Lue keskustelun säännöt.
Perintönä köyhyys
03.04.2012 |
Katsoin eilen tuon dokumentin ja eniten pisti silmään vanhempien velttous, äidin runsas ylipaino, avuttomuus ja selitys omalle lihavuudelle "Kun ei ole aikaa lapsen takia... Terveellinen ruoka on kallista..."
Ihan bullshittiä.
Ei kenenkään tarvitse syntyä kultalusikka suussa opiskellakseen ja työllistyäkseen. Harrastaakin voi, jos on tahtoa ja hitto vie, kaalipata, hernekeitto yms. perusruuat ovat hyviä, halpoja ja terveellisiä.
Ugh, olen puhunut.
Kommentit (73)
Periytyvää ovat aika paljon ihmisten käsitykset mistä olet kotoisin. Pihistely eikä rahojen laskeminen tee minua onnettomaksi, melkein päinvastoin.
Nuoruudessa kukaan ei halunnut puhua köyhyydestä, nyt se vaikuttaa olevan yksi suosituimmista aiheista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä en ole tavannut yhtään köyhää, joka
-ei vedä röökiä
- ei omista lemmikkiä
- jonka koti ei muistuta kaatopaikkaaIhan järkky perhe, toi äiti vissiin ei ihan penaalin terävin kynä....en tiiä, miks pitää elää tuollaisessa sikolätissä? Lapsikin vissiin kävi jossain tukiperheessä vkl vietossa, sai vanhemmat omaa aikaa ja pääs kuppilaan!! Siivoaisivat vaikka sillä aikaa!! Tai tekis terveellistä ruokaa...vaikka jauhelihakeitto, kaalilaatikko , vaikka mitä!!!
Ällöä!!
En polta, ei koiraa, pesen lattiat joka maanantai. Köyhyysrajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"köyhyys periytyy" tarkoittaa ennen kaikkea sitä henkistä puolta asiassa. Kun ihminen näkee konkreettisesti nälkää ja kärsii puutteesta lapsena, siitä seuraa valtavia psyykkisiä ongelmia, mm. häpeää. Tosi helppoa sanoa että kaikki tiet ovat auki senkun nostaa läskinsä sohvasta ja opiskelee. Masennus on ainainen seuralainen ihmisellä joka on kasvanut häpeässä. Eikä se huonommuuden tunne katoa mihinkään kun täytät 18 ja muutat omillesi. Elämäntaidot, asenteet, itseluottamus, nämä kaikki jo valmiiksi reilusti miinuksella. Lähde siinä sitten rakentamaan hyvillä mielin omaa elämää, kun opiskelut ovat jääneet kotona asuessa kesken (koska ei ollut enää rahaa bussikorttiin ja kirjoihin, vaatteetkin niin kamalia ettei kehdannut koulussa muita silmiin katsoa) kun et ole opiskellut, et todennäköisesti saa työtä. Tai jos saat, se on alipalkattua ja -arvostettua paskaduunia jolla ei elä. Eli köyhyys ja häpeä jatkuu siinäkin suhteessa. Millainen on tällaisen ihmisen elämänpolku kun se on alusta asti ollut yhtä helvettiä? Verrattuna keski- tai suurituloisen perheen lapseen, joka on aina saanut olla mahdollisesti kadehdittu, ihailtu ja hyvin ravittu sekä hoidettu. Ei ole tarvinnut hävetä koskaan. On harrastettu ja matkustettu. Köyhässä perheessä ei harrasteta. Mitään. Jos keksiikin halvan/ilmaisen harrastuksen, se kaatuu välineiden ja vaatteiden puutteseen. Köyhän perheen lapsi ei matkusta. Mihinkään. Ei edes linnanmäelle. Itse en ole lähes 40-vuotisen elämäni aikana esimerkiksi lentänyt ollenkaan, enkä käynyt etelässä. Vanhempien kanssa tiedän käyneeni yhden kerran korkeasaaressa kun olin pieni. Olen edelleenkin köyhä, matalapalkka-alalla. Teen töitä paljon mutta en elä palkallani. Opiskelemaan en voi lähteä koska ei ole varaa ottaa lainaa. Näin ollen, lapsenikin ovat köyhästä perheestä. Hekään eivät ole matkustaneet koskaan. Esikoiseni muutti hiljattain pois kotoa, joutui menemään ensimmäiseksi sosiaalitoimiston luukulle. Surkealla palkallani avustan toki aina kun joku euro laskujen jälkeen jää. Onneksi hän sentään kykenee opiskelemaan (matalapalkka-alalle) ammattiin. lainoja hän makselee vuosia aikanaan. Tulee olemaan köyhä hänkin todennäköisesti jollei satu hyvätuloista miestä kohdalle.
