Kuin ihastunut pikkutyttö

taakse jäänyttä..

Elämä on 24/7 365/365 arkea. Edes leffaan mies ei ole saanut aikaiseksi minua vietyä, vaikka on pitänyt. Jos jossain olemme kahdestaan näinä vuosina käyneet, on se ollut alusta loppuun minun järjestämää, enää en jaksa. Olen sanonut miehelle, että jos hän väitteittensä mukaan haluaa viettää kanssani kahdestaan aikaa ja panostaa parisuhteeseen, on hänenkin vuorostaan jotain tehtävä sen eteen. Sitä odotellessa..

Ja siis olemme monta kertaa tästä puhuneet ja mies tietää kyllä mitä kaipaan ja haluan, mutta ei niin ei. Ei kai sitä toista voi pakottaakaan mihinkään, ihmettelen vain miksei sitten halua erotakaan?



Ihastuksen siviilisäädystä en tiedä muuta kuin sen, ettei hänellä ole sormuksia ;).

tule itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä töitä, mutta ei niin ei. Jotain jumalallista valoa varmaan odotellaan, joka lankeaa itsestään taivaasta..

ap

Tässä iässä alkaa jo olla vaikea repiä niitä huumaavia nuoruuden tunteita mistään, joten nauti kun pystyt :D Mutta eihän tuollaisen takia perhettä hajoteta tietenkään, se menee ohitse ;)

Aika hassuahan tää on myönnän, ja oikeestaan vaan toinen nainen, jota sama euforinen tila vaivaa voi sen tajuta, kun se ihastus pyörii mielessä koko ajan ja kun saa siltä viestin ja punastellen lukee mitä kaikkea se ihastuksen kohde mun kanssa haaveilee mun kanssa kokevansa, niin pakosta alkaa kostumaan ja kulkee kuin pilvenreunalla.



Anna haaveittesi lentää, sillä ainakin mä oon huomannut, et vaikka tää ei päätyis mihinkään muuhun, kuin tähän viestittelyyn, niin kyllä se säteilee myös omaan väljähtyneeseen suhteeseen hyvää ja sen mieskin on huomannut, kun oon nykyisin paljon iloisempi ja halukkaampi hänellekin. Sitä nääs alkaa käyttäytyä miehelleen rakastuneen hupakon tavoin ja kyllä se omankin miehen kiinnostus silloin herää, jos vaimo kukoistaa, kuin kevään ensikukkaset.



Jos saat kiinnostusta ihastukseltasi, niin kyllä se vaisto ohjaa sua miten toimit, kunhan sitte muistat vaan pitää jalat maassa ja etenet hitaasti. Voithan sä myös itse antaa jonkinmoisen vinkin ihastuksellesi, ja katsoa onko vaikutusta.



Jo pelkät meilit tuo potkua arkeen. Eikä sen edes tarvii johtaa mihinkään fyysiseen, vaan jo se pelkkä tietoisuus siitä ja miehen viestittelyt saa aikaan tunteen, että kelpaa vielä naisena muillekin, kuin vain sille omalle ukolle. Onko sulla muuten lapsia miehes kanssa, sehän aina hiukan mutkistaa asioita?



Meillä meilit ja tekstarit on viuhuneet helmikuulta ja ollaan vaan tyydytty haaveilemaan ja kertomaan fantasioistamme toisillemme ja aika näyttää sen haluammeko koskaan tältä salasuhteelta muuta.

T. Se toinen "pikkutyttö" no.12

sitä parantaisi, mutta mies ei tahdo erota :(.

Lapsia on, sen takia varmaan tässä yhdessä vielä sitkutellaankin. En tosin tiedä, kuinka pitkään tällainen on järkevää.



En tiedä mikä parisuhteen tulevaisuus voi olla, jos ihastun päätä pahkaa johonkin toiseen.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihastun näin voimakkaasti ollessani parisuhteessa.

Pari vuotta sitten minulla oli pieni ohimenevä ihastus, mutta tämä on kestänyt jo joitain kuukausia.

