Miten puolivuotiaasta vauvasta tuli uhka pehmeiden arvojen kaupungille
https://www.facebook.com/notes/mari-saario/miten-puolivuotiaasta-vauvas…
"Perheeseen syntyy toivottu vauva, äiti jää äitiyslomalle, sisarukset ovat innoissaan, isä remontoi taloa, asuntolainaa maksellaan ja senttejä venytetään kattamaan uusi perheenjäsen, niin kuin kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä joka vuosi. Ei mitään kiiltokuvaelämää, mutta usko siihen, että kyllä niistä arjen huolista aina eteenpäin mennään, päivä kerrallaan.
Joka vuosi tuhannet suomalaiset perheet noista kymmenistä tuhansista saavat itselleen lapsen, joka on jollain tavalla erilainen - erityislapsi. Vammainen, sanottaisiin arkipuheessa. Joillekin erityisyys näkyy päällepäin, joillekin se voi tarkoittaa vain muutaman vuoden elinaikaa, toisille vaikkapa aistivammaa.
Minulle läheinen pikkutyttö sai reilun kuukauden vanhana aivokalvontulehduksen. Valvoin peläten kännykän soimista, kun keskussairaalan teho-osastolla mentiin etenpäin minuutti kerrallaan. Pahin kuitenkin vältettiin ja vanhemmat ajoivat 80 kilometrin matkaa kodin ja sairaalan välillä. Bensaa ja rahaa paloi viikkojen sairaala-aikaan, mutta kuka sitä laskemaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin rysähti uudelleen, kun vauva todettiin pahasti kuulovammaiseksi. Oltiin kuitenkin optimisteja - siihenhän saa kaikenlaista apua, on lääketiedettä ja viittomakieltä ja vaikka mitä. Vauvan vanhemmat ottivat heti yhteyttä kotikuntaansa ja täyttivät kaikki mahdolliset paperit, soitettiin Kelaan, luettiin nettisivuja, kysyttiin tutuilta ja tehtiin kaikki, mitä maallikko voi.
Tulevat viikot toivat lisää rahanmenoa: jokaisesta pienestä vaivasta piti lähteä keskussairaalaan, vauva ei nukkunut kunnolla ja piti hankkia kaikenlaista tarviketta arkea helpottamaan. Ei mitää tuhansia euroja, mutta satasia sinne ja tänne ylimääräistä. Kelan laskurit ja nettisivut vakuuttivat, että kunhan tuet saataisiin, sillä pärjättäisiin vaikeahoitoisen lapsen kanssa. Yövalvominen venyi viikoiksi ja kuukauksiksi, välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mikä kaavake pitää seuraavaksi täyttää ja minne soittaa. Laskut alkoivat kertyä ja satasille tulla viivästyskorkoja.
Eri hakemuksista on nyt neljä kuukautta. Perhe ei ole saanut kunnalta tai Kelalta yhtään myönteistä tukipäätöstä. Paitsi että joitain päiviä sitten Kela sai maksuun matkakulut joidenkin kuukausien ajalta, hivenen yli 1400 euroa. Kunta peri koko summan suoraan itselleen, koska se oli maksanut kahden kuukauden aikana kolmesataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Ainoan tuen, jota perhe oli kunnalta tähän mennessä saanut.
Kunnan virkamiehiltä on kyllä riittänyt paljon huomiota. Kun perhe oli soittanut ja koettanut kiirehtiä tukipäätösten käsittelyä, virkamies oli vihjannut, että täytynee tehdä lastensuojeluilmoitus, koska perhe käyttää vammaista lasta vain tukien kalastelemiseen. Viittomakielen kurssiin vanhemmille ei ole määrärahaa, mutta tukea kuulemma löytyisi muuttoavustukseen, jos perhe haluaisi muuttaa "lähemmäs keskussairaalan palveluja" isoon kaupunkiin.
Päivähoitoon vähän yli puolivuotiaan lapsen saisi, mutta siellä ei ole erityislapsen tarpeisiin koulutettua henkilökuntaa - mutta eihän se haittaa, koska tuonikäinen ei kommunikointia niin paljoa tarvitse ja eikös se viittomakieli ole turhaa, kun kumminkin laitetaan se istute. Mutta kun kerran olette kotona, niin mitä jos ottaisitte tuon toisenkin lapsen pois päivähoidosta, kun kerran on päivisin aikaa. (Ilmeisesti vanhemman lapsen varhaiskasvatus hoituisi kunnan mielestä näppärästi auton takapenkillä ja keskussairaalan käytävillä).
