Vihdoin joku kyseenalaistaa kaikkensa uhrautuvaa äitimyyttiä! Bringing up bébé!

Mulla on tosi läheiset ja hyvät välit äitini kanssa. Äiti oli kotiäitinä siihen asti kun menin neljännelle. Muutenkin on ollut sellainen nykyisin paheksuttava uhrautuva äiti, kenelle lapset oli tosi tärkeitä.

Enpä löydä äidistäni kovin paljon moittimista.

enkä ole ite sellainen, vaan vapaa aikuinen valitsemaan.

Kävi vaan niin, että kun kolmas syntyi, meni tarve siihen omaan aikaan ja kappas vaan sitä pystyy tekemään perheen keskellä omia juttujaan, kuten käsitöitä (ei ehkä ihan vauvan kanssa, mutta aikanaan), oppii ymmärtämään, että tämä on tätä tällä hetkellä ja vuoden parin päästä taas on toisenlaista.

Ap:n lapsi taas saattaa kritisoida äitiään jostain muusta, sillä useinhan lapset jostain vanhempiaan syyttävät. Tekikö äitisi puolestasi kaiken, koska muuten olisi joutunut tappelemaan kanssasi, koska et olisi viittinyt? Mikä siihen oli syynä? Vai se että hän tekee kaiken parhaiten omasta mielestään, sellainen asenne on kyllä ikävä. Itsestäni on tosi outoa, miten vähän miehen vanhemmat ovat tekemisissä kanssamme, miten vähän kiinnostaa kuulla meistä. Tuntuu todella välinpitämättömältä ja itsekeskeiseltä, vaikka toisaalta tietysti vapaalta. Omat vanhemmat soittivat 2-4 kertaa/kk. Eli siis minusta usein, koska aika usein tuli tuo 4. Mutta vanhemmat elävät vain aikansa eikä enää kumpikaan siis soita.

ja lasta ei saanut nostaa edes sängystä ylös, koska siitä olisi muuten tullut lellivauva. Eli sen annettiin huutaa yö 22-06 välillä, koska ohjeessa niin luki. Lasta ei saanut opettaa perheen kuninkaaksi ja sitä ei saanut ottaa syliin.

Lapset tosiaan oppivat kyllä äkkiä nukkumaan läpi yönsä.

Mutta tuntuu hullulta, että tätä haluaa joku vielä nykyään tehdä 2-3 kuukauden ikäiselle vauvalle sen takia, että mies ei jättäisi ja rinnat säilyisi ja ehtisi lukea voguensa.

Useimmin ei vauvalla voinut olla nälkä. Tämä oli virallinen ohjeistus. Ihan sama oliko ruoka pullomaitoa vaiko rintamaitoa. Jos vauva huusi välillä, niin se huusi sitten jotain muuta kuin nälkää. Näin siis virallisten ohjeiden mukaan. Todellisuudessa vauvahan huusi juuri nälkää. Ja kun 4h tuntia oli kulunut ja vauvan sai ruokkia, se söi ahnaasti ja puklasi tietysti osan pois, jolloin "fiksuimmat" tekivät sen tulkinnan että se söi nyt liikaa..

Mulla aina äiti sanoi ettei hänellä tullut maitoa ja siksi mua ei ole imetetty päivääkään. Sitten kerran löysin äitini neuvolakortit yms ja synnäriltä lähtiessä oli annettu seuraavat imetysajat: (2:00)-6:00-10:00-14:00-18:00-22:00. Nuo sulkeet tarkoittaa sitä että sen aamuyön imetyksen voi jättää pois. Ei ihme ettei maitoa tullut.

T: Baby Energa Juniorilla kasvanut

ja imetettiin silloisten suositusten mukaisesti. Ei se maito lopu, jos vauva saa vähänkin aikaa olla rinnalla. Kuusi kertaa vuorokaudessa imettäminen riittää turvaamaan jos ei nyt täydellisen maidonerityksen, niin jonkinlaisen kuitenkin. Huvittavaa nämä eukot, jotka väittävät, että maidon tulo loppuu kuin seinään, jos ei suurin piirtein tissi suussa 24/7. Ei pidä paikkaansa. Eri asia sitten, jos tekee niin kuin äitisi eli ei pidä rinnalla ollenkaan. Silloin se maito loppuu kokonaan.

