Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Meidät oli kutsuttu kylään (uusi vuosi), istuimme koko porukka olohuoneessa rupattelemassa ja lapset leikkivät lattialla. Jostain käsittämättömästä syystä isäntäperheen miehen hermot pettivät, keräsi lasten lelut ja heitti pihalle puutarhan ovesta.

Tuli pitkä hiljaisuus lähdimme kotiin.

Tästä on jo aikaa, mutta vieläkin usein pohdin, mikä oli pielessä. Miksi eivät peruneet kutsua.

Moni meistä on varmasti törmännyt tilanteeseen jossa isäntäväki alkaa riitelemään keskenään tai toinen sättii ivallisesti, huomauttelee, mollaa, vähättelee toista vieraiden kuullen.

Siis niin noloa.

Joskus taannoin ystävättäreni luona tätä tapahtui lähes aina kun olin käymässä vaikka vain vähän aikaa.

Vaikutti siltä että tätä tekevä henkilö jotenkin halusi tällä tavalla myös näyttää minulle dominanssiaan tässä perheessä ja kumppaniaan kohtaan, hän kun oli aina, lapsuudesta saakka ollut hyvin määräävä ja voimakaspersoonainen.

Se on minun mielestä ihan hirmuisen kiusallista ja tekisi mieli paeta sillä sekunnilla. Tuli niin paha olo sen toisen osapuolen puolesta, koska oli hänellekin varmasti äärimmäisen kiusallista. Jossain vaiheessa huomasin että mies lähti aina pois kotoa kun tulin käymään, ei tietenkään halunnut tulla nolatuksi vieraan nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana.

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.

Ei, puhelimen satunnainen käyttö esim. juuri asioiden sopimiseen tai viestien vastaamiseen ei ole mikään maailmanloppu.Täytyy isäntäväen hermot olla kireellä jos vieraan satunnainen kännykän käyttö saa oman maailman suistumaan radaltaan. Siis satunnainen.Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mut pyydettiin kylään siskoni ja miehensä luo. Oli kesäaika.

Nämä olivat päättäneet olla nudisteja. Kiusallista esim juoda kahveja sisaren miehen paljaan kikkelin vieressä. En osannut sanoa mitään.

Minä olisin varmaan nauranut makeasti koko vierailun ajan ja kertoillut kahvipöydässä rennosti vitsejä karjalanpiirakoista, munavoista, prinssinakeista ja helikoptereista. Kerrankos sitä! 😂

Joo niinhän sinä varmaan olisit 🙄

Mitä, etkö olisi tykännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mut pyydettiin kylään siskoni ja miehensä luo. Oli kesäaika.

Nämä olivat päättäneet olla nudisteja. Kiusallista esim juoda kahveja sisaren miehen paljaan kikkelin vieressä. En osannut sanoa mitään.

Minä olisin varmaan nauranut makeasti koko vierailun ajan ja kertoillut kahvipöydässä rennosti vitsejä karjalanpiirakoista, munavoista, prinssinakeista ja helikoptereista. Kerrankos sitä! 😂

Minä olisin istahtanut autoon ja ajellut muualle kahville. Selittämättä, moukat aina hyvä jättää omaan arvoonsa.

Joo, niin varmaan olisit. 🙄

Vierailija kirjoitti:

ja hän lähti aamulla juoksulenkille. Ei siinä mitään, tietty ihan kiva että arki rullaa, mutta tuntui jotenkin hölmöltä, kun olin kuitenkin pitkän matkan takaa tullut häntä vartavasten moikkaamaan. Lueskelin sitten lehtiä ja odottelin, että mitähän seuraavaksi tehdään...

Olisit lähteny lähipubiin ja jättänyt lapun, että sulla on aina aamusin tapana käydä lukemassa lehdet pubissa.

Menimme kylään kutsutta erään perheen luokse. Siellä perheen isäntä nukkui ja kuorsasi sohvalla pelkät alushousut ja t-paita päällä olohuoneen sohvalla keskellä päivää koko vierailumme ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana.

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.

Ei, puhelimen satunnainen käyttö esim. juuri asioiden sopimiseen tai viestien vastaamiseen ei ole mikään maailmanloppu.