Ei siis tukea. Ei rahaa. Satasista on tullut tuhansia ja lisää tarvitaan. Tehdään valituksia päätöksistä, toimitetaan lisäselvityksiä ja tulostetaan satoja sivuja papereita. Lapsen epikriisi täyttää kokonaisen mapin. Sillä välin asuntolaina erääntyy, ruokaa pitäisi saada edes lapsille ja auton tankki täyteen lääkärille pääsemiseen (jos jättää lääkärin väliin, se on myös peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska et sitoudu lapsen hoitoon).
Mutta pakkohan kaikkien on ymmärtää, että ennemmin tai myöhemmin tukia tulee ainakin Kelasta. Ja kun niitä tulee, ne tulevat takautuvasti. Tämähän on vain väliaikaista ja varmasti jostain saa ennakkoa? Paitsi ettei saa. Ei sossun luukulta, ei seurakunnalta, ei pankilta, eikä ns. sosiaalista luotonantajaa ole. Haetaan velkaneuvontaan - kunta on ostanut palvelun kuntayhtymältä, joka tarjoaa palvelua 100 kilometrin päässä. Kolmen kuukauden jonot ensimmäiseen vastaanottoaikaan. Puhelinkulut kuukaudessa ylittävät kolmesataa euroa.
Netin kuvaamat apuvälineet kuulovammaisen perheen arkeen, piha-aidat, induktiosilmukat ja aistiyliherkän lapsen nukkumista helpottavat pimennysverhot alkavat tuntua mielikuvituksen luomalta luksukselta. Implanttioperaatiota pohjustava tutkimusperiodi lähestyy ja jälleen pitäisi pystyä kulkemaan ja hoitamaan asioita, täyttämään lisää papereita. Vanhemmat jättävät omat lääkärikäyntinsä väliin, koska varaa ei ole eikä omia vaivoja enää uskalla valittaa. On pakko koettaa jaksaa riskillä ja särkylääkkeillä.
Mitä vaihtoehtoja enää on? Eli siis talo myyntiin, koska lapsi sairastui? Muuten milläs myyt muutamassa viikossa talon, muutat ja etsit sen vuokrakämpän (ja maksat ne vuokratakuut), kun hoidat 24/7 vaikeahoitoista vammaista vauvaa. Auto pantiksi? Mutta kun sairaalaan pitäisi päästä. Perhevapaalla oleva vanhempi takaisin töihin? Joo, laitetaan lapsi päivähoitoon ilman henkilökohtaista avustajaa, joka on kouluttautunut viestimään. Tämäkin voisi olla peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska vanhempi näin siis julmasti hylkäisi lapsensa.
No, jollekin lastensuojelulaitokselle pieni tyttö olisi varmasti oivallinen asiakas. Tai kun talo on pakkohuutokaupattu, silloin olisi kunnan pakko antaa vuokra-asunto. Jos otettaisiin avioero, niin silloin yh lapsineen varmaan pääsisi "sossun elätiksi", kun eivät kai voisi ihan kodittomiksikaan jättää. En halua kuvitella edes niitä kaikkein mustimpia ajatuksia, kun valvoo aamuyöllä lapsen kanssa ja miettii, vieläkö sähkölaskuun saa lykkäystä. Voimattomasti vain ihmettelee, että sekö se sitten olisi kunnan haluama ratkaisu - muuttaa pois pienestä, lapsiystävällisyydellään mainostavasta kunnasta("pehmeiden arvojen ja hyvien palveuiden kaupunki") isoon kaupunkiin. Eikö niiden pitänyt olla pienet kunnat, jossa palveluita saa läheltä ja helposti?
Edes säästämään ei pysty tai jaksa - ei voi kiertää kirpputoreja tai alennusmyntejä, kun pitää soittaa, lukea, täyttää kaavakkeita, tulostaa, lähettää ja soittaa taas. Nauhoittaa puhelut, itkeä ja rukoilla kunnan virkamiestä, kertoa sama tarina uudelleen ja uudelleen seuraavalle sijaiselle. Ottaa vinosti hymyillen vastaan neuvolan oppaat vanhemmuudesta, jossa annetaan lapselle aikaa ja pidetään huolta itsestä ja parisuhteesta. Koettaa netistä opetella aamuyön tunteina vierasta kieltä ilman kursseja.
Tässä ollaan nyt. Tarinan loppu on avoin.
