Kuin ihastunut pikkutyttö

että en halua häntä loukata, mutta kohta olen tilanteessa, että etsin fyysistä ja henkistä läheisyyttä muualta, kun sitä ei kotoakaan saa. Emme nuku edes samassa vuoteessa miehen kanssa, koska hän on vain alkanut nukkua sohvalla!



ap

mä en saa enää mun sähköpostia auki... mä en ymmärrä, mulla on paperille kirjotettu s-posti osoite ja salasana, mutta se ei silti aukea.



Onko mun s-posti osoitteen loppu hotmail.com vai jotain muuta?



vastaisin sulle heti kun saan sen auki



86

Onko mun s-posti osoitteen loppu hotmail.com vai jotain muuta?

vastaisin sulle heti kun saan sen auki

86

hotmail.fi on se loppuosa!

ap

siis se mun



86

Miehelle ei mene perille mikään puhe, itku, huuto, rukoilu, nalkutus, MIKÄÄN. Miten voi olla noin umpimielinen ihminen?? Mitä on tapahtunut? Ei nyt sentään NÄIN puupää ole aina ollut, vaikkei mikään suuri syvimpien tunteiden tulkki koskaan ole ollutkaan. Ahdistaa ja surettaa ja masentaa.



ap

Miehelle ei mene perille mikään puhe, itku, huuto, rukoilu, nalkutus, MIKÄÄN. Miten voi olla noin umpimielinen ihminen?? Mitä on tapahtunut? Ei nyt sentään NÄIN puupää ole aina ollut, vaikkei mikään suuri syvimpien tunteiden tulkki koskaan ole ollutkaan. Ahdistaa ja surettaa ja masentaa.

ap

ottaa ja lähteä? Ei ole oikein, että yksin yritätä eikä toinen vaivaudu edes keskustelemaan. Sanot, että nyt tilanne on se, että enää en jaksa ja mulla on kämppä, lähden kuukauden päästä. Sitten alat vain pakkailemaan.

Huomasin, että olin kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemminkin. Olen se, jota on petetty pariin kertaan ja ihastuin yhteen tyyppiin vähän, kun hän kohteli mua kivasti.. No, nyt tilanne on hiukan eri. Olen ollut töissä ja siellä yksi ihan toinen kaveri on osoittanut aika selviä merkkejä, että hän pitää minusta. Tai on ihan suoraan sanonut ja viestittänyt, että haluaisi vähän enemmän.. olen lähtenyt mukaan leikkiin, ja tätä kuumottavaa viestinvaihtoa on tapahtunut päivittäin. Onhan se ihanaa.. mutta ikävää, kun töistä ei oikein tule mitään ja suoraan sanottuna panettaa. En ole kuitenkaan halunnut kantaa asiasta syyllisyyttä, vaan otan ilon irti. Jos ukkoni on käynyt useaan otteeseen vieraissa, niin todellakin sallin itselleni vähän hupia edes tässä muodossa. Tiedän, että tuon pitemmälle asia ei mene kuitenkaan. On ihanaa, kun tuntee olevansa haluttu! Ehkä ap teilläkin voisi syntyä jotain tuollaista..? Etkö voi pyytää miestä vaikka kahville kanssasi? Juttelemaan?

ottaa ja lähteä? Ei ole oikein, että yksin yritätä eikä toinen vaivaudu edes keskustelemaan. Sanot, että nyt tilanne on se, että enää en jaksa ja mulla on kämppä, lähden kuukauden päästä. Sitten alat vain pakkailemaan.

Huomasin, että olin kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemminkin. Olen se, jota on petetty pariin kertaan ja ihastuin yhteen tyyppiin vähän, kun hän kohteli mua kivasti.. No, nyt tilanne on hiukan eri. Olen ollut töissä ja siellä yksi ihan toinen kaveri on osoittanut aika selviä merkkejä, että hän pitää minusta. Tai on ihan suoraan sanonut ja viestittänyt, että haluaisi vähän enemmän.. olen lähtenyt mukaan leikkiin, ja tätä kuumottavaa viestinvaihtoa on tapahtunut päivittäin. Onhan se ihanaa.. mutta ikävää, kun töistä ei oikein tule mitään ja suoraan sanottuna panettaa. En ole kuitenkaan halunnut kantaa asiasta syyllisyyttä, vaan otan ilon irti. Jos ukkoni on käynyt useaan otteeseen vieraissa, niin todellakin sallin itselleni vähän hupia edes tässä muodossa. Tiedän, että tuon pitemmälle asia ei mene kuitenkaan. On ihanaa, kun tuntee olevansa haluttu! Ehkä ap teilläkin voisi syntyä jotain tuollaista..? Etkö voi pyytää miestä vaikka kahville kanssasi? Juttelemaan?

