Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 04:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 04:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 00:44"]
"Sitä olen vain näin mummina miettinyt, että kun hän on vanha, niin aikuisista lapsista olisi toki hänelle seuraa, ja lapsenlapsista iloa, kuten minullekin."
Tästähän ei ole mitään takeita. Ja mistä sitä tietää, millaisia lapsia kukakin saa, voihan olla että eivät halua edes olla tekemisissä vanhempiensa kanssa tai ovat niin hulttioita, että vanhemmatkin haluavat heidän pysyvän poissa.
Jostakin syystä lapsettomuus koetaan = yksinäinen vanhuus vanhainkodin peränurkassa ja lasten hankkiminen = auvoinen vanhuus, jossa mukavat ja elämässään menestyneet lapset ja lapsenlapset tuon tuostakin käyvät mummin ja ukin luona. Vanhainkodeissa on kuitenkin paljon vanhuksia, joita ei käydä katsomassa ja he eivät ole kuitenkaan lapsettomia.
[/quote]
Toisaalta, kumpi viettää todennäköisemmin yksinäistä vanhuutta vanhojentalossa: ihminen, jolla ei ole jälkipolvia, vai ihminen jolla on? ; )
[/quote]
Niillä vanhuksilla voi olla myös seuraa toisista vanhuksista;) Onko tuo jokin ilon aihe, että "lällällää mulla on jälkipolvia katsomassa vanhuudenpäiviä, sulla ei"? Mitä olen vanhusten hoitokodeissa käynyt ja hoitotyötä tekeviltä kuullut, aika harvoin käyvät omaiset katsomassa monia. Suomi olisi aika kehitysmaa jos vanhustenhoito olisi omaisten varassa, sitä suuremmalla syyllä sitä pitäisi kehittää ja myös kuntoutuspuolta eikä vain lääkkeillä pumppamista. Meistä monet vanhenemme, kannattaa miettiä jo nyt olemassa olevia vanhuksia ja ajaa heidän asioitaan, jos haluaa itsellekin paremman tulevaisuuden vanhana. Jälkipolven varaan ei kannata eikä mielestäni pitäisi laskea.
[/quote]
Ei tässä kukaan ole kenellekään lällättämässä.
Vanhuksia asuu muuallakin kuin vanhainkodeissa. Suurin osa asuu puolison kanssa tai ihan itsekseen kuten minun äitini, reippaasti yli 80 v. Äiti on vielä aktiivinen, käy tapahtumissa ja hänellä on ystäviä. Kuitenkin perhe on hänelle tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai vanhuus voi olla yksinäinen, jos ei ole lapsia. Se voi olla myös yksinäinen vaikka olisi lapsia. Mitään kun ei voi ennustaa mistään.
Itse näin velana ajattelen, että minulla on toivottavasti niin rikas elämä, että ei tarvitse vanhuuspäiviäkään yksin viettää, että osaisin elää siten, että minusta pidetään sitten vanhuksenakin kuten minusta pidetään nyt.
On eri ikäisiä ystäviä, kummilapsia, sisarusten lapset jne.
Ei kai kukaan oikeasti tee lapsia sen takia, että vanhana heistä olisi seuraa ja turvaa :-o Eihän ketään voi moiseen velvoittaa "minä olen sinut synnyttänyt, olet minulle velkaa" vaan vanhemmankin pitää tuossa kohtaa yrittää rakentaa ihmissuhde, tällä kertaa lapseensa, joka perustuu vapaaehtoisuuteen eikä velvollisuuteen?
Minkä sille voi jos miehet tulevat avautumaan siitä kuinka elämä ei ole sitä sitä he toivoivat? Mullekin on käynyt niin, että kerrotaan ettei se lapsien kanssa eläminen ja niiden hoitaminen kivaa ollutkaan ja suhde vaimoon on kovin lopahtanut. Ja kuinka, eivät nyt niinkään kadu, mutta valitsisivat nyt toisin.
Mutta tämä ei ollut asiani. Ihmettelen täällä tuota vanhuuden yksinäisyyden pelkoa. Miksi pitäisi pelätä yksinäisyyttä? Enpä usko että vanhanakaan jaksan seuraa vain seuran vuoksi.
Antaisitteko velat vanhempanne ja sisaruksennekin pois? Olisitte vaan sitten niin kivoja ihmisiä että teistä pidettäisiin, perheellä ei väliä...
