Kuin ihastunut pikkutyttö
olen minä, yli 30-vuotias perheellinen nainen.
Väljähtänyt parisuhde, arki, kiire, vitutus.
Olen nyt sitten mennyt ihastumaan erääseen mieheen, ja olen kuin koulutyttö taas -kuuntelen biisejä, joiden sanoitukset sopivat epätoivoiseen ihastumiseeni, odotan ihastukseni tapaamista kuin kuuta nousevaa (vaikka kuinka vilaukselta vain), olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön (erityisesti kun tiedän, että näen hänet vaikka vain vilaukselta), uneksin hänestä, luen hänen täysin asiapohjaisia sähköpostiviestejään uudestaan ja uudestaan, katson hänen kuvaansa facebookista.
Itseänikin jo hävettää käytökseni, vaikken kellekään ole tunteitani tunnustanut. Siksi varmaan kirjoitan tästä tänne, kun en kehtaa edes ystävilleni tunnustaa lapsellista toimintaani :D.
Silti kehtaan kysyä, onko muita taantuneita kypsempään ikään ehtineitä ihastuneita linjoilla ;)?
Kommentit (224)
takaisin järkivesille. Tervetuloa perässä!
Aivan ihana rakastumisen tunne, sydän pakahtuu. Hymyilyttää koko ajan.
Entä ihastus?
ihastuksesta en tiedä. Sormuksia hän ei ainakaan käytä, mutta se nyt ei kerro mistään mitään, enhän minäkään.
"Parisuhde" tarkoittaa sitä, että juu asun yhdessä lasteni isän kanssa, mutta minkäännäköistä fyysistä suhdetta meillä ei ole ollut vuosiin.
En nyt ehdi pohtia asiaa enempää, kun nukkuakin pitää jossain vaiheessa. Palaan asiaan paremmalla ajalla :).
ap
lisäksi ajattelin jo ihastuksenkin pikkuhiljaa laantuneen, kun en ole tavannut häntä viime viikkoina. Tänään kuitenkin taas jysähti kuin lekalla päähän, kun törmäsin häneen ja vaihdoimme muutaman sanan.
Ah, miten pehmeä ääni, lempeä olemus ja kuitenkin niin miehekäs ja HOT! ;D
ap
olen myös todella ihastunut. Itse olen naimisissa, mies tavallaan sinkku. en edes halunnut ihastua tms, mutta kun toinen on niin samalla aaltopituudella, niin tunne vei mennessään. En muista koska olen tällaista vastaavaa tunnetta kokenut.
..olisi hauska lukea kuulumisia ja tämän päivän tunnelmia :).
ap
miettien miten tämä arki voikin tuntua niin tahmealta ja mitä sille tekisi..
Miestä ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
ap
Nauti, ap, mut älä ota liian vakavasti. :)
Ei kuitenkaan lapsia ollut kummallakaan. Ihastus meni ohi ja muuttui rakastumiseksi ja rakkaudeksi ja aiheutti yhden avioeron. Nyt ollaan oltu pari vuotta ihan virallisesti yhdessa ja en olisi ikinä voinut uskoa olevani näin onnellinen. Harmi vaan ettei löydetty toisiamme aiemmin.
Ei taida osata kuvitellakaan, millaisen läpätyksen saakaan rinnassani aikaan pelkästään sillä :).
ap
tästä ihastuksestani, mutta niin vain on tänäänkin taas pyörinyt mielessä taustalla enemmän tai vähemmän.
Kohta alkaa kesälomat, eikä pariin kuukauteen tule edes satunnaisesti törmäiltyä, ehkäpä unohdan koko hepun lopullisesti kesän kuumuudessa :).
Tai sitten kesän aikana laihdutan/rusketan/laitatan itseni entistä ehompaan kuntoon ja katson onko sillä mitään vaikutusta, kun taas tavataan ;).
ap
kertokaa kuinka mieltä riivaava ihastus on saatu "pois päiviltä" ;)?
