Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten puolivuotiaasta vauvasta tuli uhka pehmeiden arvojen kaupungille
07.04.2012 |
https://www.facebook.com/notes/mari-saario/miten-puolivuotiaasta-vauvas…
"Perheeseen syntyy toivottu vauva, äiti jää äitiyslomalle, sisarukset ovat innoissaan, isä remontoi taloa, asuntolainaa maksellaan ja senttejä venytetään kattamaan uusi perheenjäsen, niin kuin kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä joka vuosi. Ei mitään kiiltokuvaelämää, mutta usko siihen, että kyllä niistä arjen huolista aina eteenpäin mennään, päivä kerrallaan.
Joka vuosi tuhannet suomalaiset perheet noista kymmenistä tuhansista saavat itselleen lapsen, joka on jollain tavalla erilainen - erityislapsi. Vammainen, sanottaisiin arkipuheessa. Joillekin erityisyys näkyy päällepäin, joillekin se voi tarkoittaa vain muutaman vuoden elinaikaa, toisille vaikkapa aistivammaa.
Minulle läheinen pikkutyttö sai reilun kuukauden vanhana aivokalvontulehduksen. Valvoin peläten kännykän soimista, kun keskussairaalan teho-osastolla mentiin etenpäin minuutti kerrallaan. Pahin kuitenkin vältettiin ja vanhemmat ajoivat 80 kilometrin matkaa kodin ja sairaalan välillä. Bensaa ja rahaa paloi viikkojen sairaala-aikaan, mutta kuka sitä laskemaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin rysähti uudelleen, kun vauva todettiin pahasti kuulovammaiseksi. Oltiin kuitenkin optimisteja - siihenhän saa kaikenlaista apua, on lääketiedettä ja viittomakieltä ja vaikka mitä. Vauvan vanhemmat ottivat heti yhteyttä kotikuntaansa ja täyttivät kaikki mahdolliset paperit, soitettiin Kelaan, luettiin nettisivuja, kysyttiin tutuilta ja tehtiin kaikki, mitä maallikko voi.
Tulevat viikot toivat lisää rahanmenoa: jokaisesta pienestä vaivasta piti lähteä keskussairaalaan, vauva ei nukkunut kunnolla ja piti hankkia kaikenlaista tarviketta arkea helpottamaan. Ei mitää tuhansia euroja, mutta satasia sinne ja tänne ylimääräistä. Kelan laskurit ja nettisivut vakuuttivat, että kunhan tuet saataisiin, sillä pärjättäisiin vaikeahoitoisen lapsen kanssa. Yövalvominen venyi viikoiksi ja kuukauksiksi, välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mikä kaavake pitää seuraavaksi täyttää ja minne soittaa. Laskut alkoivat kertyä ja satasille tulla viivästyskorkoja.
Eri hakemuksista on nyt neljä kuukautta. Perhe ei ole saanut kunnalta tai Kelalta yhtään myönteistä tukipäätöstä. Paitsi että joitain päiviä sitten Kela sai maksuun matkakulut joidenkin kuukausien ajalta, hivenen yli 1400 euroa. Kunta peri koko summan suoraan itselleen, koska se oli maksanut kahden kuukauden aikana kolmesataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Ainoan tuen, jota perhe oli kunnalta tähän mennessä saanut.
Kunnan virkamiehiltä on kyllä riittänyt paljon huomiota. Kun perhe oli soittanut ja koettanut kiirehtiä tukipäätösten käsittelyä, virkamies oli vihjannut, että täytynee tehdä lastensuojeluilmoitus, koska perhe käyttää vammaista lasta vain tukien kalastelemiseen. Viittomakielen kurssiin vanhemmille ei ole määrärahaa, mutta tukea kuulemma löytyisi muuttoavustukseen, jos perhe haluaisi muuttaa "lähemmäs keskussairaalan palveluja" isoon kaupunkiin.
