Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

[quote author="Vierailija" time="01.04.2012 klo 22:05"]

Pariskunta esitteli rikkinussittua hieromasauvaa! Vaivaannuttavaa.

En pidä myöskään riitelevistä isäntäpareista. Voisko en toiselle vittuilun jättää siihen, kun vieraat ovat häipyneet.

[/quote]

No ei nyt kai sentään..? Jos se oli koiran puruluu?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2012 klo 22:35"]

Nukkumaan mennessä kuulimme kikatusta, isäntäpari kurkisteli ilmeisesti meitä avaimenreiästä ja tirskuivat. Eipä olla enää juuri pidetty yhteyttä...

[/quote]

"ilmeisesti"? Ette siis olleet varmoja jos vaikka jotakin muuta tirskuivat huoneenne ovella..? Ikävää tuollaisen oletuksen takia viilentää välejä!

[quote author="Vierailija" time="01.04.2012 klo 23:11"]

aikuinen ja perheellinen mies, koko käyntimme ajan alasti. Oli kyllä kuuma kesäpäivä, mutta tosi outoa silti. Emmekä olleet edes ainoat vieraat.

[/quote]

JUU JUU! Meilläkin asuu Kiinan keisari!

[quote author="Vierailija" time="02.04.2012 klo 11:14"]

Ennemminkin on outoa, että yövieras suuttuu emännän aamulenkistä :)

Jos on tottunut käymään aina aamusta lenkillä, niin miksi ei saisi käydä kun on yövieraskin :O
Tuskin se siellä lenkillä oli tunteja.

Ei se toki pahimmasta päästä olekaan, varmaan kaikki tässä ketjussa kerrotut jutut ovat pahempia ja juntimpia. Mutta on se silti vähän outoa mun mielestä.

Tietysti kokoaisuus vaikuttaa myös. Jos isäntä/emäntä on muuten kohtelias jne ja esim. kysyy, että haittaako jos käyn lenkillä, niin ei siinä sitten mitään. Mutta jos taas on senkaltainen juntti mitä tässä ketjussa on muuten tullut vastaan (noita tapauksia siis) ja suunnilleen vaan sanoo että "mä lähen lenkille" ja jättää vieraan ihmettelemää, niin se on sitten taas eri juttu.

En sanoisi, että outona pitäminen ja suuttuminen on sama asia.

Ja kuten sanoin tuossa aiemmin, niin se vaikuttaako se lenkille lähtö epäkohteliaalta vai ei, riippuu paljon siitä miten sen hoitaa ja millainen se vierailu on noin muuten. Esim. tämän maratoonarin kuvaus tuolla ylempänä vaikutti fiksulta toiminnalta ja ymmärrettävältä. Jos muuten on ihan tervejärkinen ja käytöstavat omaava ihminen niin osaa sen lenkkiasiankin hoitaa.

Sitten taas jos isännän/emännän yleinen asennoituminen on sitä luokkaa mitä tässä ketjussa on tullut vastaan (eli ollaan vähän niin kuin vierasta ei olisikaan) niin se lenkille lähtö on osa sitä moukkamaisuutta.

Siitä olen yllättynyt miten junttia porukkaa tämä maa päällään kantaa.

58

Onneksi sinä olet valona tässä porukassa! ;)

[quote author="Vierailija" time="02.04.2012 klo 12:26"]

saaneella pariskunnalla, kun meillä ei vielä ollut lapsia (niiden lapsi oli kyllä jo vuoden). Klo 20 molemmat lähtivät nukuttamaan esikoistaan yhdessä makuuhuoneeseen (eivät sanoneet mitään.
Yhdeksän jälkeen perheen nainen tuli ulos huoneesta ja sanoi, että lähdette varmaan samalla, kun hän pissattaa koiran.
No ei oltais tultu alunperin tai oltais lähdetty jo klo kahdeksan, jos olisivat pyytäneet :P

Tuo ketju oudoista vieraista oli aivan hulvaton! Mitä omituisuuksia löytyy kyläilyjen toiselta puolelta, eli isäntien toiminnasta?

Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mieheni veli ja hänen vaimonsa saattavat olla netissä pitkiäkin aikoja meidän kyläillessämme heillä. TV vähintäänkin on auki, eikä silloin kysellä mitä me haluaisimme katsoa.