Täytyy isäntäväen hermot olla kireellä jos vieraan satunnainen kännykän käyttö saa oman maailman suistumaan radaltaan. Siis satunnainen.Ei ne kahvit jäähdy eikä leivonnaiset pilaannu viidessä sekunnissa.Kylläpäs jäähtyy ja pilaantuu!

Appivanhemmat ei yleensä puhu kuin pojalleen kun käydään kylässä. Anoppi joskus saattaa jonkun sanan puhua. Vaikka ihan kutsuttuina mennään molemmat. Lisäksi appi menee heti kahvin/ruuan jälkeen istumaan tuoliinsa tai makaamaan makuuhuoneeseensa sänkyyn ja tuijottamaan telkkaria eikä juttele mitään tai ole seurana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kyläpaikassa ollessani kahvilla perheen 4v tyttö ilmoitti, että hänellä on kakkahätä. Äiti sitten haki potan keittiöön, tyttö veti housut alas ja istui potalle alkaen kakkaamaan siihen. Sitten tyttö juoksi vessaan, jonne äiti meni potan kanssa tyhjentämään sen ja pyyhkimään tytön takapuolen. Minä siinä ihmettelin, että mitä juuri äsken tapahtui?

Olen tavannut kerran tällaisen pöydän ääressä kakkaajan. Toimii hyvänä ruokahalun, ehkä vieraidenkin karkottimena, on kyllä niin ällöttävää.

Meidän perheessä vessa-asiat on aina hoidettu vessassa. Siellä se pottakin on niin kauan kuin sillä on käyttäjiä. 3,5-vuotias pitää kunnia-asianaan käyttää pönttöä, kuten isommatkin. Vaikka hänet pitääkin nostaa istunnolle, kun vielä ei itse pääse.

Erään sukulaiseni lapsia myös pissatettiin ja kakatettiin keittiössä kun he olivat vanhempieni luona vierailulla. Isälläni on hyvin matala toleranssi minkäänlaiseen perseilyyn, joten hän tokaisi suorasukaisesti, että voisiko nuo ruumiintoiminnot hoitaa kylppärin puolella. Siirtyivät sinne, joskin tuhahdellen. 

Toinen mitä en ymmärrä ovat ihmiset jotka vaihtavat vauvalle vaipat olkkarin tai keittiön pöydällä tai toisen sängyllä. Kaikki eivät edes levitä mitään alustaa. Yöks. 

Tän takia kysyn aina että missä sopii vaihtaa vaippaa. Mun mielestä ihan hyvä tapa mut yleensä vastaus on vaan että vaikka ihan siinä (eli sohvalla missä istututaan olkkarissa)

Miehen vanhemmat ei koskaan tajoa edes vesilasillista jos heille menee käymään. Lisäksi lähinnä vain katsovat keskenään televisiota omissa nojatuoleissaan eivätkä puhu mitään. Usein mies vielä usutetaan pihalle korjaamaan jotain ja istun sitten yksin hiljaa seinää tuijottaen odottamassa. Tekisi mieli jättää menemättä kokonaan mukaan.

Puolison veli avokkeineen kutsui heille viikonlopuksi meidät ja toisen pariskunnan. Ja koko kyläilyn ajan tämä veljensä avokki oli äkäinen, mittaili meitä naisia nenän vartta pitkin ja oli äreä kun ilmeisesti häirittiin häntä kun tultiin. Ystävällisiä ja kohteliaita oltiin ja vein viemisiäkin kun mentiin.

Koronan jälkeen vastasimme pikkuhiljaa kyläilykutsuihin, ja pian tajusimme, että vierailut kannattaa pitää lyhyinä.

Kun ensimmäisessä huushollissa oli hankittu uusi sohva koronan aikana, eikä siinä vissiin oltu istuttu pariin vuoteen alkoi rouva tunkemaan vilttejä meidän alle. Sohva oli tumma kangassohva. Miehelläni oli farkut, ja minulla vaaleat legginsit, joten tuskin niistä väriä olisi lähtenyt..

No, sitten ohikulkumatkalla käytiin samalla tädin luona kun vietiin kukkia haudoille. Taas rättisulkeiset huonekalujen päälle! Meillä siistit puhtaat vaatteet...siis oikeesti, miksi?