Päivähoitoon vähän yli puolivuotiaan lapsen saisi, mutta siellä ei ole erityislapsen tarpeisiin koulutettua henkilökuntaa - mutta eihän se haittaa, koska tuonikäinen ei kommunikointia niin paljoa tarvitse ja eikös se viittomakieli ole turhaa, kun kumminkin laitetaan se istute. Mutta kun kerran olette kotona, niin mitä jos ottaisitte tuon toisenkin lapsen pois päivähoidosta, kun kerran on päivisin aikaa. (Ilmeisesti vanhemman lapsen varhaiskasvatus hoituisi kunnan mielestä näppärästi auton takapenkillä ja keskussairaalan käytävillä).
Ei siis tukea. Ei rahaa. Satasista on tullut tuhansia ja lisää tarvitaan. Tehdään valituksia päätöksistä, toimitetaan lisäselvityksiä ja tulostetaan satoja sivuja papereita. Lapsen epikriisi täyttää kokonaisen mapin. Sillä välin asuntolaina erääntyy, ruokaa pitäisi saada edes lapsille ja auton tankki täyteen lääkärille pääsemiseen (jos jättää lääkärin väliin, se on myös peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska et sitoudu lapsen hoitoon).
Mutta pakkohan kaikkien on ymmärtää, että ennemmin tai myöhemmin tukia tulee ainakin Kelasta. Ja kun niitä tulee, ne tulevat takautuvasti. Tämähän on vain väliaikaista ja varmasti jostain saa ennakkoa? Paitsi ettei saa. Ei sossun luukulta, ei seurakunnalta, ei pankilta, eikä ns. sosiaalista luotonantajaa ole. Haetaan velkaneuvontaan - kunta on ostanut palvelun kuntayhtymältä, joka tarjoaa palvelua 100 kilometrin päässä. Kolmen kuukauden jonot ensimmäiseen vastaanottoaikaan. Puhelinkulut kuukaudessa ylittävät kolmesataa euroa.
Netin kuvaamat apuvälineet kuulovammaisen perheen arkeen, piha-aidat, induktiosilmukat ja aistiyliherkän lapsen nukkumista helpottavat pimennysverhot alkavat tuntua mielikuvituksen luomalta luksukselta. Implanttioperaatiota pohjustava tutkimusperiodi lähestyy ja jälleen pitäisi pystyä kulkemaan ja hoitamaan asioita, täyttämään lisää papereita. Vanhemmat jättävät omat lääkärikäyntinsä väliin, koska varaa ei ole eikä omia vaivoja enää uskalla valittaa. On pakko koettaa jaksaa riskillä ja särkylääkkeillä.
Mitä vaihtoehtoja enää on? Eli siis talo myyntiin, koska lapsi sairastui? Muuten milläs myyt muutamassa viikossa talon, muutat ja etsit sen vuokrakämpän (ja maksat ne vuokratakuut), kun hoidat 24/7 vaikeahoitoista vammaista vauvaa. Auto pantiksi? Mutta kun sairaalaan pitäisi päästä. Perhevapaalla oleva vanhempi takaisin töihin? Joo, laitetaan lapsi päivähoitoon ilman henkilökohtaista avustajaa, joka on kouluttautunut viestimään. Tämäkin voisi olla peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska vanhempi näin siis julmasti hylkäisi lapsensa.
No, jollekin lastensuojelulaitokselle pieni tyttö olisi varmasti oivallinen asiakas. Tai kun talo on pakkohuutokaupattu, silloin olisi kunnan pakko antaa vuokra-asunto. Jos otettaisiin avioero, niin silloin yh lapsineen varmaan pääsisi "sossun elätiksi", kun eivät kai voisi ihan kodittomiksikaan jättää. En halua kuvitella edes niitä kaikkein mustimpia ajatuksia, kun valvoo aamuyöllä lapsen kanssa ja miettii, vieläkö sähkölaskuun saa lykkäystä. Voimattomasti vain ihmettelee, että sekö se sitten olisi kunnan haluama ratkaisu - muuttaa pois pienestä, lapsiystävällisyydellään mainostavasta kunnasta("pehmeiden arvojen ja hyvien palveuiden kaupunki") isoon kaupunkiin. Eikö niiden pitänyt olla pienet kunnat, jossa palveluita saa läheltä ja helposti?