Sellainen, joka ei todella ole ole perinyt köyhyyttä, ei sitä tule koskaan ymmärtämään.Ja niin mikä estää opiskelemasta äitiään parempipalkkaiseen ammattiin?
Niinpä. Ja muutama muukin kysymys tuli mieleen. Harmi, että ketju on vanha, mutta toivottavasti joku muu osaisi vastata.
Miksi äitikin on valinnut matalapalkka-alan, kun Suomessa voi opiskella mitä tahansa ilman lukukausimaksuja?
Miksi nämä köyhyyden perineet pitävät aina sitä tekosyynä opiskelemattomuudelle, että eivät saa vanhemmilta taloudellista apua? Totuus kun kuitenkin omassa ystäväpiirissäni on se, että ns. hyvistä perheistä tulleet ovat juuri niitä, joita ei kotoa auteta - kun apua ei haluta. Omillaan pärjäämisen malli on niin vahvana.
En minäkään aikanaan apua pyytänyt, eikä sitä tyrkytetty. Tehtiin mitä tahansa töitä ja tulojen mukaan elettiin. En ottanut opintolainaakaan kuin huvikseni uuteen puhelimeen. Leveämmin elivät köyhempien perheiden lapset ja kesäisin hakivat toimeentulotukia. Mä en yliopistoaikana edes tiennyt, että sossusta voisi saada ilmaista rahaa. En edes tiennyt, mikä on sossu.
Miksi ns. köyhät eivät ymmärrä sitä, että lapseni on itse tienannut ja säästänyt rahaa vaatteiden ostoa varten? Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että perheet, joilla rahaa on enemmän, pitävät rahahanat lasten kanssa huomattavasti tiukemmalla, juuri siksi, että lapset oppivat työn arvon? Köyhempien kakaroiden pitäis saada kaikki just nyt heti (ja kaikki mitä muillakin on) mutta töitä ei olla valmiita tekemään. Ja tällä tarkoita mm. koulussa ahkerointia, jotta tulevaisuudessa voi opiskella mitä haluaa.
Tiedätkö minunkin (pienituloisen) lapsi kyllä ihan itse säästää muotivaatteisiinsa rahaa. Vasta seiskalla ja miettii tarkkaan minkä vaatteen esim. haluaa seuraavaksi ja säästää itse osan koska tietää että äidillä ei raha kasva puussa. Teki hakemuksen, kävi haastattelussa ja pääsi 4H-kerhon työrinkiin tienaamaan omia taskurahojaan. Ja opiskelutkin menee hyvin kaikilla mun "köyhillä kakaroilla". Vanhimmainen valmistuu lukiosta tänä keväänä, seuraavatkin jos haluavat pärjäävät hyvin koulussa.
Myös "köyhiä kakaroita ja vanhempia" on vastuuntuntoisia rahan käytön suhteen. Ei nuo dokkarit koko köyhälistöä edusta.
Mitenhän heillä nykyään menee? Dokkari on elävässä arkistossa koko ajan nähtävillä. Eikö poikakin ala olla jo kouluiässä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä en ole tavannut yhtään köyhää, joka
-ei vedä röökiä
- ei omista lemmikkiä
- jonka koti ei muistuta kaatopaikkaaIhan järkky perhe, toi äiti vissiin ei ihan penaalin terävin kynä....en tiiä, miks pitää elää tuollaisessa sikolätissä? Lapsikin vissiin kävi jossain tukiperheessä vkl vietossa, sai vanhemmat omaa aikaa ja pääs kuppilaan!! Siivoaisivat vaikka sillä aikaa!! Tai tekis terveellistä ruokaa...vaikka jauhelihakeitto, kaalilaatikko , vaikka mitä!!!
Ällöä!!
En polta tupakkaa. Joskus teininä kokeilin, ei ollut mun juttu. Ei ole ikinä ollut lemmikkieläintä. Meillä koti on todella siisti. Olen jakanut kodin 6 osaan ja käyn yhden osan läpi per kk. Esim keittiö, kaikki nostetaan pois hyllyistä, pyyhitään ja laitan takaisin, mutta jokaisen kohdalla mietin käytänkö tätä vielä.
Joka kerta jotain lähtee, kaapit ovat aina ojennuksessa, eikä tarpeetonta ole.
