Lue keskustelun säännöt.
Kuin ihastunut pikkutyttö
06.04.2012 |
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
41/224
|
04.07.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
ja tämä mies on mua 13vuotta nuorempi :)
86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole iästä kiinni tämä juttu. Kuitenkin sen verran, että tässä iässä on todellisuutta myös se mahdollisuus, että kotona ei ole mahdollista parantaa seksielämää, kun miehellä ei yksinkertaisesti seiso riittävästi. Eikä halua lääkärin pakeille ole. Yritä siinä sitten yksinäsi panostaa parisuhteeseen. Ja kun sitten yhtäkkiä tulee joku, joka vetää ihan lähelle ja antaa kokea, mihin on valmis, niin kyllä sukat pyörivät jaloissa.
ja tämä mies on mua 13vuotta nuorempi :)
86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole iästä kiinni tämä juttu. Kuitenkin sen verran, että tässä iässä on todellisuutta myös se mahdollisuus, että kotona ei ole mahdollista parantaa seksielämää, kun miehellä ei yksinkertaisesti seiso riittävästi. Eikä halua lääkärin pakeille ole. Yritä siinä sitten yksinäsi panostaa parisuhteeseen. Ja kun sitten yhtäkkiä tulee joku, joka vetää ihan lähelle ja antaa kokea, mihin on valmis, niin kyllä sukat pyörivät jaloissa.
mutta mies ei koe asiaa ongelmallisena :/. Tsemppiä teille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se loman jälkeinen kohtaaminen meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia tunteita herätti?
Mutta tänään sain häneltä ensimmäisen työsähköpostin loman jälkeen, ja pelkästään se jo sai taas hymyn huulille. Ihan hölmöä, myönnän.
ap
..jonka jälkeen teki mieli mennä jonnekin pimeään siivouskomeroon hyppimään tasajalkaa, koska sydän lähti taas hurjaan lentoon ja tunteet kuohahtivat kunnolla! Voi huoh ja iik ja ääk, mitä tästä elämästä tulee tätä menoa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku jaksaa käyttää kuukausia ja ehkä vuosiakin elämästään tuollaiseen? Eikö väsytä yhtään? Eikö turhauta? Mikset ilmaise itseäsi tuolle miehelle kunnolla, niin saatte pelin selväksi? Mä en vain ymmärrä. Entä jos haaveilet turhaan? Tai entä jos käytät elämäsi turhaan asioiden vetkuttamiseen? Tai entä, jos eroaisit, jos oman miehen kanssa on niin onnetonta, että elät jatkuvaa kaksoiselämää henkisellä tasolla!
"Parisuhde" tarkoittaa sitä, että juu asun yhdessä lasteni isän kanssa, mutta minkäännäköistä fyysistä suhdetta meillä ei ole ollut vuosiin.
Mies ei käytä sormuksia, ja sinulla ei ole ollut fyysistä suhdetta omaan mieheesi _vuosiin_. Come on, ap, tee jo tilanteen eteen jotain. Hukkaat elämääsi joko siihen, ettet ole suhteessa tuon ihastuksesi kanssa, tai siihen, että turhaan havittelet häntä ikuisesti.
Miksi asutte miehesi kanssa yhdessä, jos teillä ei ole mitään fyysistä yhteistä VUOSIIN!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku jaksaa käyttää kuukausia ja ehkä vuosiakin elämästään tuollaiseen? Eikö väsytä yhtään? Eikö turhauta? Mikset ilmaise itseäsi tuolle miehelle kunnolla, niin saatte pelin selväksi? Mä en vain ymmärrä. Entä jos haaveilet turhaan? Tai entä jos käytät elämäsi turhaan asioiden vetkuttamiseen? Tai entä, jos eroaisit, jos oman miehen kanssa on niin onnetonta, että elät jatkuvaa kaksoiselämää henkisellä tasolla!
Siksi juuri en ilmaise, kun asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin nuorena, villinä ja vapaana.
