Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Luin noita lasten nukuttamisjuttuja ja tuli yksi tapaus mieleen...



Olimme käymässä "naapurintytön" luona kylässä, pariskunnalla oli siihen aikaan yksi puolitoistavuotias lapsi. Ei siinä mitään, mutta emäntä on naimisissa Sveitsissä eikä nähdä mitenkään liian usein! Teimme matkallamme vartavasten pienen lenkin, jotta pääsisimme kyläilemään.



Siinä oltiin aloittelemassa illallista, perheen lapsi istuu syöttötuolissa muiden mukana. Lapsi alkoi vähän nuokkua ja vanhemmat totesivat, että pitää laittaa lapsi nukkumaan.



Vanhemmat nousivat siitä pöydästä ja aloittivat makuuhuoneessa lapsennukuttamisrituaalit. En tiedä, mitä siellä tehtiin, mutta se kesti. Ja kesti. Ja kesti. Me istuimme siinä hämmentyneinä pöydän ja jäähtyvien ruokien ääressä.



Ehkä lapsen iloksi pitää tehdä sirkustemppuja ja kahden hengen perfomanssia, en tiedä! Isäntäväki tiesi ruokailun ajoituksen ja tunsi lapsensa tavat... Kolme tuntia siinä meni. Me popsimme jäähtyneet raclettet sun muut itseksemme. Vanhemmat söivät jälkiruuan kanssamme ja sitten meidän pitikin jo lähteä.



Se siitä iloisesta jälleennäkemisestä. Ei menty toista kertaa.

!

Ihan karmeita kyläilypaikkoja teil on ollu! APUA !!!! :D



Itelleni on jäänyt vaan mieleen yhdet lapsen synttärit. Perheen isä oli jokin siivousintoilija ja imuroi pöydänalustaa joka kerta kun sankari syöttötuolissa pullaansa pupelsi. Imuri vaan kolisi jalkoihin, ja kolmeen kertaan se ehti imuroimaan sinä aikana kun pöydässä istuttiin. Samassa perheessä oli/on tarjoomiset 1 per nokka, pullat, keksit, pasteijat on laskettu niin että yksi jokaiselle. Tarkka on tarkka ;)



Tätini asuu maalaistalossa ja yllättäen perunannostoaikaan syksyisin soitellaan kylään. Ekan kerran kun mentiin niin tietty siisteissä vaatteissa kun kylään oltiin menossa, ja sit sanottiin et jos pellolle avuksi...MIKSEI voinu reilusti pyytää talkoisiin, oltaisiin osattu pukeutua rönttövaatteisiin? Nyt kun kyläilysoitto tulee niin kysyn itte onko talkoista kyse, et tiedetään? Ja toki siellä syötetään ja juotetaan ja lähetään perunasäkin kanssa kotiin, ei mitään valittamista mutta miksei voida reilusti sanoa että apua tarvitaan? Perhe on pahin :)



Ite jos kutsun vieraita niin huolehdin että kämppä on siisti ja että tarjottavaa on jokaiselle, niin lapsille, aikuisille kuin mukana tulevalle lemmikille (koiraperheitä monet). Koska vierailu on sovittu etukäteen niin sitä aikaa on varattu vieraille, enkä voisi kuvitellakaan alkavani pihatöihin kesken kaiken. Sinkkunaisena en ole kovin näppärä teknisissä jutuissa ja joskus tarvitsen apua, nyt piti vaihtaa pyörään rengas. Soitin kaveriperheelle että tämmönen tilanne, ehtiskö perheen isä vaihtaan renkaan siinä kyläilyn ohessa, ja kun tulivat niin siinähän se samalla sujui. Minua sitten soittavat vuorostaan kylään ja samalla lastenvahdiksi, meen iltapäivästä ja hengataan porukalla, sit illemmalla laitan lapset nukkumaan ja isä ja äiti pääsee yhdessä leffaan, minä kattelen illan elokuvaa sohvalla maaten ja koiraa rapsutellen.



Eli kylään JA töihin, mutta reilusti asiasta jo tiedottaen :)



Toinen asia erikseen on yllätysvieraat...Kämppä ei ehkä ole kuosissa, mutta pakastimessa on varmasti jotain, ja kahvinkeitinkin toimii. Jos joku vaivautuu minua vasiten tulla katsomaan, niin hieno asiahan se on ja kivahan se on nähdä, kun nykyään on kaikilla kiire. Harmittavaa on jos joku tulee niin että itsellä on jokin suunniteltu meno. Onneksi kuitenkin itsellä noi harrastukset on sellasia että salille tai uimaan voi mennä muulloinkin, mutta tietysti kaveri senkin ymmärtää että hammaslääkäriin on pakko mennä sovittuna aikana.