Emme mielestäni käy niin usein, että tuollainen on sopivaa. Kun minä menen heille kylään, haluan viettää aikaa heidän seurassaan. Sama pätee meillä vieraillessa.

 

Tämä on sattunut meille joskus, mutta toisinpäin. Lapsettomat ihmiset eivät usein ymmärrä, että lapsiperheen vanhemmat voivat olla väsyneitä ja odottaa sitä rauhallista hetkeä, mikä tulee kun lapsi menee nukkumaan. Meillä oli aikoinaan kuopuksen nimiäiset, esikoinen kolmivuotias. Aamusta asti oltiin laitettu ja siivottu ja hoidettu lapsia siinä samalla. Kutsussa oli ilmoitettu juhlien kesto (14-17) ja lapsen kummi, joka on hyvä ystäväni, lähti kahdeksalta! Vähän siinä teki mieli jo kuuden-seitsemän maissa sanoa, että nyt voisimme olla mielellään jo perheen kesken, kun vauva huusi väsymystään ja mieheni kanniskeli häntä makuuhuoneessa ja minä "viihdytin" ystävää ja miestänsä olohuoneessa. Ei siinä mitään, olivat ajaneet pari tuntia juhliin ja näemme harvoin, ettei ei se nyt niin kellon tarkkaa ole, mutta reilu tunti "yli juhla-ajan" olisi kyllä riittänyt siinä tilanteessan ;)

Jäin miettimään, miten viihdytit pariskuntaa? Harmittiko miestäsi kun ei päässyt mukaan?

Sisareni kutsui meidät grillaamaan. Menimme. Sisko alkoi puuhata ruokaa. Hän kattoi pöydän ja ruokana melle tarjottiin kaalilaatikkoa. Syötyämme kiitimme ja olimme lähdössä kotiin. Siskon avomies esitteli meille upeimpia grillipihvejä, joita olen eläessäni nähnyt. - He söivät ne illalla.

Kasvissyöjänä on ollut todella haastavaa osallistua grillijuhliin, joihin jokainen tuo jotakin grillattavaa ja tarjottavaa. Olen useammankin kerran ollut se ainoa (tai lähes ainoa), joka tuo siis jotakin muuta kuin makkaraa tai lihaa... Tokihan se ihmisiä ilahduttaa, että "kiva kun joku tuo jotain muutakin kuin tuota lihaa, kun sitä on niin paljon". Ja olemme mekin sitä lihapuolta viety, kun mies sitä syö. Tietävät minut kyllä kasvissyöjäksi, ja käytännössä omat viemiseni ovat usein ainoota syötävää mitä grillijuhlissa mulle on. Ikävää ja noloakin itselle sitten yrittää kiireellä syödä niistä viemistäni kasviksista, halloumista tai soijajuttuista edes vähän nälkäni pitimiksi, ennen kuin valahtavat muun joukon suihin. Kolmella herkkusienellä ja yhdellä tomaatilla ei ihan vatsa täyty ja pärjää koko päivää, samalla kun muut ovat syöneet itsensä ähkyyn lihoista, ja joku vielä kehtaa huomauttaa mulle kasvisten ottamisesta, että muillekin riittäisi ja haluu kans. Huoh. Oisitpa tuonut itsekin...! Grillattava kasvisruoka on huomattavasti kalliimpaa kuin lihat tai makkarat, ja käytännössä mun pitäisi siis viedä niin paljon että riittää varmasti kaikille (ehkä 10-20:lle), jotta itsekin saisin syödäkseni. Aika reilua. Eikä tämä ole vain kerta tai kaksi. No, oon oppinut ottamaan mukaani jotakin eväitä, jotka pidän piilossa tai ovat sen näköisiä, etteivät muita kiinnosta. Mutta ei se mitään juhlaa sitten mullekaan ole, vaan nälän pois pitämistä jollakin sämpylällä tai banaanilla. 

