Veljeni pyysi apuani

Hölmöä minusta tulla sanomaan, että kyllä minä ainakin koin niin ja näin, enkä siksi voisi, kun ap on sanonut moneen kertaan, että hänellä sellaista tunnetta ei ole ollut omienkaan lasten kanssa.

Eiköhän senkin itse tiedä, ap:llakin kuitenkin jo useampi lapsi. Minä voisin kuvitella tuollaisessa poikkeustapauksessa toimivani sijaissynnyttäjänä oikein hyvin. Minäkään en ainakaan esikoisen kohdalla mitään ihmeellisen rakastavaa tunnetta kokenut, olin tyytyväinen että tuli terve vauva ja toki hän oli välillä aika nätti minusta verrattuna moniin muihin vauvoihin ja tuoksui hyvältä. Mutta en minä olisi kokenut että sydän olisi revitty rinnasta, jos vauva olisi pitänyt luovuttaa pois.

Ainoa mistä huolehtisin, ja huolehdin myös oman lapseni kohdalla, olisi se että saako tällainen sijaissynnytetty vauva kolostrumia, entä miten vaikuttaa vauvaan se että äiti ei olekaan enää sitten läsnä. Kun kyllähän vauva reagoi "tuttuun" äitiin eri tavalla kuin muihin ihmisiin. Toki taaskin voi ajatella, että näinhän käy syystä tai toisesta niin monille lapsille, ettei se nyt ole suurin juttu. Ja että vaikeampaa se äidistä vieroittaminen olisi kaikille osallisille sitten vähän vanhempana.

minulla tulikin tämä tunne uutena vasta kolmannella kerralla. En tiennyt, että olisin reagoinut heti vauvan syntymän jälkeen niin voimakkaasti, koska aiemmin minulla on kasvanut kiintymys ja rakkaus lapsiin vasta ajan kuluessa. Toki ap tuntee itsensä parhaiten, mutta itse en tuollaiseen järjestelyyn kykenisi.

4

Yhtenä kysymyksenä miettisin mitä omat lapsenne ajattelisivat sinun raskaudestasi ja siitä, että lapsi synnyttyään olisikin sitten heidän serkkunsa.



En tiedä välittävätkö lapset tällaisesta

niin miten veljesi mies (lapsen biologinen isä) saa lapsen huoltajuuden silloin? Eikö avioliitossa syntyvien lasten isä ole äidin mies, riippumatta siitä kuka se oikeasti on?

Voi olla vähän vaikeaa selittää tätä kuviota ja saada laki taakse. Jos ap on naimisissa niin kaikki hänen synnyttämänsä lapset ovat aviomiehen, eikä Suomessa huoltajuutta noin vaan papereilla siirrellä. Lesboillehan tämä on ihan toinen juttu.

Paitsi, että itse en halua lapsia ollenkaan. Olen puhunut veljeni kanssa, että menisin sterilisaatioon, että olen päätökseni tehnyt enkä halua lapsia. Hän kysyi, voisinko tehdä lapsen heille. Ovat siis kohta viisitoista vuotta yhdessä ollut homopariskunta.



En tiedä mitä tehdä. Rakastan veljeäni ja hänen miehensä kuuluu myös perheeseeni tärkeänä henkilönä. Tiedän, että heistä tulisi mahtavat vanhemmat. Tottakai mietityttää, että pystyisinkö kuitenkaan luopumaan lapsesta ja miten lapselle selitetään kuka on äiti.



Tilanteeni on siis hieman helpompi kuin ap:llä, sillä olen sinkku ja lapseton enkä koskaan halua omia lapsia. Mutta monta kysymystä on silti vielä..

Onko veljesi tai hänen miesystävänsä valmis sitoutumaan lapsen hoitoon erityisesti ensimmäisen vuoden aikana hyvin tiiviisti? Mieluummin kahden vuoden aikana. Ja mies kun ei itse imetä, niin ei tule välttämättä ihan niin suurta kiintymystä ja sidettä kuin imetettäessä.



Vauva siis tarvitsee yhden tietyn hoitajan, johon kiintyä ja turvata tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jos hoitaja vaihtuu vaikka parin viikon välein ja vauva joutuu vieläpä tarhaan alle vuoden ikäisenä, ei elämä ole siinä mielessä turvattua. Toki ehkä joku vauva siitä ei ole moksiskaan, mutta monet ovat herkkiä. Itse herkempänä olen onnellinen, kun sain olla kotihoidossa elämäni ensimmäiset vuodet.