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:18"]
Antaisitteko velat vanhempanne ja sisaruksennekin pois? Olisitte vaan sitten niin kivoja ihmisiä että teistä pidettäisiin, perheellä ei väliä...
[/quote]
Oletko tyhmä vai näytteletkö vain sujuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin tyhmä, se tilanne teillä on joka tapauksessa edessä ennen pitkää, vanhemmat on kuolleet, sisarukset on joko kuolleet tai raihnaisia ja seuraavan sukupolven perheenne olette vaihtaneet kilimanjaroon.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:30"]
Miten niin tyhmä, se tilanne teillä on joka tapauksessa edessä ennen pitkää, vanhemmat on kuolleet, sisarukset on joko kuolleet tai raihnaisia ja seuraavan sukupolven perheenne olette vaihtaneet kilimanjaroon.
[/quote]
En mä ainakaan ole vaihtanut mitään enkä ketään yhtään mihinkään, järkyttävä ajatus, että pitäisin ihmisiä kauppatavarana, kertoo kyllä paljon sinusta, että pystyt ajattelemaan noin.
Tyhmäksi sanoin siksi, että kuvitteletko oikeasti, että rakkautta ja välittämistä voi olla vain saman veren myötä ja siihen päälle, että vela olisi muka täysin tunteeton ja kylmä ihminen vain, koska ei halua omia, biologisia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:30"]
Miten niin tyhmä, se tilanne teillä on joka tapauksessa edessä ennen pitkää, vanhemmat on kuolleet, sisarukset on joko kuolleet tai raihnaisia ja seuraavan sukupolven perheenne olette vaihtaneet kilimanjaroon.
[/quote]
En mä ainakaan ole vaihtanut mitään enkä ketään yhtään mihinkään, järkyttävä ajatus, että pitäisin ihmisiä kauppatavarana, kertoo kyllä paljon sinusta, että pystyt ajattelemaan noin.
Tyhmäksi sanoin siksi, että kuvitteletko oikeasti, että rakkautta ja välittämistä voi olla vain saman veren myötä ja siihen päälle, että vela olisi muka täysin tunteeton ja kylmä ihminen vain, koska ei halua omia, biologisia lapsia?
[/quote]
No en kai minä nyt tosissani kuvittele että vela antaisi vanhempansa ja sisaruksensa pois. Kysyin sitä vain siksi että valkenisi se idea että ehkä se nyt ei ole ihan sama asia että on perhe kuin se että on mukava muille ihmisille ja sitten ne on kavereita. Perhe kulkee mukana tuulessa ja tuiskussa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:44"]
[Perhe kulkee mukana tuulessa ja tuiskussa.
[/quote]
Ei kyllä todellakaan mene näin eikä ennen kaikkea pitäisi mennä. Kyllä perheenkin pitäisi tuntua mukavalta ja vapaaehtoiselta eikä olla yhdessä vain velvollisuudesta.
Mielestäni on jotenkin todella kieroutunutta kuvitella, että vain koska olet pykännyt lapsen maailmaan, tällä olisi velvollisuus sitten huolehtia sinusta, kun olet vanha. Henk.koht. ainakin toivoisin, että minua muistettaisiin, koska niin haluttaisiin tehdä, että olisin osannut elää siten, että minusta välitetään aidosti eikä vain siitä velvollisuudentunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja perhettä on myös kiva hakata tuiskeessa... Joo, joskus kyllä mietin miksi Suomessa on niin paljon onnettomia perheitä, alkoholismia pienten lasten perheissä ja perheväkivaltaa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 04:46"]
Toisaalta, kumpi viettää todennäköisemmin yksinäistä vanhuutta vanhojentalossa: ihminen, jolla ei ole jälkipolvia, vai ihminen jolla on? ; )
[/quote]
Äitini mukaan, joka on ollut töissä vanhainkodissa 30v, mukaan itse asiassa ne, joilla on lapsia. Tai siis eivät välttämättä yksinäistä elämää, mutta iso osa vieraista itse asiassa on ystäviä, kummilapsia yms ja ne omat lapset käyvät, jos muistavat eli harvemmin.
Kuulemma johtuu siitä, että itse asiassa ottaa varsinkin lapsille niin koville nähdä oma vanhempi niin huonossa kunnossa kuin mitä ollaan siinä kohtaa, kun vanhainkotiin joudutaan. Pelätään niin sitä omaa vanhenemista, että on helpompi sulkea silmät ja olla "kiireinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täällä jotkut yleistävät"
"Lapset varmaan ovat ehkä useammin naisen kuin miehen haave. Niin kuin häät ja naimisiinmeno voisi olla useammin naisen kuin miehen haave. Vai?"
