Lue keskustelun säännöt.
Antakaa vinkkejä noin 30-vuotiaalle miehelle, joka ei ole koskaan seurustellut…
07.04.2012 |
Kuulin, että tältä palstalta saa naispuolisilta ihmisiltä anonyymisti vinkkejä kaikkiin maailman ongelmiin…
Tilanne on siis se, että en ole koskaan seurustellut. Ja konservatiivisesti ajattelevana (tosin en uskovaisena) en ole myöskään harrastanut seksiä enkä sellaista seuraa myöskään etsinyt (koska se mielestäni kuuluu kuin vakavaan suhteeseen). Olen luonteeltani kunnollinen ja parisuhteessa olisin ehdottoman uskollinen.
Ulkoisesti kaikki on OK. On yliopistotutkinto, työpaikka, oma asunto, liikunnallisia harrastuksia, olen ihan normaalin kokoinen ja näköinen, jne jne. Eli en kuuluu esim. osastoon ”peräkammarin poika”. Olen myös huomannut, että minun on usein oletettu seurustelevan, vaikka en mitään sellaista ole koskaan antanut ymmärtää. Luonteeltani olen hieman epäsosiaalinen siinä mielessä, että pidän esim. yksin matkustamisesta enkä nauti mistään työryhmätöistä tms. Mutta tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, eli mikään erakko en ole.
Tuntuu nykyään vaikealta edes törmätä potentiaalisiin naisihmisiin. Tämän ikäiset lähes poikkeuksetta ovat jo perustaneet perheen. Kun olen ollut jostain ihmisestä kiinnostunut, niin eihän mitään ole voinut edes ”yrittää”, koska aina heti alkuun selviää, että ko. henkilö seurustelee tai on jo naimisissa. Tuntuu myös vaikelta ylipäätään lähestyä ketään, kun ei ole kokemusta minkäänlaisesti seurustelusta.
Deitti-ilmoituksia olen joskus lueskellut, mutta tosi usein niissä annetaan aika suoraan ymmärtää, että pitäisi olla jo kokemusta parisuhteesta, enkä haluaisi valehdella.
Olisi kiva kuulla vinkkejä ja mielipiteitä, miten tälllaisella ”CV:llä” pystyisi vielä kumppanin löytämään. Vai suosiollako elellään yksin jatkossakin…
Kommentit (121)
Miten suhtaudut naiseen, joka voisi olla kiinnostunur sinusta, mutta jolla on jo ehtinyt olemaan monia partnereita? Entä eronneeseen naiseen jolla on lapsia?
En osaa sanoa. Ei minulla mitään ehdottomia vaatimuksia ole, mitä pitäisi olla tai mitä ei saisi olla. Paitsi yksi ehdoton on... nimittäin tupakointia en vaan voi sietää!
Mutta siis, tapauskohtaisesti. Joku vaan kiinnostaa ja joku ei, ei siinä mitkään ennakkovaatimukset vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osassa kommentteja ei anneta mitään toivoa, osassa sentään vähän!
Oma asenteeni on ollut tuo "silmät avoinna" kulkeminen, eli en ole etsimällä etsinyt, vaan avoimin mielin liikkeellä. Mutta kun ne kiinnostavat tyypit ovat olleet aina varattuja... ja joidenkin sellaisten kanssa tulee hyvin juttuun muuten vaan, koska ei ole mitään "paineita", koska tietää, että mitään ei kuitenkaan voi syntyä. Hassua sinänsä.
Aloittaja
Jos pystyy suhtautumaan siihen kiinnostavaan naiseen yhtä rennosti kuin nörttikaveriinsa, niin parhaiten menee silloin :D
Viimeisen viestisi perusteella sanoisin, että kannattaa vaan tavata lisää ihmisiä. Miksei myös jonkun nettipalvelunkin avulla?
Ostamalla lentolipun Thaimaaseen.
Jos ei omaa makua miellyttävää vaimoa löydy, niin ainakin CV karttuu.
Ostamalla lentolipun Thaimaaseen.
