Vihdoin joku kyseenalaistaa kaikkensa uhrautuvaa äitimyyttiä! Bringing up bébé!
Hesarissakin tänään kirjoitus tästä ranskalaisten lastenkasvatustapoja valottavasta jenkkikirjasta. Suomalaistenkin sietäisi ottaa oppia! Äitiys ei ole kaikkensa uhrautuvaa, vaan äidinkin tulee olla ihminen ja oma yksilönsä!
Omakohtaisestikin voin todeta, että vieläkin kärsin äidistäni, joka eli täysin lapsiensa kautta. Tunnen, että hänen elämänsä sortuu jos kuule meistä lapsistaan tasaisin väliajoin ja syytän (salaa tietenkin) äitiäni omasta saamattomuudestani tietyissä asioissa, sillä hän todella teki KAIKEN lapsiensa puolesta.
Itse olen tietoisesti välttänyt tätä kasvatusmenetelmää. Lapsen vein ensimmäiseen yökylään kun hän oli 3vkoa. Todella tarpeen tuli ne unitunnit! Ja kas, lapsi voi hyvin ja äiti ja isi voivat hyvin. Pidän vähintään kerran kuussa omia kaunistautumispäiviä, jolloin toimitan lapsen hoitoon ja keskityn itseeni/olemme mieheni kanssa vain kahden ja nautimme toisistamme.
En todellakaan yhdy läpsimiskasvatukseen, mutta tämän "äidillä pitää olla oma elämä" -ajatuksen allekirjoitan täysin.
Listätietoa: http://www.hs.fi/ulkomaat/Amerikkalainen+bestseller+Lastenkasvatuskin+p…
Kommentit (218)
Kertokaa, kuka ihme se ilmapiiri on.
jotka ovat läpsineet ja nappaileet ja tukistelleet lapsiaan ja huudattaneet heitä viereisessä huoneessa, että mies saa mahdollisimman nopeaa parisuhdepimpsaa.
Heille vanhuus on jo maanpäällinen helvetti.
ja osaavat hyvin käyttäytyä museoissa ja ravintoloissa.
On se ihmeellistä ja jännää tämä elämä ja kasvatus.
Meillä on yksi lapsi, joka on kasvatettu aika lailla "ranskalaisittain". Jo parikuisena hänet opetettiin nukkumaan yönsä. Kaupassa, ravintoloissa, kirkossa, museoissa lapsi osasi myös olla ihan pienestä pitäen juoksentelematta tai metelöimättä.
On omituista, kuinka huonoa käytöstä suomalaisvanhemmat lapsiltaan sietävät. Lapset pyörittävät usein liikaa perheen elämää eivätkä kyllä näytä edes nauttivan asemastaan. Lisäksi vanhemmat tuntuvat juoksevan hiki hatussa Puuhamaa-HopLop-McDonalds-Mammajooga-vauvauinti -rundiaan. Miksi? Eivät lapset tarvitse mitään jatkuvaa viihdyttämistä.
Lapsemme on ainoamme. Jos olisimme uskoneet vauvantahtisuuteen, varmaan olisin hermoraunio: sen verran temperamenttia ja omaa tahtoa lapsella on. Lisää lapsia ei uskallettu tehdä, koska jo yhdenkin lapsen kasvattaminen epämuodikkaasti ja aikuistentahtisesti oli älyttömän paheksuttua.
Nyttemmin kukaan tosin ei paheksu sitä, että lapsemme osaa käyttäytyä hyvin. Jännä.
jotka ovat läpsineet ja nappaileet ja tukistelleet lapsiaan ja huudattaneet heitä viereisessä huoneessa, että mies saa mahdollisimman nopeaa parisuhdepimpsaa. Heille vanhuus on jo maanpäällinen helvetti.
Minä olen etä-äiti, mutta en ole koskaan läpsäissyt, nappaillut tai tukistanut lastani. Pikemminkin luulen, että fyysistä kuritusta käyttävät nämä loppuunpalaneet kotiäidit.
Toivottavasti olette saaneet nyt nujerrettua, ettei enää ole häiriöksi.
Meillä on yksi lapsi, joka on kasvatettu aika lailla "ranskalaisittain". Jo parikuisena hänet opetettiin nukkumaan yönsä. Kaupassa, ravintoloissa, kirkossa, museoissa lapsi osasi myös olla ihan pienestä pitäen juoksentelematta tai metelöimättä.