Voisko joku Ranskassa asuva mamma kommentoida

Suurimpana erona on ehkä se, että lapsilta täällä vaaditaan asioita. Niin kunnioitusta kuin hyvää käytöstä, esimerkiksi. Opetetaan, että sanotaan vastaantulijalle ja vieraalle päivää, kiitos ja anteeksi jos mennään ohi. Opetetaan hyvät ruokailutavat ja muun auttamisen (vaikka pöydän kattamisen, meidän 3v:kin osallistuu joka päivä) jne. Jos lapseni ei aamulla tervehdi hoitoon mennessä, niin kyllä minä asiaan puutun ja vaadin että sanotaan päivää.

on epäonnistunut imetyksessään. Tästä on ihan tutkimustietoakin.

Ei tissi suussa tarvitse istua 24/7, mutta ei se homma niinkään toimi, että kellosta katsotaan tasan tarkkaan neljän tunnin välit.

Sen sijaan, jos antaa rintaa 70-luvun suositusten mukaisesti, niin rintamaito ei lopu. Täällä nyt on vain vallalla jokin ihme päähänpinttymä, että maito loppuu sillä sekunnilla, kun tissi ei ole vauvan suussa. Ei pidä paikkaansa.

Mulla on molemmat imetetty lapsentahtisesti (siis vastasyntyneenä) ja ovat syöneet n. 1,5-3 tunnin välein yötä päivää. Luulin että se oli normi. 24/7 ei kyllä ole tissillä oltu. Meillä ei imetykseen mennyt kuin viitisen minuuttia kerrallaan mutta painoa tulikin aina melkein kaksi kiloa kuukaudessa.

Muuten en kyllä tajua tätä viestisi merkitystä tähän kommenttiini.

Useimmin ei vauvalla voinut olla nälkä. Tämä oli virallinen ohjeistus. Ihan sama oliko ruoka pullomaitoa vaiko rintamaitoa. Jos vauva huusi välillä, niin se huusi sitten jotain muuta kuin nälkää. Näin siis virallisten ohjeiden mukaan. Todellisuudessa vauvahan huusi juuri nälkää. Ja kun 4h tuntia oli kulunut ja vauvan sai ruokkia, se söi ahnaasti ja puklasi tietysti osan pois, jolloin "fiksuimmat" tekivät sen tulkinnan että se söi nyt liikaa..

että maito ei voi loppua, jos vauva käy rinnalla, vaikka nyt sen kuusi kertaa päivässä. Maito loppuu vain ja ainoastaan silloin, jos ei imetetä. Näin ollen tämän yhden 73-syntyneen kirjoittajan äiti ei ole imettänyt kuutta kertaa päivässä, vaan hän on heittänyt imetyksen kokonaan pois.

[/quote]

että maito ei voi loppua, jos vauva käy rinnalla, vaikka nyt sen kuusi kertaa päivässä. Maito loppuu vain ja ainoastaan silloin, jos ei imetetä. Näin ollen tämän yhden 73-syntyneen kirjoittajan äiti ei ole imettänyt kuutta kertaa päivässä, vaan hän on heittänyt imetyksen kokonaan pois.

[/quote]

Mulla on kuopus jo leikki-ikäinen mutta tietääkseni ohjeena on viime vuosina ollut se että mitä useammin lapsi käy tissillä sitä paremmin maidontuotanto lähtee käyntiin. Näin olen lukenut esim. imetystukiryhmien sivuilta. Onko tämä suositus nyt muuttunut?

Ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen.

että maito ei voi loppua, jos vauva käy rinnalla, vaikka nyt sen kuusi kertaa päivässä. Maito loppuu vain ja ainoastaan silloin, jos ei imetetä. Näin ollen tämän yhden 73-syntyneen kirjoittajan äiti ei ole imettänyt kuutta kertaa päivässä, vaan hän on heittänyt imetyksen kokonaan pois.

Mulla on kuopus jo leikki-ikäinen mutta tietääkseni ohjeena on viime vuosina ollut se että mitä useammin lapsi käy tissillä sitä paremmin maidontuotanto lähtee käyntiin. Näin olen lukenut esim. imetystukiryhmien sivuilta. Onko tämä suositus nyt muuttunut?

Ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen.

jos pikkuvauvaa imetetään kuusi kertaa vuorokaudessa, niin suurimmalle osalle vauvoista se on riittämätön määrä ja maitoa ei silloin tule vauvan tarpeisiin riittävästi. Tokihan sitä jonkin verran silti tulee, mutta riittävään maidontuotantoon tarvitaan sitä, että imetys on lapsentahtista.