Muuten kummastelen myös kovasti niitä, joiden mielestä kyläillessä ruoat kaupasta maksetaan puoliksi, tai jo syödyistä pyydetään hintaa. Huh huh. Noin tehtiin ehkä opiskeluaikoina, mutta silloinkin enemmän syötiin "vuoroin vieraissa" periaatteella, ystävän kanssa kumman luona oltiinkaan tai kummalla oli jotakin syötäväksi laitettavaa. En oo itekään aina ollut varoissani, tai muuten vieraiden tuloon varautunut, mutta aina oon vieraille syömistä tarjonnut niin ettei nälässä tarvitse olla. Kerran ei ollut juuri mitään muuta, kuin puolukkaa pakastimessa - keitin sitten ruispuolukkapuuroa (ruishiutaleista), se maistuikin niin lapsille kuin aikuisille eikä nälissään tarvinnut kenenkään olla. Ei ehkä "gurmeeta", mutta ruokaa silloin kun sitä tarvittiin. 

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:22"]

Ystävän luona kyläily on muuttunut hieman erilaiseksi lastentulon jälkeen. Aina pyydellään kovasti kylään ja olemaan, ja esimerkiksi iltaa istumaan (kun laittavat lapset 1 ja 2 v nukkumaan), että elokuvia katsomaan sun muuta. Nykyään kyläily menee näin:

Tulen iltapäivällä. Tarjotaan ruokaa ja kahvia, jutellaan joku puoli tuntia. On mukavaa.
 SITTEN lasten vahtiminen jää minulle noin 2-4 tunniksi, kun isäntä lähtee säätämään jotain ja kaveri aloittaa siivoamiset sun muut, joita ei tunnu ehtivät tehdä muutoin kuin silloin, kun olen kylässä (vaikka molemmat ovat työttöminä ja aina kotona, luulisi toisen voivan vahtia kun toinen siivoaa tmv??)

Illalla lapsien annetaan valvoa uskomattoman myöhään, vaikka ovat noin pieniä, kun on vieraita -> isäntäväki ehtii levähtää ja katsella tv:tä, kun juoksen lapsia vahtimassa ja leikittämässä. Lakkaavat siis aina vaihtamasta vaippoja ja ruokkimasta lapsia kun tulen kylään, kaikki jää minulle.

Lopulta lapset laitetaan klo 23 nukkumaan, ja sitten voitaisiin katsella sitä elokuvaa ja jutella rauhassa, mutta olen yleensä niin poikki, että painun kotiin nukkumaan - eipä se ketään häiritsekään.

Joskus on myös pyydetty yökylään, kun mies on lähdössä viihteelle, niin vaimon seuraksi iltaa istumaan - mikä menee aina siihen, että lopulta minua pyydetään jäämään lapsia vahtimaan, että vaimokin pääsee kerrankin menemään. Ei siinä mitään, olen toisen lapsen kummikin, mutta sitä voisi kysyä suoraan, eikä sitten kun olen kyläilykamppeiden kanssa heidän katon alla, että haittaisko jos jäisit tähän sittenkin lasten kanssa et päästään molemmat... :D

Vielä kälykin tekee tätä samaa! Jos on viikonloppuna (yh) lapsen kanssa kotona, soittaa iltaa istumaan, ja siinä hetken istuttua saattaa kysyä, mitä teet illalla? No ei mulla mitään suunnitelmia, no ottaisitko sitten ton mun lapsen niin pääsen viihteelle, haen sen aamulla, kiitos! Eipä ollut taka-ajatuksia kahvikysymisillä...

Olenkohan vain liian kiltti vieras ;D

[/quote]

Jos vanhemmat on paikalla, niin miten ihmeessä sä edes alat vaihtamaan lapsen vaippaa tai syöttömään sitä? En mä tee ikinä tollaisia juttuja, jos vanhemmat on paikalla. Ja jos olen kylässä, niin kyllä nuo hommat on vanhempien hommia. Alatko vaan omatoimisesti hoitamaan noita juttuja vai pyytääkö joku?

[/quote]

Pakko kompata kohtalontoveria. Mutkin valkattiin kummiksi just tosta syystä et olin ainoa joka oli niin tyhmä et suostui vaihtamaan vaippoja ja leikittämään mukeloa sillä aikaa kun äiti katteli salkkareita tai istui facebookissa. Huoh.

T nro 361

Eräs tuttavapariskunta,joka luona iltaa istuessa talon isäntä piereskeli täysin avoimesti!Oikein nosti kankkua ja suuriäänisiä pieruja päästeli jatkuvasti.Ja vitsaili ja nauroi vielä päälle!!Ällöttävää!