Se on fiksua ettet sinä yleistä.
Voin kertoa, että häät ja naimisiinmeno eivät ole koskaan olleet minulle haave, eivät edes toive. Itse asiassa mies aikoinaan halusi naimisiin ja otti nokkiinsa kun minä en suostunut. MInusta koko avioliitto on nykypäivänä instituutio, jossa en koe olevan mitään järkeä. Ei, en taloudellisestikaan, koska kenenkään ei enää nykyään kuuluisi olla kenenkään elättinä. Myöskään avioerossa en olisi vaatimassa puolta yhtään mistään toisen omaisuudesta (omani toki pitäisin itselläni) vaan jos olisin naimisiin mennyt, olisin ehdottomasti vaatinut täyden avioehdon. Avioliitto ei myöskään takaa sen enempää ikuista onnea kuin uskollisuuttakaan. No, hyvät bileet sillä voi saada, paitsi että nekin ovat kaikilla "persoonallisia", joka tarkoittaa että ne ovat samasta muotista, joten riittää kun käy yksissä niin on nähnyt kaikki.
Tässä se on kaiken erilaisen ja erilaisten valintojen rääpimisen perussyy; naisten kuvitellaan unelmoivan pikkulikasta asti jostakin hörhelöistä ja verhosta päässä ja äitiys koetaan naisen korkeimpana saavutuksena. Tokihan jokainen, joka ei ajattele samoin, on epänormaali, koska miljoona kärpästäkään ei voi olla väärässä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:49"]
Ja perhettä on myös kiva hakata tuiskeessa... Joo, joskus kyllä mietin miksi Suomessa on niin paljon onnettomia perheitä, alkoholismia pienten lasten perheissä ja perheväkivaltaa.
[/quote]
Joo, helpompi onkin varmaan miettiä näitä kuin niitä enemmistöperheitä joitten elämä on ihan tavallista ja onnellista iloineen ja suruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:49"]
Ja perhettä on myös kiva hakata tuiskeessa... Joo, joskus kyllä mietin miksi Suomessa on niin paljon onnettomia perheitä, alkoholismia pienten lasten perheissä ja perheväkivaltaa.
[/quote]
Joo, helpompi onkin varmaan miettiä näitä kuin niitä enemmistöperheitä joitten elämä on ihan tavallista ja onnellista iloineen ja suruineen.
[/quote]
Enpä tiedä tilastoja aiheesta, joten en osaa sanoa ovatko enemmistössä. Laitatko faktat lähteineen, kiitos.
Lapsettomallahan ei olekaan ollut ystäviä eikä hänellä myöskään ole sukulaisia. Ainoa keino saada jonkinlainen sosiaalinen elämä on hankkia lapsia, jotka sitten velvoitetaan käkkimään kotiseudullaan jotta voivat käydä vanhainkodissa.
Muistan jossakin lehdessä olleen artikkelin, jossa sanottiin että nimenomaan lapsettomilla on laajempi ystäväpiiri kuin lapsia hankkineilla, lapsettomat harrastavat ja osallistuvat enemmän ja kokevat ystävyyssuhteet ja sosiaalisen elämän tärkeämpänä kuin lapsia hankkineet. Enkä epäile; tiedän omasta tuttavapiiristäni useammankin, joka on lähes lakannut yhteydenpidon ystäviinsä kun on ensin läytänyt miehen, kun on saatu lapsia ei ole sitäkään vähää kiinnostanut muu kuin mies ja lapset. Sitten onkin käynyt niin että mies on kyllästynyt takiaisvaimoon, jonka kanssa ei voi edes puhua muusta kuin verhoista ja lasten tekemisistä ja vaihtanut uuteen, jolloin nainen on sosiaalisesti tyhjän päällä, ilman ystäviä. Röyhkeimmät alkavat tässä vaiheessa soitella "moi mitä kuuluu"-puheluita, koska heillä on nyt tarve ystävälle vaikka aikaisemmin ei ole voinut vähempää kiinnostaa ystävien kuulumiset.
Aika ankeaa on jos ihmisen ainoa sosiaalinen elämä ja ystävät löytyy vain omasta kodista.