Edes säästämään ei pysty tai jaksa - ei voi kiertää kirpputoreja tai alennusmyntejä, kun pitää soittaa, lukea, täyttää kaavakkeita, tulostaa, lähettää ja soittaa taas. Nauhoittaa puhelut, itkeä ja rukoilla kunnan virkamiestä, kertoa sama tarina uudelleen ja uudelleen seuraavalle sijaiselle. Ottaa vinosti hymyillen vastaan neuvolan oppaat vanhemmuudesta, jossa annetaan lapselle aikaa ja pidetään huolta itsestä ja parisuhteesta. Koettaa netistä opetella aamuyön tunteina vierasta kieltä ilman kursseja.
Tässä ollaan nyt. Tarinan loppu on avoin.
Koetan itse pieneltä osaltani tukea perhettä ja toivon sydämestäni, että pahan sisun voimalla jotenkin saataisiin asiat selvitetyksi. Mutta samalla mietin niitä vanhempia, joilla ei ole enää ketään, joka lainaisi satasen auton tankkaamiseen ja jääkaapin täyttämiseen. Jotka eivät osaa hakea netistä ohjeita, soittaa viranomaisille neljä kertaa viikossa, etsiä juristeja ja valmistella valituksia.
Tiedättekö mikä on pahinta: tämä ei ole edes mitenkään erikoista. Erityislasten vanhempien vertaistukiryhmä kertoo tämän olevan ihan tavallista. Vammaisella lapsella ei ole vanhempia, hänellä on vain 1-2 siviiliasianajajaa ja byrokratian orjaa.
Tämä voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Meidän nyky-Suomessame. Eikä tämä edes vain "tapahdu", se aiheutetaan tietoisilla päätöksillä. Jostain syystä kunta haluaa yrittää hajottaa puolivuotiaan kuuron lapsen perheen. Miksi? Minä en ymmärrä. Tässä ei puhuta miljoonista, tässä puhutaan ehkä joistakin kymmenistä tuhansista.
Tämä tarina on tehty jaettavaksi, kertomaan tämän päivän todellisuudesta. Tätä voi miettiä, kun lähestytään syksyn kunnallisvaaleja - miten sinun kuntasi kohtelee omia erityislapsiaan? Voi miettiä, onko omassa lähipiirissä ehkä perhe, joka kamppailee selviytymisestään ja kaipaisi apua.
Lähinnä kirjoitin tämän kuitenkin vain omaa voimattomuuttani purkaakseni, sen pienen ihanan tytön kanssa vuorostani yhden yön valvottuani. Hän ansaitsisi meiltä aikuisilta parempaa."
Kommentit (200)
on yhteiskunnan elätettävänä, koska eivät saa nyt heti rahaa. Eikö kukaan tosiaan halua laittaa heille rahaa, että estetään tämä katastrofi?
-Mutta nykyjärjestelmä voi johtaa myös siihen, että lopputuloksena on neljä uupunutta ja sairastunutta kunnan huollettavaa, joiden mahdollisuudet huolehtia itsestään ja toisistaan on ajettu alas. Kuten kirjoitin, kyse on kuukausista ja tuhansista euroista - ne ovat "kohinaa" systeemille mutta kriittinen kysymys erityislapsen perheelle. Nyt systeemin kohina vaikeuttaa selviämistä sen sijaan, että se kannattelisi. Veronmaksajana minusta sellainen ei kuulosta hyvältä. Erityislapsen tätinä se kuulostaa olevan en-sano-mistä.
Ainakaan penniäkään en heille antais kun eivät kerta osaa itse hallita elämäänsä ja rahankäyttöään.
Erityislapsi, erityisesti kuuro lapsi, ei ole oikeasti mikään tuollainen käsittämätön rahareikä kuten perhe teeskentelee. Lasta käy sääliksi, vanhemmat käyttävät tätä hyväkseen vedotakseen muiden ihmisten omaantuntoon ja rahapussien naruihin.