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Tuli yksi tapaus mieleen, kun sain kutsun toiselle paikkakunnalle kaverin luokse. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen ja oli ensimmäinen kerta ko. kaverin asunnolla. Takana sekä 2 h junamatka että kaupungissa bussissa 45min. Kun pääsin kaverin luo, hän oli koko ajan kännykällä facebookissa ja kirjoitteli toiselle kaverilleen viestejä! Välillä naureskeli niille jutuille itsekseen jne. Kun yritin kysiellä elämästä, niin sain useaan kertaan toistella, kun ei kuunneltu/vastaus aina "mitä?"   ja sitten jotain ympäripyöreää  "jaa, no ihan jees". Sitten jos kertoi jotain itsestään, vaikka opiskeluista, niin ei selvästi kuunnellut mitään. Ei ollut myöskään mitään tarjoiluita, istuttiin vaan sohvalla koko aika mitä siellä olin. Minulle oli enemmän seuraa kaverin kissasta kuin kaverista! Kismitti kyllä tuon jälkeen paljon, kun olin pistänyt (opiskelijabudjetista) paljon rahaa junalippuihin ja sitten vastaanotto oli tuollainen. Ihmettelen, miksi edes kutsui, kun ei selkeästi ollut mitään intressiä viettää aikaa minun kanssani, vaan oli koko ajan facebookissa tyypin kanssa, jota näkee joka päivä...

Kaveri tuli mun luokse lounaalle. Pyysin anteeksi, että ruuassa kestää. Vauvan ansiosta ruoka oli 30min myöhässä. Kysyin haittaako, haluaako kaveri naposteltavaa? Ei haittaa, ei halua.

Hänen lähdettyään menin facebookkiin. Siellähän oli hänen statuksena "Kuinka kauan tossa ruuassa kestää?! NÄLKÄ"

a) 30min, niinku sanoin

b) sano mulle jos on nälkä, ei fb:lle

Jäi vähän paska maku suuhun tosta. Mitä helvettiä se facebookis valittaa ku vois mulle sanoa suoraan et on nälkä?! En enää muista tarkalleen mitä kommentoin tohon statukseen mutta kiukkunen viesti se oli. Siihen kaveri vastasi samantie jotain, että oli vaan vitsi, mä oon loistava emäntä, upea kokki, oli ihanaa, blaah, blaah

Hmm..

Mun hyvä ystävä on aivan ihana mutta julkisesti pieree. Jos istuu, nostaa kankkua, tulee prut ja päälle nauraa. Aina.

Entinen poikaystävä teki myös niin että jätti mun kyläpaikkaan yksin, kun lähti autotallille. Olivat lähteneet baariin. Mä sitten yritin kyläpaikassa olla ja ihmettelin mitä seuraavaksi. Mies oli niin fiksu että otti avaimet ja kun tuli takas, sain kunnian ajaa autoa. No, ajoinkin, heitin miehen kotiin, otin auton ja jatkoin omaan kotiini. Mies kun soitti seuraavana päivänä tuo auto, kun huomenna pitäis päästä töihin, sanoin tule hakemaan. Kun sai kyydin, pidin sellaisen motkotuksen hänelle, että taatusti muisti. No, parin kk päästä jätinkin kun oli muutenkin vähän onneton ja tykkäs liikaa viinasta.

Yks naapurin yh yrittää jatkuvasti työntää meille lapsiaan viikonlopuksi hoitoon. puistossa ihan ensimmäiseksi aloittaa valituksen kun ei koskaan pääse minnekään ja kukaan ei hoida lapsia jne. Onneksi mä voin aina sanoa että teen lauantaina 7 h töitä ja laskutan siitä 160 euroa tunti. Jos mä hoitaisin lapsia, jäis rahat saamatta. ja en ota perjantaille ja en ota sunnuntaille, kun mä tarvitsen edes vähän vapaata.

Kun olin teini, alaikäinen joka tapauksessa mut yks äiti jätti yksin vauvansa kanssa. Tää äiti oli sanonut hän antaa mulle jonkun paidan tai jotain, en muista enää ja sitten kun tulin, hän vaan sanoi voinko katsoa lasta hetken ja hän vaan käy ja tulee takaisin. Hetki vaihtui pidemmäksi, silloin ei ollut kännyköitäkään. Onneksi ovikello soi ja joku lapsen äiti tuli. Mä itku kurkussa jotain möngersin kotiin pitää päästä ja onneksi tämä tuttu jäi.

