotain.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:11"]

Suomen sota- ja pula-ajoista on jotain 70 vuotta ja ihmiset ne vaan jaksaa kituuttaa, hamstrata, kulkea rääsyissä, syödä huonoa ruokaa ja piilottaa rahaa. Eli moni näistä saitureista, hamstraajista jne. ei vielä edes syntyneet silloin tai olleet niin pieniä etteivät muista juuri mitään! Tuon täytyy oikeasti olla joku kansansairaus tai joku geenivika nykyisissä ihmisissä, tai erittäin huono perintönä opittu tapa.

Raha ei ole tarkoitettu säästettäväksi vaan kulutettavaksi, jotta tämän maan talous pyörii ja näin taataan myös omien jälkipolvien työllistäminen sen myötä, mutta tajuaakohan ne edes sitä?

[/quote]

Päinvastoin. Emme olisi koko nykyhistorian suurimmassa lamassa jos eläisimme säästeliäästi. Emme myöskään tuhoaisi luontoa niin paljon. On järjetöntä olla koko ajan ostamssa jotain.

[/quote]

Sekoitat säästeliäisyyden ja saituuden.

Kaveri on töissä Tukholman keskustassa ja kertoo että ruotsalaiset kollegansa ihmettelee että miten suomalaiset turistit kulkee vuosikaudet siellä samat kulahtaneet tuulipuvut päällä :D Oikeasti! Tunnistavat vaatteiden perusteella ne samat tädit jotka tulee suomenlaivalla keskustaan 1-2 krt vuodessa ja pyörineet siinä heidän toimistonsa ulkopuolella yli 10 vuotta :D

Nimenomaan. Säästäväinen harkitsee ja vertailee, mutta ostaa kuitenkin haluamansa, mutta saita välttää ostamista vaikka olisi tarvettakin. Säästäväinen käyttää säästöjään, mutta saidan tilillä ei saa olla ottoja.

Kummallisimpia ovat saidat, joilla seisoo pihassa uusi kallis auto, jolla sitten ajetaan hakemaan ylipäiväistä ruokaa ja ajellaan halvan bensan perässä pitkin kyliä. Siis johonkin statukseen ollaan valmiita ns. tuhlaamaan, mutta itse jokapäiväisessä elämässä voidaan kärvistellä ties minkä huonon ruuan ja lumppuvaatteiden kanssa.

Suomalaiset pistää mieluummin rahat viinaan kuin uusiin vaatteisiin tai muuhun positiiviseen ulkonäköseikkaan, ja tämä on valitettava, kylmä totuus.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:50"]

Erään psykoanalyytikon mukaan saituus johtuu liian tiukasta siisteyskasvatuksesta, toki kasavtus tuolloin yleensä muutoinikin tiukkaa ja kylmää. Lapsi sisimmässään protestoi tiukkaaja liian varhaista siisteyskasvatusta ja haluaa pantata tuotoksiaa. Aikuisena haluaa pitää kiinni "omastaan" eikä luovuttaa muille mitään...Saita on yleensä myös tunteissaan saita, ei sano koskaan kohteliaisuuksi tai muuta ihanaa toisille.

[/quote]

Olen kuullut useammaltakin taholta tämän saman selityksen.

Mä kyllä omasta lapsuudestani muistan, ettei rahaa ollut mihinkään ylimääräiseen, syötiin puuroa, leipäressua (onnellinen se, joka ei tiedä, mitä se on..), lihaa oli määräpalat, silloin kun sitä oli jnejne, mutta ei se kyllä omassa elämässä näy saituutena. Tokikaan kaikkea ei tarvi olla, mitä naapurissa on, mutta en mä mitään pankkitilin saldoa palvo. Oon tyytyväinen, kun rahat riittää kaikkeen tarpeelliseen ja oon kyllä valmis jakamaan omastani, jos jollakin on isompi tarve ku mulla. Ja voin käydä kahvilla ja maksaa siitä paljonkin, jos sattuu tekemään mieli. Jos käyn 2-3krt vuodessa kahvilassa, se ei kyllä hetkauta meidän taloutta suuntaan, eikä toiseen.

Tuo siisteyskasvatusjuttu voi pitää paikkaansa; tuntemani äärisaita mies kertoi saanennsa pienenä lapsena aina piiskaa kun teki vahingon housuihin, ja laitettiin myös navetan taakse häpeämään:(

