Vihdoin joku kyseenalaistaa kaikkensa uhrautuvaa äitimyyttiä! Bringing up bébé!

pk-seudulta yksi kappale, varauksia siitä on 30 kpl.

Jos joku tykkää vilpittömästi leikkiä ja hyppiä lätäköissä vielä aikuisenakin, niin tottahan hän saa lastensa kanssa leikkiä ja riehua.



Minä olen lapsena leikkinyt ja hyppinyt lätäköissä tarpeeksi enkä enää todellakaan jaksa riehua tai leikkiä innoissani lapseni kanssa.



En myöskään jaksanut missään vaiheessa valvoa yö toisensa jälkeen vuositolkulla.



On varmaan niin, että jokainen omassa kodissaan voi hoitaa asiat, niin kuin hyväksi näkee. Minä opetin lapseni nukkumaan parikuisena omassa sängyssään. Hän, joka intoutuu perhepedistä ja vauvantahtisuudesta, toteuttakoon sitä systeemiä.



Ihan hyvä, että joskus tällaista PAHAA, ranskalaistakin mallia pidetään esillä. Vaikka onhan toki niin, että vauvana nukkumaan oppinut hyväkäytöksinen lapsi nukkuu ja käyttäytyy hyvin vain, KOSKA HÄNET ON NUJERRETTU. *sarkasmivaroitus*

hupaisa arvio kyseisestä kirjasta. tarvinneeko kirjaa edes lukea...



http://www.guardian.co.uk/books/2012/jan/29/digested-read-french-childr…

On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ranskalaisella miehellä on sivusuhde.

ja minä päätin tehdä toisin ja olen kyllä onnellinen. Haluan olla myös nainen. Katsokaa tosiaan mallia ranskalaisista naisista. Heillä ei miehet petä ja avioeroja ei ole sen vuoksi. Vauvan olen minäkin vienyt hoitoon 4-kuisena. Sen jälkeen se on ollut mummolassa kerran viikossa yön, että saan levätä. Itsestäni pidän huolen ja naapurin tytöt katsoo lapsia, että pääsen lenkille päivälläkin ja illat saan viettää miehen kanssa. Ei mene iltaisin aikaa täten omiin harrastuksiin. Ulkonäköni pidän huoliteltuna ja haluan olla myös nainen. Tämä tapa myös, että lapsille annetaan luunapepja ja läpsäissään ja tukistetaan, on ihan hyvä. Oletteko Ranskassa nähneet huonostikäyttäytyviä lapsia. Siellä äiti äkkiä läpsäisee lasta jos se alkaa ravintolassa riehua. Mies viihtyy näin perhe-elämässä kun lapset eivä tole kukkona tunkiolla riehumassa. Mies saa myös huomattavasti enemmän seksiä kun lapset ovat kerran viikossa yön hoidossa ja pari kertaa vuodessa viikon, kaksi mummolassa. Kannatan tätä eurooppalaistyylistä äitiyttä. Naisen pitää pysyä naisena. Suomen avioerotilastot ovat korkeimpia ja lapset voivat pahoin. Tämä johtuu huonosta kurista ja siitä, että miehellä ei ole enää vaimoa vaan äiti puolisona.

Siinä on niin moni kohta päin honkia.

Päivän paras vitsi.



Miten joku voi olla noin sivistymätön? Ranskassa nimen omaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehillä on muita naisia. Siitähän ei olla moksiskaan, jos esim. poliittisella kärkihahmolla on avioliittonsa ulkopuolisia suhteita. Se kun on juurikin täysin normaalia Ranskassa.

Äitiys on minusta tietynlaista uhrautumista vauvavuosiksi. Jos ei siihen ole valmis ei ole valmis äidiksikään.

huonona asiana. Oikeastaan uhrautua on kuitenkin väärä sana, oikea on omistautua. Lasten kuuluu olla äitinsä ykkösiä pieninä, ihan biologisista syistä, ja jos äiti on normaalisti kehittynyt itse, hän tuntee suurta halua vastata lapsensa tarpeisiin ja ahdistuu mikäli ei onnistu siinä. Toki äiti tarvitsee oman vapaa-aikansa ja piristysruiskeet katkaisemaan arkea, mutta minusta on typerää sellainen kapinamentaliteetti tässä asiassa.

Toisaalta, lapsi itsenäistyy vähä vähältä, ja äiti päästää irti vähä vähältä. Kuitenkin lapsesta pitää pitää kiinni vielä murrosiässäkin, koska rimpuilusta huolimatta hän tarvitsee vielä huolenpitoa ja kasvatusta, sekä vanhempiaan. Totta kai kiinnipito on erilaista kuin esim. taaperoiäisen kohdalla, mutta kyllä ainakin suomessa se suurin ongelma taitaa olla lasten pakkoitsenäistäminen aivan liian varhain. Jos jossain muualla äitiyslomat ovatkin lyhyempiä, lapsista kannetaan aivan eri tavalla huolta pidempään. Myös lasten hoito on järjestetty monissa maissa vähemmän laitosmaisesti.