Koetan itse pieneltä osaltani tukea perhettä ja toivon sydämestäni, että pahan sisun voimalla jotenkin saataisiin asiat selvitetyksi. Mutta samalla mietin niitä vanhempia, joilla ei ole enää ketään, joka lainaisi satasen auton tankkaamiseen ja jääkaapin täyttämiseen. Jotka eivät osaa hakea netistä ohjeita, soittaa viranomaisille neljä kertaa viikossa, etsiä juristeja ja valmistella valituksia.
Tiedättekö mikä on pahinta: tämä ei ole edes mitenkään erikoista. Erityislasten vanhempien vertaistukiryhmä kertoo tämän olevan ihan tavallista. Vammaisella lapsella ei ole vanhempia, hänellä on vain 1-2 siviiliasianajajaa ja byrokratian orjaa.
Tämä voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Meidän nyky-Suomessame. Eikä tämä edes vain "tapahdu", se aiheutetaan tietoisilla päätöksillä. Jostain syystä kunta haluaa yrittää hajottaa puolivuotiaan kuuron lapsen perheen. Miksi? Minä en ymmärrä. Tässä ei puhuta miljoonista, tässä puhutaan ehkä joistakin kymmenistä tuhansista.
Tämä tarina on tehty jaettavaksi, kertomaan tämän päivän todellisuudesta. Tätä voi miettiä, kun lähestytään syksyn kunnallisvaaleja - miten sinun kuntasi kohtelee omia erityislapsiaan? Voi miettiä, onko omassa lähipiirissä ehkä perhe, joka kamppailee selviytymisestään ja kaipaisi apua.
Lähinnä kirjoitin tämän kuitenkin vain omaa voimattomuuttani purkaakseni, sen pienen ihanan tytön kanssa vuorostani yhden yön valvottuani. Hän ansaitsisi meiltä aikuisilta parempaa."
Kommentit (200)
ja hoitotukia yms. ja ihan simmepleitä kaavakkeita ne on. Ja olen ollut todella univelkainen ja väsynyt kun niitä olen täyttänyt.
Mutta lisäraha varmaan auttaisi tässäkin niitä täyttämään.
Ehkä se raha juuri auttaisi siinä, että ei tarvitsisi enää täyttää niitä kaavakkeita kun niistä tulee kieltäviä päätöksiä, koska ei olekaan oikeutettu kaikkeen, mihin haluaisi. Kun hölmöt panevat tilille muutaman tuhat euroa rahaa niin ei tarvitse täytellä lappuja enää.
Toisaalta ihmettelen, että mikä ihmeen paperirumba tässä muka on ollut ja mitä ihmeen tukia heidän olisi tässä pitänyt saada yms.
Mihin he tarvitsevat sitä pihaporttia kuulovammaiselle 6 kuukauden ikäiselle vauvalle?
Kirjoittaja ei nyt vain tunnu perehtyneen asioihin tarpeeksi.
Ensinnäkin sairaalamaksuja (osastolla olosta) peritään alaikäiseltä vain 7 vuorokautta kalenterivuoden aikana. Loput ovat ilmaisia. Poliklinikkakäynnit tulevat toki lisäksi, niitä voi joutua (teoriassa) maksamaan maksukattoon asti.
Matkakuluja yli 1400 euroa, kun matka on 80 km ja kulkuneuvona on oma auto? Kela maksaa matkakuluja oman auton käytösä 0,20 euroa/kilometri. Omavastuuosuus on 9,25 euroa/suuntaansa, matkakulukaton (omavastuut yht. 157,25 euroa/vuosi) täytyttä omavastuuta ei ole. Sairaalamatkahan oli tuon 80 km, eli korvausta saisi 16 euroa suuntaansa, josta alkuun omavastuuta olisi 9,25 euroa. Aika monta kertaa pitää matka ajaa, jotta korvausta kertyy yli 1400 euroa.
Sitä en ymmärrä, miksi viittomakurssia ei ole myönnetty. Tehtiinkö hakemus kirjallisena? Meillekin puhelimessa sanottiin, ettei myönnetä, mutta kirjallinen päätös (kirjallinen hakemus) tuli myönteisenä. Anokaa aina viittomakurssit kirjallisena. Tuskin kukaan uskaltaa laittaa nimeään kielteiseen kirjalliseen päätökseen -lapsella on oikeus kommunikointiin!
Mutta se pimennysverho maksaa muutaman kympin, voi kyynel.
Jne.