Jollakin tuolla ylempänä oli aika iso aukko historiassa. Suomen osalta sodat eivät tosiaankaan päättyneet 1941, vaan silloin juhannuksena alkoi jatkosota, joka päättyi osassa Suomea syyskuussa 1944 ja Lapin sota lopulta 1945. Eikä sormia napsauttamalla puute muuttunut yltäkylläisyydeksi, vaan sota-aikaa seurasi vuosia jatkunut pula-aika. Silloin ei ollut rahaa tuhlattavaksi eikä sen puoleen tavaraakaan, mihin tuhlata. Monet ihmiset, jotka tuolloin olivat perheellisiä, olivat kokeneet jo yhden ankaran lama-ajan 30-luvulla. Säästäväisyys oli hyve ja on sitä Suomessa kai ollut aina. Pahan päivän varalle on aina säästetty ja säästetään edelleen. Edesmennyt tätini toisteli usein lausetta: "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot". - Ja mitä hemmettiä se ruotsalaisille kuuluu, vaikka suomalaiset tulisivat sinne viholaissäkkiin pukeutuneena. Ne kulahtaneet tuulipuvut ovat jo kadonnutta kansanperinnettä. Kerro se Stockholmissa olevalle tuttavallesi kerrottavksi eteenpäin svenskeille.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:41"]

Todella pihi isä opetti minut tähän. En ole läheskään yhtä paha kuin hän, mutta esim. kahvilassa kahvilla käymistä inhoan tosissani, koska se nyt vain on järkyttävän kallista. 

[/quote]

repäise joskus ja uskalla elää vaarallisesti!

T pihin miehen ärsyyntynyt vaimo

Säästäminen ja pihiys on aika eri asioita. Olen minäkin säästäväinen, mutta en aja toiselle puolelle kaupunkia jonkun tarjouskahvin perässä tai vatuloi viikkoa sitä, jos joku ostamani tavara olikin euron halvempi muualla kuin siellä mistä sen ostin. Saati että en voisi käydä kahvilla ostosreissulla halutessani vaikka kahvikupin hinnalla kuinka saisi tarjouskahvia kokonaisen paketin. Tai että kulkisin vuodesta toiseen samoissa vaatteissa, koska turhahan uusia on ostaa kun vanhatkin on vielä ehjiä.

Ei ole tervettä tuommoinen, ei.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:11"]

Suomen sota- ja pula-ajoista on jotain 70 vuotta ja ihmiset ne vaan jaksaa kituuttaa, hamstrata, kulkea rääsyissä, syödä huonoa ruokaa ja piilottaa rahaa. Eli moni näistä saitureista, hamstraajista jne. ei vielä edes syntyneet silloin tai olleet niin pieniä etteivät muista juuri mitään! Tuon täytyy oikeasti olla joku kansansairaus tai joku geenivika nykyisissä ihmisissä, tai erittäin huono perintönä opittu tapa.

Raha ei ole tarkoitettu säästettäväksi vaan kulutettavaksi, jotta tämän maan talous pyörii ja näin taataan myös omien jälkipolvien työllistäminen sen myötä, mutta tajuaakohan ne edes sitä?

[/quote]

"Kansansairaus"? Ihanko tosissaan joku pölvästi kuvittelee, että saituus olisi jotenkin erityisen suomalainen ominaisuus, joka olisi koko muulle maailmalle tuntematon.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 14:04"]

Kaveri on töissä Tukholman keskustassa ja kertoo että ruotsalaiset kollegansa ihmettelee että miten suomalaiset turistit kulkee vuosikaudet siellä samat kulahtaneet tuulipuvut päällä :D Oikeasti! Tunnistavat vaatteiden perusteella ne samat tädit jotka tulee suomenlaivalla keskustaan 1-2 krt vuodessa ja pyörineet siinä heidän toimistonsa ulkopuolella yli 10 vuotta :D

[/quote]

Minä en ole nähnyt yhtä ainoaa tuulipukuasuista suomalaista Tukholman lautalla, vaikka olen matkustanut sillä nyt useamman vuoden kerran kuussa. 

Ja oho, joku ihan Tukholmaan asti töihin päässyt tyyppi ihmettelee, kuinka huonosti suomalaiset pukeutuvat. Mummot jopa tunnistetaan, koska nämä muotipoliisit ovat jo 10 vuotta partioineet toimistonsa ulkopuolella kyttäämässä tuulipukuja?

Keksi parempaa luettavaa.

Mun korvaan ap:n kuvailema henkilö kuulostaa ihan järkevältä ihmiseltä, joka ei tuhlaa turhuuteen. Mä vältän nykyään kahviloita ja juoksen tarjousten perässä. Säästän kylläkin ihan vaan säästämisen ilosta (tuo turvaa) ja matkoja varten. Lähes kaikki vaatteet ostan alesta, autoon bensan halvimmalta huoltsikalta jne. En kylläkään koe olevani saita vaan säästeliäs, jotta rahaa jää turhan (esim kahvilan kahvi) sijaan minulle tärkeisiin asioihin.

kahviloista saa ylihintaista kuraa jota siellä sanotaan kahviksi joten EI KIITOS. Keitän kotona parempaa jasaan monta kupillista juoda puhtaan pöydän äärellä.

Kun ihmiselle tulee ikää samalla tulee viisautta olla arvostamatta tuollaisia turhia asioita kuin jatkuvat uusien vaatteiden ostot ym.