Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
Täällä on suhtauduttu kriittisesti avioliittoon. Sehän ei, kuten kaikki tiedämme, ole mikään tae sitoutumisesta ihmissuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:49"]
Ja perhettä on myös kiva hakata tuiskeessa... Joo, joskus kyllä mietin miksi Suomessa on niin paljon onnettomia perheitä, alkoholismia pienten lasten perheissä ja perheväkivaltaa.
[/quote]
Ja velojen suhteissahan perhevälivaltaa ei esiinny? Huoh...
Kornia muuten ylipäätänsä koko velojen elämän jatkuva hehkutus. Ihan kuin kaikki velat olisivat onnellisia supermenestyjiä, jotka nauttisivat päivästä toiseen hyvästä kirjallisuudesta, laatuviineistä ja syvällisistä keskusteluista ystäviensä ja/tai puolisonsa kanssa. Jolleivät siis olisi parhaallaan opiskelemassa itselleen kolmatta tutkintoa tai kiipeilemässä Kilimanjarolla. Ei sinänsä, yhtä typerää on kuvata lapsellisen perhe-elämää pelkästään jonain lintukotona ja ainoana ihmisen "oikeasti" onnelliseksi tekevänä elämäntapana.
On onnellisia, elämässään onnistuneita veloja, mutta niin on myös lapsellisia. On surullisia, syrjäytyneitä, väkivaltaa kokevia, ylirasittuneita, alkoholisoituneita perheellisiä, mutta niin on myös veloja.
Tämä ketju on kyllä ollut sellaista stereotypioiden (niin negatiivisten kuin positiivisten) paukutusta, ettei moista näe edes stereotypioiden luvatussa maassa Homma-foorumilla :/
"Täällä on suhtauduttu kriittisesti avioliittoon. Sehän ei, kuten kaikki tiedämme, ole mikään tae sitoutumisesta ihmissuhteeseen."
Samaa olin aikeissa kommentoida. Jos avioliitto = sitoutumista ihmissuhteeseen, miksi 60% naimisissa olevista pettää puolisoaan jossakin vaiheessa? Todennäköisyys siihen, että juuri sinun puolisosi olisi pettänyt, on tilastollisesti suurempi kuin se että hän olisi ollut uskollinen. Ehkä se henkinen "pallo jalassa" jopa altistaa syrjähypyille.
Sitoutuminen ihmissuhteeseen ei riipu mistään muusta kuin osapuolten omasta halusta sitoutua, mikään hääshowesitys ei suhteesta parempaa tee.
Avioliitto onkin hieno asia, jostakin käsittämättömästä syytä monet vastustavat avioehtoa josta syystä sitten on pakko kitkuttaa naimisissa kun on yhteinen asuntolaina ja omaisuutta ja ilman avioehtoa eroaminen tulisi liian kalliiksi. Monen kohdalla pitkän liiton salaisuus onkin juuri asuntolaina. Avoliitossa tai etäsuhteessa olevat parit sentään ovat yhdessä omasta vapaasta tahdostaan eivätkä siksi, että ei voi erota kun ei ole siihen varaa ja mitä ihmisetkin sanovat. Että sellaista sitoutumista avioliitto.
Avioliiton vastustamisellahan ei ole mitään tekemistä velauden kanssa kun joku ne samaan laittoi. Lapsia voi aivan hyvin haluta, mutta ei avioliittoa.
Minulla on valtava ystäväpiiri ja hirmuiset tukiverkostot jotka johtuvat joviaalista elämänasenteestani. Ei helvetti että inhoan tollasia idiootteja jotka haaveilee jostain naimisiinmenosta, onko nyt typerämpää kuultu. Ja lapset on saatanasta kaikkina ikäkausina ja parisuhteissakin vaan hakataan toisiaan. T. Ihmisrakas ja sosiaalinen vela jonka sairasvuoteelle tulee olemaan suorastaan jonoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:53"]
Kun velat suhtautuu niin älyttömän negatiivisesti kaikenlaisiin sitoutuneisiin ihmissuhteisiin, nyt tää ketju vissiin siirtyy uudelle asteelle eli avioliiton parjaamiseen, niin kyllä pistää miettimään että mitenkähän niitten ihanien kavereiden ja laajojen ystäväpiirienkään laita mahtaa olla todellisuudessa.