Henkinen "kaksoiselämä" on alkanut rasittaa, mutta kuten olen kertonut, mies ei ole halunnut erota, eikä minulla ole ollut voimaa tai mitä lie sitä tekemään, kun ei ole ollut "pakottavaa" syytä (väkivalta, uskottomuus tmv.). Itse kyllä pahoin pelkään, että voisin sortua uskottomuuteen ihastukseni kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Koskaan en ole parisuhteessa pettänyt ketään, mutta nyt uskon sen voivan olla mahdollista. En tavallaan edes mieltäisi sitä samalla tavalla pettämisenä, koska olen miehelleni ilmaissut tunteeni, toiveeni ja haluni ja kertonut, että pidän häntä oikeastaan vain lasteni isänä ja kämppäkaverina, en puolisona. Hän ei ole edes sen jälkeen yrittänyt tehdä asialle mitään, enkä yksin jaksa/pysty parisuhdetta korjaamaan. Tilanne on perseestä, eikö vain?
ap
Miksi asutte miehesi kanssa yhdessä, jos teillä ei ole mitään fyysistä yhteistä VUOSIIN!?
ollut voimia tehdä sitä.
ap
ihanaa olla teini :)
Todella! ;D
enkä oo varma enää haluanko edes tietää, mutta rajat on jo ylitetty, ja takaisin paluuta ei enää ole. Olen siis myöntänyt tälle tyypille mun tunteet.
En kuule tiedä onko tää enää ees yhtään kivaa.
86
No huh, kuulostaa tosiaan aika ahdistavalta. Haluatko valottaa tilannetta enemmän?
Näin tänään taas aivan ohimennen tämän oman ihastukseni, joka kääntyi erikseen moikkaamaan minua, vaikka olisi helposti voinut "luikkia" tervehtimättä. Alan tietysti jo huuruisessa päässäni kehittelemään ties mitä ajatuksia ;).
Taas tuli tunne, että HALUAN tehdä jonkun peliliikkeen tai toivon yli kaiken, että hän tekisi, mutta todellisuudessa se olisi varmasti hyvin ahdistavaa. Mitä ihmettä oikeasti tekisin, jos mies ilmaisisi kiinnostuneensa minusta?
ap
s-postiosoitetta jonka voisit laittaa tänne tai keksitäänkö joku muu tapa saada yhteys toisiimme olis kiva vahtaa aikuisten oikeesti ajatuksia vaikka teinejä ollaankin :)
t.86
sinua ap.
Vaikuttaa siltä, että olet käyttänyt aika paljon enemmän energiaa tuon ihastuksesi edestakaiseen vellomiseen, kuin parisuhteeseesi.
Parisuhteen korjaamiseen saamiasi HYVIÄ neuvoja et ole edes kommentoinut, mutta tartut kaikkiin ihastuksia ja pettämistä koskeviin kommentteihin innolla. Herää nainen!
Jospa nyt kuitenkin kertoisit miehellesi KAIKEN, mitä tämänhetkisestä tilanteestanne ajattelet, niin saisiko parisuhteen pelastaminen siitä vähän vauhtia.
AIka älytöntä, että olet antanut itsellesi "luvan pettämiseen", kerro ihmeessä miehellesikin, että sinulla on sellainen. Onhan hänelläkin?
Vaikuttaa siltä, että olet käyttänyt aika paljon enemmän energiaa tuon ihastuksesi edestakaiseen vellomiseen, kuin parisuhteeseesi.Parisuhteen korjaamiseen saamiasi HYVIÄ neuvoja et ole edes kommentoinut, mutta tartut kaikkiin ihastuksia ja pettämistä koskeviin kommentteihin innolla. Herää nainen!
Jospa nyt kuitenkin kertoisit miehellesi KAIKEN, mitä tämänhetkisestä tilanteestanne ajattelet, niin saisiko parisuhteen pelastaminen siitä vähän vauhtia.
AIka älytöntä, että olet antanut itsellesi "luvan pettämiseen", kerro ihmeessä miehellesikin, että sinulla on sellainen. Onhan hänelläkin?
Olen kertonut miehelle kyllä tunteistani, paitsi tästä ihastuksesta, mutta kaikesta siitä että haluan parisuhteen, haluan henkistä ja fyysistä läheisyyttä ja kaikkea mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu, mutta eipä ole ollut mitään vaikutusta (viimeksi nyt viikonloppuna puhuin asiasta. Huom. MINÄ puhuin, koska miehestä ei saa juuri sanaa suusta ilman tonkeja).
Olen myös ehdottanut avointa suhdetta, olen kertonut että en koe häntä elämänkumppanina/puolisona, vaan pääasiassa lasteni isänä ja kämppiksenä. Olen ehdottanut eroamista, olen ehdottanut tilapäistä asumuseroa, mikään ei käy miehelle.
Mitä vielä pitäisi kertoa? Ihastumiseniko?
Vuosien varrella olen raahannut miestä pariinkiin otteeseen parisuhdeterapeutille (jonka varmaan myös luit tästä ketjusta), yrittänyt yhdessä pohtia mitä pitäisi/voisi muuttaa, mutta mitään vaikutusta kaikella tällä ei ole ollut. En yksinkertaisesti jaksa enää yksin sätkiä kuolleen parisuhteen pelastamiseksi.