Lue keskustelun säännöt.
Kuin ihastunut pikkutyttö
06.04.2012 |
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
[Miten olette puineet asiaa? Kuinka kauan tapahtuneesta on? Miten korjasit omaa asennettasi?
Mielenkiintoista olisi kuulla lisää miehistä näkökantaa!ap
Meillä asian selvittely on kestänyt tähän mennessä noin puoli vuotta. Asioista on puhuttu sekä keskenämme että paritetapiassa.
Olen muuttunut siten, että nyt osoitan ja kerron vaimolleni, kuinka tärkeä hän minulle on. Hän on ollut minulle aina äärettömän tärkeä, mutta kun muistelen aiempaa vuorovaikutustamme, ymmärrän hyvin, että vaimoni on tunteistani saanut eri käsityksen. Aiemmin ongelmallisista asioista ei oltu tosissaan keskusteltu. Molemmat oltiin tehty toistemme käyttäytymisestä oletuksia - tämä taas oli johtanut molemminpuolisiin virhepäätelmiin toistemme tunteista.
Pyrin myös aktiivisesti siihen, että pahaa mieltä ei enää pääse kertymään. Haluan käsitellä ongelmat mahdollisimman välittömästi, jotta ne eivät ala "elää omaa elämäänsä" kummankaan mielikuvituksessa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että keskusteluyhteys on olemassa ja uusien ongelmien syntyminen samoista syistä on epätodennäköisempää. Pitkään jatkunut epätyydyttävä liitto vaan on aiheuttanut paljon katkeruutta välillemme ja sen vaikutus saattaa vielä kaataa suhteemme. Puhumattakaan siitä, että vaimoni ihastuminen on antanut hänelle ajattelemisen aihetta - jos kerran ihastui, niin ei tuo oma ukko millään voi olla elämäni mies... Jos olisi, niin ei ihastumiselle olisi ollut tarvetta, eihän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin tyytyä myös pelkkään ystävyyteenkin ja antaa ajan näyttää, tapahtuuko välillämme mitään...
Tuo on tuhoisa tie! Toisille tuollainen henkinen aviomiehen pettäminen saattaa sopiakin, mutta itse en usko, että se voi olla kenenkään kannalta hyvä vaihtoehto.
Toisaalta voisin tyytyä myös pelkkään ystävyyteenkin ja antaa ajan näyttää, tapahtuuko välillämme mitään...Ja jos tietää, miten suhtautuu?
ap
Ja mieheni läsnäollessa. Sitten meistä tuli "sattumalta"
työkaverit. (emme ole enää töissä samassa paikassa, joten emme tapaa töissä) Mies tietää ystävyydestä ja ihastuksesta ja meillä oli sen vuoksi parisuhdekriisi n. vuosi sitten. En usko, että epäilee enää. Tai on joutunut hyväksymään asian. Emme ole tavanneet kovin usein ja monasti on läsnä ollut muitakin. Tämä mies ei ole ainoa miespuolinen kaveri/ystävä, joka minulla on töiden kautta.
Olen koko ajan odottanut ihastuksen hiipuvan, mutta nyt tuntuu siltä, että jotain pitäisi tapahtua suuntaan tai toiseen, että pääsisin tästä yli ja elämässä eteenpäin. En ole löytänyt järkeilemällä ratkaisua tilanteeseen. Toisaalta olen luonteeltani melko varovainen, se estää toimimasta. Toisaalta taas haluaisin toimia rohkeammin enkä tyytyä tavanomaiseen....
Olen koko ajan odottanut ihastuksen hiipuvan, mutta nyt tuntuu siltä, että jotain pitäisi tapahtua suuntaan tai toiseen, että pääsisin tästä yli ja elämässä eteenpäin. En ole löytänyt järkeilemällä ratkaisua tilanteeseen. Toisaalta olen luonteeltani melko varovainen, se estää toimimasta. Toisaalta taas haluaisin toimia rohkeammin enkä tyytyä tavanomaiseen....
saat miehestä, voisiko hän olla ihastunut sinuun?
ap
Tilanteenne kuulostaa erittäin tutulta, sillä erotuksella että olen muutama vuosi sitten saanut miehen raahattua pariterapiaan kaksi tai kolme kertaa (pitkät ajat käyntien välissä, eri terapeuteilla), eikä hän ole sitäkään kautta osannut alkaa purkamaan tilannetta.