Veljeni mies on valmis olemaan kotona siihen asti, että lapsi täyttää kolme. Myös lähellä asuva äitimme on valmis auttamaan lastenhoidossa. Tämä oli itseasiassa ensimmäisiä kysymyksiä, joita minäkin kysyin, se on minulle tärkeä asia. Veljen miehestä tulisi se ensisijainen hoitaja, pääasiallinen ruokkija ja yöheräilijä. Hän on ollut omien lasteni vahtina muutaman kerran ja yhdessä ovat olleet meillä mm. aina kun olemme olleet synnyttämässä. Veljen mies osaa mm. käyttää näppärästi kantoliinaa ja laulella uneen lapsen kuin lapsen. On äidillesempi ja hellempi hoivaaja kuin muutama tuntemani nainen, jolla on lapsia.



Tiedän, että järjestely sinällään on jos nyt ei ihan lainvastainen, niin ainakin hyvin hyvin harmaalla alueella. Me olemme naimisissa, joten isyys menisi automaattisesti omalle miehelleni. Viime yönä puhuimme tästä ja mietimme voiko tuota mitenkään kiertää. Että entä jos valehtelemme, keksimme jonkun villin saipuaooppera kuvion, jossa minä olen salaa vehdannut veljeni puolison kanssa ja tullut raskaaksi. En suostu aborttiin, mutta avioliittoni säilyttääkseni en myöskään voi pitää vieraan miehen lasta. Tahdon antaa hänet adoptioon, mutta biologinen isä estää ja vaatii huoltajuutta itselleen... En tiedä. Enkä voi tähän alkaa jos ei ole varmaa, että lapsi pääsee täysin vanhempiensa, isiensä lapseksi. Asian hankaloituminen olisi liian raskasta kaikille osapuolille.



Olen mietinyt myös sitä, että entä jos tahdon tätä, mutta raskaus ei alakaan? Olisinko valmis ottamaan riskin, että veljeni joutuisi kokemaan lapsettomuuden vielä silläkin tasolla?



Itsekin sateenkaariperheellisellä oli hyviä neuvoja, kiitos niistä! Ja oli myös kysymys siitä, miksei veljeni ja miehensä koita perheenlisäystä itsellisen naisen tai naisparin kanssa. Varmaankin juuri siksi, että he todella tahtovat oman lapsen ja toisaalta olla varmoja, että saavat lapsen. Meidän lapsilukumme on täynä, olen ennestään todella tuttu ihminen, minuun voi luottaa.



Mitä sitten tulee näihin homot on sairaita, lapsella ei ole äitiä jne. juttuihin, niin niitä en mieti. Ihan oikeasti en. Uskon, että lapsen haluaminen on ihan aina itsekäs teko. Lähtipä siihen puuhaan rikas heteropari jättiomakotitalolla tai köyhä opiskelijapariskunta vuokrayksiössä. Aina voi ajatlla,että ei noilla tai noilla tai noilla ole oikeutta hankkia lapsia kun joku muu voisi tarjota enemän ja paempaa. Tällä lapsella olisi kaksi rakastava vanhempaa, joilla on talous turvattu ja tasapainoinen hyvinvoiva parisuhde. Yhteensä viisi mummia ja rakastava täti seä pari tyttöä serkkuina. Että kylläpä sitä toisenkin sukupuolen mallia ja tukea elämässä olisi.



Mitähän meidän lapset tuumisi? No, kaikki tietävät, ettei heillä ole samoja geenejä isänsä kanssa. Ja tietävät myös ettei isomummi synnyttänyt mummia vaan isomummi sai mummin lahjaksi. Tietävät, että yleensä lapset syntyvät kun äidin ja isin solut yhdistyvät. Joskus tähän tarvitaan lääkärin apua mutta useimiten ei. Että soluja voi myös lainata jos omia ei ole tai ne on huonoja. Että kaikki lapset ovat toivottuja jollekulle, jos ei synnyttäjälle niin sitten adoption kautta vanhemmilleen. Tietävät että kaikki eivät saa lapsia ollenkaan vaikka tahtoisivatkin. Että raskauden alkaminen ei aina tarkoita, että vauva syntyy. Että äitiys tai isyys ei ole kiinni geeneistä, rakkaus on se vanhemmuuden mittari.