[/quote]
Minä nyt ylipäätänsä ihmettelen, mistä nuo "aidot" velat löytävät mainostamansa laajan ystäväpiirinsä? He kun kuitenkin tässäkin ketjussa ovat kaipailleet vertaistukea, koska ilmeisesti veloja on niin harvassa. Sillä lähes kaikki naisethan ovat aivotonta karjaa, joka menee naimisiin ja hankkii lapsia ihan vain siksi kun niin kuuluu tehdä. Ja nekin naiset, jotka vielä eivät lapsia ole saaneet, kuitenkin tyhmyyttään niistä haaveilevat ja saattavat jopa kuormittaa arvon "aitoa" velaa typerillä lapsensaantihaaveillaan.
Niin että, kenen kanssa nuo velat sitten oikein sitä rikasta sosiaalista elämäänsä viettävät? ;)
p.s. Tunnen mukavia ja täysjärkisiä veloja ja siksi tämä ketju onkin ollut mielestäni todella kummallista luettavaa.
Velauden ohitse, mutta kyllä minullekin tulee hieman lapsellinen mielikuva aikuisesta naisesta, joka haaveilee avioliitosta, piirtelee jotakin hörhelöhameen kuvia ja kirjoittelee miesystävän sukunimeä oman etunimen perään lehdenkulmiin. Kyseiseen tyyppiin yhdistyy mielikuvissani vähäinen koulutus, jatkuva hihittely kun ei ole mitään järkevää sanottavaa mihinkään ja naurettava ulkoasu.
Jotkut menevät joka kerta naimisiin "vain kerran" ja kun näitä ainoita kertoja on menossa kolmas, edelleen meuhkataan lapsellisesti kuin teini-ikäinen ja jokainen mies on se oikea. Ja jokaisen kanssa on jostakin kumman syystä pakko mennä naimisiin. Naimisiinmenolla todella ON joillekin naisille käsittämätön merkitys, mitä lie kuvittelevat sillä saavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Eiköhän suurin osa ihmisistä "haaveile" avioliitosta ihan matalalla profiililla ja niin että avioliitto symboloi pysyvyyttä enemmän kuin jotain röyhelömekkoja. Vaikka Se pysyvyys ei kaikilla toteudukaan niin onko tämä nyt sitte sellainen asia jota ei saakaan tehdä? Näinkö ohut Se velojen kuuluisa pidä toi -asenne onkin?
Miten täällä on joku saanut väännettyä, että velat eivät haluaisi ihmissuhteita eivätkä arvostaisi niitä?
Kyse on siitä haluaako OMIA LAPSIA, ei siitä, haluaako elämäänsä ollenkaan ihmisiä.
Huhhuh taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitettava päätös. Pysy ihmeessä siinä. :) Meitä on jo niin monta. Itseänikin kauhistuttaa näyttää tulevalle lapselle tämänhetkinen maailma ja millaiseen suuntaan se tästä muuttuu. Jos voisin peruuttaa ehkäisyn pettämisen, en tietoisesti tekisi tänne lisää lapsia.
Mutta minua kiinnostaa, tykkäätkö silti lapsista, tai miten jaksat heilua tällaisella vauvapalstalla?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 12:02"]
Kornia muuten ylipäätänsä koko velojen elämän jatkuva hehkutus. Ihan kuin kaikki velat olisivat onnellisia supermenestyjiä, jotka nauttisivat päivästä toiseen hyvästä kirjallisuudesta, laatuviineistä ja syvällisistä keskusteluista ystäviensä ja/tai puolisonsa kanssa.