Ja johan selvisi miksi ne vauvat nukkuvat yöt heräämättä

hupaisa arvio kyseisestä kirjasta. tarvinneeko kirjaa edes lukea...

<a href="http://www.guardian.co.uk/books/2012/jan/29/digested-read-french-childr…" alt="http://www.guardian.co.uk/books/2012/jan/29/digested-read-french-childr…">http://www.guardian.co.uk/books/2012/jan/29/digested-read-french-childr…;

ehkäisy on keksitty, sitä saa käyttää. jos et ole äitityyppiä, etkä halua hoitaa lapsiasi niin älä hommaa niitä. kyllä on ihan normaalia, että äiti on lastensa kanssa kun nämä ovat pieniä!

tulee vähän olo, että isyys on todella hukassa. Äidin pitää olla nainen ja pitää lapset kurissa, että mies viihtyisi kotona. Jos tämä mies on lasten isä, nii ei kai niitä lapsia tarvitse isältään "piilottaa".



Itse viihdyn kotona juuri sen takia, että lapsetkin on siellä. Niitä sitten yhdessä kasvatetaan.



Lisäksi vielä, maailmassa ei ole mitään rumempaa kuin väkivalta. Lapsaan läpsivää naista en katselisi hetkeäkään, en varsinkaan jos lapset on minun omia.



t. yksi mies

kyseenalaistaa uhrautuvaa äitimyyttiä... Musta vauvantahtisuus ei ole kyllä kaiken uhraavaa. Aikuisen, joka hankkii lapsia, pitäisi olla jo sen verran kypsä, että kykenee ymmärtämään pienen lapsen tarpeita ja tinkimään myös tarvittaessa omasta mukavuudestaan.



Olen toki sitä mieltä, että lastenkin tulee opetella ottamaan huomioon vanhempansa, mutta vauvaikä ei ole todellakaan oikea aika siihen. Kärsivällisyyttä ja asioiden tarkastelua toisten kannalta opitaan pikkuhiljaa.

Koko ajan saa jostakin lukea, miten äitiys on niin vaikeaa ja joku on kirjoittanut aihetta ravistelevan kirjan.



Mä olen ainakin ihan perusteellisen kyllästynyt näihin "myytinmurtajiin". Mulla on kolme lasta, enkä mä ole kokenut vanhemmuutta mitenkään ylivoimaisen raskaaksi.

ns ranskalaiseen tapaan olla nainen ja äiti.

Lapset käydään pikaisesti synnyttämässä ja sitten palataan entiseen elämään, miestä miellyttämään, lapset hoidetaan siinä sivussa.

tulee vähän olo, että isyys on todella hukassa. Äidin pitää olla nainen ja pitää lapset kurissa, että mies viihtyisi kotona. Jos tämä mies on lasten isä, nii ei kai niitä lapsia tarvitse isältään "piilottaa".

Itse viihdyn kotona juuri sen takia, että lapsetkin on siellä. Niitä sitten yhdessä kasvatetaan.

Lisäksi vielä, maailmassa ei ole mitään rumempaa kuin väkivalta. Lapsaan läpsivää naista en katselisi hetkeäkään, en varsinkaan jos lapset on minun omia.

t. yksi mies

ja minä päätin tehdä toisin ja olen kyllä onnellinen.

Haluan olla myös nainen. Katsokaa tosiaan mallia ranskalaisista naisista. Heillä ei miehet petä ja avioeroja ei ole sen vuoksi.

Vauvan olen minäkin vienyt hoitoon 4-kuisena. Sen jälkeen se on ollut mummolassa kerran viikossa yön, että saan levätä. Itsestäni pidän huolen ja naapurin tytöt katsoo lapsia, että pääsen lenkille päivälläkin ja illat saan viettää miehen kanssa. Ei mene iltaisin aikaa täten omiin harrastuksiin.

Ulkonäköni pidän huoliteltuna ja haluan olla myös nainen. Tämä tapa myös, että lapsille annetaan luunapepja ja läpsäissään ja tukistetaan, on ihan hyvä. Oletteko Ranskassa nähneet huonostikäyttäytyviä lapsia. Siellä äiti äkkiä läpsäisee lasta jos se alkaa ravintolassa riehua. Mies viihtyy näin perhe-elämässä kun lapset eivä tole kukkona tunkiolla riehumassa. Mies saa myös huomattavasti enemmän seksiä kun lapset ovat kerran viikossa yön hoidossa ja pari kertaa vuodessa viikon, kaksi mummolassa.

Kannatan tätä eurooppalaistyylistä äitiyttä. Naisen pitää pysyä naisena. Suomen avioerotilastot ovat korkeimpia ja lapset voivat pahoin. Tämä johtuu huonosta kurista ja siitä, että miehellä ei ole enää vaimoa vaan äiti puolisona.

Ai ranskalaiset ei edes petä kun on niin upeaa heidän lastenkasvatuksensa...

Hmmm...