Juu. Meidän perheessä ja suvussa näistä on puhuttu paljon, esimerkkejä kun riittää. Lapsiemme mielestä asia olisi varmaan vain yksi variaatio lisää siihen kuinka monilla eri tavoin lapsia vanhemmilleen tulee. Tai no, kaksi pienintä ei vielä asiasta varmaan paljoa ymmärtäisi, mutta eihän sitä tiedä millä aikataululla tätä lähtisi sitten toteuttamaan. Iän puolesta on aikaa miettiä, mutta ei varmaan kyllä niin kauaa, että laki muuttuisi.

Huomenta ap!



Korostaisin vielä, että teidän sijaissynnytys suunnitelma on nimenomaan lainvastainen: rikollinen järjestely. Mikäli paljastutte, ei perheensisäistä adoptiota tulla hyväksymään. Te joutuisitte joka kohdassa miettimään, minkä valheen varassa etenette.



Avioliitto ei merkitse sitä, etteikö veljesi mies voi tunnustaa lasta. Lukekaapas isyyslakia hedelmällisyyshoitolain lisäksi. Aviomiehen lupa vaan tarvitaan, jotta isyys voidaan vahvistaa. Tämä ei taida olla teillä suuri riski, että ap:n mies pistäisikin stopin?



Kun teillä on avioliitto, niin joutuisitte todennäköisesti rakentamaan jonkin kolmiodraaman.



Sitten huomaittaisin: bioisä ei voi saada äitiyslomakorvausta tässä kuviossa. Lapsesta luopuminen kestää useita kuukausia. Ap ei voi vain synnärillä todeta, että tämä meneekin sitten ton isänsä kanssa. Ja bioisä ei saa isyyslomaa, ei saa vanhempainvapaata, ei hoitovapaata ei mitään, mikäli lapsi ei tule asumaan kirjoille hänen kanssaan. Joudutte miettimään sitä, missä ap asuu kirjoilla.



Isyyttähän ei voida etukäteen selvittää. Mikäli synnytyksessä tapahtuu jotain odottamatonta, on tuleva isä lainsuojaton. Paras olettama voi olla, että ap muuttaa kirjansa bioisän luoksi synnytyksen lähestyessä. Näin bioisä voi isyydentunnustamisPROSESSIn jälkeen hakea niitä vanhempainetuuksia sillä perusteella, että vauva asuu hänen taloudessaan.



On siis monimutkaisia juridisia kuvioita, asumisjärjestelyitä, suhteiden peitteä, varautumista rikosepäilyyn ja tuomioon, varautumista taloudellisesti. Miesparilla olisi syytä olla 10 000 - 20 000 elintavoista riippuen ylimääräistä vauvavuoteen siksi, että vanhempainetuuksien juoksemisen varaan ei voi laskea. Että miettivät millä kustantavat oman elonsa vauvan tarpeet ja mahdolliset katastrofit.



Vielä tuli mieleen, että tapauksissa, joissa näin on toimittu, on synnyttänyt luopunut oikeuksistaan lapseen vasta muutaman vuoden päästä, jotta kuvio ei paljastuisi. Ovatko miehet muuten rekkarissa? Miten sen sitten voisi salata? Olette aika läpänäkyvä jos sisko aviossa ja veli rekkarissa lapsen isän kanssa...



Toisaalta perheen sisäisessä adoptiossa taisi olla pykälä, että lapsen tulee syntyä rekisteröityyn parisuhteeseen, lukekaa tämäkin laki huolella ja juristin kanssa. Nimittäin jos tilanne on mahdoton veljesi vanhemmuuden vahvistamisen kannalta, niin oletteko valmiita siihen?

Jäin pohtimaan mitä tekisin, jos olisin samassa tilanteessa.



Haluan ap:lle toivottaa voimia tulevaan, miten ikinä sitten valitsetkaan. Olet hieno ihminen jo sillä, että vakavasti harkitset asiaa!