Maito siis ei lopu kokonaan, vaikkei lapsentahtisesti imettäisikään, mutta yleensä se on kai johtanut siihen, että äiti on alkanut antaa pelkkää korviketta, kun vauva on tullut sillä tyytyväisemmäksi, kuin liian vähällä rintamaidolla.

Mulla on kuopus jo leikki-ikäinen mutta tietääkseni ohjeena on viime vuosina ollut se että mitä useammin lapsi käy tissillä sitä paremmin maidontuotanto lähtee käyntiin. Näin olen lukenut esim. imetystukiryhmien sivuilta. Onko tämä suositus nyt muuttunut?

Ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen.

Jos vauva käy rinnalla, niin maito ei voi loppua. Eri asia on, miten vauvalle riittää esim. kuusi kertaa päivässä tapahtuva maidonsaanti. Mutta ei se maito mihinkään lopu. Maito voi loppua vain, jos lopettaa imetyksen. Nainen voi periaatteessa ylläpitää maidontuotantoa vaikka vaihdevuosiin asti pumppaamalla maitoa itse. Tämä on fysiologinen fakta.

Nimittäin silloin kun ajatellaan, että kasvatuksen tavoitteena on se, että lapsista on mahdollisimman vähän vaivaa, eivät häiritse vanhempia ja käyttäytyvät kuin pikkuaikuiset.

Lapsi lukee oman arvonsa vanhempien silmistä. Tuotanko vanhemmilleni iloa, olenko heille toivottua seuraa? Lapsen itsetunto joko vahvistuu tai heikkenee riippuen siitä millaisen viestin hän saa. Tämä vaikuttaa suoraan myös siihen kuinka hän kohtelee muita ihmisiä, esimerkiksi omia lapsiaan aikanaan.

On luopua joistain asioista tullessaan vanhemmaksi kuin elää täysin lasten kautta luopuen omasta elämästään.

Nimittäin silloin kun ajatellaan, että kasvatuksen tavoitteena on se, että lapsista on mahdollisimman vähän vaivaa, eivät häiritse vanhempia ja käyttäytyvät kuin pikkuaikuiset.

Lapsi lukee oman arvonsa vanhempien silmistä. Tuotanko vanhemmilleni iloa, olenko heille toivottua seuraa? Lapsen itsetunto joko vahvistuu tai heikkenee riippuen siitä millaisen viestin hän saa. Tämä vaikuttaa suoraan myös siihen kuinka hän kohtelee muita ihmisiä, esimerkiksi omia lapsiaan aikanaan.

On luopua joistain asioista tullessaan vanhemmaksi kuin elää täysin lasten kautta luopuen omasta elämästään.

Ranskalaisillahan on tunnetusti huono itsetunto. Ja suomalaisilla erittäin hyvä itsetunto.

Eli siis vauvan ensimmäisinä päivinä imettäminen vain joka neljäs tunti saa kyllä maidontuotannon käyntiin ja pitää sitä yllä, mutta se ei usein riitä vauvan tarpeisiin. Sen takia siirrytään pian korvikkeisiin.



T: se joka kysyi muuttuneista suosituksista

ihan tavallisia veronmaksajia on meistäkin tullut, 70-luvun lapsista. Vaikka ei aina saatu maitoa ja huudettiin yöllä.

eli että silloin 70-luvulla vauvaa sai syöttää (neuvolan ohjeiden mukaan) vain neljän tunnein välein. Muun ajan sai huutaa nälkäänsä.

t. se toinen vm -73

Pointtihan oli se,

Useimmin ei vauvalla voinut olla nälkä. Tämä oli virallinen ohjeistus. Ihan sama oliko ruoka pullomaitoa vaiko rintamaitoa. Jos vauva huusi välillä, niin se huusi sitten jotain muuta kuin nälkää. Näin siis virallisten ohjeiden mukaan. Todellisuudessa vauvahan huusi juuri nälkää. Ja kun 4h tuntia oli kulunut ja vauvan sai ruokkia, se söi ahnaasti ja puklasi tietysti osan pois, jolloin "fiksuimmat" tekivät sen tulkinnan että se söi nyt liikaa..

että maito ei voi loppua, jos vauva käy rinnalla, vaikka nyt sen kuusi kertaa päivässä. Maito loppuu vain ja ainoastaan silloin, jos ei imetetä. Näin ollen tämän yhden 73-syntyneen kirjoittajan äiti ei ole imettänyt kuutta kertaa päivässä, vaan hän on heittänyt imetyksen kokonaan pois.