Itse olen lapseton eikä minulla ole ystäviä. Olen ennemmin yksin kuin merkityksettömässä, tyhjää kälättävässä seurassa jota en tunne omakseni. Tuttavia tietenkin on. Tykkään olla itsekseni.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 08:17"]
Minkä sille voi jos miehet tulevat avautumaan siitä kuinka elämä ei ole sitä sitä he toivoivat? Mullekin on käynyt niin, että kerrotaan ettei se lapsien kanssa eläminen ja niiden hoitaminen kivaa ollutkaan ja suhde vaimoon on kovin lopahtanut. Ja kuinka, eivät nyt niinkään kadu, mutta valitsisivat nyt toisin.
[/quote]
Minulle on myös käynyt näin. Isien ei ole juuri koskaan vaikea ymmärtää valintaani.
Ihan oikeasti, kuka nainen nykypäivänä haaveilee jostakin avioliitosta? Siis avioliitosta ylipäätään? Jonkun tietyn miehen kanssa voi tietenkin haluta naimisiin, mutta että avioliitto ylipäätään olisi jonkun haave? Ilmanko kamalia liittoja on niinkin paljon kuin niitä on kun ilmeisesti edelleen on naisia, joille naimisiinmeno on "pääsemistä" (naimisiin pääsemisestä tulee mieleen saavutus, niin kaamea ihminen että tavallinen asia, jonka lähes jokainen tekee ainakin kerran, on hänelle saavutus) ja avioliitto haave. Silloin varmaan kelpuuttaa minkälaisen miehen tahansa kunhan saa sen teatteripäivänsä ja uuden sukunimen.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:06"]
Minua on aina ihmetyttänyt se, että lapsiperheelliset intoavat lastentekemisen puolesta ja lähestulkoon vaativat kaikkia niitä tekemään koska eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja vasta kun ovat hankkineet lapsia tajuavat kuin tyhmää oli olla niitä haluamatta, mutta samaan aikaan lapsiperheelliset innoissan selittävät, kuinka ihanaa oli kun lapset oli anoppilassa ja sai viettää rauhallisen viikonlopun aikuisten kesken, kuinka odottavat viikon etelänmatkaa kaveriseurassa ilman lapsia ja kuinka on niin ihanaa kun lapset on tarhassa ja itsellä vapaapäivä. Jos lapsia on niin kauheasti halunnut ja ovat sellainen elämän sisältö kuin lapsiperheelliset väittävät, on kummallista että niistä silti halutaan eroon.
[/quote]
No voi herrantähden tätä älyn ilotulitusta! Mietipä nyt hetki tuota logiikkaasi. Jos tämän "miksi lapselliset sitten haluavat viettää aikaa ilman lapsiaan?" ihmettelyn hölmöys ehkä aukeaa, jos mietit tätä:
Miksi onnellisesti naimisissa oleva vela haluaa joskus viettää vapaa-aikaa ilman sitä ihanaa puolisoaan? Miksi hän haluaa käydä elokuvissa, syömässä jopa matkalla ystävättäriensä kanssa? Ja miksi ihmeessä hän sitten vielä tyytyväisenä kertoo, kuinka mukavaa oli välillä viettää iltaa "ihan vain tyttöjen kesken"? Kun se avo/avioliitto Peran kanssa kerran on niin onnellinen - ihan elämän tärkein ihmissuhde! - eivätkä lapselliset yksinkertaisesti voi tajuta, mitä he lapsia saatuaan menettävät (näinhän yksi vela aiemmin ketjussa sanoi), niin onhan se nyt kumma että tämä vela kuitenkin haluaa välillä Perasta eroon! Miksi pitää leikkiä olevansa sinkku, jos kerran on onnellisessa vela-parisuhteessa Peran kanssa?
Eihän kukaan voi olla niin pöljä, ettei tajua miksi ihmiset - velat tai lapselliset - joskus haluavat viettää aikaa poissa perheensä parista..?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:35"]
Mitä tulee oman navan ympärillä pyörimiseen, siinä lapsia hankkineet ovat mestareita. Heillä ei ole mitään elämää ilman lapsia, vaan kaikki pyörii nimenomaan sen ympärillä, että minulla on lapsia; ketään ei ehdi tapaamaan, ei kahvilla käymään, häihin ei voi kutsua jos ei halua meteliä ja lapsihärdelliä ja sitten lapsia hankkineet vielä rutisevat, kuinka kukaan ei koskaan kutsu heitä mihinkään. Ehkä siksi, että kun on kutsunut ja halunnut kuulla, mitä lapselliselle kuuluu, onkin joutunut kuuntelemaan kaiken aikaa, mitä pirjopetterille kuuluu ja koska pirjopetteri on ollut mukana, ns.keskustelu on ollut jatkuvaa pirjopetterin huomioimista. On aika ankeaa, jos ihmisen minä lakkaa olemasta ja hänestä tulee vain lapsen jatke.