Jos ei omaa makua miellyttävää vaimoa löydy, niin ainakin CV karttuu.
Hei oikeasti, onko pakko. Miksi mikään palsta ei voi pysyä miellyttävänä... yyy
Yhden jutun haluaisin vain sanoa. Sinun kannattaisi tykönäsi miettiä, miksi olet ollut yksin noin kauan. Siihen todennäköisesti on jokin syy, joka voi olla sellainen, ettet ihan heti saa siitä kiinni, mutta joka sinun kannattaisi kaivaa esiin.
Mahdollisia syitä:
- puuttuu järjetön "lihan himo", eli kiinnostun/kiihotun naisesta kokonaisuutena, enkä ole koskaan juossut "pillun perässä", koska se vaan ei yksinään jaksa kiinnostaa. En voisi harrastaa seksiä kuin sellaisen naisen kanssa, jonka oikeasti tunnen hyvin.
- en käytä juuri ollenkaan alkoholia ja käyn vain harvoin baareissa
Kai nämä sitten ovat aika isoja vikoja?
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 30 - ei suhdetta/seksiä - ei uskonnosta johtuvaa syytä = jokaisella naisella käy ensimmäiseksi mielessä, että nyt on jotain vialla. Ja jollei näy päälle, niin entistä paremmalla syyllä.
Ei ole tarkoitus loukata. Mutta ei ne jenkkileffojen ultrahullut ole ihan sattumalta jotenkin saman oloisia. Joten toivottavasti olet vain feikki, joka yrittää kalastaa oudolla tarinalla. Meinaan muuten olet oikeasti pelottava.
Ap, missäpäin asut?
Ootko ikinä käynyt netin kautta treffeillä tai muuten tapaillut naisia, vaikkei suhteita olisikaan kehittynyt? Onko sulla naisia kavereina? Ootko ihan täysin kokematon (siis oletko ikinä pitänyt ketään naista edes kädestä, tai pussannut)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 30 - ei suhdetta/seksiä - ei uskonnosta johtuvaa syytä = jokaisella naisella käy ensimmäiseksi mielessä, että nyt on jotain vialla. Ja jollei näy päälle, niin entistä paremmalla syyllä.
Ei ole tarkoitus loukata. Mutta ei ne jenkkileffojen ultrahullut ole ihan sattumalta jotenkin saman oloisia. Joten toivottavasti olet vain feikki, joka yrittää kalastaa oudolla tarinalla. Meinaan muuten olet oikeasti pelottava.
Juu, en ole feikki. Enkä ymmärrä, mitä tällaisella "tarinalla" voisi "kalastella".
Ei kukaan tuntemani pidä minua pelottavana.
Aloittaja
Ap, missäpäin asut?
Ootko ikinä käynyt netin kautta treffeillä tai muuten tapaillut naisia, vaikkei suhteita olisikaan kehittynyt? Onko sulla naisia kavereina? Ootko ihan täysin kokematon (siis oletko ikinä pitänyt ketään naista edes kädestä, tai pussannut)?
Pääkaupunkiseudulla.
Joitakin naispuolisia kavereita/tuttuja on.
Käytännössä täysin kokematon. Joskus yläaste/lukioikässä jotain täysin merkityksetöntä pussailua tms.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sen kummemmin osaa neuvoa mutta myös kaltaisiasi naisia on olemassa.
Eikun vedänkin sanani osin takaisin. On outoa ja sen kautta pelottavaa, sitä en peru.
Mutta lyhyelläkin kelauksella tuli kuitenkin mieleen kaksi herraa, jotka voisivat käydä sinusta. Just reilu 30 ja olen tuntenut kymmenisen vuotta. Kelpo heppuja eivätkä homoja. Eivät tietenkään Beckhameja mutta ei niitä tarvitse vissiin kuitenkaan juosta karkuun kadulla. Vaan ikinä en ole nähnyt niillä naista hallussa tai kuullut juttua siitä, että olisi joskus ollut.