On omituista, kuinka huonoa käytöstä suomalaisvanhemmat lapsiltaan sietävät. Lapset pyörittävät usein liikaa perheen elämää eivätkä kyllä näytä edes nauttivan asemastaan. Lisäksi vanhemmat tuntuvat juoksevan hiki hatussa Puuhamaa-HopLop-McDonalds-Mammajooga-vauvauinti -rundiaan. Miksi? Eivät lapset tarvitse mitään jatkuvaa viihdyttämistä.
Lapsemme on ainoamme. Jos olisimme uskoneet vauvantahtisuuteen, varmaan olisin hermoraunio: sen verran temperamenttia ja omaa tahtoa lapsella on. Lisää lapsia ei uskallettu tehdä, koska jo yhdenkin lapsen kasvattaminen epämuodikkaasti ja aikuistentahtisesti oli älyttömän paheksuttua.
Nyttemmin kukaan tosin ei paheksu sitä, että lapsemme osaa käyttäytyä hyvin. Jännä.
Kertokaa, kuka ihme se ilmapiiri on.
Neuvola, naistenlehdet, muut äidit, hiekkalaatikko
Monet luulee, että heidän tapaansa olla vanhempi kritisoidaan, vaikka oikeasti ketään ei kiinnostaisi.
ja tukistetti ja alistettu ja jätetty yksin itkemään.
Vai sellainen, jota on kuunneltu ja arvostettu ja rakastettu ja joka ei ole kokenut, että olisi parisuhteen tiellä.
Niistä lapsistakin kasvaa joskus aikuisia.
jotka ovat läpsineet ja nappaileet ja tukistelleet lapsiaan ja huudattaneet heitä viereisessä huoneessa, että mies saa mahdollisimman nopeaa parisuhdepimpsaa. Heille vanhuus on jo maanpäällinen helvetti.
Minä olen etä-äiti, mutta en ole koskaan läpsäissyt, nappaillut tai tukistanut lastani. Pikemminkin luulen, että fyysistä kuritusta käyttävät nämä loppuunpalaneet kotiäidit.
ja tukistetti ja alistettu ja jätetty yksin itkemään. Vai sellainen, jota on kuunneltu ja arvostettu ja rakastettu ja joka ei ole kokenut, että olisi parisuhteen tiellä. Niistä lapsistakin kasvaa joskus aikuisia.
jotka ovat läpsineet ja nappaileet ja tukistelleet lapsiaan ja huudattaneet heitä viereisessä huoneessa, että mies saa mahdollisimman nopeaa parisuhdepimpsaa. Heille vanhuus on jo maanpäällinen helvetti.
Minä olen etä-äiti, mutta en ole koskaan läpsäissyt, nappaillut tai tukistanut lastani. Pikemminkin luulen, että fyysistä kuritusta käyttävät nämä loppuunpalaneet kotiäidit.
Mikään ei ole niin rumaa kuin katkeroitunut ja valittava äiti, joka koskaa omaa pahaaoloaan aikuisille lapsilleen.
Voisiko olla, että oli niin haastava juuri siksi, että hänen tarpeisiin ei vastattu Toivottavasti olette saaneet nyt nujerrettua, ettei enää ole häiriöksi.
Meillä on yksi lapsi, joka on kasvatettu aika lailla "ranskalaisittain". Jo parikuisena hänet opetettiin nukkumaan yönsä. Kaupassa, ravintoloissa, kirkossa, museoissa lapsi osasi myös olla ihan pienestä pitäen juoksentelematta tai metelöimättä.
On omituista, kuinka huonoa käytöstä suomalaisvanhemmat lapsiltaan sietävät. Lapset pyörittävät usein liikaa perheen elämää eivätkä kyllä näytä edes nauttivan asemastaan. Lisäksi vanhemmat tuntuvat juoksevan hiki hatussa Puuhamaa-HopLop-McDonalds-Mammajooga-vauvauinti -rundiaan. Miksi? Eivät lapset tarvitse mitään jatkuvaa viihdyttämistä.
Lapsemme on ainoamme. Jos olisimme uskoneet vauvantahtisuuteen, varmaan olisin hermoraunio: sen verran temperamenttia ja omaa tahtoa lapsella on. Lisää lapsia ei uskallettu tehdä, koska jo yhdenkin lapsen kasvattaminen epämuodikkaasti ja aikuistentahtisesti oli älyttömän paheksuttua.