[/quote]
Eivät kaikki toki ole, mutta omaan akateemiseen ystäväpiiriini kuuluu peräti kolme vapaaehtoisesti lapsetonta pariskuntaa, joita kaikkia yhdistää tietynlainen elämännälkä ja arjen nautintojen arvostus: hyvää ruokaa, viinejä, kulttuuria, fiksuja keskusteluja ja matkailua. Tämä selittyy sillä, että kun kyvykkään ihmisen ambitiot eivät suuntaudu lasten hankintaan, vapautuu uskomaton määrä aikaa, rahaa ja energiaa kokonaan muihin asioihin.
Totta kai veloja on kaikenlaisia. Kokemukseni kertoo lähinnä omasta ystäväpiiristäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä ihan hulvaton ketju. Itse olen lapseton, mutta en tosiaankaan ajattele että kaikkien lapsiperheellisten kuuluisi viettää _jokaikinen_ minuutti elämästään lastensa kanssa. Rakastan miestäni, ystäviäni ja työtäni mutta joskus haluan olla yksin, istuskella kahvilassa, lomailla ystävien kanssa ilman miestä tai viettää laatuaikaa miehen kanssa ilman ystäviä, tai hui kauhistus! Olla lomalla töistä!
Halusin itse naimisiin, vaikka olen maisteri ja teen vaativaa työtä kansainvälisessä organisaatiossa. Halusin laillisen turvan ja siteen ihmiseen, jota rakastan hullun lailla. Halusin juhlistaa sitä, että olimme löytäneet toisemme. En piirrellyt mitään hörhelömekkoja luentolehtiön kylkeen, enkä muuten edes vaihtanut sukunimeäni. Eikö teille oikeasti ole kuin kaksi vaihtoehtoa, musta tai valkoinen?
Tämä ketju on kyllä ollut parasta viihdettä pitkään aikaan. Kaksi ääripäätä mätkii toisiaan; velat yrittävät todistella lapsiperheen elämän olevan aivan kauheaa ja äidit yrittävät vakuuttaa, että velakin siitä tykkäisi jos vain traumoiltaan uskaltaisi kokeilla. Kaiken huippu olisi se yksi, jonka mukaan "mä en halua" ei riitä lapsettomuuden syyksi vaan oikea syy olisi ollut, että haluaa omistaa elämänsä golfille ja burgundin padan kääntelylle (vai miten se meni).
Ihan oikeasti, vielä kerran: lapsiperheet ovat onnellisia (toivottavasti), lapsettomat ovat onnellisia (toivottavasti). Mitä jos oikeasti vain kunnioitettaisiin toistemme valintoja?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 12:47"]
Mutta minua kiinnostaa, tykkäätkö silti lapsista, tai miten jaksat heilua tällaisella vauvapalstalla?
[/quote]
En ole ap, mutta vela minäkin. Ja mä tykkään ainakin ihan hirveästi lapsista, olen aina tykännyt, harkitsin pitkään jopa lähtemistä jollekin lapsialalle.
Lapset on oivaltavia, niiltä oppii hirveästi juttuja ja uusia näkökulmia. Lisäksi se suoruus ja välittömmyys on yksinkertaisesti mahtavaa.
Ja täällä palstalla tykkään käydä, koska täällä "tapahtuu" koko ajan ja lisäksi, koska melkein kaikilla kavereilla on lapsia ja niistä tulee puhuttua, ni on kiva saada itselleen edes jotain näkökantaa, tietoa, ajatuksia aiheesta.
Toisaalta, mun kohdalla moni ihmetteleekin miksen tee lapsia, koska olen lapsirakas ja moni on myös sitä mieltä että olisin suorastaan mahtava äiti.