Taas pitäisi keskittyä aivan muihin asioihin, mutta koko ajan mieleen pulpahtelee aivan muut jutut..
ap
sillä unohdat hänet, kun huomaat jossain vaiheessa että hän ei ole sinusta pätkääkään kiinnostunut millään tavalla. Kas kummaa, kun mietitkin myöh.että mihis sitä taas ihastuinkaan hänessä.. ne asiat unohtuvat. Koitas muistella ensi töiksesi mihin omassa mihessäsi ihastuit/rakastuit. Puhut vain, että miestäsi ei kiinnosta suhteen pelastaminen. Onko se koko totuus? PAistaa jotenkin läpi, että et sinäkään sitä kauhean hyvällä prosentilla tee! Joten nyt sanot miehelle, että te eroatte jos ei ala muutosta tapahtumaan! Mitä muuta vaihtoehtoa oikeasti on? Nyt se kissa pöydälle!
Koitas muistella ensi töiksesi mihin omassa mihessäsi ihastuit/rakastuit. Puhut vain, että miestäsi ei kiinnosta suhteen pelastaminen. Onko se koko totuus? PAistaa jotenkin läpi, että et sinäkään sitä kauhean hyvällä prosentilla tee! Joten nyt sanot miehelle, että te eroatte jos ei ala muutosta tapahtumaan! Mitä muuta vaihtoehtoa oikeasti on? Nyt se kissa pöydälle!
etten enää kauhean "hyvällä prosentilla" jaksa yrittää panostaa parisuhteeseen, koska olen sitä vuosia tehnyt, mutten ole saanut miestä osallistumaan "projektiin".. Kissa on nostettu pöydälle useammankin kerran, mutta ei niin ei. Nyt taas elän vähän niin kuin sumussa; "niin kauan kuin ei ole kauheita riitoja on hyvä".
ap
Neuvoisin ap:lle että nosta se kissa kunnolla pöydälle. Kerro, missä sun tunteet menee. Kerro _omalle_ miehellesi että jos ette ala yrittää aktiivisesti saada kipinää liittoon takaisin (avoimuutta, keskustelua, yhdessä tekemistä muutenkin kuin lapsenhoidon lomassa, seksiä) niin on vaara että ajaudut avioliiton ulkopuolelle. En nimittäin usko, että olet vääntänyt rautalangasta miehelles että missä mennään.
On tosi yleistä, että kun kunnon ihastus hyökkää päälle niin sitten se oma vanha tuttu ja turvallinen suhde nähdään ihan eri valossa. Englanniksi sanotaan että se on infatuation fog; ihastussumu. Sen sumun läpi kaikki vanha ja oma näyttää tylsältä, avioliitto ei tunnu miltään. Siihen auttavat seuraavat asiat:
1. Avoin kommunikaatio oman puolison kanssa
2. Etäisyyden ottaminen ihastuksen kohteeseen. Ihastus ruokkii aivojen dopamiinitasoja; jokainen tapaaminen tai yhteydenotto on ikään kuin uusi 'fiksi'. Jos kontaktia ei ole, ihastus laimenee.
3. Yhdessä tekeminen oman puolison kanssa, treffit, ulkoilu tms
4. TÄRKEÄÄ: seksielämän parantaminen oman puolison kanssa.
Ihastuksia tulee ja menee, mutta jos niitä alkaa itsessään ruokkia tapailemalla ihastuksen kohdetta ja väheksymällä omaa puolisoa, ei kyse ole enää viattomasta ihastuksesta vaan ainakin emotionaalisella tasolla jo pettämisestä. Se ei ole oikein.
kun hetkittäin suorastaan riudun ikävästä. Onneksi vain hetkittäin :D.
Kiitos asiallisista vastauksista. Eihän tämä mikään kiva tilanne ihmiselle ole. Elokuussa viimeistään taas näen ihastukseni, nähtäväksi jää vieläkö saa sukat pyörimään jaloissa ;).
ap
Vastaa vaan joo niin päästään tästä piinasta ;)