Nyttemmin kukaan tosin ei paheksu sitä, että lapsemme osaa käyttäytyä hyvin. Jännä.
hyökkäävästi menisi arvostelemaan toisen lapsenkasvatusta yhden av-kirjoituksen perusteella, näkemättä ja tapaamatta lasta ja vanhempia, niin tässä on OIKEASTI perää. Haastavuus voi johtua myös siitä, että lapsen tarpeisiin ei vastata. Esim. yhdessä tutussa perheessä vanhemmat yritti "opettaa" vauvan nukkumaan toisessa huoneessa. Melkein vuoden vanhemmat jaksoivat yöheräilyä ja -kiukuttelua, kunnes luovuttivat ja ottivat lapsen samaan huoneeseen nukkumaan. Yöheräily ja -kiukku loppui siihen.
Samoin kaverini lapsi on huomattavasti hankalampi äidille, joka on ehkä hieman hukassa oman tunne-elämänsä kanssa (hänen äitinsä on tällainen hylkääjä, ja ylläri, sukupolvien ketju, myös tämä äiti on ollut emotionaalisesti oman äitinsä hylkääämä) kuin isälle.
Kuten sanottu, en ala av-kirjoitusten perusteella ruotimaan jonkun lastenkasvatustapaa, totean vain, että haastavuus VOI johtua myös vanhempien tavasta toimia, eikä kiltti lapsi tarkoita aina onnellista tai tasapainoista lasta.
Lehdissä on juttuja monenlaisista jutuista. Kuka niitä lukee kuin raamattua. Th neuvolassa tekee työtään ja hänellä on viralliset ohjeet, mitä pitää jakaa. Ei se ole mikään Jumala. Hiekkalaatikoilla on niin monenlaisia ihmisiä, että kuka niitä jää miettimään. Kun oikeasti ketään ei kiinnosta kun jokainen elää omaa elämää.
Huono itsetuntoisella ihmisellä on vain tapana noukkia juuri ne mielipiteet, mitkä joko tukee tai sitten saa huutaa, että ne tuomitsee häntä.
Kertokaa, kuka ihme se ilmapiiri on.
Neuvola, naistenlehdet, muut äidit, hiekkalaatikko
Monet luulee, että heidän tapaansa olla vanhempi kritisoidaan, vaikka oikeasti ketään ei kiinnostaisi.
jos äiti on ollut kylmä ja välinpitämätön ja pahoinpidellyt. On turha tulla itkemään jälkeen päin, että miksi lapset ei käy minua katsomassa.
Tiedän monta keski-ikäistä naista, jotka vihaa äitiään juuri siksi, että äiti on ollut tunnekylmä ja ei ole välittänyt heistä ja remmillä on kauniit tavat opettu. Ovat muuttaneet niin kauas lapsuudenkodistaan kuin ovat vain päässeet.
ja tukistetti ja alistettu ja jätetty yksin itkemään. Vai sellainen, jota on kuunneltu ja arvostettu ja rakastettu ja joka ei ole kokenut, että olisi parisuhteen tiellä. Niistä lapsistakin kasvaa joskus aikuisia.
jotka ovat läpsineet ja nappaileet ja tukistelleet lapsiaan ja huudattaneet heitä viereisessä huoneessa, että mies saa mahdollisimman nopeaa parisuhdepimpsaa. Heille vanhuus on jo maanpäällinen helvetti.
Minä olen etä-äiti, mutta en ole koskaan läpsäissyt, nappaillut tai tukistanut lastani. Pikemminkin luulen, että fyysistä kuritusta käyttävät nämä loppuunpalaneet kotiäidit.
Mikään ei ole niin rumaa kuin katkeroitunut ja valittava äiti, joka koskaa omaa pahaaoloaan aikuisille lapsilleen.
tosin mulla vasta yksi 3v, joka on kasvatettu täydellisesti tuolle "ranskalaiselle tyylille" vastakohtaisella tyylillä, ja osaa todella hienosti käyttäytyä erilaisissa tilaisuuksissa, ravintoloissa jne.