Odotettavissa on tämän(kin) menevän ohi itsestään, en ole aikeissa ilmaista ihastumistani kohteelle (jos jotain aistii käytöksestäni, niin ei voi mitään ;), mutta minusta olisi ihanaa saada vastakaikua häneltä. En tosin tiedä mitä ihmettä sitten tekisin, varmaan hätääntyisin :D.



Viime yönä näin untakin hänestä, kun olin koko illan saanut rauhassa miettiä häntä ;).

Voi tätä teinitytön maailmaa :D.

ap

Jos kerta on lapsiakin.



Olen töissä asiakaspalvelussa ja on pari miesasiakasta tullut esittämään just näin keväisin rakkaudentunnustuksiaan. Siinä on kyllä pokassa pitelemistä kun ei halua loukata mutta kuitenkun pitää sanoa että no thanks =)

Mutta eihän tuollaisen takia perhettä hajoteta tietenkään, se menee ohitse ;)

Missä vaiheessa tietää, että se ihastus onkin se elämän Suuri Rakkaus?

Ehkä nyt kannattais järkiintyä

Jos kerta on lapsiakin.

Onko se näivettyneen parisuhteen jatkaminen? Ydinperheen väenvängällä kasassa pitäminen rakkaudettomassa liitossa?

Kuka se määrittelisi järkevän minulle?

Onhan tällainen ihastuminen "järjen" tuolla puolen, enkä kellekään tosielämässä kehtaa tätä tunnustaa, silti mietin mikä tässä elämässä oikeasti on "järkevää".

ap

elämänsä lapsille!

Sille vaan tuntuu riittävän, kun saa nähdä kanssasi yhteisten lastenne varttuvan ja kehittyvän. Sen teidän arjeksi muuttuneen suhteen takana saattaa olla myös ehkä miehesi tottuminen lasten syntymän jälkeen tapahtuneisiin elämäntilanteen muutoksiin. Siihen, että sulta miehelle liikenevään kahdenkeskiseen aikaan ja intiimiin yhdessäoloon aikaa ovat tulleet jakamaan kasvava perhe, lapset, ja se ei nykyään lasten jo hiukan varttuessakaan pääse irti enää niistä omista totutuista rutiineistaan ja sille on alkanut riittää vähempi.



No mullahan ei kyllä ole mitään omakohtaista kokemusta tästä, kun mies ei niitä lapsia ole mulle vielä suostunut siittämään. Mitä nyt joskus siskon kanssa ollaan juteltu heidän muuttuneesta tilanteestaan lastentulon jälkeen.



Muuten tasan ei käy onnen lahjat. Voi kun olis jokin elokuvien ihmekeino, millä me voitais päästä siirtymään vaikka vuodeks toistemme nahkoihin. Sä saisit nauttia pelkästään miehen huomiosta ja kahdenkeskisestä elämästä. Mä sensijaan en tällähetkellä mitään muuta niin kaipais, kuin tuota lapsiperheen arkea, jota mulle ei ole vielä suotu;(



Ei sun, eikä munkaan ihastuksemme takia kannata alkaa liittoamme rikkomaan. Vaikka se oma mies joskus vaikuttakin vähän Perähikiän pöljälle, niin kuitenkin se on se sama tuttu turvallinen ihana mies, johon ollaan joskus korviamme myöten ihastuttu ja rakastuttu.

Tai nykyään siitä on tullut jopa enemmän. Siitä on tullut paras ystävämme, luotettumme ja yhteisen tiemme kanssakulkija. Niin ja sulle vielä yhteisten lastenne korvaamaton, ainoa ja oikea isä. Vuosien varrella se ei enää ehkä rakastajana ole aviovuoteessa yhtä yllätyksellinen, kuin joskus nuorempana, mutta noillakin asioilla on tapana järjestyä parhain päin.



Olen elämässäni huomannut, että ihastuksia aina silloin tällöin tulee ja menee. Parasta niissä on se niitten tuoma hykerryttävä ilo ja teiniaikojen kihelmöivä jännitys. Jos saat flirttiisi vastakaikua ihastukselta, niin tuntuu että sydän pakahtuu ja arki muuttuu pyhäksi.