Mietinkin joskus, että miksi noilla ei käy ikinä flaksi. Ei mulla ole selitystä.
p.s. Meinasin jo lähettää viestin, mut tuli mieleen kolmaskin, eli mun exän broidi. Norminäköinen mutta erittäin fiksu + dipins + vankka talous. Exä kerto mulle, et sen äiti kysy et ton on pakko olla homo. Mut kun ei oo, eikä sen systerillä ollu yhtään järkevää selitystä asiaan.
Viestini perustui intuitiivisen reaktioon ja, asiaa tarkasteltuani, oli loukkaava. Pyydän anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 30 - ei suhdetta/seksiä - ei uskonnosta johtuvaa syytä = jokaisella naisella käy ensimmäiseksi mielessä, että nyt on jotain vialla. Ja jollei näy päälle, niin entistä paremmalla syyllä.
Ei ole tarkoitus loukata. Mutta ei ne jenkkileffojen ultrahullut ole ihan sattumalta jotenkin saman oloisia. Joten toivottavasti olet vain feikki, joka yrittää kalastaa oudolla tarinalla. Meinaan muuten olet oikeasti pelottava.
Olet itse pelottava asenteellasi ja taidat myös olla se ultrahullu....
Minulle toimi sellainen strategia, etten kertonut olevani neitsyt, mutta myönsin olevani hermostunut ja olleeni pitkään sinkku. En halunnut puhua kokemuksistani sen enempää ja annoin ymmärtää, että ne olivat huonoja. En tietenkään pokannut naista raflasta, vaan hän oli jo sen verran ihastunut minuun, että halusi uskoa parasta. Niinpä olin yhtäkkiä paras, vaikkei heti edes seisonut.
Älä tee seksistä itsellesi maailman suurinta asiaa. Tuossa iässä se on naiselle osa tutustumisprosessia, ja niin sen pitää olla sinullekin. Älä siis kieltäydy, kun pyydetään. Huonosta seksistä naisilla on onneksi paljon kokemusta. Sinun ei tarvitse onnistua, vaan riittää, että on hellyyttä täynnä ja valmis oppimaan. Äläkä oleta, että heti pitää kosia. Vakava halu tutustua toiseen riittää syyksi seksiin. Siitä ei voi seurata paljon tai ei mitään. Tämä epävarmuus pitää hyväksyä, jos aiot naisiin tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet itse pelottava asenteellasi ja taidat myös olla se ultrahullu...."
Tähän aikaan vuorokaudesta ei voi varmaan trolleiltakaan paljoa odottaa. Vaan toi on niin kehno, että annan ihan ilmaisen neuvon: älä vastaile tänne vaan käy vaikka opettelemassa jokin veikea viisu, kuten esimerkiksi aakkoslaulu.
Ei millään pahalla, ei voi olla :)
Minulle toimi sellainen strategia, etten kertonut olevani neitsyt, mutta myönsin olevani hermostunut ja olleeni pitkään sinkku. En halunnut puhua kokemuksistani sen enempää ja annoin ymmärtää, että ne olivat huonoja. En tietenkään pokannut naista raflasta, vaan hän oli jo sen verran ihastunut minuun, että halusi uskoa parasta.
Näin tein itsekin aikoinani. Kokemukseni mukaan naiset karttavat kuin ruttoa miestä, joka puhuu suoraan kokemattomuudestaan. Sen sijaan tuollainen hermostuneisuus on ihan luonnollista ja hyvä tekosyy.
Itse neuvoisin, että naisten kanssa kannattaa aina olla oma itsensä, mutta maustettuna pienillä valkoisilla valheilla ja sopivalla annoksella teatteria. Vähän juoni pitää olla jos naisen aikoo saada.
Kuulostat aika samanlaiselta kuin minä. Minä vaan en halua perhettä, ura on tärkeämpi. Mutta jos haluaisin miehen ja perheen, niin arvostaisin todella tuollaista miestä. Varmaan meidänlaisia on enemmänkin, emme vaan tee asiasta numeroa. Uskon että samankaltaiset juuri arvostaa sinua.
Uskomattomia tuollaiset kommentit että joku kokeneempi vois opastaa ensin, ala-arvoisia. Eiköhän se oo just parasta opetella sen oikean kanssa.