Sain hirveät huudot tältä äidiltä kun tuli seuraavan kerran vastaan, onneksi kerroin kaikki kotona ja mun äiti meni tälle äidille huutamaan ja siihen loppui kiusanteko. Kerjäsi vielä rahaa, sanoi ettei ole palkkaakaan maksanut lastenvahtina olemisesta.

Tämän jälkeen homma on ollut aika selkeä.

Mä autan, jos pyydetään, rehellisesti ja selkeästi mutta jotain tuntemattomia naapurin yh-äitejä en ala auttamaan.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

[/quote]

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.

Mua ihmetyttää eniten nää isäntäperheet, jotka jemmaa kaikki tuliaiset eikä raaski tarjota mitään kahvin kanssa, vaikka kylään tulija sanoisi etukäteen "tuon mielelläni kahvipöytään pullat". Sitten kun pullat annetaan, niin ne siirtyvät kaappiin alta aika yksikön ja tarjottavana on paljasta kahvia. Ja jos pullien perään kyselee suoraan, niin ohitetan jollain kommentilla "ei nyt tee mieli pullaa". Siis ahneuttahan tuo on! Vaikkei itse ottaisi pullaa, voisi sitä kohteliaisuutta vieraallekin tarjota etenkin jos vieras on ne tuonut!!!

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:40"]

Ystävätär kutsui minut pääsiäisenä syömään, aloitusaika klo 14 ja kuulemma hänen sisarensa perheineen oli tulossa myös. Vein perheen lapsille pääsiöiskamaa ja emännälle kukkaset. Heti ovella emäntä katsahtaa käsiini ja kysyy että missä ovat omat juotavani. Hän, en tajunnut sellaisia tuoda. Tämä sitten huutaa miehelleen että xxxx ei tuonut mitään juotavaa, mitäs nyt tehdään. Mies siellä huikkailee takaisin, että kyllä tuolta ehkä joku siideri löytyy. Olin tosi nolona. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että minut olikin kutsuttu saunailtaan.

Ruokana oli keitettyujä perunoita ja jauhelihaa, juomana vettä. Jossain vaiheessa iltapäivää saunottiin ja join sen yhden nolon lainasiiderini. Juhlat hiipuivat kahdeksaan mennessä ja aloin tekemään lähtöä. Ovella emäntä toteaa, että niin he muuten olivat sopineet siskon kanssa että ruuat maksetaan porukalla. Ahaa. No mikäs olisi sopiva summa. Kaksikymmentä euroa, toteaa illan emäntä. Keitetyistä perunoista ja annoksesta jauhelihaa. Sanoin ettei mukana ole nyt niin paljoa ja kaivoin kympin.

Sen verran oli vissiin emännälläkin myöhemmin kilkuttanut tai joku sanonut asiasta, koska hän maksoi sen kympin minulle takaisin nettipankin kautta eikä asiasta enää olla puhuttu. 

[/quote]

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, että aikuisten ihmisten kesken pitää jotain omia siidereitä kuskata mukaan kyläpaikkaan. Jos tarkoitus on juoda sidukkaa, niin isäntäväki tarjoaa, se on ollut mulle ja onneksi myös mun kaveripiirille selvää opiskeluaikojen köyhyydestä päästyämme. Jos joku jotain tuo, niin ne on tuliaisia eikä mitään nimikoituja OMIA juomia. Siskosi oli nolo. Kerran todistin vähän samanlaista tilannetta eikä emäntä todella tarjonnut mitään alkoholijuomaa sille, joka ei ollut tajunnut tuoda omia juomia mukanaan ja selvästi kuvitteli tulevansa iltaa istumaan ja rentoutumaan muutaman viinilasillisen kanssa. Toi kuitenkin tuliaisena juustoja ja rypäleitä yms. No, mä toin tuliaisiksi jotain pientä herkkua ja viinipullon, joten korkkasin sitten pokkana sen ja päätin että se onkin Mun Pullo sitten näköjään (kun ei mullekaan mitään tarjottu) ja annoin puolet tälle ventovieraalle tyypille, joka olisi muuten ollut kuivin suin. ;)

[/quote]

Niin siis haluaisin kysyä teiltä mammoilta, että miten suhtaudutte tällaiseen, kun minä ja lähes kaikki kaverini olemme vielä opiskelijoita?