Imetänyt lapsentahtisesti, nukuttanut vauvaa perhepedissä, ollut pitkään kotona jne jne.

ihan tavallisia veronmaksajia on meistäkin tullut, 70-luvun lapsista. Vaikka ei aina saatu maitoa ja huudettiin yöllä.

Suomessa ja Amerikassa vauvanhoidon tulee olla mahdollisimman rankkaa, varsinkin äidille.



Jos ja kun joku kasvattaa vauvansa nukkumaan ja syömään säännöllisesti, se on erittäin epäilyttävää. Se on väärin.



On myöskin väärin, että tahtoo säilyttää itsellään kunnon yöunet ja mielenterveyden myös äidiksi tultuaan. EI SAA TEHDÄ NIIN.

lapsia huudatetaan yöllä ja syötetään korviketta ja pannaan päivähoitoon 3 kuukauden ikäisenä.

Onneksi ehdin omat lapset hoitaa lapsentahtisesti ja lapsista nauttien. Sääliksi käy seuraavia sukupolvia jos palataan vanhoihin tapoihin vain sen vuoksi, että ranskalaisetkin näin tekevät.

Koska suomalaiset lopettavat muiden apinoimisen ja olisivat ylpeitä omista tavoistaan.

ihan tavallisia veronmaksajia on meistäkin tullut, 70-luvun lapsista. Vaikka ei aina saatu maitoa ja huudettiin yöllä.

Imetänyt lapsentahtisesti, nukuttanut vauvaa perhepedissä, ollut pitkään kotona jne jne.

ihan tavallisia veronmaksajia on meistäkin tullut, 70-luvun lapsista. Vaikka ei aina saatu maitoa ja huudettiin yöllä.

perhepeti on edelleen marginaali-ilmiö ja lapsi menee keskimäärin kai vähän alle kaksivuotiaana päiväkotiin.

Koska suomalaiset lopettavat muiden apinoimisen ja olisivat ylpeitä omista tavoistaan.

Ihan jees ois, jos Suomessa vois ihan rauhassa hoitaa vauvansa ja lapsensa joko lapsentahtisesti tai sitten "neljän tunnin syöttöväli" -systeemillä ilman, että kukaan nillittäis asioista.

Minä en kestäisi perhepetejä, lapsentahtisuutta, mammajoogaa tai imetyksiä yhtään. Silti rakastan lastani ihan yhtä lailla kuin tämä vauvantahtinen mafiakin omiaan.

Mulle on ihan sama, kuka pomppii mitenkin paljon lapsensa mukaan. Maailmaan mahtuu kuitenkin minä ja muutama miljoona ranskalaista, joita ei suomalaistyyli innosta. Että jos vois ihan jokainen kohillaan ite valita etenemiskeinonsa.

Minä olen kasvattanut neljä lasta perhepedissä ja imettänyt ja nauttinut lasten vauva-ajasta. Olen myös nauttinut isommista lapsista ja olen onnellinen kun olen saanut elää tällaista elämää perheeni kanssa.

En ole koskaan kokenut vauvanhoitoa rankkana ja vaikeana äidille. Minusta oli äärettömän helppoa nukkua kun vauva nukkui kainalossa ja imetin hänet siihen.

Lapset ei ole koskaan olleet minulle riesa vaan ilo.

Mutta jokainen tavallaan. Ymmärrän kyllä jos kokee lapset riesaksi ja elämänsä pilaajaksi. Silloin elämä heidän kanssaan voi todella olla rankkaa ja jopa helvettiäkin.

Tsemppiä sinulle. Kyllä ne kasvaa äkkiä ja muuttaa pois. Muistan, kuinka kaverini myös aina siunaili kun lapsi oli niin raskas ja saisipa olla joskus rauhassa ja kuinka lapsi alistaa äitinä elämän ja pilaa naisena hänet.

Tyttö lähtikin 15 ikäisenä poikakaverin matkaan ja jäi sille tielleen. Nyt olisi lapsenlapsikin, mutta ei pidä kaveriini yhteyttä. Hassua, että kaverini ei olekaan tyytyväinen, vaikka aina vain toivoi, että lapsi menisi pois häiritsemästä häntä.

Suomessa ja Amerikassa vauvanhoidon tulee olla mahdollisimman rankkaa, varsinkin äidille.

Jos ja kun joku kasvattaa vauvansa nukkumaan ja syömään säännöllisesti, se on erittäin epäilyttävää. Se on väärin.

On myöskin väärin, että tahtoo säilyttää itsellään kunnon yöunet ja mielenterveyden myös äidiksi tultuaan. EI SAA TEHDÄ NIIN.