Ärsyttävimmät kommentit raskausaikana
Kaverit sanonu kaikki nämä, ja MONTA KERTAA
Puhetta syömisestä: "Sun pitääki syödä nyt kahden edestä."
Valitan painonnoususta yli 20kg: "No ei kyllä haittaa vaikka lihositki ko oot aina ollu nii laiha" (Ihan normaalipainoinen)
"Kauhia kun tuo sun maha on kasvanu" (Edellisenä päivänä sanonut saman)
"Näytä maha" (kesken kahvittelun pitäisi nousta seisomaan ja nostaa paitaa että 5 kaveria vois ihastella.)
"Onko tullu raskausarpia" (On tullu joka paikkaan, mutta sanon vaan että vähän, koska muuten joutuisin esittelemään ne.)
"Joko oot sairaalakassin pakannut valmiiksi" 50 kertaa kysytty tuo vaikka oon sanonu että ei sitä tarvi kuin neuvolakortti muistaa ottaa ja hammasharjaa yms vihti vielä laittaa laukkuun. Ne mitä unohtuu voi mies tuoda perästä.
"Joko tuntuu että kohta tulee?"
"Onko ollu mitään tuntemuksia että synnytys lähenee?"
"Onko supistellu?"
"Miks se ei jo tuu?"
"Millon se oikeen tulee?"
"Ei tarvinu vielä viime yönä lähteä?" (Joka päivä tuo kysymys vaikka oon sanonu että ILMOTTELEN SITTE!!!!)
Lisäksi pelkään että kaverit kysyvät sitten synnytyksestä KAIKEN mahdollisen. "Repesikö väliliha ja kakkansikko pöyvälle"
Tiedän että hyvää tarkottavat, ja kivaa että heitä kiinostaa minun raskaus. Mut en muutenkaan tykkää puhua henkilökohtaisia asioita.
Rv 40+4
Terv. En jaksaisi enää vastata puhelimeen
Muilla samanlaisia ärsytyksiä?:)
Kommentit (70)
on kieltänyt ehdottomasti vauvan sukupuolen selvittämisen. Alkoi kohkata siitä jo silloin, kun kerroin olevani raskaana. "älä nyt vaan selvitä sitä sukupuolta!!!" Ööh, kyllä aion selvittää, sori vaan. "pitää olla jotain jännitettävää synnytykseenkin!" Njooh...
Olen töissä sairaalassa enkä voi tehdä töitä esm eristyspotilaiden (mrsa, hepatiitit tms) kanssa. Työparini kommentoi tilannetta jatkuvasti muka salamyhkäisesti muille tyyliin : "no kun tuo X ei voi mennä noihin huoneisiin, sillä on hyvä syy...". Ihan niinkuin raskauttani ei vielä huomaisi. Syön aivan normaalisti ja samainen ämmä kommentoi aina, jos ruokailee samaan aikaan kanssani, ruoka-annosteni "pienuutta": "Sun pitäis syödä tupla-annoksia kun syöt kahden edestä hehehe!".
Ärsyttää:
"Minä olin elämäni kunnossa raskausaikana" joo-o, mutta minua oksettaa ja on pahoinvointia sekä muita kipuja
"Ei raskaus ole sairaus, ei sen takia voi olla sairauslomalla"
"oliko vahinko?" : olen opiskelija
"näytä maha!"
"anna mun koskea"
Selvä poikamaha -ja jokaisessa odotuksessa, ,tuloksena yksi poika ja kaksi tyttöä.
Hyvin se synnytys menee -no juu, toki pääsin jo parin päivän jälkeen teholta vuodeosastolle..
Miten sä nyt voit? (joka päivä joka työkaverilta kahvihuoneessa siis noin 15 kertaa päivässä)
Sä olet muhkea. (appiukko)
Lasketun ajan jälkeen kommentteja:
"Kukaan ei oo sinne jäänyt. Kyllä se tulee sit ku huvittaa."
