Minkä ikäisenä tiedostit olevasi kaunis/ ruma?

http://koulukiusaajatjakoulukiusatut.blogspot.fi/?m=1



Blogia kirjoittaa entinen koulukiusattu tyttö, joka kamppailee kiusaamisen aiheuttamien ulkonäkö paineiden kanssa joka päivä.

kun menin töihin lukion ohessa ja tapasin siksi paljon tuntemattomia ihmisiä. Aloin käydä ravintoloissa. Sain kuulla niin paljon kauneudesta, että aloin oikeasti miettiä onko siinä perää. Äidin ja isän sanomisia nyt ei usko kukaan :)



Tajusin myös noihin aikoihin, että ulkonäöllä, viehättävällä hymyllä ja silmiin katsomalla saa ihmiset pikkusormensa ympärille.

kun siitä alkoi kuulla niin paljon tuntemattomilta ihmisiltä.

etten ehkä kuolekaan rumana neitsyenä jota kukaan ei huoli. Vuosi vuodelta tulen vaan itsevarmemmaksi. ehkä kolmenkympin hujakoilla peili alkanut näyttää tosissaan kivalta.

tajusin olevani tosi ruma. Olin muita isompi ja romuluinen, mulla oli ohut ja rasvoittuva, maantienvärinen hiirenhäntätukka, joka vieläpä letitettiin kotona -> roikkui 2 hiirenhäntää ison kolhon pään molemmin puolin. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ;(

tajusin olevani tosi ruma. Olin muita isompi ja romuluinen, mulla oli ohut ja rasvoittuva, maantienvärinen hiirenhäntätukka, joka vieläpä letitettiin kotona -> roikkui 2 hiirenhäntää ison kolhon pään molemmin puolin. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ;(

Toivottavasti elämäsi on ollut viihtyisämpää sittemmin!

ihminen muuttuu koko ajan. Ei kauneus tai rumuus seuraa ketään vauvasta vanhuuteen.

kaunis, mutta oikeastaan yläasteen ekana päivänä totuus paljastui. Pojat alkoivat kiusaamaan ja monet tulivat sanomaan rumaksi.



Nyt ikää jo yli 30, mutta pidän itseäni edelleen erittäin rumana. Ehkä tässä välissä on ollut kausia, joissa on aatellu olevani ihan ok tai jopa nätti, mutta yleisesti ottaen koen olevani todella ruma.

ihminen muuttuu koko ajan. Ei kauneus tai rumuus seuraa ketään vauvasta vanhuuteen.

Minä olin sirolla tavalla kaunis nuorena mutta lähempänä neljääkymmentä olen ollut ehkä enää voimakaspiireisellä tavalla persoonallisen kaunis. Kasvot muokkautuvat jatkuvasti ajan mukana. Nuoruuden ulkonäköä ei voi pitää ikuisesti omanaan, ei edes isolla rahalla. Aloitus on varmaankin jonkun n. 25-vuotiaan kirjoittama.

mut nyt kun olen katsonut kuvia niin ihan tavalliselta näytin, en kyllä mikään kaunotar ollut mutta en se rumiluskaan mitä luulin.

etten ehkä kuolekaan rumana neitsyenä jota kukaan ei huoli. Vuosi vuodelta tulen vaan itsevarmemmaksi. ehkä kolmenkympin hujakoilla peili alkanut näyttää tosissaan kivalta.

tajusin olevani tosi ruma. Olin muita isompi ja romuluinen, mulla oli ohut ja rasvoittuva, maantienvärinen hiirenhäntätukka, joka vieläpä letitettiin kotona -> roikkui 2 hiirenhäntää ison kolhon pään molemmin puolin. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ;(

Odotan palstan lynkkauspartioiden saapumista minä hetkenä hyvänsä. Potentiaalinen uhri löydetty!

n.5-6v. ja tämä johtui ihmisten(myös vieraiden)ulkonäkö kommenteista.

tajusin olevani tosi ruma. Olin muita isompi ja romuluinen, mulla oli ohut ja rasvoittuva, maantienvärinen hiirenhäntätukka, joka vieläpä letitettiin kotona -> roikkui 2 hiirenhäntää ison kolhon pään molemmin puolin. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ;(

Odotan palstan lynkkauspartioiden saapumista minä hetkenä hyvänsä. Potentiaalinen uhri löydetty!

lynkata, mitäpäs muutakaan ;( Se oli kovaa koulukiusaamisen aikaa, mutta onneksi selvisin siitä jotenkin. Ei silloin siellä maaseudulla ollut mitään keinoja auttaa tuollaisessa, enkä koskaan kertonut vanhemmilleni kuinka tuo sattui. Olin jo 11-vuotiaana tosi iso, vain n. 7 cm lyhyempi kuin nyt yli 50-vuotiaana, ja olihan se kovaa aikaa. Mutta ei se mitään, olen ollut avioliitossa ja saanut ihanat (ja kauniit ;) lapset. Olen nykyisin ihan ihmisen näköinen jopa, jotkut miehet on kauniiksikin sanoneet (johtunee kasvaneesta itsevarmuudestani).