Toisaalta silloinkin järki on pidettävä päässä ja pöksyt jalassa, sillä ei pitkää liittoa kannata mennä tuhoamaan hetkellisen tunteen ja ihastuksen vuoksi. Ihastus on parhaimmillaankin vain hetkellinen tunnekuohu, joka oikein hyödynnettynä auttaa selviämään arjesta.



Mielikuvituksessa voimme haaveilla tekevämme ihastuksemme kanssa kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä ja saada siitä uutta jaksamista, mutta siitä on vielä pitkä matka fyysiseen kanssakäymiseen, joka ainakin musta olisi loukkaus puolisoani kohtaan.

Oot mahottoman mukavan oloinen ihminen, sun kanssa on ollut kivaa kirjoitella tästä aiheesta.

# 12

sitä parantaisi, mutta mies ei tahdo erota :(.

Lapsia on, sen takia varmaan tässä yhdessä vielä sitkutellaankin. En tosin tiedä, kuinka pitkään tällainen on järkevää.

En tiedä mikä parisuhteen tulevaisuus voi olla, jos ihastun päätä pahkaa johonkin toiseen.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihastun näin voimakkaasti ollessani parisuhteessa.

Pari vuotta sitten minulla oli pieni ohimenevä ihastus, mutta tämä on kestänyt jo joitain kuukausia.

Odotettavissa on tämän(kin) menevän ohi itsestään, en ole aikeissa ilmaista ihastumistani kohteelle (jos jotain aistii käytöksestäni, niin ei voi mitään ;), mutta minusta olisi ihanaa saada vastakaikua häneltä. En tosin tiedä mitä ihmettä sitten tekisin, varmaan hätääntyisin :D.

Viime yönä näin untakin hänestä, kun olin koko illan saanut rauhassa miettiä häntä ;).

Voi tätä teinitytön maailmaa :D.

ap

No tuohan on kuule ihan normaalia, että pitkässä suhteessa tulee aika ajoin ihastumisia, vaikka ne eivät johdakaan mihinkään varsinaiseen seksisuhteeseen. Tuommoinen pieni ihastuminen silloin tällöin päinvastoin saattaa piristää liittoa, jos pitää huolen siitä, että se jää ihastumisasteelle, eikä muutu rakkaudeksi.

Pitkässä liitossa niin mies, kuin nainenkin kokee ihastumisia ja ainakin itse olen huomannut, että jos pitää järjen mukana, niin nehän vain piristää ja saattaa jopa lujittaa liittoa.

Kerroit nähneesi viimeyönäkin unta ihastuksestasi, ja omastakin kokemuksesta tiedän miten ihannelle ja kevyelle olo aamusella tuommoisten unien jälkeen voi tuntua.

Mäkin uneksin tuosta netti-ihastuksestani usein ja kirjoittelemme näistä unista myös toisillemme. Yleensä tuommoisten märkien unien jälkeen olen todella hyväntuulinen ja se jos mikä piristää valtavasti myös suhdettani oman miehen kanssa, kun itellä olotila on onnellinen.

Mä olen myös fantasioinut ukkoni alla, et se oma mies, joka siinä pukkii, oiskin tää ihastus, ja yleensä silloin saan nopeimmat ja parhaat orkut. Silloinkaan ei mitään ole kuitenkaan pois ukoltani, päin vastoin. Onhan mies saanut kokea kaiken sen mun kiihkon, joka on fantasiarakkaani aikaansaamaa.

Jos tuo sun ihastus on samalta työpaikalta, niin siinä on tietenkin aina suuri riski, että jää kiinni ns. rysänpäältä. Itselläni tää riski on aika pieni, kun ollaan satojen kilometrien päässä toisistamme ja kumpikaan ei ainakaan vielä ole halunnut siirtyä seksistä fantasiointia pidemmälle, mutta jo pelkät panofantasiamme saavat mulla endorfiinit virtaamaan ja jaksan olla ukollenikin haluttavampi, koska meillä on kevään aikana seksi lisääntynyt melkein puolella.