T: Itsekin kuuron lapsen täti ja kolmen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa tukiin ja niiden oikeutukseen, tuli tekstistä mieleen seuraavaa: Joku mainitsi, että on pomppulinnaa jne. Voisiko näitä myydä, niin saisi rahaa akuuttiin tarpeeseen? Niille, jotka vasta odottavat vauvaa, suosittelen hankkimaan tulevalle lapselleen sairasvakuutuksen (siis sen joka hankitaan 3kk ennen syntymää). Voihan sen sitten myöhemmin lopettaa, jos on tarpeeton. Tuntuu, ettei ole ihan hallinnassa koko elämä. Muita ongelmia, jotka nyt kärjistyivät tämän kuuron vauvan takia (ja hänestä tehdään "syntipukki"). Nuo vertaistuki ja kuurojen liitot tms. mitä jotkut suosittelivat voisivat olla ihan hyviä tahoja saada vinkkejä ja opastusta, miten asiassa edetä. Pimennysrullaverhoja saa ainakin JYSKistä, eikä hinta ollut kovin paha. Ottakaa aikalisä, ja joku henkilö auttamaan, että saatte elämänne järkevästi raiteilleen.
että tuota vakuutusta syntymättömälle lapselle EI SAA jos äiti on jo raskauden alkuvaiheessa pahoinvoinnin takia työkyvytön (tai jos raskaudessa on muuta poikkeavaa). Eli turha jälkiviisastella.
Niin raskausajan pahoinvointi ei ole mikään este syntymättömän lapsen vakuutukselle, siis sellainenkaan pahoinvointi, joka aiheuttaa työkyvyttömyyden. Nimim. kokemusta on
jos on raskauden aikana joutunut sairaalahoitoon (vaikka pahoinvoinnin takia) niin vakuutusta ei myönnetä.
Minä olen vakuutuksen kuitenkin saanut, pahoinvoinnista, työkyvyttömyydestä ja sairaalassa olosta huolimatta. Mutta näissä on varmaan eroja vakuutusyhtiöiden suhteen.
ja ihan itse ollaan sekä hoidettu työmme, esikoisemme että ne paperityöt - ja selvitty mm. minun pahasta onnettomuudestamme. Kukaan ei ole avuksi rientänyt, eikä ensimmäistäkään paperia puolestamme täyttänyt. Tietoa saa ihan netistä kela piste fi ja muuten googlaamalla. Ja tosiaan taloremontit, koirat ja autot nyt menee ekana syyniin, jos jotain kamalaa tapahtuu. Enkä ylipäätään muuttaisi korpeen yhden ihmisen heppoisten tulojen varaan ja rupeaisi sitten ihmettelemään, että "hei, meille ei sadakaan tänne rahaa, hei". Ei omaa elämäänsä voi suunnitella sen varaan, että näkee, kun joku julkimo muuttaa maalle ja kaikki on niin auvoista. Kyllä siellä maallakin pitää itse itsensä elättää. Ja lapsia ei pidä enempää kuin mihin on varaa. Tai sitten pitää ymmärtää elää ryysyrantabudjetilla, jos sellaiseen itse ehdoin tahdoin pyrkii.
olemme itse hoitaneet "kaiken" --- vai olemmeko?
Lapsi käy julkisessa terveydenhuollossa kaikkine vaivoineen, saa vammaisetuisuuksia ja on erityiskoulussa ja kulkee taksilla.
Tekö olette itse hoitaneet ihan kaiken? Minkälaista yritystoimintaa olette pystyneet ohessa pyörittämään?
Tiedätkö kuinka kauan maatalaousyrittäjän toimintaan vaikuttaa se jos esim. sairauden takia jää kylvöt tekemättä? Ja jos tämä tapahtuisi lapsen sairauden takia niin yhteiskunta ei auta.
Toki KAIKKEEN pitää olla varautunut, kerrothan omastakin onnettomuudestasi (pahasta) josta selvisit ilman kenenkään apua (sairaalan, lääkärin, ambulanssin, lääkkeet jne varmasti maksotitte itse).