Kolmas kokemus oli se, kun kutsuttiin yökylään, mutta talon kissa ei tykännyt vieraista. Siispä meidät komennettiin yläkertaan odottelemaan, kunnes kisu löytyi ja saatiin ovet kiinni. Noloa..

Kylävierailija kirjoitti:

Koronan jälkeen vastasimme pikkuhiljaa kyläilykutsuihin, ja pian tajusimme, että vierailut kannattaa pitää lyhyinä.

Kun ensimmäisessä huushollissa oli hankittu uusi sohva koronan aikana, eikä siinä vissiin oltu istuttu pariin vuoteen alkoi rouva tunkemaan vilttejä meidän alle. Sohva oli tumma kangassohva. Miehelläni oli farkut, ja minulla vaaleat legginsit, joten tuskin niistä väriä olisi lähtenyt..

No, sitten ohikulkumatkalla käytiin samalla tädin luona kun vietiin kukkia haudoille. Taas rättisulkeiset huonekalujen päälle! Meillä siistit puhtaat vaatteet...siis oikeesti, miksi?

Kolmas kokemus oli se, kun kutsuttiin yökylään, mutta talon kissa ei tykännyt vieraista. Siispä meidät komennettiin yläkertaan odottelemaan, kunnes kisu löytyi ja saatiin ovet kiinni. Noloa..

Ai kauheeta! Se pepunhaju  tädin soffaan! Seuraavalla kerralla otatte omat pefletit mukaan :-) :-)

Kerran menin ystäväpariskunnan luokse käymään monen sadan kilsan päähän. En ollut nähnyt heidän vauvaansa, joten oli kiva mennä. En ehtinyt olla kylässä kuin ehkä tunnin, kun isäntäväki ilmoitti lähtevänsä yhdessä lenkille ja pyysivät minua huolehtimaan vauvasta sen aikaa. Onneksi vauva oli unessa kun lähtivät, koska en tiennyt mitään vauvoista tai niiden hoitamisesta. Pelkäsin koko ajan, että vauva herää ja alkaa itkemään. 

Vierailija kirjoitti:

Isäntäpariskunta nai äänekkäästi saunan terassilla.

Oli vähän kiusallista grillailla lapsiporukan kanssa ko. saunan toisella puolella olevalla grillillä, kun läiske ja ähinä vaan jatkui ja jatkui.

Mä olen kerran katkaissut tällaisen tilanteen, kun riitti. Nainen kiitti jälkeenpäin, mies naureskeli omahyväisenä (ja kosti vaimolleen)

Läheisen perheen luona yökylässä ja pariskunta katselee illalla suoratoistosta jotain seuraamaansa sarjaa vaikka olemme kylässä ja kiehnaavat toisiaan sohvalla ihan kuin emme olisi siellä. Kaiken lisäksi sarjassa on paljon alastomuutta ja seksiä, joista saavat lisää intoa omiin puuhiinsa siinä meidän vieressä. Kädet vaeltavat ympäriinsä melko estottomasti. Sarjan jälkeen painuvat suoraan yläkertaan yöpuille vaikka kello on vähän yli kymmenen. Ei mene kauaakaan kun heidän huoneestaan kuuluu surinaa, huohotusta, natinaa, voihketta ja LÄISKETTÄ! Olettivat ilmeisesti ettei alakertaan kuulu niin hyvin! 

Hieman huvitti, nolotti ja vitutti samaan aikaan. Onneksi jatkoimme matkaa seuraavana aamuna. Ei mainittu sanallakaan heidän touhuistaan, mutta joka kerta kun nähdään niin tuo muisto on kyllä elävänä mielessä.

Ohis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläpaikassa oli vauva. Yöllä ei olisi saanut vetää vessaa. Papereita varten oli pussi. Kauhea nalkutus, kun 5-vuotiaani oli vessan vetänyt vahingossa.

En ole koskaan oikein käsittänyt tuota, ettei yöllä saisi vetää vessaa. No, asuin elämäni ensimmäiset + 30 vuotta kerrostaloissa ja totuin kaikenlaisiin taustaääniin. Yksi vessankohahdus ei tuntunut missään, eikä kyllä tunnu vieläkään.