-äitinne on adoptoitu lapsena

-sinä ja veljesi olette kaksosia

-veljesi on homo ja ollut pitkään miehensä kanssa

-sinulla ja miehelläsi on 4 lasta jotka tehty luovutetuilla siittiöillä

Joten sinuna olisin varovainen mitä kaikkea kertoisin suunnitelmistanne palstalla jolla paljon lukijoita

Sä haluat olla vaan täti mutta mitä jos se lapsi haluaakin äidin? Kiellätkö sä sitten lapsen oikeuden omaan äitiin? Teille kaikille aikuisille tämä kuvio vaikuttaa niin selvältä mutta miten sitten kun lapsi kasvaa ja mahdolliset ongelmat? Kyllä sun kannattaa miettiä asiaa ihan kuten oikeaan äitiyteen koska jää aina lapsen lähelle etkä oikein voi irtisanoutua hommasta tädiksijos lapsi haluaa äidin.

miltä tulevasta lapsesta tuntuisi kun lähistöllä (?) asuisi oma biologinen äiti, jolle hän "ei ole kelvannut", mutta toiset lapset kylläkin?



Eihän tätä voisi salatakaan/ tietoa lykätä, varsinkaan kun sisarusserkutkin tietävät järjestelystä.



Muuten ajatus tuntuu kyllä kauniilta!

Muistelen kuulleeni, että sijaissynnytys oltaisiin laillistamassa Suomessa lähiaikoina (-vuosina?). Onkohan näin vai onko mielikuvani ihan väärä?

Itse varmaan suostuisin, jos asiat olisivat kuten ap kuvaa ja raskaana oleminen ei olisi minulle liian suuri koettelemus.



Miten ap, käytkö itse töissä? Työnantajaasi kohtaan olisi kyllä aika epäreilua, että hän joutuisi äitiysloman kustannusten maksajaksi jonkun ulkopuolisen perheen lapsen syntymän vuoksi. En silti pidä tätä riittävänä syynä jättää hanketta sikseen, koska vikahan on laissa, johon yksittäiset ihmiset eivät voi mitenkään vaikuttaa. Mietin vaan, että jos joudut työnantajan kanssa sopimaan äitiyslomasta, niin aiotko teeskennellä hänelle että teille on tulossa ihan normaalisti perheenlisäystä? Ja miten sitten töihin palaaminen?



Noita miehen ja naisen malli -juttuja en kyllä itsekään miettisi. Onhan jo tutkimuksissakin osoitettu, että homo- ja lesboparien kasvattamista lapsista tulee keskimäärin terveempiä ja henkisesti tasapainoisempia kuin heteroparien. Homoseksuaaliset vanhemmat ovat ilmeisesti sen verran valikoitunutta porukkaa, että pystyvät vanhemmuuteen keskimääräistä paremmin, ja osaavat myös huolehtia siitä että lapsi saa elämäänsä kaikki tarvitsemansa ihmiset ja "mallit".



Juridiset kysymykset lienevät tässä se suurin haaste kyllä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten asia etenee!

tuossa vain sitä, että pystynkö antamaan lapsen "pois". Mä luulen, että en pystyisi. Ikävää sinänsä, koska tuo on tosiaan käytännössä ainoa mahdollisuus (mies)homopareille saada vauva, ja tietenkin auttaisin mielelläni veljeäni. Mutta...

Muistelen kuulleeni, että sijaissynnytys oltaisiin laillistamassa Suomessa lähiaikoina (-vuosina?). Onkohan näin vai onko mielikuvani ihan väärä?

Muistat oikein. Mutta Räsänen ajaa sitä, että miehen ja naisen suhteessa ilmenevään naisen hedelmällisyysongelmaan voitaisiin käyttää ratkaisuna lähisukulaista sijaissynnyttäjänä parin omilla sukusoluilla mieluiten.

On täysin varmaa, että sijaissynnytystä ei tulla sallimaan miesparin kohdalla. Tämä on minusta hyvin valitettavaa, mutta realismi on nyt tällainen.

vauvasta. Siittiöiden luovuttaminen olisi henkisesti paljon helpompaa.



Mikään muu tässä kuviossa ei mua häiritsisi. Paitsi se ehkä että haluaisin varmistaa että veljelläni olisi täydet oikeudet vauvaan, vaikka heidän suhteensa ei jostain syystä toimisikaan.



Mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Mietin tosin onko tilanne todellinen vai kuviteltu kun on niin paljon kaikkea harvinaista yhdessä perheessä.

Päivitetty 28.10.2011 07:03, julkaistu 28.10.2011 07:03.