"Sä räjähdät kohta."
"Sun mahas on niin ylhäällä, ettei se tule vielä pitkään aikaan." (2 päivän päästä syntyi)
"No?" (tekstiviestillä)
"Onko se syntynyt jo?" (puhelimessa kysytään)
Itse en hyvätahtoisista kyselyistä osannut loukkaantua ja täytyy myöntää etten osaa ehkä oikeita kommentteja valita raskaana oleville tutuille. Jotenkin tulisi huomioida raskaus, mutta mikä olisi oikea tapa... "Miten olet voinut?" on mielestäni normaali kysymys, josta ei voi loukkaantua, vaikka kysymys kohdistuisi juuri mahaan.
Se, mitä en itse raskausaikana ymmärtänyt, oli ihmiset, jotka kertoivat juuri kyseisillä viikoilla saaneen keskenmenon/kokeneet kohtukuoleman. Varmaan oma rankka kokemus tulee mieleen, kun toinen on samassa tilassa, mutta HEI VÄHÄN TILANNETAJUA!! Toinen ärsytys oli yli 30 vuotta sitten synnyttäneiden kommentit, miten pitäisi toimia/tehdä, vaikka varmaan näissä yritettiin olla vain avuksi.
kysellään olenko ihan varma, että tämäkin on samaa sukupuolta
ja kun sanoo, että juu kyllä olen varma niin
-ei kyllä mä luulen että se kuitenkin on poika/tyttö....
Ja tätä on jauhettu läpi koko raskauden joka hemmetin ihmisen kanssa. Joillekin ei edes se kerta ole riittänyt vaan asiaa on puitu kolme neljäkin kertaa. Alkaa pikkusen jo kypsyttämään.
Ja kun sukupuoliasia on saatu pisteeseen "IHAN SAMA" niin sitten kommentoidaan "pääasia, että se on terve!" ???WTF??? Jokainen kai nyt toivoo tervettä lasta, sehän on itsestäänselvyys. Mutta entä sitten jos vauva ei olekaan terve? Kai se jumaliste on aivan yhtäpaljon mun lapsi ja odotettu &rakastettu vaikka asiat olisikin sen 100x vaikeampia sairauden, vamman tms takia.
Useamman raskauden myötä nuo kaikki muutkin kommentit on kuultu moneen kertaan. Loppuraskaudesta alkaa muutenkin olemaan herkkä kaikelle joten olen todennut, että on parempi pysyä omissa oloissa ja jättää vaikka vastaamatta siihen puhelimeen...
Kysyjä: ootteko selvittäny sukupuolen?
Minä: Ei olla
Kysyjä: niin eihän sillä oo väliä, kunhan on terve.
Minä: Ei tarvitse olla tervekään, otetaan vastaan mitä annetaan.
Kysyjä: *hiljenee*, ei tiedä mitä sanoa
sitten taas päinvastainen voivottelu kuin montaa vastaajaa eli:
"miten sä oot noin pieni, ei voi syntyä kesällä kun on NIIN pieni maha, onkohan se vauva ihan kunnossa kun sun maha on noin pieni ja ootko ihan varma lasketusta ajasta jne. jne...."
Mä olen normaalisti hoikka ja pitkä enkä muuttunut mikskään sotanorsuksi kolmannessa(kaan) raskaudessa, vaikka utelijoitten mukaan olis ilmeisesti pitänyt :)
Vaaveli syntyi ihan sinä kesänä kuin pitikin ihan normaalikokoisena 3,5 kiloisena ja muutenkin normaalina :)
Kaikki normaalit käytöstavat unohtuvat siinä vaiheessa kun kanssaihmiset huomaavat raskauden. Painoa ja kaikkea saa sen jälkeen arvostella aivan vapaasti, ikäänkuin raskaana oleva ei itse olisi edes läsnä, vaan vain se vauvamaha.