17v kun olin eräässä tapahtumassa ihan vaan katselijana ja siellä oli yhtenä tapahtumana Miss Suomi-osakilpailu. Nuo missikisa-ihmiset tulivat sitten kovasti taivuttelemaan että osallistuisin. Sen jälkeen teinkin mallihommia pitkään ja vielä nelikymppisenäkn satunnaisesti kun kysytään. Mutta en siis koskaan ajatellut nuorena että olisin jotenkin erityisen kaunis.

että tosi kaunis. ja itse asiassa taidan olla vieläkin; nuoruuden kauneus on toki mennyt, mutta jotain muuta tullut tilalle. Minusta aika hölmö kysymys. Itse olen pitänyt itseäni suurimman osan elämää tosi rumana- kuvissa olen ollut hyvinkin kaunis. Kauneus on myös katsojan silmässä- ja eikös jonkin verran ole jokaisessa kauneutta ja rumuutta; elämäntilanne vaikuttaa paljon kumpi puoli pääsee valloilleen.

17v kun olin eräässä tapahtumassa ihan vaan katselijana ja siellä oli yhtenä tapahtumana Miss Suomi-osakilpailu. Nuo missikisa-ihmiset tulivat sitten kovasti taivuttelemaan että osallistuisin. Sen jälkeen teinkin mallihommia pitkään ja vielä nelikymppisenäkn satunnaisesti kun kysytään. Mutta en siis koskaan ajatellut nuorena että olisin jotenkin erityisen kaunis.

-sellaisissa peru-ole kaikkein suosituin melko tavallisen, tasapainoisen näköinen ihminen...?

ja tiedän sen vieläkin, onhan mulla silmät. olen opetellut katsomaan peiliinkin niin, että kierrän kasvoni... katson vain mitä nyt pitää katsoa, vaatteet, että hiukset on jotenkin niin kuin pitää jne. jos katson kasvojani, masennun heti ja kunnolla. niin kuin joku kaataisi kylmää vettä saavista niskaan.



miten siihen ei kaikkien näiden vuosien jälkeen totu. ehkä siksi, että mulle on tämän rumuuden lisäksi kertynyt silmää kauneudelle. kirous sekin.

mutta tämä oli siis 80-luvulla jolloin oli aikalailla eri kriteerit (sen ajan mukaiset siis). :)

17v kun olin eräässä tapahtumassa ihan vaan katselijana ja siellä oli yhtenä tapahtumana Miss Suomi-osakilpailu. Nuo missikisa-ihmiset tulivat sitten kovasti taivuttelemaan että osallistuisin. Sen jälkeen teinkin mallihommia pitkään ja vielä nelikymppisenäkn satunnaisesti kun kysytään. Mutta en siis koskaan ajatellut nuorena että olisin jotenkin erityisen kaunis.

-sellaisissa peru-ole kaikkein suosituin melko tavallisen, tasapainoisen näköinen ihminen...?

Varmaan joskus ala-asteen alussa tajusin olevani ihan nätti. Yläasteen alussa tajusin olevani saakelin ruma ja oksettava. 19- vuotiaana tajusin olevani sittenkin ihan nätti. Joskus n. 22-vuotiaana tajusin olevani ihan helvetin upea (päätellen saamastani huomiosta). Nyt kolmekymppisenä taas tajuan etten olekaan niin upea mitä nousuvuosinani kuvittelin olevani.



Sanoisin, että olen maailman mittakaavassa melko tavallinen mutten ruma; mulla on kuitenkin hyvät ja valkoiset hampaat, nätti hymy ja vähän meikattuna tosi kauniit silmät, joten kyllä mä itsestäni sellaisen "keskimääräistä nätimmänkin" saan.

jos panostan päivittäin ulkonäkööni, niin näytän ihan kauniilta.