Käsittämätöntä osoittelua jos toisilla on rahaongelmia. "meitä ei ole kukaan auttanut" - vaikka IHAN varmasti olette osanne saaneet.
hänen päivärahansa maksaa yhteiskunta. Kuka sitä maatilaa muuten silloin hoiti?
Niistä ihmeellisistä pimennysverhoista: jos ei ole varaa muutaman kympin pimennysverhoihin ja huoneen on oltava pimeä, kannattaa ehkä peittää ne ikkunat vaikka pahvilla. Vai eikö kyse olekaan pimennyksestä vaan verhorahasta?
-äiti, joka olisi ollut onnellinen, jos vauva olisikin nukkunut joskus 2 tunnin pätkiä
"Tiedätkö kuinka kauan maatalaousyrittäjän toimintaan vaikuttaa se jos esim. sairauden takia jää kylvöt tekemättä? Ja jos tämä tapahtuisi lapsen sairauden takia niin yhteiskunta ei auta"
Tämä on totta. Myös moni ansiotyössä oleva on menettänyt työnsä lapsen sairauden/vammaisuuden vuoksi. Riittävän monta poissaoloa työpaikalta (viis siitä, että on todistus lapsen sairaudesta) työpaikka menee. Usein toinen vanhemmista jääkin kotiin hoitamaan lasta, jotta edes toinen voisi käydä töissä. Mekin jouduimme tämän valinnan eteen. Meillä toinen vanhemmista joutui luopumaan työurastaan. Suomessa on kuitenkin jotenkin mahdollisuus tulla toimeen yhden vanhemman palkalla. Joutuu ehkä asumaan vuokralla ja ajamaan vanhalla autolla, mutta sekin on jo paljon.
Yrittäjän kannattaisi vakavasti keskustella puolisonsa kanssa siitä, jatketaanko yritystoimintaa (hoitaako puoliso lasta) vai lopetetaanko yritys ja jäädäänkö toisen puolison tulojen varaan. Samanlaista keskustelua käyvät ansiotyössäkin olevat vanhemmat: kumman työ on tärkeämpi, kumpi hoitaa lasta ja ottaa riskin työpaikkansa menettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Mua mietityttää, miksei tuo perhe ole tosiaankin kääntynyt niihin sairaalan sosiaalityöntekijöiden puoleen. Toisin kuin luullaan, kaikki sosiaalityöntekijtä eivät ole itse saatanoita, vaan jotkut haluavat ihan työn puolesta auttaa, sitä varten he sitä työtä tekevät.
Jos ei byrokratiaa ymmärrä, voi sellaiset ihmiset auttaa, jotka sitä ymmrärtävät. Itsekin olen Kelan lappusia täytellyt moneen otteeseen, saanut kielteisiä päätöksiä ja tehnyt valituksia. Silti en syytä Kelaa tilanteestani.
Ihan itse on lapselle vakuutus otettu, se on korvannut paljon.
Ja verovaroillamme olemme kyllä maksaneet ison osan noista pienistä julkisen palvelun murenista, mitkä olemme saaneet.
Mikä kumma mahtaa estää maatalousyrittäjää hoitamasta työtään, jos kotiäiti-äiti on sen vauvan kanssa sairaalassa ja isommat lapset on päiväkodissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-kunta maksaa suurimman osan sairaalan hoitopäivämaksuista
-kouluun avustaja tai pienryhmä. Vaikeasti vammaiselle jopa erityiskoulu. Erityiskoulussa jokaisella vaikeasti vammaisella oma kouluavustaja. Lisäksi erityisopettajat.
-Palvelukotipaikka, mistä esim. käydään koulua jos ei pysty asumaan kotona. Hoitopäivämaksut kunnalle todella kalliita.
-fysioterapeuttipalvelut, invataksit yms.
-lisänä saatetaan maksaa ratsastusterapiat (matkaan avustaja, invataksi ja itse terapia)
-puheterapeutit yms.
Lisäksi vammainen saa loppuelämäkseen eläkkeen. Ja hän ei tule tuottamaan yhteiskunnalle yhtään euroa.