Olen ollut koko 34, kun olin naimisissa, olin kokoa 42-44. Nyt 36-38 ja tyytyväinen . Paljon hyötyliikuntaa, mm fillaroin enkä käytä julkisia kuin talvella jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson parhaillaan youtubesta tätä dokkaria, en ole aiemmin nähnyt. Olisi kiva nähdä jonkinlainen update, että onko Miran ja Jonin + Samin elämä edelleen samanlaista.
Olen köyhästä duunariperheestä kotoisin itsekin, mutta kuitenkin ihan eri maailmasta näköjään kuin dokumentin perhe. Vanhempani oli välillä työttöminä mutta kuitenkin työn tekeminen ja löytäminen oli perusarvo. Koti oli siisti ja koko perhe osallistui siivouspäiviin. Ruoka oli joskus halpaa roskaruokaa mutta useimmiten tavallista kotiruokaa, makaronilaatikkoa ym. En tiedä, jotenkin saa olla kiitollinen että omat lähtökohdat oli kuitenkin suhteellisen hyvät verrattuna tähänkin esimerkkiin mitä dokumentissa kuvattiin.
Toivottavasti perheen lapsi pystyy ponnistautumaan pois noista kuvioista sitten aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on edelleen Areenassa ja kieltämättä aika roskaista sakkiahan nuo tuntuivat olevan. Röökiä kuluu, ylipainoa kaikilla, tekosyitä toisen perään, sotkuinen koti, meikeistä ja shampoista ym typerästä tullut velkaa joka menee ulosottoon... yleinen elämänhallinnan puute ja laiskuus näyttäisi vaivaavan.
Mitä heille mahtaa kuulua? Ovatko työllistyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin dokumentin Areenasta ja itsekin mietin, että mitenköhän heillä nykyään menee .. Lapsikin taitaa olla jo kouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"köyhyys periytyy" tarkoittaa ennen kaikkea sitä henkistä puolta asiassa. Kun ihminen näkee konkreettisesti nälkää ja kärsii puutteesta lapsena, siitä seuraa valtavia psyykkisiä ongelmia, mm. häpeää. Tosi helppoa sanoa että kaikki tiet ovat auki senkun nostaa läskinsä sohvasta ja opiskelee. Masennus on ainainen seuralainen ihmisellä joka on kasvanut häpeässä. Eikä se huonommuuden tunne katoa mihinkään kun täytät 18 ja muutat omillesi. Elämäntaidot, asenteet, itseluottamus, nämä kaikki jo valmiiksi reilusti miinuksella. Lähde siinä sitten rakentamaan hyvillä mielin omaa elämää, kun opiskelut ovat jääneet kotona asuessa kesken (koska ei ollut enää rahaa bussikorttiin ja kirjoihin, vaatteetkin niin kamalia ettei kehdannut koulussa muita silmiin katsoa) kun et ole opiskellut, et todennäköisesti saa työtä. Tai jos saat, se on alipalkattua ja -arvostettua paskaduunia jolla ei elä. Eli köyhyys ja häpeä jatkuu siinäkin suhteessa. Millainen on tällaisen ihmisen elämänpolku kun se on alusta asti ollut yhtä helvettiä? Verrattuna keski- tai suurituloisen perheen lapseen, joka on aina saanut olla mahdollisesti kadehdittu, ihailtu ja hyvin ravittu sekä hoidettu. Ei ole tarvinnut hävetä koskaan. On harrastettu ja matkustettu. Köyhässä perheessä ei harrasteta. Mitään. Jos keksiikin halvan/ilmaisen harrastuksen, se kaatuu välineiden ja vaatteiden puutteseen. Köyhän perheen lapsi ei matkusta. Mihinkään. Ei edes linnanmäelle. Itse en ole lähes 40-vuotisen elämäni aikana esimerkiksi lentänyt ollenkaan, enkä käynyt etelässä. Vanhempien kanssa tiedän käyneeni yhden kerran korkeasaaressa kun olin pieni. Olen edelleenkin köyhä, matalapalkka-alalla. Teen töitä paljon mutta en elä palkallani. Opiskelemaan en voi lähteä koska ei ole varaa ottaa lainaa. Näin ollen, lapsenikin ovat köyhästä perheestä. Hekään eivät ole matkustaneet koskaan. Esikoiseni muutti hiljattain pois kotoa, joutui menemään ensimmäiseksi sosiaalitoimiston luukulle. Surkealla palkallani avustan toki aina kun joku euro laskujen jälkeen jää. Onneksi hän sentään kykenee opiskelemaan (matalapalkka-alalle) ammattiin. lainoja hän makselee vuosia aikanaan. Tulee olemaan köyhä hänkin todennäköisesti jollei satu hyvätuloista miestä kohdalle.