Opiskelen tällä hetkellä, joten talous todella tiukka.

Jos selviäisi, että mies pettäisi niin en kahta kertaa miettisi, vaan alkaisin aloitteelliseksi minäkin.. Nyt tuntuu, ettei ole "hyvää syytä" rikkoa lasten perhettä ja lähteä läiskimään, kun mies "paperilla" hyvä.

Ihanaahan se olisi kokea olevansa jollain tavalla kiinnostava/merkityksellinen ihminen jollekin.

ap

Nyt tuntuu taas niin toivottomalta ja kurjalta. Ikävöin tätä ihastukseni kohdetta ja arki kotona tuntuu musertavan alleen.



Joo joo, tiedän vastauksenne.. Pitäisi unohtaa se ihastus, mennä pornokauppaan ostamaan seksivetimiä ja -välineitä ja yllättää oma mies iloisesti niin kyllä taas parisuhde piristyisi ja mieskin jaksaisi osoittaa kiinnostustaan suuntaani. Itsepähän olen soppani keittänyt, tai jotain.



ap

ap

Pitäisi saada hommia valmiiksi, mutta keskittymiskyky on nollassa, kuten motivaatio.

Todella sekavat tunteet kaikkea ja kaikkia kohtaan. Tekisi mieli vain ottaa ja lähteä, saada etäisyyttä kaikkeen. Se vain ei valitettavasti ole nyt mahdollista. Jatkan siis kitkuttelua kuten tähänkin saakka.



ap

Illatkin mykkänä koneiden ääressä, mies nakuttaa töitä, minä kulutan aikaa. Tätäkö se olisi sitten hamaan eläkeikään saakka?



ap

Sillä erotuksella että meillä mies yrittää parhaansa. Lapsia on ja mies on aloitteellinen hellyydessä ja seksissä. Ainut ongelma on etten ole koskaan (10v aikana) saanut orgasmia hänen kanssaan. Itse onnistuu. Lapsia on ja olen ihastunut 5v nuorempaan mieheen, jolle olen tunnustanut ihastumiseni. Hän on liikkeellä kaveripohjalta, mutta ilmeisesti on ok että olen häneen ihastunut (on sinkku).



Kestänyt nyt pari kuukautta ja elän toivossa että menee ohi... Nähdään lähes päivittäin ja viestitellään. Olen päätynyt siihen että tämä on omaa 30v kriisiäni. Mutta se tunne... On kyllä huumaava. Ja täytyy sanoa että en edes mieheni kanssa kokenut samanlaista.

Se tunne, kun flirttaa ihan täysillä ja toinen ei vaan tajuu (tai haluu tajuta :P)

Mieheni ja minun välillä ei ole ollut pitkään aikaan mitään fyysistä (seksuaalista) kosketusta. Rakastan häntä valtavasti, enkä missään tapauksessa haluaisi erota. Joskus kiukkusin ja raivosin miehelle paljonkin, mutta nyt olen antanut hänen olla rauhassa. Tarve fyysiseen läheisyyteen pitäisi tulla ihmiseltä itseltään, ei sitä voi kukaan toinen pakottaa.



Noh, mutta kaikesta huolimatta olen kivannäköinen ja hoikka nainen, joka saa miehiltä huomiota, vaikka omaa miestäni ei kiinnostakaan. Olen nyt ihastunut yhteen mieheen, joka näyttää selkeästi siltä, että hänkin olisi kiinnostunut. Tuntuisi oudolta näin naimisissa olevana naisena alkaa säätämään jotain hänen kanssaan, mutta olen nyt päättänyt antaa tilanteen viedä... katsotaan mitä tapahtuu. Tämä kyseinen mies on kyllä todella komea, fiksu ja ihana :)

Sillä erotuksella että meillä mies yrittää parhaansa. Lapsia on ja mies on aloitteellinen hellyydessä ja seksissä. Ainut ongelma on etten ole koskaan (10v aikana) saanut orgasmia hänen kanssaan. Itse onnistuu. Lapsia on ja olen ihastunut 5v nuorempaan mieheen, jolle olen tunnustanut ihastumiseni. Hän on liikkeellä kaveripohjalta, mutta ilmeisesti on ok että olen häneen ihastunut (on sinkku). Kestänyt nyt pari kuukautta ja elän toivossa että menee ohi... Nähdään lähes päivittäin ja viestitellään. Olen päätynyt siihen että tämä on omaa 30v kriisiäni. Mutta se tunne... On kyllä huumaava. Ja täytyy sanoa että en edes mieheni kanssa kokenut samanlaista.