Puheenaihe: Sijaissynnyttäjät on laillistettava Suomessakin





Kuva: Colourbox

.







Sijaissynnytys voidaan laillistaa Suomessakin. Julkinen keskustelu aiheesta sai pontta ETENE:n eli valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan syyskuisesta lausunnosta. Siinä nykyinen kieltolinja vaihtui sallivampaan kantaan.



Asia nostaa voimakkaita tunteita ja jakaa mielipiteitä, ja siihen liittyy eettisiä kysymyksiä.



Suomessa sijaissynnytys kiellettiin vuonna 2007 voimaan astuneen hedelmöityshoitolain myötä. Muistikuvani mukaan sijaissynnytyksen kielto meni tuolloin eduskunnassa läpi hyvin vähäisellä keskustelulla ja ilman kunnollista perehtymistä aiheeseen.



Joissakin maissa sallittuja ovat sekä maksulliset että maksuttomat sijaissynnytykset, toisissa vain maksuttomat, ja useissa maissa on asiassa muita rajoituksia. Sijaissynnytys on laillista muun muassa Virossa ja Hollannissa. Suomessa on 20 sijaissynnytyksellä alkunsa saanutta lasta. Suomen tapauksiin ei millään muotoa ole liittynyt korvauksia, vaan toimenpiteen takana on ihmisen puhdas auttamishalu.



Muutkin hoidot sallittuja



Sijaissynnytys on keinohedelmöityksen kaltainen menetelmä. Toimenpiteenä sillä tarkoitetaan munasolun keräämistä naisen munasarjojen läpi ja sen hedelmöittämistä hänen avo- tai aviopuolisonsa siittiöillä koeputkessa. Lapsen synnyttäjällä ei näin ole biologista sidosta syntyvään lapseen, vaan hän toimii vain lapsen kantajana. Toisin sanoen: lapsi syntyy lainakohdussa.



Useimmissa tapauksissa sijaissynnyttäjä on vanhempien lähisukulainen tai lähipiiriä kuten sisko, äiti tai ystävä.



Sijaissynnyttäjä ja tulevat vanhemmat käyvät läpi tarkat psykiatriset ja psykologiset testit. Tilannetta arvioidaan yksityiskohtaisesti ja kaikkien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet huomioon ottaen. Suomessa ovat sallittuja kaikki muut hoitomuodot lapsettomuudessa; siksi myös sijaissynnytyksen tulisi olla mahdollista, kun puitteet ovat kunnossa.



Psykologiset testit läpi käytyään ja ymmärrettyään sitoutumisensa sijaissynnytysprosessiin, osapuolten tilanne ei juuri eroa tavallisesta keinohedelmöitystilanteesta. Monilla on halu auttaa, ja siihen on lääketieteelliset mahdollisuudet, joten ennakkoluulojen ei tulisi olla asiassa esteenä. Sijaissynnyttäjän käyttäminen olisi apu myös naisille, joilta kohtu puuttuu, mutta munasarjat toimivat tai joille synnyttäminen voi olla vaarallista esimerkiksi sairauden vuoksi.



Jotkut pitävät sijaissynnytystä yleisesti eettisesti arveluttavana. Kaikilla pitäisi kuitenkin olla oikeus vanhemmuuteen. Lääketieteellinen osaaminen on Suomessa hyvällä tasolla. Näin ollen olisi parempi, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa kuin se, että lasta haluavat siirtyvät etsimään ratkaisua asiaan ulkomailta, joissa olosuhteet voivat olla huomattavasti kehnommat.



Avuksi lapsettomille



Neuvottelukunta ETENE antoi syyskuussa 2011 oikeusministeriölle lausunnon sijaissynnytyshoidoista Suomessa. ETENE kuunteli lausuntoaan varten useita asiantuntijoita ja selvitti käytäntöjä muissa Euroopan maissa. Lausunnossaan ETENE toteaa, että terveydenhuollossa on monin eri tavoin huolehdittu siitä, että vanhemmat voivat toteuttaa haaveensa omasta geneettisestä lapsesta. Ei ole syytä ajatella, etteikö toive geneettisestä lapsesta olisi yhtä voimakas myös niillä, joilla siihen ei esimerkiksi kohdun puuttumisen vuoksi ole mahdollisuutta.