Väittääkö joku, että Suomessa vammainen ei saa yhtään mitään tukia ja on heitteillä.
Eihän tässä ollut tuosta kyse ollenkaan? Noh, symppaan kyllä ko. perhettä, mutta joku tässä kuulostaa vähän oudolta. Pitäisikö yhteiskunnan kaikki? Jos haluaa monta lasta hankkia, pitäisi olla valmis myös itse vastaamaan kustannuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaalikampanjointia tämän Saarion osalta.
juuri tuollaista tunteisiin vetoavaa, mihin lampaat lähtee mölisten perässä.
Kun alettaisiiin kysymään samoilta ihmisiltä, että kuka haluaa veroprosenttia korotettavan sen takia, että kaikille annetaan lisää kaikkea. Ei monikaan työssäkäyvä oikeasti haluaisi maksaa lisää veroja.
Yhä enemmän on haluamassa yhä pienenevän työtätekevän joukon rahoja.
Kuka pitäisi terveen lapsen puolta? Höylä on leikannut terveen lapsen oikeuksia todella rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulonalentuma on tosi vaikea, tulee lapsi saamaan myös sisäkorvaistutteet molempiin korviin - laitteet pelkästään maksavat reilu 40 000 euroa ynnä muut kulut (leikkaus, kuntoutus, terapiat) päälle.
Joten en kehtaisi vinkua, ettei yhteiskunta tule yhtään vastaan....
Sitä kautta saat päättäjät kuseen, mahdollisia avustuksia ja neuvojakin samassa tilanteessa olevilta jne.
Erityislapsen äitinä tiedän mitä elämä voi olla, miten raskasta perusarki on. Siihen päälle yhtään minkäänlainen rahastressi, taloista ym. nyt puhumattakaan, niin...huhheijaa. Oma lapseni on "vain" neurologisesti ongelmainen + tunnehäiriöinen, mutta olen saanut kokea mitä se on kun luvattuja resursseja ei löydy. Ensin puhutaan vammaistuesta, tukiperheistä ja vaikka mistä- mutta kun niitä alkaa selvittelemään, mitään ei ole olemassakaan tai niihin on vuosien jonot! Avustajaa ei saa pienryhmään vaikka lapsi olisi vaarallinen muille päivähoidossa, päätöksissä kestää ja kun lääkärin lausunnot tulevat, niissä on räikeitä virheitä. Kaikki on niin VAIKEAA.
pentu, kuin mikä tuo sun on pitäisi oikeasti viedä vain saunan taakse. Ei tuollaisesta kilipäästä tule ihmistä, vaan on ainoastaan sietämätön riesa ja kuluerä kaikille.
Säälin sinua todella, että olet moisen saanut riesaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leivänkäntyllä? Kysehän oli allergiasta. Kyllä jos evääksi tekee kunnon monipuolisen salaatin kahdelle aikuiselle ja siihen lihan ja kasvispaistoksen niin tulee sille hintaa. Meinaatko, että köyhällä ei saisi olla oikeutta syödä terveellisesti vähähiilarista ja pitää omasta kunnostaan huolta. Ei leivällä ja makaroonilla pitkälle pötki, vaikka ne halpaa olisikin.
tulee 100 euroa päivä!
Sairaalalasku kai on jotain tyyliin 25 euroa päivä? Eväät saa vaivatta 5 eurolla kahdelle ihmiselle, leivällä kyllä pärjää ja kurkkua päälle, vaikka mehuakin vielä pulloon. Sitten tämän mukaan jäisi ainakin 70 euroa bensoihin - per päivä? Häh?
Sillä ajaa jo ainakin 250 kilsaa ja takaisin...
perkele, YHDENKÄÄN VERONMAKSAJAN EI TARVITSE MAKSAA KÖYHÄN SALAATTEJA JA KASVISPAISTOKSIA!!!!
Köyhä syö sitä mihin köyhällä on varaa, kuten muutkin.