Sillon kun olin pieni (olen nyt 36), kyläiltiin paljon enemmän ja se oli paljon epävirallisempaa. Onko niin että nykyään ei ihmiset osaa enää kyläillä, saatikka KÄYTTÄYTYÄ isäntinä/vieraina?

Eihän sen lukemiseen mene kuin max 10 min.

nukkumaan menossa! Meillä on aina ollut politiikka, että iltasatua ei lueta, jos on vieraita illalla. Muuten se luetaan aina. Lapsikin (4v.) sen ymmärtää, että joskus on erikoistilanteita ja vanhempien pitää huomioida vierailijoita, eikä voi istua lapsen seurana hänen huoneessaan satukirjan kanssa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hemmoteltu lapsi (enkä tarkoita ihan pieniä vaan just 4-8 -vuotiaita), jota pitää paapoa iltatoimissa tolkuttomia aikoja ja vieraat istuu sohvalla odottamassa. Tottakai iltapesut, peittelyt jne. Mutta kyllä niista pitäisi 10-15 minuutissa suoritua, kun kerran on vieraita kylässä.

Toinen lapsiin littyvä superärsytys on nämä mammat, jotka ei voi jutella vieraiden kanssa, kun koko maailma pyörii oman taaperon ympärillä. Yhdellä ystävälläni on tälläinen lapsia ja juttelu lapsen läsnäollessa on mahdotonta. Lapsi keskeyttää ihan koko ajan. Ei puolta minuuttia mene. Äidin puhe katkeaa heti tai kääntää huomionsa vieraan puheesta ja kuuntelee aina ensisijaisesti lastaan. Lapsi saattaa sanoa jatkuvasti "äiti" ja siihen äiti keskeyttää kaiken heti. "niin, mitä asiaa?", johon lapsi ei sano mitään. Ja taas mietitään, mihin juttu jäi. Samoin tälläinen lapsi vaatii vanhemman leikkimään kanssaan vieraiden aikana ja jos ei saa tahtoaa läpi kiukuttelee. ÄRSYTTÄVÄÄ!

Täällä on ollut muutamia viestejä, missä mm. "isäntäväki tuijottei meitä avaimenreijästä..." jne. Taitaa olla paskapuhetta.



Valehteleminen on sekin taitolaji.

Tämä perhe oli siis oikein vaatinut meitä heille kylään. Välimatkaa meillä on noin 400km. Talon isäntä on puolisoni nuoruudenystävä ja ystäviä he ovat siis edelleenkin. Tuliaisiksi veimme ihan perusjuttuja; kahvia ja jotain ruokaa, lapsille jotain pientä jne.



Kun menimme sisälle, ohjasti tää talon nainen ensin 10minuuttia meitä, että miten oikeaoppisesti laitetaan kengät eteiseen, miten takit kuuluu laittaa, että ne ovat täsmmälleen oikein jne. Siinä vaiheessa vielä naureskelimme, että jaahas, koitetaan ottaa opiksemme...



Puolisoni on vieraillut talossa joitain kertoja aiemminkin ja tuntee ko. perheen paljon läheisemmin, kuin minä.



Talossa on eteisessä toinen wc - ja jostain syystä mieheni ei mennyt siihen eteisen wc:hen, vaan meni talon toiseen vessaan, jonne kuljetaan kodinhoitotilan läpi - ja kun perheenäiti huomasi tämän, niin hän alkoi uikuttamaan hysteerisesti, että "nyt se meni tonne vessaan ja mulla on pyykkiä kuivumassa siinä viereisessä huoneessa ja nyt niihin pyykkeihin tarttuu pa*kan haju...".

Molemmat miehet kyllä nauroivat tälle ulinalle, mutta mä en kehdannut sanoa mitään, koska mua hävetti - mun miehen vuoksi -ja hänen puolestaan.



He tarjosivat sovitusti meille ruokaa ( jotain kinkkukiusausta ) vasta, kun saivat omat lapsensa nukkumaan ( ymmärrän kyllä, mutta oltiin oltu siellä jo yli 5 tuntia...) ja sitä ruokaa oli todella vähän - eikä mitään lisukkeita, ei salaattia, eikä levän palaa - ei mitään muuta, vain se ruoka ja juomaksi maitoa tai vettä.