Sama koskee 6v sukulaislasta, jonka kasvatusta olen seurannut läheltä ja on vielä "paapotumpi" kuin meidän - ja käyttäytyy aivan upeasti. Ei tosin aina ole täydellisen hiljaa ja odota että aikuiset kysyvät häneltä jotain, luojan kiitos, sen verran kivoja juttuja hänellä on :)
Tässä keskustelussa on varmaan jo kaikki sanottu, mutta asian vierestä: joidenkin aikuisten mielestä lasten maailma, leikkiminen jne. vaan ovat hauskoja ja mielenkiintoisia sinänsä. Musta on ollut aina todella hauska leikkiä lapseni kanssa ja olenkin sitä tehnyt paljon. Joidenkin mielestä toki ei ole, ja se on ihan yhtä normaalia (tai jopa normaalimpaa). Mutta ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että kaikille olisi siunaus ja ihanaa päästä mahdollisimman paljon eroon ja rauhaan lapsestaan ja hänen vaatimuksistaan.
Tulee mieleen, että onkohan Ranskassa kapinallisia äitejä, jotka salaa leikkivät lastensa kanssa mudassa ja kiipeilevät puissa. Sääliksi käy jos siellä joku haluaisi pomppia lasten kanssa kuralätäkössä eikä vaan voi.
ja osaavat hyvin käyttäytyä museoissa ja ravintoloissa.
On se ihmeellistä ja jännää tämä elämä ja kasvatus.
Meillä on yksi lapsi, joka on kasvatettu aika lailla "ranskalaisittain". Jo parikuisena hänet opetettiin nukkumaan yönsä. Kaupassa, ravintoloissa, kirkossa, museoissa lapsi osasi myös olla ihan pienestä pitäen juoksentelematta tai metelöimättä.
On omituista, kuinka huonoa käytöstä suomalaisvanhemmat lapsiltaan sietävät. Lapset pyörittävät usein liikaa perheen elämää eivätkä kyllä näytä edes nauttivan asemastaan. Lisäksi vanhemmat tuntuvat juoksevan hiki hatussa Puuhamaa-HopLop-McDonalds-Mammajooga-vauvauinti -rundiaan. Miksi? Eivät lapset tarvitse mitään jatkuvaa viihdyttämistä.
Lapsemme on ainoamme. Jos olisimme uskoneet vauvantahtisuuteen, varmaan olisin hermoraunio: sen verran temperamenttia ja omaa tahtoa lapsella on. Lisää lapsia ei uskallettu tehdä, koska jo yhdenkin lapsen kasvattaminen epämuodikkaasti ja aikuistentahtisesti oli älyttömän paheksuttua.
Nyttemmin kukaan tosin ei paheksu sitä, että lapsemme osaa käyttäytyä hyvin. Jännä.
ja sitä imetettiin. Näkeehän sen jo siitä, että minä en imettänyt ja vauva nukkui omassa huoneessa itkuhälyttimen kanssa ja emme ole eronneet. Olen viisas ja älykäs nainen ja vedän tästä heti suoran johtopäätöksen ja tulen kertomaan sen teille tänne aaveelle.
pari sitten eroaakin, niin mistä tuttavat voivat tietää syitä? Että johtuiko perhepedistä, imetyksestä, naisen rupsahtamisesta vai mitä? Ja lapsettomatko eivät eroa? Luulen, että kyseessä on vähän moniselitteisempi juttu kuin se, miten perheen nainen on hoitanut äitiytensä.
Kyllä nää tuttavien erot tiedetään. Ja sillä ei ole väliä, ottaako eron nainen vai mies, ero on aina naisen syytä.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1127824/miksi_ihmees…
kasvatetuilta aikuisilta lapsilta. Millaiset välit teillä on nykyään vanhempiinne ja ovatko vanhempanne vielä naimisissa kun ovat satsanneet niihin rintoihin ja ulkonäköön ja omaan aikaan niin paljon.
Että kannattiko vai voiko rauhassa kuunnella sisäistä emoaan ja kotoilla rauhassa ja pesäillä perheenä.
Minun äitini taas eli myös paljon omaa elämäänsä; matkusteli paljon, vietti aikaa ystäviensä kanssa, kuntoili jne...Vanhempani erosivat kun olin ala-asteella. Jostain 11-v asti olin aina yksin kotona illat, vähän vanhempana öitäkin, jopa viikkoja. Sunnuntaina tehtiin joku lihakeitto tai laatikkoruoka ja sitä sitten söin yksin pitkin viikkoa. Äitini piti kyllä huolen perustarpeistani mutta hän ei vaan ollut mikään kodinhengetär.