Tämä viesti voisi olla vaimoni kirjoittama - saattaa jopa ollakin, mikäli hän on muuttanut nuo kaikki yksityiskohdat paljastumsen pelossa :| Vaimoni on ihastumisensa minulle tunnustanut. Minä yritän siitä huolimatta pelastaa suhteemme. Vaikuttaa siltä, että vaimonikin ehkä haluaisi, mutta tuo ihastus tuntuu piinaavan vaimoani.

Vaikeaa on kuitenkin uskoa, että ihastuminen voisi johtaa suhteemme loppumiseen.

ihastumisen asteelle.

Mutta ei, ihastus vei mennessään ja siinä sitten hajosi meidän perhe.

Uusi mies ei sitten ollutkaan "niin unelma", sehän sitten ajan kanssa selvisi.

Eli kannattaa ne vaaleanpunaiset lasit riisua ja miettiä elämän realiteetteja ennenkuin tekee mitään radikaalia.



Pikkasen enemmän olisi pitänyt ehkä vielä yrittää siinä tylsäksi käyneessä parisuhteessa. Ja se yritys pitää tehdä nimenomaan ENNEN kuin sallii itsensä ihastua ja antautua suhteeseen toisen kanssa.

Jos parisuhteen korjausyritykset eivät muuta tilannetta ja sama meno jatkuu vaikka "kissa on nostettu pöydälle", niis ei kai sitten mitään enää olekaan tehtävissä.



Ihastuminen tietyssä tilanteessa voi kertoa siitä, että haluaa muutosta elämäänsä. Mikäli muutosta saa aikaiseksi ja se parantaa yhteiselon edellytyksiä nykyisessäkin parisuhteessa, pitäisi "tylsälle suhteelle" antaa aikaa korjaantua.



Aika usein me miehet emme ymmärrä tilanteen vakavuutta, ennen kuin todellinen uhka on olemassa. Itse huomasin vaimoni ihastuksen toiseen mieheen ja vasta sen jälkeen korjasin oman asenteeni parisuhteessa. Tein sen todellakin liian myöhään - haluaisin uskoa, että en niin liian myöhään, että se johtaa eroon.



Vaikka periaattessa nyt parisuhteemme on sellaista, mitä sen pitäisikin olla, tuo ihastumisen vaikutus on edelleen merkittävä. En tiedä, kuinka paljon sillä on enää merkitystä vaimolleni, mutta itselleni loukatuksi tulemisen aiheuttama katkeruus syö miestä. Joku on jossain kommentoinut, että "tunteet eivät loukkaa ketään" - hän on väärässä! Siitä olen kylläkin samaa mieltä, että teot loukkaavat vielä enemmän.

Erosin lapseni väkivaltaisesta isästä reilu vuosi sitten, ja nyt olen laittanut viestiä erään miehen kanssa (joka tosin on varattu.. Kai..) ja ihan samanlainen teinityttöfiilis on!!

Vaikka en tiedä järjellä että haluaisinko hänestä miestä itselleni (jos olisi valmis pettämään nykyistäkin?!) mutta toisaalta.......... AAAaaaahhhh:D

Onkohan kysymyksesi tarkoitus tunnistaa minut?

En ole lääkäri - toivottavasti en tuottanut pettymystä.

Aika usein me miehet emme ymmärrä tilanteen vakavuutta, ennen kuin todellinen uhka on olemassa. Itse huomasin vaimoni ihastuksen toiseen mieheen ja vasta sen jälkeen korjasin oman asenteeni parisuhteessa. Tein sen todellakin liian myöhään - haluaisin uskoa, että en niin liian myöhään, että se johtaa eroon.

Miten olette puineet asiaa? Kuinka kauan tapahtuneesta on? Miten korjasit omaa asennettasi?

Mielenkiintoista olisi kuulla lisää miehistä näkökantaa!

ap