Katsoin perheen kuvia fb.stä ja tuntui niin surulliselta jos joudutaan myymään kaikki lasten polkuautot ja pomppulinnat sen takia, että perhe ei saa edes ruokaa kun yhteiskunta ei tue.
Kaikki polkuautot ja pomppulinnat? Erikoinen käsite köyhyydestä ja tarpeellisista tavaroista toisilla.. Sukutila, erikoisruokaa sadan euron edestä päivässä jne ovat kaikki varmaan veronmaksajien rahoitettava?
vaikka kertovat, että kunta on myöntänyt harkinnanvaraista toimeentulotukea kahtena kuukautena?
Kunta ei voi periä takaisin kuin juuri sen summan, mikä on myönnetty. Eikä muita kuin takautuvia tukia eli jos saavat huhtikuussa toimeentulotukea, ja kelan päätös koskee maalis-toukokuuta, kunta voi periä vain max. maksamansa summan huhtikuun osuudesta, ei muista.
Minusta on käsittämätöntä, että lastensuojelu nähdään tässä uhkana, vaikka selvästi vanhemmat tarvitsevat tukea, jonka kanssa miettiä, miten talous olisi järjestettävä, jotta pitkällä aikavälillä se olisi toimiva.
"Puolivuotias vauva ei todellakaan vielä tarvitse mitään viittomakielen opetusta. Sen aika tulee myöhemmin."
Vanhemmat tarvitsevat! Viittomakieltä ei opi hetkessä, vaan sen täydelliseen hallitsemiseen menee aikaa.
"100 eur / sairaalavuorokausi kuulostaa TODELLA oudolta. Mistä summista se oikein koostuu?"
Tätä minäkin ihmettelen. Olen viettänyt sairaalassa lukuisia päiviä erityislapsen kanssa enkä minulla ole ollut tuollaisia summia siihen laittaa.
Tähän mennessä kunnalta on saatu:
-viittomatunteja 10 kertaa.
-ilmaiset vaipat kotiinkuljettuna siitä saakka kun lapsi täytti kolme vuotta.
-päivähoitopaikat erityisryhmästä (ei henkilökohtaista avustajaa) sen jälkeen kun lapset täyttivät 3v.Siinä kaikki mitä kunnalta on tullut useamman vuoden aikana. Toimeentulotukea on saatu ajoittain normaalin käytännön mukaan (ei siis mitään "extraa" lasten erityisyyden vuoksi).
Kelalta on saatu:
-lasten terapiat
-kummallekin lapselle yksi sopeutumisvalmennuskurssi
-vammaistuetLisäksi on saatu:
-inva-lupaIhmisillä tuntuu olevan se mielikuva, että kunnalta/Kelalta saa vaikka mitä, vamman tai sairauden perustella. Näin ei ole.
ja hänellä on perheopetuksia. Tosi usein tunti kariutuu siihen, että perheen isällä on jotain menoa, milloin kokousta, milloin golfia, milloin mitäkin. AIna jotain sellaista, mikä ajaa sen ohi, että perheellä olisi viittomakielentunti. Yleensä niitä on kerran viikossa lukuvuotena. En ole kuullut, että jollekin olisi annettu vain 10 tuntia vuodessa. Niitä tosin on, joille löytyy aikaa vaan 10 tunnille vuodessa, kun on milloin mitäkin menoa ja tunti perutaan.
täyteltyä, samaten palkkasin ihan itse meille hoitajan kotiin ja hoidin koko työnantaja-rumban,
lisäksi pyöritin koko ajan omaa firmaani, koska tein kotoa käsin töitä samalla kun juoksin sen sairaan kuopukseni kanssa sairaalassa... Teinpä niitä töitä välillä sairaalaastakin käsin.
Ja hoidinpa lisäksi vielä kotihoidossa kaksi vuotta vanhemman esikoisenkin.
jotenkin tuntuu hassulta, että parissa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua näin paljon. Vai kuinka kauan tämä vauva nyt oli ollut kuuro? 4 kuukautta vai?
Eli neljässä kuukaudessa on talous ryssinyt kunnolla. Neljässä kuukaudessa olisi pitänyt tulla viittomakielenkurssit ja hoitua kaikki muutkin asiat niin, että rahaa valuisi perheelle joka tuutista.
Kun itse asiassa neljässä kuukaudessa ei välttis edes pysty vauvalle kirjoittamaan sellaista diagnoosia, mikä olisi oikea. Aistiyliherkkyydet yms. on hyvin vaikea määritellä vielä pysyvästi noin pienelle.