Siinä vaiheessa kun lukion jälkeen muutin kotoa, alkoi äitini jostakin syytä roikkumaan minussa. Soitteli useita kertoja päivässä ihan vaan kysyäkseen miten pärjään, ja alkoi hirveästi neuvomaan ihan joka asiassa. Muutenkin muutuin hänen silmissään pikkulapseksi joka ei osaa itsenäisesti hoitaa mitään asioita.Se oli todella outoa. Ensin oli 7-vuotiaasta asti pitänyt pärjätä itsekseen, mutta sitten kun muuttaa omilleen niin tulee hirveästi hyysäystä ja hössötystä. Vieläkin äitini kuvittelee että hänen täytyy huolehtia siitä että maksan laskuni, pesen pyykit, hoidan lapseni ja huolehdin muutenkin normaaleista asioista. Se on kovin uuvuttavaa.
Siis jos en itse kirjoittanut, tai kun, sinun täytyy olla siskoni!
Naiset, äidit, te olette ihan pimeitä.
En keksi muuta sanottavaa tästä ketjusta.
t: 128
... ja Niina-äiti irrottaa nyt kädet Mirja-äiskän tukasta. Kyllä, nyt sormet irti! Ja nyt olette molemmat hiljaa. Sitten Niina kertoo mitä mieltä on ja Mirja kuuntelee ja sitten on Mirkun vuoro kertoa. Onko tämä nyt selvitetty? Sitten voi jatkaa leikkiä nätisti. Ei, Niina, ei saa lyödä lapiolla, no niin taas Mirjaa itkettää. Katso nyt, oliko kivasti tehty? Te ootte ihan mahdottomia taas tänään!
Eikö palstan hauskuus ole juuri tyhjänpäiväinen tinkaaminen. Minäkin olen viettänyt mahtavan sairaspäivän. Olen ollut välillä puolesta ja välillä vastaan ja provonnut niin paljon kuin olen ehtinyt.
Hauskaa ja ei nyt sinun tarvitse niin vakavasti ottaa. Huumoria tyttöseni elämään, kuules. Elämä on siteb paljon hauskempaa. Ranskalaisittain tisseillä tai suomalaisittan roikkulolloilla.
... ja Niina-äiti irrottaa nyt kädet Mirja-äiskän tukasta. Kyllä, nyt sormet irti! Ja nyt olette molemmat hiljaa. Sitten Niina kertoo mitä mieltä on ja Mirja kuuntelee ja sitten on Mirkun vuoro kertoa. Onko tämä nyt selvitetty? Sitten voi jatkaa leikkiä nätisti. Ei, Niina, ei saa lyödä lapiolla, no niin taas Mirjaa itkettää. Katso nyt, oliko kivasti tehty? Te ootte ihan mahdottomia taas tänään!
Meillä on yksi lapsi, joka on kasvatettu aika lailla "ranskalaisittain". Jo parikuisena hänet opetettiin nukkumaan yönsä. Kaupassa, ravintoloissa, kirkossa, museoissa lapsi osasi myös olla ihan pienestä pitäen juoksentelematta tai metelöimättä.
On omituista, kuinka huonoa käytöstä suomalaisvanhemmat lapsiltaan sietävät. Lapset pyörittävät usein liikaa perheen elämää eivätkä kyllä näytä edes nauttivan asemastaan. Lisäksi vanhemmat tuntuvat juoksevan hiki hatussa Puuhamaa-HopLop-McDonalds-Mammajooga-vauvauinti -rundiaan. Miksi? Eivät lapset tarvitse mitään jatkuvaa viihdyttämistä.
Lapsemme on ainoamme. Jos olisimme uskoneet vauvantahtisuuteen, varmaan olisin hermoraunio: sen verran temperamenttia ja omaa tahtoa lapsella on. Lisää lapsia ei uskallettu tehdä, koska jo yhdenkin lapsen kasvattaminen epämuodikkaasti ja aikuistentahtisesti oli älyttömän paheksuttua.
Nyttemmin kukaan tosin ei paheksu sitä, että lapsemme osaa käyttäytyä hyvin. Jännä.