[/quote]
Toisaalta kaksi viestiä alemmas, numero 430, sanoo "en todellakaan ymmärrä logiikkaa laapsiperheellisen ihanuudesta, kun samaan aikaan lapsivapaita odotetaan innolla. En ole kuullut kenenkään lapsettoman hinkuvan lapsia hoitoonsa saadakseen vapaata lapsettomuudestaan".
Eli noiden kahden ihanan yleistyksen väliin jää toki oikeitakin tapoja olla vanhempi, mutta marginaali kapenee...
Itse kommentoin ekaa kertaa tähän ketjuun. Ei ole mielipiteitä vela-asian suhteen. Ja täten mukamas kuuluisin 0.1 % äiteihin...
Täällä jotkut yleistävät äidit (vaikka olisit Tarja Halonen, lesta, lesbo -äiti tai yh, olet aina samanlainen, olethan ÄITI), syyllistävät (väestö, kuluttaminen), väheksyvät (menehän siitä tekemään jotain tärkeää kuten silittämään vaatteita, äityli). Sanoisikohan toi vela lesboäitiystävälleenkin noin, vai sopiiko äitylin viitta lähinnä heteroäidille?
Noista kolmesta ainoastaan toi syyllistäminen on asia, joka on totta. Toihan on yksi yleisimmistä asioista joista varsinkin useamman lapsen hankkineita kritisoidaan (vinkki sille joka väitti että vain lapsettomien ratkaisuja kritisoidaan). Tohonhan ei ole mitään vasta-argumenttia olemassa (vrt lapsettomien kritisoiminen, joihin kaikkiin helposti voi argumentoida vastaan koska oikeasti valinta olla lapseton ei haittaa ketään tai mitään). Silti koen, että on väärin sanoa noin, jos yleistetään kaikki samaan nippuun. Koska ihminen on inhimillinen, ja jokainen voi kuvitella erilaisia elämänkohtaloita. Itse koen että sain lapset palkinnoksi, oman lapsuuden takia. Olisi sitten reilumpaa vaikka laittaa laki kuten Kiinassa, jos se on parempi ratkaisu. Kukaan ei ole täydellinen kuitenkaan tässäkään asiassa... ja aina löytyy joku joka on vielä parempi ja ekologisempi kuin sinä, ja voisi sieltä käsin kuittailla.
Parhaalla ystävälläni muuten ei ole lapsia, mutta me kumpikaan emme määrittele itseämme sen kautta. Se ei ole väleissämme se juttu, joku vertailu tai jotain. Hän on kultaakin kalliimpi ihmissuhde minulle, ei kritisoi ihmisten valintoja yleensäkään, ei hauku ihmisiä selänkään takana.
Täällä sanottiin jotenkin että "kysypä mieheltäsi olisiko hän halunnut olla lapseton:DDD" ja toinen sanoi jotain "pienessä sievässä miehet ovat tulleet kehumaan ratkaisuani ja kuinka rohkea olen kun olen lapseton... ja kuinka itsekin olisivat jääneet lapsettomiksi jos olisivat tienneet lapsiperheen arjesta..."
Lapset varmaan ovat ehkä useammin naisen kuin miehen haave. Niin kuin häät ja naimisiinmeno voisi olla useammin naisen kuin miehen haave. Vai?
Eli sinkkunainen voisi kuittailla velalle "kysypä siltä mieheltäsi olisiko se voinut olla menemättä naimisiin :DDD" tai "juhlissa miehesi tuli avautumaan mulle tästä kuinka hienoa on kun olen sinkku ja kuinka hän olisi itsekin jäänyt sinkuksi, jos olisi tiennyt kuinka hankalaa on kun on naimisissa" .
Vielä, minusta naisten ei kannattaisi väheksyä kotitöitä (menepä tekemään jotain tärkeää kuten silittämään...ja oikeastihan tolla tarkoitetaan että se on vähäarvoista). Koti-, lastenhoito- ja taloustyöt ovat enemmän naisten, kuin miesten hallussa, kotona ja kodin ulkopuolella. Minusta nainen joka väheksyy naisten tekemää työtä, sahaa omaa oksaansa.