Mikä teillä mättää suhteessa? Haluisitko kertoa?

Kyllähän huonon ja väljähtäneenkin suhteen saa korjattua, jos vaan tahtoa riittää. Kuitenkinhan ne kaksi ihmistä siinä suhteessa on just ne samat, jotka aikoinaan toisiinsa palavasti ihastuivat, ja jos onnistuis löytämään sen alkuaikojen palon takaisin, niin huonoksikin mennyt suhde alkais uudelleen kukoistaa.

Mä oon saanut korjattua omaa suhdettani ja siitä nykyisellään puuttuvia paloja tuon netti-ihastukseni kautta, vaikka varmaan moni mamma sen täälläkin on valmis tuomitsemaan, mutta mulle se on toiminut katalysaattorin tavoin.=D

# 12

No tuohan on kuule ihan normaalia, että pitkässä suhteessa tulee aika ajoin ihastumisia, vaikka ne eivät johdakaan mihinkään varsinaiseen seksisuhteeseen. Tuommoinen pieni ihastuminen silloin tällöin päinvastoin saattaa piristää liittoa, jos pitää huolen siitä, että se jää ihastumisasteelle, eikä muutu rakkaudeksi.

oma puoliso alkanut himottaa enemmän. Päin vastoin. Tosiaan kuten sanoin aiemmin, meillä ei ole ollut mitään fyysistä vuosiin. Siis oikeasti.

Minua surettaa, kun totta kai olen kiintynyt puolisooni ja hän on minulle rakas ja tärkeä, mutta olemme kuin bestikset ja kämppikset :(. Siksi varmaan olenkin näin voimakkaasti ihastunut toiseen. Kaipaan parisuhdetta ja läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä tietenkin! Mutta tilanne tuntuu olevan tosi solmussa ja en enää oikein vuosien rimpuilun jälkeen jaksa edes yrittää pelastaa parisuhdetta, kun tuntuu että pelastan sitä yksin.

ap

Onko sillä toinen, vai mikä sitä mättää?

Suo anteeksi, en tarkoita tätä pahalla, mutta oletko huolehtinut itsestäsi lastenteon jälkeen?

Oletko koettanut saada miehes syttymään ihan vaan sexyillä alusasuilla ja vamppaamalla sen?



Nai voihan sillä olla myös jotain omaan miehisyyteen liittyviä juttuja. Tai vaikka joku neljänkympin kriisi. Minkä ikänen se on?

Mistä noista kyllä tietää, kun miehethän ei tunnetusti niistä kerro, kärsivät ja hautovat vaan hiljaa mielessään.



Ootko jutellut sille, että kaipaat sen kosketusta ja läheisyyttä. Alkakaa vaik aluksi hieromaan toisianne vuoronperään ja tuottamaan siten hyvää toisillenne. Kyllä teidän kannattaa kuitenkin koettaa saada solmuja auki, vaik yksi kerrallaan jo lastennekin takia.



Mulla taas se, että oon jo näin vanhaksi kerennyt ja ei olla saatu vielä edes esikoista aikaan, tuo liittoomme mutkia;(

# 12

Kai se vauva-arki jyräsi liian kovaa yli ja syitä on sysissä ja sepissä, mutta itse olen yrittänyt saada mienen parisuhdeterapeutille ja ties sun mitä, mutta ei. Tuntuu että kaikki paukut on vedetty, mutta mies ei ole samalla tavalla messissä parisuhteen pelastamisessa, odottaa vain "parempaa huomista", mikä muka koittaa kun lapset kasvaa.

ap

ymmärsinkö oikein? Onko teillä monta lasta ja minkä ikäisiä? Osaltaan mihesi on varmaan oikeessa, mutta tosi harmillista, kun se ei täysin tunnu tajuuvan, mille susta tuntuu.

Onko tää sun ihastus myös varattu?