En tee, kun en halua, ei ole mitään varsinaista syytä, en vaan halua ja mun mielestä on tyhmää tehdä itseään vastaan, kun ei kerta ole pakko =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minäkin kuuluin jonkin aikaa akateemiseen porukkaan joka harrasti kulttuuria, kirjallisuutta, ravattiin taidenäyttelyissä, osteltiin valtavat määrät kirjoja jne. Sitten ihmiset rupes yksi toisensa jälkeen perustamaan perheitä ja nyt siinä jengissä on enää jäljellä tiiviinä ytimenä muutama vela jotka edelleen ramppaa taidenäyttelyissä jne. Syy siihen miksi en itse sitä enää tee ole niinkään ajan tai energian puute vaan se että ne asiat menetti merkityksensä! Tähän sopii just se aution saaren analogia. Siellä taodeteokset on ihan kivoja mutta ne on pohimmiltaan vain kangasta ja väriä ja ne lämmittää sua tasan viisi minuuttia jos sulla ei ole lämmintä ihmistä jonka kylkeen käpertyä. Sen jälkeen kun sain lapsia elämää suurempia asioita ovat olleet muut jutut kuin nyt vaikka kulttuuri.
Mitä väliä. Yksinkertaisesti miksi vertailette elämäänne? Lapseton on lapseton, jos on lapsia, on lapsia. Simppeliä, mutta nauttisitte elämästäni ilman vertailuja ja syiden etsimistä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 13:00"]
Joo, minäkin kuuluin jonkin aikaa akateemiseen porukkaan joka harrasti kulttuuria, kirjallisuutta, ravattiin taidenäyttelyissä, osteltiin valtavat määrät kirjoja jne. Sitten ihmiset rupes yksi toisensa jälkeen perustamaan perheitä ja nyt siinä jengissä on enää jäljellä tiiviinä ytimenä muutama vela jotka edelleen ramppaa taidenäyttelyissä jne. Syy siihen miksi en itse sitä enää tee ole niinkään ajan tai energian puute vaan se että ne asiat menetti merkityksensä! Tähän sopii just se aution saaren analogia. Siellä taodeteokset on ihan kivoja mutta ne on pohimmiltaan vain kangasta ja väriä ja ne lämmittää sua tasan viisi minuuttia jos sulla ei ole lämmintä ihmistä jonka kylkeen käpertyä. Sen jälkeen kun sain lapsia elämää suurempia asioita ovat olleet muut jutut kuin nyt vaikka kulttuuri.
[/quote]
Meillä on myös lapsiperheellisiä ystäviä, jotka pääsevät kyllä yhteisiin menoihin, kunhan tarpeeksi ajoissa sovitaan ja vekslataan. Heillä onneksi riittää mielenkiintoa myös meitä lapsettomia ystäviä kohtaan. Tosi ikävää, jos olet luopunut näistä asioista lasten vuoksi. Taidat käsrsiä äitiyshäiriöstä eli ns. mammautumisesta: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2280084-aitiyshairio-eli-mammautuminen/
t. 485
"Halusin laillisen turvan ja siteen"
Laillisen turvan ja siteen? Miten avioliitto antaa (laillista) turvaa sen enempää kuin avoliittokaan? Minulle vastaukseksi ei kelpaa se, että mahdollisessa erossa saa mieheltä varallisuutta, koska minun arvomaailmaani ei kuulu toisten kuppaaminen sen enempää yhdessäollessa kuin erotessakaan ja itselleni avioehto aikanaan aviota suunniteltaessa oli ehdoton. En myöskään kuvittele kenenkään sitoutuvan kehenkään sen enempää, ollaan aviossa tai ei.