Minua inhottaisi enemmän se, ettei vessaa olisi vedetty yöllä ja aamulla pöntössä odottaisi haiseva ylläri, kun sitä tulisi pesemään hampaita. Yh. 💩

Vessanpytyn saa huuhdella aina käytön jälkeen vuorokauden ajasta riippumatta. Mutta sitä minä ihmettelen, että ihmiset pesevät hampaitaan vessassa ihan pytyn vieressä ja tietysti ne harjat ja hammastahnat ovat siinä pytyn vieressä hyllyssä tai peilikaapissa. Siellä kun käy joku ilmavaivainen päästelemässä kaasujaan ulosteiden lisäksi, niin kyllä se haju tarttuu hammasharjaankin.

Minut kutsuttiin yksin kylään erään pariskunnan luokse. Molemmat olivat vanhoja tuttuja. Perillä alkoi pottuilu ja äksyily. Siis hyökkäsivät verbaalisesti minua vastaan jo kun eteiseen pääsin. Haukuttiin kaikki mitä voitiin. Olin vaan niin hämmästynyt että meni hiukan aikaan että sain vedettyä takin takaisin niskaani ja käveltyä ulos.

En vieläkään tiedä mistä oli kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa yli kahen tunnin matkan takaa katsomaan kummilastani ja sitten lapsen äiti ilmoittaa, voinko tulla heille vasta kolmelta, kun lapsi herää yleensä silloin päikkäreiltä. ystävä ties, että busseja tuli harvasti ja tulin sellasella bussilla sitten, että jouduin kaksi tuntia istumaan pikkukaupungin kahvilassa ja odottamaan, että kello tulee kolme ja pääsen heille kylään. Olisin voinut olla paikalla heillä neljä tuntia, mutta puolet piti siis istua jossain kuppasessa kahvilassa ja sitten kaksi tuntia ehdin olla heillä kylässä kun viimenen bussi takaspäin lähtikin jo. Olisin voinut olla yötäkin mutta sanottiin melekee suoraan ettei sovi. En kyllä ees suoraan sitä kysyny, mutta silti ilmastiin, että päiväkäynti ois ok, ei muuten. Ja heillä tosiaan kyseessä oli viiden huoneen omakotitalo!!! En tosiaan olis ollu niin äänekäs, että vauva ei ois voinu nukkua rauhassa päikkäreitään! Ja sitten tää kummitytön äiti pyytelee aina käymään taas ja syyllistää kun en pääsekään. Joo. Rahaakin meni kivasti sitä varten, että sain kuulla olevani puolet suunnitellusta reissusta jossain kahvilassa... Hiphei...

Onpas outo nainen tuo kummityttösi äiti. Vaikuttaa neuroottiselta ja itsekeskeiseltä.

Meillä vähän sama tilanne miehen sisaruksen kanssa. Kutsuivat perheemme syntymäpäiville, asutaan sen verran kaukana, että hotelliyö järkevin kuin paahtaa yhtenä päivänä. Juhlat ilmoitettu alkavaksi klo 14. Olimme valmiina 13:30 lähtemään juhlavaatteissa paikalle, hotellihuone jo tietysti luovutettuna tuossa vaiheessa, kun sisarus soittaa, että juhlat siirretään lapsen päiväunien takia klo 16 alkavaksi. Eikä mitään joustoa pitkämatkalaisille.

Suututti ja olisin ollut valmis lähtemään kotiin saman tien, mutta päätettiin sitten kuitenkin jäädä ja notkuttiin kaupungissa se pari tuntia koko perhe ja juhlien jälkeen pitkä matka kotiin.

Ko. perhe oli tuohon asti itse tullut meille juhliin ajoissa / yöksi, juurikin tuon pitkän matkan takia ja se oli alkuun ok. Kuitenkin heillä oli aina jotain vaatimuksia joita piti viime hetken valmisteluiden ohessa täyttää ja sanoin nyt miehelle, että jatkossa saavat tyytyä siihen samaan mihin muutkin meillä tyytyväisinä käyvät, ekstraa on turha odottaa, kun kerta asioita ei huomioida puolin ja toisin samoin.