Sellainen, joka ei todella ole ole perinyt köyhyyttä, ei sitä tule koskaan ymmärtämään.Ja niin mikä estää opiskelemasta äitiään parempipalkkaiseen ammattiin?
Niinpä. Ja muutama muukin kysymys tuli mieleen. Harmi, että ketju on vanha, mutta toivottavasti joku muu osaisi vastata.
Miksi äitikin on valinnut matalapalkka-alan, kun Suomessa voi opiskella mitä tahansa ilman lukukausimaksuja?
Miksi nämä köyhyyden perineet pitävät aina sitä tekosyynä opiskelemattomuudelle, että eivät saa vanhemmilta taloudellista apua? Totuus kun kuitenkin omassa ystäväpiirissäni on se, että ns. hyvistä perheistä tulleet ovat juuri niitä, joita ei kotoa auteta - kun apua ei haluta. Omillaan pärjäämisen malli on niin vahvana.
En minäkään aikanaan apua pyytänyt, eikä sitä tyrkytetty. Tehtiin mitä tahansa töitä ja tulojen mukaan elettiin. En ottanut opintolainaakaan kuin huvikseni uuteen puhelimeen. Leveämmin elivät köyhempien perheiden lapset ja kesäisin hakivat toimeentulotukia. Mä en yliopistoaikana edes tiennyt, että sossusta voisi saada ilmaista rahaa. En edes tiennyt, mikä on sossu.
Miksi ns. köyhät eivät ymmärrä sitä, että lapseni on itse tienannut ja säästänyt rahaa vaatteiden ostoa varten? Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että perheet, joilla rahaa on enemmän, pitävät rahahanat lasten kanssa huomattavasti tiukemmalla, juuri siksi, että lapset oppivat työn arvon? Köyhempien kakaroiden pitäis saada kaikki just nyt heti (ja kaikki mitä muillakin on) mutta töitä ei olla valmiita tekemään. Ja tällä tarkoita mm. koulussa ahkerointia, jotta tulevaisuudessa voi opiskella mitä haluaa.
Tiedätkö minunkin (pienituloisen) lapsi kyllä ihan itse säästää muotivaatteisiinsa rahaa. Vasta seiskalla ja miettii tarkkaan minkä vaatteen esim. haluaa seuraavaksi ja säästää itse osan koska tietää että äidillä ei raha kasva puussa. Teki hakemuksen, kävi haastattelussa ja pääsi 4H-kerhon työrinkiin tienaamaan omia taskurahojaan. Ja opiskelutkin menee hyvin kaikilla mun "köyhillä kakaroilla". Vanhimmainen valmistuu lukiosta tänä keväänä, seuraavatkin jos haluavat pärjäävät hyvin koulussa.
Myös "köyhiä kakaroita ja vanhempia" on vastuuntuntoisia rahan käytön suhteen. Ei nuo dokkarit koko köyhälistöä edusta.
Hienoa!Mutta yleensä pienituloinen on ihan eriasia kuin tukieläjä...Joten todennäköisesti lapsellasi on jo siinäkin erilainen kasvatus / ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi.
Kävin ylelle laittaa ohjelmatoiveen, että tästä tulisi jatko-osa ( Mitä perheelle nykyään kuuluu). Laittakaa muutkin niin tulee varmemmin :)
Miksi et tiennyt? Eivätkö vanhempasi olleet kertoneet? Neuvoneet, miten ja missä tilanteissa sossusta saa apua? Niinpä. Myöskään näillä perheillä ei yleensä vanhemmat ole kertoneet, että on olemassa elämäntapa, jossa ei olla sossun kanssa tekemisissä ollenkaan. Että on muitakin vaihtoehtoja. Köyhyys periytyy juuri siksi, että kotoa saadaan tietty malli, asenteet ja uskomukset eikä kukaan tule opastamaan ja neuvomaan, että toisinkin voisi elää.
Mulla on ollut hyvät lähtökohdat elämään, mutta eräällä ystävälläni ei. Hän suunnittelee kaikki asiansa sen mukaan, mitä yhteiskunta maksaa ja mitä ei. Asioista, joita ei maksa, hän vain haaveilee. On ollut vaikea saada hänet ymmärtämään, että ilman sossuakin voisi elää. Se ei kuitenkaan onnistu, jos elämäntapana on maksimoida kaikki yhteiskunnan tuet. Järkevien valintojan tekeminen ei "kannata", koska tuet pienenee. Elämää ilman yhteiskunnan tukia ei pidetä tavoittelemisen arvoisena.