ETENEn arvion mukaan sijaissynnytykset sallivassa toiminnassa on enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin hoidosta kuvatuissa ongelmissa. Siksi joissakin yksittäisissä tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voi tapahtua eettisesti hyväksyttävästi.



Samanlaiseen arvioon on päätynyt myös Väestöliitto, jonka mukaan sijaissynnytys tulisi sallia rajatusti. Väestöliitto perustelee myönteistä sijaissynnytyskantaansa myös sen vuoksi, että kielto uhkaa johtaa palvelun hakemiseen ulkomailta, missä riskejä voi olla enemmän kuin kotimaassa.



Olen itse ETENEn ja Väestöliiton linjoilla. Mielestäni sijaissynnytys pitäisi sallia ennen kaikkea niille ihmisille, joilla ei terveydellisistä syistä ole mahdollisuutta hankkia geneettistä lasta. Sijaissynnytys pitää mahdollistaa Suomessa, mutta sen on oltava luvanvaraista. Jokainen tapaus on kuitenkin käytävä läpi erittäin tarkkaan kaikkien edut huomioiden. Siihen on meillä Suomessa hyvät mahdollisuudet.



Olen tänään (torstaina) jättänyt aiheesta maan hallitukselle kirjallisen eduskuntakysymyksen, johon odotan vastausta lähiviikkojen aikana.



Fakta: Mikä lainakohtu?



Sijaissynnytyksessä lasta haluavan pariskunnan miehen siittiösolu ja naisen munasolu keinohedelmöitetään. Lapsen synnyttää toinen nainen, joka vain lainaa kohtunsa vanhempien käyttöön.



Sijaissynnytys voi auttaa lasta toivovaa paria esimerkiksi, kun naiselta puuttuu kohtu tai hän ei pysty terveyssyistä synnyttämään lasta.



Sijaissynnyttäjä voi olla kuka vain auttamishaluinen nainen: äiti, sisar, ystävä tai myös täysin tuntematon henkilö.



Lainakohtu-termiä on käytetty samasta ilmiöstä. Kohdunvuokraus sen sijaan viittaisi toimimiseen maksua vastaan.



Sijaissynnyttäjää ei pidä sotkea termeihin sijaisperhe tai sijaisäiti, joita käytetään huostaanotetun lapsen huoltajista.



Muita lapsettomuushoitoja ovat munarakkulan kypsytyshoidot, kirurginen hoito ja hedelmöityshoidot.



Sijaissynnyksen puolesta on aiemmin puhunut edustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok).



Vierailija:



Antti Kaikkonen



Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja

Siis hirveen fantsuu ja ihkuu! Aattelinkin jo, etteikö täällä keskustelaa homoista ollenkaan, kuinka ihanaa!



Toki suostut, sillä jollet suostu, on se ihmisoikeusrikos ja viharikos ja rasismia. Tottakai Börje ja Göran ovat oikeutettuja lapseen. Homous on ihmisen ominaisuus, joka nostaa hänet jalustalle ja muiden yläpuolelle.



Jollet suostu, niin Helsingissä homot nousevat barrikadeilla ja SETA haastaa sinut oikeuteen.



Kuinka ihanaa, että joku on edelläkävijä. Vielä kymmenen vuotta sitten tätä kaikkea olisi pidetty sekopäisyytenä, mutta nykyään kaikki tämä on huippumodernia perhesuunittelua.

Jos ap:n veljellä miehineen on rahaa, niin olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että ap tulisi raskaaksi mutta ei yksinkertaisesti ilmoittaisi siitä mihinkään, ja kävisi sitten synnyttämässä lapsen ulkomailla? Jossain sellaisessa maassa, jossa lapsi voitaisiin luovuttaa heti kasvatusvanhemmilleen. Voisiko ulkomailla jopa paperitkin hoitaa kuntoon, ja sitten vasta muuttaa lapsen kanssa Suomeen, jolloin lapsi on jo valmiiksi juridisesti vanhempiensa lapsi?

Toki suostut, sillä jollet suostu, on se ihmisoikeusrikos ja viharikos ja rasismia.

Tässä ketjussa ei kukaan myönteisesti suhtautuva ole esittänyt mitään läheskään noin mustavalkoista. Mistä teitä asioita vääristeleviä mustamaalaajia oikein sikiää? Anna kun arvaan: perinteiseen perhekäsitykseen uskovista heteroperheistä?