Minulla kieltämättä on noita ajatuksia, joita sanot vaimollasi mahdollisesti olevan. Tuntuu, että tästä suosta on, jos ei mahdoton, niin ainakin hyvin vaikea nousta. Lisäksi tämä ihastukseni uhri saa edelleen sydämeni läpättämään hänet tavatessani.
Kauanko olette olleet yhdessä? Etenikö vaimosi ihastus mihinkään?
Me ollaan oltu yhdessä ihan teinivuosista asti - yli kaksikymmentä vuotta.
Vaimoni ihastus ei ilmeisesti edennyt sen pidemmälle, näin hän on vakuuttanut ja uskon häntä. Vahvoja tunteita siinä on kuitenkin mukana. Uskon, että tällä hetkellä vaimoni toivoo, että ei olisi tarvinnut toiseen ihastua. Tuo ihastuminen ei ole parisuhteemme ongelmiamme aiheuttanut ja tilanteemme paljon korjaannuttua emme tarvitsisi enää lisää epävarmuutta suhteeseemme.
Minulle henkilökohtaisesti tuon ihastumisen käsittely ei ole vieläkään yhtään helppoa. Välillä toivon, että en olisi koskaan saanut tietää. Toisaalta taas vaimoni avoimuus antaa uskoa siihen, että joskus lopulta saavutamme tilanteen, jossa välillämme ei ole "kiellettyjä salaisuuksia".
Mikäli olisin ymmärtänyt parisuhteemme ongelmat ennen kuin ihastus valtasi vaimoni mielen, ja olisin tehnyt samat korjausliikket kuin nyt, uskon että meillä menisi nyt todella hyvin. Tuo ihastus on vaan avannut vaimoni mieleen sellaisia ovia, joista joku saattaa vielä johtaa lopulliseen eroon :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan parisuhteen, haluan läheisyyttä, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi muutenkin kuin "kumppanillisesti". Mutta totta puhuakseni minun on hyvin vaikea nähdä tätä tulevaisuutena lasteni isän kanssa. Monet monituiset kerrat olen aiheesta puhunut vuosien mittaan, mutta mitään muutosta ei silti ole tapahtunut :(.
Äh, miksei elämä voi olla vain helppoa ja mukavaa?
ap
Tämän perusteella sinun(kin) ihastumisesi kertoo oman parisuhteesi ongelmista, eikä ihastuksen kohteella ole merkitystä. Tarvitset ihastumistasi oman tunnetyhjiösi täyttämiseen - haaveilemalla toisesta miehestä saat elämääsi romantiikkaa jota kaipaat.
Kerrot, että oma miehesi ei ole (eikä ole koskaan ollutkaan) yhtä ihana kuin ihastuksesi. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Tällä hetkellä varmasti tuntuu siltä, kun tunteesi kohdistuvat uuteen, mutta jos osaisit muistaa ihastusaikoja oman miehesi kanssa, tunteet ovat silloin mitä todennäköisimmin olleet vähintäänkin yhtä voimakkaita. Merkittävänä erona on se, että silloin tunteita ei ole ollut tarvetta yrittää tukahduttaa. Tämä ero muuttaa käsitystä tunteiden merkityksestä.
Olen jokseenkin varma siitä, että mikäli saisit omalta mieheltäsi tarvitsemaasi romantiikaa saisitte parisuhteenne kuntoon. Uskon myös siihen, että mikäli oikeasti pääsisit valitsemaan oman miehesi ja ihastuksesi välillä, valintasi kohdistuisi omaan mieheesi. Tämä tietysti edellyttää sitä, että miehesi osaa muuttaa oman käyttäytymisensä sinua ja tarpeitasi huomioivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinulle mies, joka kirjoitit vaimosi ihastumisesta toiseen mieheen ja yrityksestä korjata tilanne pariterapian avulla, toivon parasta sekä uskoa tulevaisuuteen - teillä molemmilla on kuitenkin halu korjata suhteenne, se on kallisarvoinen asia.
Usko on monesti ollut koetuksella. Itselleni on välillä tullut ajatus, että olisiko sittenkin parempi antaa periksi.
Tämän kriisin aikana minulle on kuitenkin selvinnyt, että todellakin rakastan vaimoani. Tätä en välttämättä tiennyt ennen. Nyt kun tiedän rakastavani vaimoani, olen itselleni velvollinen tekemään kaikkeni suhteemme pelastamiseksi. Myös vaimoni tahto lähteä pariterapiaan kertoo siitä, että myös hän uskoo mahdollisuuksimme.
Paljon helpommalla pääsisin, mikäli etsisin uuden naisen. En kuitenkaan tavoittele helppoa vaan itseni kannalta oikeaa ratkaisua.