On tullut vähän nolo olo tätä ketjua lukiessa, kun kaikki maksamme aina omat juomamme ja ruokamme, eikä minulla ole kylään tulleille kavereille yleensä tarjota muuta kuin kahvia. Jos illalla tulee käymään niin voin tarjota pari olutta, mutta jos ruokaa tehdään yhdessä niin maksetaan omat osuutemme. 

Onkohan tämä vielä tässä iässä ok? Sen kyllä voisin joka tapauksessa tehdä, että jotain vierasvarapullaa ostaisin kaappiin... :)

Aikoinaan minulle etäinen työkaveri kutsui minut ihan yllättäen synttäreitään juhlimaan. Jotenkin oletin, että on isommatkin kekkerit tiedossa.

Menin paikalle ns. bilevaatteissa joten jalassa oli korkkarit. Työkaveri oli pysäkillä koiran kanssa vastassa. Ehdotti, että ulkoilutetaan se ja niinpä sitten kävelimme metikössä reilu tunnin. Saavuttiin hänen kotiin ja siellä toinen koira odotti lenkkiä. Tykkää kuulema eri aikaan lenkittää ne. Taas reilu tunti siinä samaisessa metikössä. Sitten kakkukahvit. Ei muita vieraita. Kakku oli vanhaa ja kun oltiin se syöty, totesi, että ihan hyvää tää viel on, vaikka oli toissa päivänä seissy pöydällä, kun kävi sukulaisia. (kermavaahto maistui ällölle)Tämän jälkeen selitti jokaisen huonekalun tarinan. Että mulla on siks näin kulahtanutta, kun... nosti vielä maton lattialta ja näytti rikkoontunutta muuovimattoa. Kohta purskahti itkuun, kun ei ole miestä ja sitten pyysi minua tekemään hänelle nettideittiprofiilin.

Jäi vähän outo  olo. No, hän vaihtoi pian työpaikkaa enkä tiedä löytyikö mies :)

Kuka näitä tarinoita uskoo, koska oikeasti, kuka kehtaisi näin yksikohtaisesti tapahtumia jakaa kuten te teette? Kyllähän se isäntä/emäntä heti tunnistaisi itsensä jos tänne tulee lukemaan...

"Kun olin teini, alaikäinen joka tapauksessa mut yks äiti jätti yksin vauvansa kanssa. Tää äiti oli sanonut hän antaa mulle jonkun paidan tai jotain, en muista enää ja sitten kun tulin, hän vaan sanoi voinko katsoa lasta hetken ja hän vaan käy ja tulee takaisin. Hetki vaihtui pidemmäksi, silloin ei ollut kännyköitäkään. Onneksi ovikello soi ja joku lapsen äiti tuli. Mä itku kurkussa jotain möngersin kotiin pitää päästä ja onneksi tämä tuttu jäi.

Sain hirveät huudot tältä äidiltä kun tuli seuraavan kerran vastaan, onneksi kerroin kaikki kotona ja mun äiti meni tälle äidille huutamaan ja siihen loppui kiusanteko. Kerjäsi vielä rahaa, sanoi ettei ole palkkaakaan maksanut lastenvahtina olemisesta.

Tämän jälkeen homma on ollut aika selkeä. "

Tää sun tarinas ainakaan ei ole kovin selkeä. Hemmetin kirjoitustaidottomat.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 23:30"]Onkohan täällä kukaan tökerösti käyttäytynyt emäntä/isäntä tunnistanut itseään? 

[/quote]

Aika hyvin ois kyllä. Mä olen nimittäin löytänyt jo monta samanlaista tapausta kuin itselleni on tapahtunut. ..

Sukulaiset on just noita ruuan panttaajia. Aina saa olla nälissään. Vastaavasti jos tuovat kahvileipää tuliaisena niin vievät mennessään ylijääneet kotiinsa. Mutta toi urpot vieraat on sitten jo oms juttunsa. ..