Tiedän parin, jossa mentiin naimisiin ja asumaan miehen taloon ja erotessa talo, joka miehellä oli ennenkuin edes oli tavannut tulevan vaimonsa, laitettiin myyntiin jotta tuleva ex-vaimo saa osansa, koska avioehtoa ei ollut. Minä en kehtaisi olla niin hävytön (tosin en menisi naimisiinkaan ilman avioehtoa) jos itse olisin tullut tyhjätaskuna suhteeseen, että erotessa vaatisin itselleni kuulumatonta varallisuutta.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 13:00"]
Joo, minäkin kuuluin jonkin aikaa akateemiseen porukkaan joka harrasti kulttuuria, kirjallisuutta, ravattiin taidenäyttelyissä, osteltiin valtavat määrät kirjoja jne. Sitten ihmiset rupes yksi toisensa jälkeen perustamaan perheitä ja nyt siinä jengissä on enää jäljellä tiiviinä ytimenä muutama vela jotka edelleen ramppaa taidenäyttelyissä jne. Syy siihen miksi en itse sitä enää tee ole niinkään ajan tai energian puute vaan se että ne asiat menetti merkityksensä! Tähän sopii just se aution saaren analogia. Siellä taodeteokset on ihan kivoja mutta ne on pohimmiltaan vain kangasta ja väriä ja ne lämmittää sua tasan viisi minuuttia jos sulla ei ole lämmintä ihmistä jonka kylkeen käpertyä. Sen jälkeen kun sain lapsia elämää suurempia asioita ovat olleet muut jutut kuin nyt vaikka kulttuuri.
[/quote]
Taide on monille ihmisille elämää suurempi asia. Se ei ole vain "kangasta ja väriä". En usko lainkaan, että olet viettänyt aikaasi oikeasti taidetta rakastavien ihmisten parissa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 13:06"]
"Halusin laillisen turvan ja siteen"
Laillisen turvan ja siteen? Miten avioliitto antaa (laillista) turvaa sen enempää kuin avoliittokaan? Minulle vastaukseksi ei kelpaa se, että mahdollisessa erossa saa mieheltä varallisuutta, koska minun arvomaailmaani ei kuulu toisten kuppaaminen sen enempää yhdessäollessa kuin erotessakaan ja itselleni avioehto aikanaan aviota suunniteltaessa oli ehdoton. En myöskään kuvittele kenenkään sitoutuvan kehenkään sen enempää, ollaan aviossa tai ei.
Tiedän parin, jossa mentiin naimisiin ja asumaan miehen taloon ja erotessa talo, joka miehellä oli ennenkuin edes oli tavannut tulevan vaimonsa, laitettiin myyntiin jotta tuleva ex-vaimo saa osansa, koska avioehtoa ei ollut. Minä en kehtaisi olla niin hävytön (tosin en menisi naimisiinkaan ilman avioehtoa) jos itse olisin tullut tyhjätaskuna suhteeseen, että erotessa vaatisin itselleni kuulumatonta varallisuutta.
[/quote]
Ai se että arvostaa avioliiton laillista asemaa, tekee minusta automaattisesti rahaa rakastavan kuppaajan? No ensinnäkin, minä olen meidän suhteessa se jolta jotain voisi kupata, noin perintömielessä. Sen suhteen paperit on kunnossa,eli ei huolta.
Halusin olla lain edessä mieheni lähin omainen. Esimerkiksi sairaaloihin jne. pitää monesti erikseen ilmoittaa mikäli omainen on avopuoliso, aviopuoliso se on automaattisesti. Samoin esimerkiksi työlupaa tai oleskelulupaa tiettyihin maihin hakiessa, aviopuolisoa kohdellaan eri tavalla kuin avopuolisoa. Tämä on meidän töissämme ihan arkipäiväistä. Esimerkiksi nykyisessä työssäni saan puolisolisää palkkaan, jota varten minun piti toimittaa avioliittotodistus.
Kun velat suhtautuu niin älyttömän negatiivisesti kaikenlaisiin sitoutuneisiin ihmissuhteisiin, nyt tää ketju vissiin siirtyy uudelle asteelle eli avioliiton parjaamiseen, niin kyllä pistää miettimään että mitenkähän niitten ihanien kavereiden ja laajojen ystäväpiirienkään laita mahtaa olla todellisuudessa.