Että pistää vituttamaan tällaiset nillittäjät. Tehkää töitä, ja jättäkää lapset tekemättä, niin voitte vedellä niitä vitun salaattejanne ja kasvispaistoksianne. Minä en niitä halua kustantaa.
valitettavasti
mun äiti on siskonsa kanssa kirjoittanut ministeriötä myöten että siskonsa sais hänelle LAISSA määrätyt tuet, äidin siskolla on vaikeasti kehitysvammainen tyttö... et saa kelallata mitään jos ei jaksa taistella
liittyittekö leijona emoihin he auttavat myös =)
Vaikuttaa siltä, että he ovat listanneet suurelta osalta ns. vitutuksen aiheita, joita haluavat yhteiskunnan heille korvaavan.
Yövalvomisesta ei saa korvausta, eväistä ei saa korvausta, verhoista ei saa korvausta, parkkimaksuista ei saa korvausta, jonossa ajamisesta (mies ja vaimo) ei saa korvausta, ravintolareissuista ei saa korvausta, maatilayritysinvestoinnista ei saa korvausta, remontista ei saa korvausta, lapsenvahtipalveluista ei saa korvausta jne.
Se, mistä saa korvausta ja mihin tukea, on tarkoin määritelty. JOS täyttää kriteerit, rahat pötkähtävät tilille. Jos ei, niin ei.
Ovatko nämä ihmiset oikeasti hallinneet talouttaan ikinä?
On ihan oma syy, jos rimputtaa päivät pitkät. Mikään liittymä ei kyllä tuota 300 €:n kuukausilaskua. Ellei sitten joku prepaid, jonka on joutunut ehkä luottotiedottomana hankkimaan.
Ja ei olis ensimmäinen TAYSin vastaava potilas...
Eka vähän kriittisempi viesti fb:ssä tuossa viestiketjussa. Alkaa jo pelottaa miten purematta ihmiset tämän tarinan nielevät.
Alue: Aihe vapaa
"Meille lääkäri suositteli kotihoitoa joten menetin kahden vuoden palkkatulot kun lapsen takia jäin kotihoidontuelle kotiin lasta hoitaman kotiin. Ensimäisenä lähti toinen auto ja muutenkin pantiin pussin suu todella kireälle. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa syömään ravintoloissa erityisruokia ja ostaa näyttelykoiraa yms. Lainasta maksettiin pahimpaan aikaan vain korot. Sairaan lapsen hoitotuki tuli todella helposti, samoin kuin kelakorvaukset läpi elämän kestävästä lääkitysestä. Lähetteet terapioihin saatiin myös asiallisesti ja sitä mukaa kuin pitikin. Tiukkaa toki teki, mutta ajattelimme, että elämä on valintoja ja itsekin pitää jotain vastuuta ottaa omasta elämästään."
Minä olen jäänyt hoitamaan kotiin kahta erityislastamme, ja hoidan vielä vuosia. Eli menetän ainakin 20 vuoden ansiotulot, tilalle saan omaishoidontukea muutaman satasen kuukaudessa. Me asumme vuokralla, ja meillä on (yksi) vanha auto vm-95. Muuta omaisuutta ei ole. Olen iloinen siitä, että meillä on katto päänpäällä ja ruokaa. Yhteiskunta maksaa asumistukea vähän (ei täyttä asumistukea), omaishoidontuen, vammaistuet ja terapiat sekä tietenkin lasten erityiskoulut ja kuljetukset kouluihin.
Kaikki eivät saa täällä samoja lähtökohtia, vaikka moni niin luuleekin. Yhteiskunta ei maksa sairaalle/vammaiselle ja hänen perheelleen samaa elintasoa kuin perheella, jossa on kaksi työssäkäyvää tervettä vanhempaa ja terveet lapset.
Kuitenkin kannattaisi olla kiitollinen siitä mitä saa. Monta kertaa olen miettinyt, miten paljon yhteiskunta tukee jo siinä, että sairaalamaksuista täytyy maksaa vain omavastuuosuus. Tai siinä, että terapiat ovat ilmaisia. Että on ilmainen erityiskoulu ja kuljetukset sinne. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ja pelkäänpä pahoin, että tulevaisuudessa näistä tämänhetken etuuksista on vain osa jäljellä.