Sitten, kun oltiin syöty, perheen äiti kävi pesulla, laittoi yöpaidan yllensä ja käpertyi hetkeksi meikinpesupanta päässään sohvalle katsoman telkkaria, haukotteli - ja lähti siitä noin puolen tunnin kuluttua nukkumaan.

Kello oli 20.



Minusta toi kaikki oli vaan aika helvetin outoa.

Vittu mikä meikkipantanainen; vieläkin ärsyttää! Mitäs kutsuvat, jos vieraat ovat heille niin vaivalloisia ja ällöttäviä!?



He ovat kutsuneet meitä monesti uudelleenkin yökylään, mutta en kyllä kinä viitsi tuhlata viikonloppua siihen, että menen tollaseen paikkaan, missä koko ajan tuntee itsensä ei-toivotuksi!

että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...



Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(



No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.



Mutta on sitten niitäkin, jotka ovat tulleet meille kylään ohimennen ja olettavat että tarjotaan viiden lajin päivällinen vaikka sellaisesta ei ole ollut puhetta etukäteen. Kerran meille tuli yksi tuttavaperhe kylään. Sovitusti "matkalla poikkeamaan". Siis olivat kotikaupungissamme muulla asialla ja soittivat, että tulevat noin klo 15 pikaisesti meille max 2 tunniksi ja jatkavat matkaansa kotiin. Ruuasta ei ollut puhetta ja toki ajattelin, että koska tulevat vasta kello 15 niin ovat käyneet lounaalla jossain puolen päivän tienoilla - varsinkin koska heillä kolme pientä lasta.



No, tulivat klo 15 aikaan ja olin varannut kahvitarjottavat - leivonnaisia, keksiä, kahvia ja mehua - ihan reilusti. Juteltiin ensin hiukan kuulumisia ja aloin keittämään kahvia ja kattamaan leipomuksia. Sitten kun kahvia kaadeltiin kuppiin niin perheen emäntä sanoi 'kun ei lounastakaan ole tänään syöty, löytyisikö jotain vähän ettei tule kotimatkalla nälkä...'. Ja kello oli siinä vaiheessa noin 16! Ilmeisesti lapsille oli syötetty koko päivä pullaa ja pillaria...



Meillä oli oma perhe jo syönyt lounaan aikoja sitten puolen päivän nurkilla eikä mulla ollut mitään ylimääräistä 5-henkisen perheen lounasta takataskussa. Yritin siinä sitten värkätä lämpimiä voileipiä heille, mutta kyllä sapetti. Kai ne nyt olis voineet edes Hesessä käydä lounasaikaan?!

60-luvulla rakennetussa kerrostalossa kaikkien makuuhuoneiden ovissa on iso avaimenreikä. Ei ole tullut tirkisteltyä niistä kuitenkaan. :)

Täällä on ollut muutamia viestejä, missä mm. "isäntäväki tuijottei meitä avaimenreijästä..." jne. Taitaa olla paskapuhetta.

Valehteleminen on sekin taitolaji.

Olen ollut kaverillani kylässä ja yleensä kaikki menee kohtalaisen hyvin, mutta tuli mieleen tuosta yhdestä viestistä että joskus on ottanut päähän kun

kaverini on kauniina kesäiltana vääntäytynyt jo ennen kahdeksaa nukkumaan.

Siinä sitten ihmettelen sohvalla mitä tekis.

Toinen juttu mikä joskus on sattunut, on se että ruokaa ei ole ollut koko päivänä.

En minä voi toisen huushollissa tehdä ruokaa.

Olen syönyt sitten ostamiani leipiä.

kyllä sitä tuntee itsensä terveeksi...

up

Yhdessä kyläpaikassa ärsyttää kun tv:n on pakko olla auki. Kerran emäntä kysyi, että vaihdanko kanavaa vai laitetaanko kiinni? Huudahdettiin miehen kanssa yhteen ääneen spontaanisti LAITA KIINNI! (myöhemmin hävetti) Tv meni kiinni, mutta seuraavalla kerralla oli taas auki. Ärsyttää tuollainen tilannetajun puute!