Miehenä olen joutunut todistamaan vaimoni tällaista käytöstä, joka olisi voinut johtaa eroon.
Älä ota eroa rehellisyyden nimissäkään silloin, kun elät tuossa tunnekuohussa. Erityisesti et voi tehdä sitä sillä perusteella, minkä _sinä_ uskot olevan oikein miehesi kannalta.
Ero on lopullinen ratkaisu. Siitä ei ole paluuta entiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta tästä (ja paljon muustakin) olen puhunut miehelle kymmeniä kertoja. Hän vain jatkaa tätä mantraansa "huomenna kaikki on paremmin".
Kannattaa raahata se mies taas pariterapiaan! Jos asiasta on puhuttu terapiassa ja mies ei vieläkään ymmärrä, niin hän on joko tyhmä tai välinpitämätön. Kun taas olet asiasta miehelle puhunut, niin uskon, että sinä et osaa viestiä asiasta oikein - mies ei tiedä mitä tarkoitat.
Loputtomassa tunnetyhjiössä ei kannata elää. Varaa aika terapeutille ja siellä heti avauksessa "löysät pois". Kerrot terapeutille ja miehellesi, että otet harkinnut eroa, kun mieheltäsi et saa sitä mitä tarvitset. Kerrot myös ihastuksestasi.
Elämä ei tämän jälkeen ole tunneköyhää. Siitä tulee hetkeksi yhtä helvettiä. Pidemmällä tähtäimellä voin vakuuttaa, että vuoden päästä asiat ovat kohdallasi paremmin. Saattaa olla, että olette eronneet, mutta todennäköisemmin olette saaneet asiat miehesi kanssa selvitettyä ja saat häneltä sen, mitä tunnetasolla kaipaat.
Kaikesta tästä (ja paljon muustakin) olen puhunut miehelle kymmeniä kertoja. Hän vain jatkaa tätä mantraansa "huomenna kaikki on paremmin".
Kannattaa raahata se mies taas pariterapiaan! Jos asiasta on puhuttu terapiassa ja mies ei vieläkään ymmärrä, niin hän on joko tyhmä tai välinpitämätön. Kun taas olet asiasta miehelle puhunut, niin uskon, että sinä et osaa viestiä asiasta oikein - mies ei tiedä mitä tarkoitat. Loputtomassa tunnetyhjiössä ei kannata elää. Varaa aika terapeutille ja siellä heti avauksessa "löysät pois". Kerrot terapeutille ja miehellesi, että otet harkinnut eroa, kun mieheltäsi et saa sitä mitä tarvitset. Kerrot myös ihastuksestasi. Elämä ei tämän jälkeen ole tunneköyhää. Siitä tulee hetkeksi yhtä helvettiä. Pidemmällä tähtäimellä voin vakuuttaa, että vuoden päästä asiat ovat kohdallasi paremmin. Saattaa olla, että olette eronneet, mutta todennäköisemmin olette saaneet asiat miehesi kanssa selvitettyä ja saat häneltä sen, mitä tunnetasolla kaipaat.
Hei ap! Nro 170 täällä, se, joka luki ketjun yhtä kyytiä. Tuo tunnetyhjiö kuulostaa hyvin surulliselta mutta hyvä kun olet saanut pidettyä pääsi kylmänä ja sinussa alkaa herätä halu toimia :)
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Miehesi ei kuule sinua, vaikka mielestäsi olet puhunut asiasta paljonkin. Ehkä vielä ennen niiden eropapereiden täyttämistä kannattaisi käydä toisella terapeutilla. Hyvästä ammatti-ihmisestä on paljon hyötyä. Hänestä on myös apua mikäli kuitenkin päädytte eroon.
Elämästä voi tosiaan hetkeksi tulla yhtä helvettiä mutta älä pelkää sitä! Pitkäaikainen asioiden jahkaaminen on kuluttavaa ja stressaavaa. Sitten kun päätös on tehty - oli se sitten mikä hyvänsä - olo huojentuu ja helpottuu.
Muista, että mikäli et saa miestäsi uudelleen pariterapiaan, voit käydä keskustelemassa siellä yksinkin. Ehkä saisit sellaiset työkalut, joilla saat miehesi ymmärtämään miltä sinusta tuntuu.
Tsemppiä, ap! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, jolla oli muutama kuukausi sitten oli sama tilanne. Perheellinen olen ja olin korvia myöten ihastunut toiseen. Olisin varmaan ollut valmis tämän toisen kanssa vaikka mihin. Tyyppi löysi kuitenkin uuden ihastuksen ja nyt olen yrittänyt vapauttaa itseni tästä suunnattomasta vitutuksesta. Tsemppiä sulle!