Ls.n epäily, että yrittävät rahastaa, tuntuu oikealta.
No ei ole. Erityislapsen hoito on raskasta ja vanhemmille pitäisi antaa mahdollisuus hoitaa vammainen lapsi kotona. Se sitä vasta meille veronmaksajille kalliiksi tulee jos lapsi pannaan laitokseen. Halvemmaksi tulee jos maksamme heille tilille rahaa ja he voivat maksaa tilan ja jäädä hoitamaan lasta kotiin. Katsoin kuvista, että on kamalaa jos he joutuvat myymään kaikki pomppulinnat ja polkuautot ja muut saadakseen ruokaa.
Moni on sinne fb.n kerjuun jo ehdottanut sitä tilinumeroa.
Saataisin näin ehkä tila lunastettua kimpassa heille niin ei tarvitsis iskän lähteä töihin vaan voisivat keskittyä erityislapsensa hoitoon.
Onhan tämä vitsi, onhan?
Siis MOLEMMAT vanhemmat kotiin hoitamaan erityislasta? Eikö toinen riitä????
rahaa, mutta tässä tosiaan ei kannata mennä halpaan.
Selvää valehtelua tuo 100 euroa vuorokausi, millään ruokavaliolla, ja tosiaan nuo puhelinlaskut ja muut kielivät ihan muista ongelmista kuin kuulovammasta.
Tottakai viittomakieli on tarpeellinen, mutta jos mietitte puheen kehitystä, niin kyllä sen pikkuhiljaa oppii, kuten lapsikin, ja kela ihan varmasti ne tarvittavat kurssit myöntää, samoin induktiosilmukat tulevat sairaalalta, jos se istute tehdään, ennen istutetta induktiosilmukalla kuuro ei tee yhtään mitään.
viime kesänä monen asian takia kun tuet ei maanviljelykseen tule ajoissa. Kumma perhe kun koko ajan yhteiskunnan tuet viivästyy ja ei tueta tarpeeksi.
"tuleeko mieleen keitellä termarikahvia jos lapsi saa epileptisen kohtauksen?"
Mä en saa keitettyä kahvia mukaan edes silloin, kun lähdemme kiireettömälle osastojaksolle erityislapsen kanssa (muut lapset mukana). Mutta mä käytänkin sitä sairaalan kahvinkeitintä ja keittelen siellä kaikessa rauhassa ilmaiseksi kahvit sillä aikaa, kun lapsi on tutkimuksissa. Suosittelen muillekin samaa. Sairaalan lastenosastoilla on varattu vanhempia varten kahvinkeittimet, mikroaaltouunit ja jääkaapit.
Kun perheessä on sairas/vammainen lapsi, ja kiireellisiä lähtöjä sairaalaan tulee, on aina hyvä olla valmiiksi pakattuna laukku, missä on mm. tärkeimmät paperit, rahaa, vaihtovaatteet ja hyvin säilyviä eväitä esim. pillimehuja, vauvan hedelmäsoseita (hätätapauksessa näitä syö myös aikuinen), keksejä, teepusseja/pikakahvia yms.
saa pysymään vesiä kylpytynnyrissä.
Luin isän sivua ja näyttää hermo menneen jo viime kesänä monen asian takia kun tuet ei maanviljelykseen tule ajoissa. Kumma perhe kun koko ajan yhteiskunnan tuet viivästyy ja ei tueta tarpeeksi.
Isän julkinen Facebook-seinä antaa aika kyseenalaisen kuvan perheestä jo ajalta ennen tämän erityislapsen syntymää. On halunnut räjäyttää ilmaan Arkadianmäen porukan jo ennen näitä uusimpia vastoinkäymisiä yhteiskunnan tukien kanssa.
"voi vitun vaalit sitä vaalit tätä!!! sama paska se jatkuu meni vaalit miten meni,siellä ei yks tai kaks ihmistä pysty mihinkään vaikuttaan. parasta olis ampua koko paikka täysistunnon aikaan ilmaan........................
Jaa · 17. huhtikuuta 2011 kello 23:31 · "
Zatravin Cira "Kiira"
Joku näyttelykoira kait? Vie kai sekin ylimääräistä rahaa.
Ja tosiaan casinolta löytyi profiili.
Kannattaa tarkistaa, kenelle te niitä rahojanne työnnätte.