Yksi kyläpaikka on maatila, jossa yleensä joka kerta saa odotella, että isäntä ja emäntä saa päivän työt tehtyä, mutta sen kyllä toki ymmärtää.

että vieras ilmoittaa että tulee ehkä perrjantaina TAI lauantaina. Ihan kuin kyläpaikan väellä olisi aikaa päivystää ruokineen kaikkineen koska vieraat jaksavat saapua. JOillakin kun sattuu olemaan muutakin elämää kuin vieraiden kestitys.



Outo juttu kerran yhdessä kyläpaikassa: menimme lomamatkallamme. Oli sovittu että tulemme joko pe tai la, että ilmoitamme, matkan päältä, miten matka pienen vauvan kanssa sujuu. Eli joudummeko jäämään matkalle yöksi vai pääsemmekö kerralla perille. Välimatkaa n. 600km, hellettä ja auto, jossa ei ilmastointia.



Kun soitin, että kyllä näyttäis siltä, että pääsemme kerralla perille, vastasi kaverini, että hyvä, me lähdemmekin ylihuomenna mummolaan. Siis että jos olisimme joutuneet pysähtymään matkalle, olisimme ehtineet olla heidän luonaan yhden yön ja sitten olisi pitänyt kääntää nokka kotia kohti? Vaikka koko ajan oli puhuttu kahden yön yökylästä. Ja selvennykseksi, että kaverikin oli äitiyslomalla ja miehensä koko kesän vapaalla. Ja kohdepaikassa isovanhemmat eläkeläisiä, joten ei voinut olla eikä ollutkaan mistään tiukasta aikataulusta kyse. Vain siitä, että kaveriperheen mies oli tottunut hoitamaan asiat tietyssä järjestyksessä. Mitäpä siitä jos tuli harvinaisempia vieraita... Ja kyllä, tämä mies on myös meidän kaverimme. Sittemmin on oppinut joustavammaksi. Ehkä useampi lapsi on opettanut ;)

[/quote]

Mun tuttu aina kun matkustetaan heille 300km (jota tapahtuu max kaks kertaa vuodesa) vie ekana kauppaan .. "mitä syödään" .. Lappaa viikon ruuat koriin ja kassalla "miten maksetaan"

Minä ostan leivät, kahvit, eväät koko porukalle, en kehtaa olla maksamattakaa ku mulla kuiten kaks pientä lasta .. joka kerta sama juttu. aAMUlla pitää kysyä saanko keittää lapsille puuroa .. ja aina on puuhaa: kasvipenkkiä, kaapin maalausta. Jaa sanottakoon että en kävisi ollenkaan ellei niin kovasti meitä ruinais kylään.. ja lapset on ku jotain rupia, eivät saa tehä MITÄÄN ettei mikään paikka sotkeennu. Haloo. Normaalia eloakaan! Kovasti odotan kun heille tämä eka kakru syntyy .. Ja sanottakoon se vielä että meillä kyllä me maksamme pitsat, ym kaikki mitä haetaan-- vituttaa tollanen mutta eipä tarvi meiläkää enää tarjota näille pihiperseille mitään.

mä en kehtais ikinä ostatuttaa vierailla mitään. Meillekin kun tulee kyläläisiä niin aina on ruokaa ja riittävästi, ei todellakaa tarvi nälisää olla saatikka että kehtaisin vieraita kauppaa viiä :( Siis uskomattomia urpoja.

Itse menin tapaamaan kaveria junalla (en omista autoa) n.200km päähän kaverin opiskelupaikkakunnalle. En ollut koskaan käynytkään koko kaupungissa, joten odotin, että kaveri on sitten vastassa. Kymmenen minuuttia ennen junan saapumista kaveri laittoi viestiä, että on vähän menoa, tulee kun kerkeää. Ei edes arviota, että meneekö minuutteja vai tunteja! En sieltä asemalta sitten uskaltanut mihinkään alkaa vaeltamaankaan (kun ei ollut aika-arviotakaan annettu), niin istuin sitten juna-asemalla kahvilassa yli tunnin lipittäen kahvia. Tuli siinä sitten matkalukemiseksi ostettu naistenlehti luettua melko tarkasti...



Kaveri tuli sitten lopulta ja siitä lähdettiin hakemaan kaverin poikaystävää töistä ja taas hurahti aikaa. Autossa vielä kaveri suuttui poikaystävälleen ja alkoi mököttämään. Ihan hieman vaivaannuttavaa istua siellä takapenkillä, kun autossa vallitsee sellainen tunnelma ja mykkäkoulu. Tämä oli vielä ensimmäinen kerta, kun tapaan tämän poikaystävän.