Mulla on sama tilanne, olen kanssa yli 30, 2 lasta ja mies sekä erittäin huonosti voiva suhde. Ollaan miehen kanssa koetettu jo 6 vuotta korjata suhdetta. Mulla ei ole ollut mitään aikomusta rakastua toiseen tms.
No, tapasin sitten miehen (harrastan tanssia), joka vei 5 minuutissa jalata alta. Ajattelen häntä herkeämättä, ja on kamalan huono omatunto.. Miten tästä pääsee eroon? Olen ollut tähän saakka ns. järki-ihminen, ei näin pitänyt käydä..
Ja olen järjettömän rakastunut kyseiseen mieheen, en ole koskaan tuntenut näin. Miten tän saa pois? Tuhoan pian kaiken muuten.. APUA!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Pidin näitä juttuja sellaisina, että ko. ihastumisia/rakastumisia sattuu vain, jos todella niin tahtoo. Ei sitten mennytkään niin. En ehtinyt edes ajatella... ja sit olen korviani myöten rakastunut.
Miehelleni en ole sanonut mitään, en haluaisi loukata häntä, Käymme pariterapiassa, ja koetamme piristää suhdetta. Mut nyt tuli tämä, ja vielä minulle. Järki hoi. älä jätä...
Olemme olleet yhdessä 18 vuotta, joista viimeiset 6 vuotta vaikeaa. Ja olen siis nainen. Olimme kovin nuoria tavatessamme..
Minä olen tuollainen pahasti ihastunut vaimo, ja pelkään, että jo rehellisyyden nimissä on otettava ero. Teen väärin miestäni kohtaan kun ajattelen vain toista. :(
En osaa neuvoa sinua, kumpa osaisin. Itselläni ei ollut mitään ajatuskaan toiseen ihastumisesta, mutta näin kävi. Olen aika pihalla itsekin. Ottaisin tämän päästäni pois, jos vain voisin. Mutta pää ei toimi niin. Tunteet ohittavat järjen, näköjään.. :(
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 19:46"]
Ap mitä kuuluu?
[/quote]
No kiitos, samaa paskaa samassa paketissa ;). Eli eipä tässä muutosta suuntaan tai toiseen ole tapahtunut. Nyt taas ehkä vähän tuskastuneempi vaihe, mistä syystä varmaan tänne taas eksyin kurkistelemaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.01.2013 klo 11:46"]
Suosittelen, että kerrot miehellesi tuntemuksistasi. Uskoisin, että myös miehesi haluaisi intohimoisesn suhteen kanssasi. Hän ei vain todennäköisesti enää osaa olla oikein kanssasi ja on tyytynyt itselleen helpoimpaan ratkaisuun - väritöntä perhe-elämää. Tästä syystä myös hän elää tunnetyhjiössä.
Jos se ei muuten onnistu niin "pakota" itsesi haluamaan miestäsi. Tee aloite! Viettele miehesi! Kerro olevasi nainen!
[/quote]
Kuten jo moneen kertaan mainittu, olen kertonut kaikista tuntemuksistani aivan avoimesti (paitsi ihastumisesta) ja monta kertaa. Olen kertonut kaipaavani niin fyysistä kuin henkistä läheisyyttä ja kumppanuutta. Olen kertonut olevani nainen ja kaipaavani seksiä. Ei paljoa enää huvita "pakottaa" itseään "ruinaamaan" mitään, jos ei miehelle jakeluun ole mennyt eikä häntä näytä nappaavan. Surullista, mutta totta.
ap
Niin ja kuinka avoimena pidät tällaista kertoillua " olen kertonut kaikista tuntemuksistani aivan avoimesti (paitsi ihastumisesta) ja monta kertaa". Jos oikeasti haluat muutosta, niin siitäkin pitäisi puhua, muuten on turha marista.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:53"]
Niin ja kuinka avoimena pidät tällaista kertoillua " olen kertonut kaikista tuntemuksistani aivan avoimesti (paitsi ihastumisesta) ja monta kertaa". Jos oikeasti haluat muutosta, niin siitäkin pitäisi puhua, muuten on turha marista.
[/quote]
Kokemuksella voin kertoa, että myös ihastuksestasi kannattaisi kertoa miehellesi, ainakin jos haluat muuttaa tilanteesi johonkin suuntaan.
Kaikenlaisia niin että napa paukkuu.
T: 11cm mies