"Tajuut varmaan että Kelaan ja lääkärille soittaminen (mm. 020- tai 010-alkuisiin numeroihin) maksaa moninkertaisesti sen mitä normiliittymiin"
Kelaan soittaminen maksaa kylläkin normaalin maksun. Olen soittanut Kelaan tässä muutaman kerran viimeisen kahden viikon aikana erityislasteni asioissa. Lääkärille soittamisesta en osaa sanoa. Meidän kunnassa ei edes voi soittaa lääkärille.
lääkärille soittaessa soitetaan ihan tavallisiin numeroihin, ei mihinkään 020 tai 010-numeroihin. Tays on 03 suuntanumero.
T: sairaalalääkäri
"No, kuitenkin tiedän omalta kohdalta että Kelan kanssa asioiminen ei ole helppoa ja jossain kohtaa viitataankin vanhempien väsymiseen vähien unien ja sairastamisen takia, ja siihen että väsyneenä ei sitten jaksa hoidella näitä tukiasioita. Itsellä ihan sama kokemus, että on kyllä todella kuormittavaa sairaan lapsen kanssa käydä käsiksi siihen paperisotaan. Ehkä tässä voitaisiin paremmin tukea vanhempia, ja tämä tapaus siitä yhtenä esimerkkinä." Osaatko antaa jotakin konkreettista esimerkkiä, mitä se tuki sitten olisi? Kun lapsi on sairaalassa, Kelan paperit on mahdollista täyttää yhtessä sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa sillä aikaa kun lapsi on osastolla. Sairaanhoitajan soittavat pyynnöstä sairaalan sosiaalityöntekijän osastolle vanhemman luokse, jolloin vanhemman ei tarvitse itse edes mennä minnekään. Myös osastojakson jälkeen on mahdollista ottaa puhelimitse yhteyttä sairaalan sosiaalityöntekijään, ja mennä hänen luokseen täyttämään paperit yhdessä. Halutessaan paperit voi täyttää myös Kelassa yhdessä Kelan virkailijan kanssa. Mitä se konkreettinen apua Kelan papereiden täyttämiseen sitten pitäisi olla? Rahaa? Millä tavalla raha auttaa papereiden täyttämisessä?
että rahaahan tavallaan toki tarkoitankin. Sosiaalityöntekijän kanssa kun täytellään papereita niin ollaan jo aika pitkällä, siinä vaiheessa homma varmasti jo onnistuisi vanhemmilta itseltäänkin. Kun lapsi sairastuu äkillisesti perheen talous VOI ihan oikeasti mennä aika kuralle. Täällä päivitellään kahden auton käyttöä sairaalareissuilla jne. Jos vauvalla on aivokalvontulehdus hän on eristyksessä osastolla, johon perheen muita lapsia ei tuoda. Jos lapsille ei ole äkkiä tempaista hoitajaa kotiin, niin heitä luultavasti vaihdellaan sairaalan ovella isältä äidille tai päinvastoin, riippuen kumpi on vuorossa valvoa sairaalassa tms.
Tietysti kaikkivoipa av-mamma hoitaa muutkin lapsensa sairaalassa ja saa siihen erityisluvankin. Epäilemättä.
Ei taida täältä löytyä yhtään toista äitiä joka lapsen sairastuttua olisi tarvinnut tukea yhtään mihinkään, sen verran vikkelästi tuomitaan kaikki muuhun viittaavat kommentit. Respektiä täytyy antaa siitä että homma on yhdestä elämän suurimmista huolista huolimatta pysynyt jetsulleen raiteillaan. Kaikilla ei niin käy.
varten pitää olla puskurirahasto.
Ja joka lasta ENNEN pitää laskea, onko lapseen oikeasti varaa.
Ja kun valitaan asuinpaikkaa, pitää katsoa, voiko siellä elää.
Ja oikeasti, edes toisen pitäisi myös tienata tarpeeksi koko sen perheen elättämiseen.
Ja kyllä, ne isommat lapset notkuu sitten välillä missä notkuu.
Elämä on.
pitäisi antaa mahdollisuus hoitaa vammainen lapsi kotona. Se sitä vasta meille veronmaksajille kalliiksi tulee jos lapsi pannaan laitokseen. Halvemmaksi tulee jos maksamme heille tilille rahaa ja he voivat maksaa tilan ja jäädä hoitamaan lasta kotiin. Katsoin kuvista, että on kamalaa jos he joutuvat myymään kaikki pomppulinnat ja polkuautot ja muut saadakseen ruokaa.
Moni on sinne fb.n kerjuun jo ehdottanut sitä tilinumeroa.