Kaverin piti sitten tehdä jotain kouluun liittyviä juttuja valmiiksi juuri sinä viikonloppuna, joten istuttiin sitten kaverin poikaystävän kanssa sohvalla katsellen telkkaria. Tämä jätkä ei juuri puhunut tai mitään ja aina kun kysyi jotain, niin vastaus oli jotain joo/kai/emmä tiiä -osastoa.



Olipa tosiaan kiva viikonloppu, kun itse olin järjestänyt sen vapaaksi töistä ja kouluhommista ihan sitä varten, että pääsen pitkästä aikaa näkemään kaveria ja kaveri ei ole laittanut tikkua ristiin. Ei menty shoppailemaan, syömään ja leffaan, niinkuin oltiin aiemmin suunniteltu. Ei sillä, että olisi tarvinnutkaan koko ajan ohjelmaa, mutta olisi se ollut kiva edes muutama sana vaihtaa kaverin kanssa!

just, uskomatonta.

mulla kans kaveri, aina kun tulee meille, lompsii ja syö kaapin tyhjäks, käydää kaupas, minä maksan mutta kun minä meen sinne niin puoliks maksetaa kaikki ja ruuat on tyylit ranskalaiset ja nakit, mahdollisimman halpaa siis. En tod oo tänä kesänä menossa eikä tarvi silläkää tulla tänne.

isäni veljen ja tämän vaimon luona, yötä oli tarkoitus olla. Siis minä (n. 20v), äitini ja isäni.



Kävimme porukalla kaupassa ja sit alkoi ruoan valmistus. Se kesti tuntitolkulla (en oikein tiedä, mitä siellä tapahtui, grilliä kai lämmittelivät). Isäni, setäni ja sen vaimo alkoivat pikkuhiljaa humaltua. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi joku tuikituntematon äijänköriläs ja sen thaimaalainen tyttöystävä (tai siis kyllähän isäntäperhe nää tunsi). Juopottelu jatkui mutta ruokaa ei kuulunut. Mä ja äitini saimme tarpeeksemme, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja ajoimme mäkkäriin syömään (kello oli tässä vaiheessa jo lähemmäs puolta yötä).



Soitimme veljellemme, joka asui ko. kaupungissa ja menimme sinne yöksi. Aamulla lähdimme ajelemaan kotiin, ja isäni palasi pari päivää myöhemmin junalla tai jollain.

up

ennen käytiin useammin ja yleensä saunottiin ja illalla kun lapset saatu nukkumaan, vietettiin sitten aikuisten kanssa jonkin aikaa keskenään jutellen ja kahvitellen.



Sitten tuli pidempi tauko kyläilystä, ja seuraavan kerran kun mentiin käymään viikonlopuksi (pyysivät) niin emäntä siivos kaksi päivää ja komensi isompia lapsiakin siivoamaan koko ajan (mm. lasten huoneesta piti käydä lelut läpi, mitkä menee kirppikselle, mitä ei tarvi jne).



Me sitten miehen ja lasten kanssa istuttiin olohuoneessa keskenään ihmettelemässä. Lapsetkaan ei voineet oikeen leikkiä kun oli se lelujenjärkkäysprojekti ym. Perheen isäntä kuskaili isompia kaikenmaailman kerhoihin ja tais tehdä jotain töitäkin.



Illalla kun lapset meni nukkumaan niin isäntäpari meni myös, siis n klo 21. Me oltiin vaan et whaat, ei siinä sit muuta ku mentiin huoneeseen illaksi keskenään viettään aikaa. Olipa tosi kivaa. (Ja sitä huonetta ei oltu siivottu). Piti olla siel 3 yötä mut lähdettiin sitn sen toisen yön jälkeen ajeleen kotiin. Olivat vähä ihmeissään.



Sen kerran jälkeen oltiin ohikulkumatkalla (matkan alkupäässä) ja soittivat et pysähtykää kahvilla tässä. No me pysähdyttiin. Istuttiin yli 3 tuntia eikä ollu mitään tietoa kahveistä. Sit kun kello lähenteli ilta yhdeksää niin sanoin et nyt pitää jatkaa matkaa kun on viel pitkä matka ja menee niin myöhään. Siihen sitten : Ei nyt vielä, keitetään kahvit jne. Juotiin ne ja lähdettiin sit melkein pöydästä ku mustalaiset. Eipä olla sinne enään kahveille pysähtymässä.