# 12

ajatuskin "tässäkö tämä nyt sitten oli". En todellakaan halua viettää vuosikymmeniä näin. Pitkään meni sillä ajatuksella, että pikkulapsiarjen hellittäessä taas parisuhdekin paranee, mutta ei siltä näytä valitettavasti.

En tiedä onko se sitten kauhean itsekästä ajatella myös omia halujaan, mutten usko sen olevan pidemmän päälle lastenkaan etu, että vanhemmat unohtavat täysin itsensä arjen keskellä.

Minusta rehellisesti tuntuu, että olisin parempi äitikin, jos parisuhde voisi paremmin. Siis jos "parisuhteessa" kerran ollaan.

Toinen vaihtoehto olisi olla sitten olematta parisuhteessa, mutta tällainen ihmeellinen välimuoto on käynyt todella ahdistavaksi.

En minä tämän ihastukseni _takia_ alkaisikaan rikkomaan perhettä, siis sen toivossa, että hänen kanssaan jotain kehittyisi. Mutta ihastuminen on tietysti oire huonosta parisuhteesta ja saa ajattelemaan, että jotain todellakin tarttis tehrä, mutta mitä?!

Muuten tasan ei käy onnen lahjat. Voi kun olis jokin elokuvien ihmekeino, millä me voitais päästä siirtymään vaikka vuodeks toistemme nahkoihin. Sä saisit nauttia pelkästään miehen huomiosta ja kahdenkeskisestä elämästä. Mä sensijaan en tällähetkellä mitään muuta niin kaipais, kuin tuota lapsiperheen arkea, jota mulle ei ole vielä suotu;(

Voisin todella vaihtaa osia hetkeksi ;)!

Lapset ovat tietysti maailman tärkein asia, enkä heitä mihinkään kiihkeään parisuhteeseen koskaan vaihtaisi, mutta tosiaan joku kultainen keskitie tulisi olla!

Oot mahottoman mukavan oloinen ihminen, sun kanssa on ollut kivaa kirjoitella tästä aiheesta.

# 12

Kiitos ihan samaa sinulle :)!

ap

että teillä siis ei ole varsinaista lapsettomuutta, muuta kuin sen johdosta, ettei mies halua?

ap

Mikä miehesi kanta lapsiin on nyt? Vai sanooko vain "joo joo, muttei vielä"?

Ei mulle tuollaista tule kuin ihastukseni läsnäollessa, mutta silloin sitäkin voimakkaammin ;).

ap

Kyllä mies lapsista tykkää, sen mielestä meillä on vaan vielä hyvin aikaa laittaa ne kaksi lasta, mutta "hiukan myöhemmin";(

No onhan se joskus harvoin, hiukan ottaneena tahtonut tehdä heti sen vauvan. Harmi vaan, et niilläkään harvoilla kerroilla ei ole tärpännyt, vaikka pari kertaa aika on ollut mun kannalta suht otollinen;(

# 12

Olen jo ihastumisvaiheen yli, ollaan jo rakastuneita. Salasuhde toiseen varattuun. En suosittele.

Kerran sitten vähän liikaa juoneena illanvietossa hiukan lähentelin..mies oli mukana juonessa. Mitään ei oikeasti tapahtunut ja sovittiin myöhemmin, että unohdetaan koko juttu. No ei se niin mennyt.

Seuraavat juhlat ja sama juttu. Kolmannella kerralla päädyttiin jo miehen hotellihuoneeseen suutelemaan. Tuon jälkeen meni muutama kuukausi ilman mitään muita kuin virallisia yhteydenottoja, oltiin siis koko ajan tekemisissä, mutta asialinjalla. Sitten lopulta päädyttiin juttelemaan asiat halki, kumpikin tunnusti ihastuksensa. Tän jälkeen (4kk) ollaan sitten oltu koko ajan tekemisissä, nähdään kun voidaan. Ja ollaan rakastuneita. Ja petetään puolisoitamme.

takaisin järkivesille. Tervetuloa perässä!