Miten näkisitte suhteen mahdollisuuden nuoremman, esim. 20-vuotiaan kanssa? Niin miten näkisitte suhteen tällaisella ikäerolla? Siis sillä ajatuksella, että tällöin kokemus parisuhteesta olisi enemmän samaa luokkaa toisin kuin oman ikäisellä. Tulisiko ikäerosta sitten muita ongelmia?
Minusta ei kannata lähteä sille tielle.
Hei taas,
re:libido. Minulla on ollut ja on vahva libido ihan penskasta asti; juuri siksi yritän harkita tarkkaan kenen kanssa menen sänkyyn. Välillä voimakas seksuaalinen halu hämärtää muita, tärkeitä, normaalielämään liittyviä asioita. Hyvä seksi voi aluksi hämätä muilta ongelmilta, uskokaa pois! Ja sitä voi ajautua suhteeseen, joka aluksi toimii hyvin - petitasolla - ja sitten osoittautuukin tosi ahdistavaksi ja myrkylliseksi.
Miksi olenkin nykyään varovainen. Exä oli aluksi innoissaan seksuaalisesta halukkuudestani, mutta kun aikaa kului, alkoivat "huomioinnit": olin epänaisellisen seksuaalinen, normaalit naiset eivät kiihotu noin helposti, jne.
Kuten sanottu: suhde on päättynyt, eikä siis seksuaaliseen yhteensopimattomuuteen. Muita ongelmia piisasi, ja varmasti arvio siitä, että olen "epänaisellinen" ja "eläimellinen" seksuaalisuudessani oli vain yksi tapa loukata. - Mutta kiistämättä nuoli osui; luojan kiitos minulla on hyviä mieskavereita, joiden kanssa voidaan puhua rehellisesti, ja jotka ovat vakuuttaneet minut siitä, että kyseessä on po. miehen ongelma, ei minun. :)
Kuten huomaat, Aloittaja, olen Sinua reippaasti vanhempi, ollut sängyssä, ja ongelmia ja epävarmuustekijöitä piisaa silti. - Nykyään saan miettiä sekä mahdollista liiallista innokkuutta ja paheksuttavaa kiihkeyttä että "kokemuksen" puutetta, jos menen sänkyyn uuden miehen kanssa...
Kuten sanoin: jokaisen partnerin kanssa aloitetaan aina puhtaalta pöydältä, jos tuloksia halutaan. :)
Vähän asian vierestä haluan vielä kommentoida "peräkammarin poikia". Heitäkin on, enkä ole lukenut vielä yhtään järkevää argumenttia siitä, miten heidän tulisi toimia. - "Lakkaa olemasta" on typerä heitto, ja lannistaa seksin puutteesta kärsiviä miehiä. Kyllä meitä naisia löytyy, jotka ymmärtävät yksinäisten miesten seksuaalisen halun päälle, ja jos ollaan molemmin puolin reiluja, suostuvat innolla sänkyyn (vaikkeivat nimenomaan seksiä kaipaisikaan. Kuten eräs miesystäväni tokaisi: "seksi on kuin pizza: se on ihanaa, silloin kun se on hyvää, ja ihan ok, silloin kun se on huonoa". Eli jos pakottamista tai väkivaltaa ei kuvioon kuulu, monet naiset(kin) kaipaavat läheisyyttä, eivätkä odotakaan mitään sen ihmeempää. Paras iskurepliikki, joka toimi minulle, on "eikös ois kiva, kun on kesäkin". - Kaverimies oli edelleen rakastunut ex-morsiameen, joka oli jättänyt hänet ja oli kihloissa toisen miehen kanssa; me oltiin tosiaan kavereita - hän halusi seksiä, minä kaipasin läheisyyttä (isäni oli kuolemaisillaan; olin yksin ja hukassa. En odottanutkaan mitään seksuaalista juhlaa; meillä oli molemmilla tilaisuus helpottaa surua. - Huom! Kyse ei siis ollut ns. "sääliseksistä", vaan reilusta vastauksesta reiluun kysymykseen).