Käsittääkseni koko rakastajatar-kulttuuri on ranskassa oikein voimissaan ja se yhdistetään hyvin voimakkaasti nimenomaan sinne.

Koko ajan saa jostakin lukea, miten äitiys on niin vaikeaa ja joku on kirjoittanut aihetta ravistelevan kirjan.

Mä olen ainakin ihan perusteellisen kyllästynyt näihin "myytinmurtajiin". Mulla on kolme lasta, enkä mä ole kokenut vanhemmuutta mitenkään ylivoimaisen raskaaksi.

Mulla on yksi lapsi (vauva), ja välillä on raskasta, mutta ei se mistään "uhrautuva äiti" -myytistä johdu. Kuten tuossa ylläolevassa viestissä yritin ilmaista, lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ei ole uhrautumista. Jos joku vanhempi kokee ihan perustavanlaatuisen vuorovaikutuksen lapsen kanssa uhrautumiseksi, suosittelen terapiaa - eikä tämä ole mikään ilkeä heitto, vaan ihan oikea suositus.

#20

joku mamero tulee taas sönköttömään kuinka ulkomailla tiedetään tämäkin juttu paremmin kuin Suomessa.

Toki pikkulapsiaika oli rankkaa, mutta jälkikäteen ajatellen, niin en kadu yhtään. Se aika oli lapsilleni. Ihana nähdä se luottamus ja lämmin suhde, mikä lapsilla on meihin vanhempiin.

Koko ajan saa jostakin lukea, miten äitiys on niin vaikeaa ja joku on kirjoittanut aihetta ravistelevan kirjan.

Mä olen ainakin ihan perusteellisen kyllästynyt näihin "myytinmurtajiin". Mulla on kolme lasta, enkä mä ole kokenut vanhemmuutta mitenkään ylivoimaisen raskaaksi.

Lapset jätettiin pinnasänkyyn tuntien ajaksi kun äiti lähti navettaan töihin.



Muutenkin saivat lapset tulla toimeen keskenään, ja illalla piiskattiin varoiksi päivän tuhmuuksista.



En kyllä itse lähtisi samaan suuntaan.

Naiset laittautuvat kauniiksi, ovat hoikkia ja pukeutuvat hyvin. Lapsia saa läpsiä takamukselle ja heidät myös usein sysätään isovanhempien luo hoitoon. Viimeistään puolivuotiaana heidät laitetaan omaan huoneeseen nukkumaan. Kesälomalla saattavat olla parikin kuukautta isovanhempien luona, jo ihan vauvasta asti.

Kaikesta tästä huolimatta miehet (ja naisetkin) pettävät ja avioeroja on koko ajan enemmän ja enemmän. En tiedä pettävätkö miehet suhteessa vähemmän kuin Suomessa mutta pettävät kuitenkin.

vuotta ja en päivääkään kadu. En ole marttyyri enkä uhrautuja.



Olen tehnyt kaikein mutu tuntumalla ja hyvin on mennyt. Jokin sisälläni kertoo minulle miten lasta hoidetaan ja kasvatetaan. Lapsi on nukkunut samassa huoneessa kanssamme ensimmäiset 5 vuotta. Vasta kun lapsi oli valmis menemään omaan huoneeseen, hänet siirrettiin.



Meillä on opeteltu käytöstavat, käyty ravintoloissa syömässä pienestä pitäen ja koskaan ei ole tarvinnut lapsen vuoksi hävetä. Ei heitä ruokaa laittialle, ei kiukuttele eikä juoksentele ympäriinsä.



Lapsi on hyväkäytöksinen, luottaa ihmisiin, kaikkien kaveri ja reipas. Tämän kaiken olen saanut aikaiseksi olemalla ihan tavallinen kotimamma jonka järki pelaa. jos jokin asia kasvatuksessa ei ole tuntunut omalta niin en ole niin tehnyt. Olisi ollut kamalaa kuunnella lapsen itkua turhaan, olen aina siihen vastannut. Jotkut vanhemmat pitivät huudatusunikouluja sun muita, ei sopinut minulle.



Ne kaveripoerheiden lapset, jotka on väkisin totutettu olemaan yksin, nukkumaan yksin, läpsitään ja tukistetaan, eivät he todellakaan ole sieltä parhaimmiten käyttäytyvistä lapsista. Tietysti heidät saa nopeasti hiljaiseksi jossain kun uhkaa läpsäistä tai tukistaa.



Meillä on ravintolassa kivampaa,ei lapsen tarvitse istua paikallaan seuraavaa läpäsisyä peläten.



Kun kasvatetaan ruumillisella kurituksella, sillä saadaan aikaiseksi "hyvinkäyttäytyviä" eli pelokkaita lapsia. Toisenlaisella kasvatuksella on sama vaikutus, ilman kireyttä tai pelkoa.



Ja kyllä, tunnen ranskalaisia perheitä ja heille läpsiminen tai muukaan ruumiillinen kuritus ei ole vierasta. Se mitä sen hyväkäytöksisen lapsen sisällä on, on tärkeää.