Kyllähän se mies jälkeenpäin itki, kun ikävöi exäänsä. Ja minä lohduttelin, ja suhde jatkui loman ajan. Kavereita ollaan vieläkin. :)
Olen tosi puhelias, kuten huomaat! :) Sen verran lisään vielä, että olen opiskellut seksologiaa, noin niinkuin tieteenä, ja osallistunut julkisiinkin keskusteluihin ihmisten seksuaalisuudesta. Ihan siis tieteellisellä tasolla, Suomen johtavien asiantuntijoiden kanssa. - Eli sivuuta kaikki "panomies"-kommentit täällä; seksi on oikeasti kivaa, eikä mikään temppurata, ja sopivan ihmisen kanssa helppoa, vaikka se ajatus näin teoriassa vaikealta nyt tuntuukin.- Kuten monet kirjoittajat täällä ovat sanoneetkin. :)
Kaikesta "eläimellisyydestäni" ja reippaasta libidosta huolimatta minuakin jänskättää mennä uuden ihmisen kanssa sänkyyn. Oikeasti. - Älä siis turhaan murehdi (turha sanoa; tiedän että mietit tätä kuitenkin), mutta oikeasti: ihmisiä me naisetkin ollaan. Lämmin ja henkisesti kypsä nainen (iästä riippumatta; kyllä niitä parikymppisiäkin fiksuja ja helliä naisia löytyy!) ensinnäkin a) jännittää varmaan myös, ja miettii sitä, mitä sinä ajattelet, ja b) ymmärtää alkukankeuden. - No pun intended. :)
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää! :)
Sugar Beth
Voin hyvinkin samaistua tämän viestiketjun aloittajaan.
Itselläni tilanne on se että olen kohta 32-vuotias eikä takana yhtään seurustelusuhdetta ja poikuuskin on edelleen tallella. Näin on vain jotenkin päässyt käymään ja syitä olen välillä yrittänyt miettiä, mutta mitään erityistä syytä en ole keksinyt. Ehkäpä se että en ole koskaan oikein välittänyt baareista, juhlimisesta, alkoholista yms. riennoista ja olen harrastanut tiettyjä yksilölajeja urheilun saralla pienestä pitäen, ovat muokanneet luonteeni sellaiseksi etten tavallaan edes kaivaa ketään vaan viihdyn omassa seurassani vallan hyvin. Vaan välillä sitä kaipaa seuraa paljonkin.
En ole epäsosiaalinen (vaikken esiintymisestä ja huomion keskipisteenä olosta pidäkään), olen aina pitänyt huolta kunnostani ja ulkonäöstäni(vaikken tähän erityisesti paneudu) vaikkakin olen parempi kuuntelija kuin puhuja, olen akateemisesti kouluttautunut ja elämässä kaikki on mennyt ja menee edelleen hyvin. Saatan olla ehkä hieman nörttiytynyt eli töissä ja kotona tietokonetta tulee käytettyä paljonkin, mutta olen silti erittäin liikunnallinen ja terveelliset elämäntavat kuuluvat elämääni.
Helsinkiin muutettuani vuosituhannen vaihteen jälkeen olen etsinyt sitä Oikeaa, mutta ilman tulosta. En ole suuri puhelinkeskustelujen ystävä koska työssäni puhun melko paljon puhelimessa ja siksi esim. vapaa-ajalla "lörpöttely" ei oikein innosta. Tekstiviesteistä nyt puhumattakaan, niillä kun ei saa ilmaistua itseään.
Mikähän neuvoksi jotta löytäisin kunnollisen naisen vakavaan suhteeseen?
Hei oikeasti: jos tapaa oikeasti jonkun tosi hyvän tyypin niin tuollaiset asiat ovat varsin sivuseikkoja.
Vähän sama juttu kuin jotkut miehet sanovat, että eivät ikinä voisi otta yksinhuoltajaa - kunnes sitten tulee se veret seisauttava yksinhuoltaja vastaan ja kukaan muu ei enää kelpaakaan...
#23