Mulle päiviteltiin, miten mun maha voikaan olla noooin pieni.. Ja sit seuraava päivittelikin jo, miten ISO maha mulla on. Ja nämä parhaimmillaan samana päivänä. Samoin painoani ihmeteltiin. Laihduin nimittäin molemmissa raskauksissa n. 6 kg. Esikoisen kohdalla laitokselle mennessä painoin 1kg enemmän, kuin lähtöpaino oli, kuopuksen kohdalla synnärille mennessä painoin 2 kg vähemmän, kuin ennen raskautta. Kuitenkin esikoinen painoi n.3,7kg ja kuopus n. 4,2 kg :D
Molemmat lapset meni myös yli LA:n, joka aiheutti päivittelyjä. Esikoisen kohdalla sain n. kymmenen puhelua päivässä mieheni kanssa, jossa tiedusteltiin aina samaa; "Joko on jotain tapahtunut??" Kuopuksen kohdalla tais anoppi eniten asiasta (taas) hätäillä, mut pommitti puheluillaan onneksi miestäni, eikä mua :)
Joitain tuntuu myös huolestuttavan auton ja asunnon koko meitä enemmän. Huolestuneita kommentteja on kuultu, miten "teidän tarttee nyt sit vaihtaa auto, ku ettehän te mahdu enään tohon autoon" Jep, kaksi lasta ja kaksi aikuistako ei mahdu henkilöautoon?!?!? "Kyllähän teidän tarvii nyt sit muuttaa isompaan asuntoon, ku ettehän te voi enään tähän kämppään mahtua" Asutaan siis kolmiossa ja olen kertonut, et kyl se pinnasänky ihan hyvin meidän makkariin mahtuu, eikä vauva vie paljoa tilaa ;)
Tsemppiä kaikille odottajille.
Ärsyttää kun jo puolivälissä aletaan ihmetellä eikö se jo synny ja sitten monisanaisesti päivitellään miten vaaaaltava maha on. Ja kun tätä kuulee joka päivä monta kuukautta useilta ihmisiltä, alkaa ottaa pannuun. Ja just tuo "montako siellä on, hehheh" on niin rasittava. Kun edes jäisi siihen mutta ei. Aina on pakko ruveta päivittelemään mahan kokoa. Joskus tekee mieli ruveta moittimaan niiden omia röllyköitä ja losoperseitä. Itse yritän aina kehua raskaana olevan ulkonäköä.
että ventovieraat ihmiset kävi mahaan kiinni. Nykyään sellaiset tungettelijat tosin käy lapseen kiinni, joka vielä pahempi...
Puolitutut työkaverit, miehen mummot ym alkoivat avautua omista synnytyksistään ja kyselemään onko mulla pukamia, virtsankarkailua, kuivuusongelmia tms. WTF?!
ja siitäkös olen saanut kuulla kommenttia yli tarpeen.
"Joo. Näyttää kyllä että syntyy ihan just kun on niin kauhean alhaalla."(kommentoi 20v lapseton ystäväni ollessani rv32)
"Hui kamala! Kylläpä sulla on KAUHEAN ISO maha!! Ja oikeen roikkuukin tuolla lailla. Joo-o, ei siinä pitkään enää mene.." (rv n.35) Näin kommentoi siis hyvääpäivää-tuttu.
"Siis nyt tekee kyllä pahaa katsoa! Pidä nyt edes vähän siitä mahastas kiinni, sehän tippuu just...!" (siskoltani rv35)
Ja nämä siis eri raskauksista, mutta kukaan vauvoista ei ole kuitenkaan ennen laskettua aikaa syntynyt... :/
silloin raskausaikoina tuntui lähes kaikki kommentit ärsyttävän ja paljon. Mutta näin jälkikäteen, ei ne mitään arsyttäviä ollut, se taisi johtua siitä 9kk kestäneestä, jatkuvasta vitutuksesta! :)
"Nuku nyt vielä kun voit!"
No just. Mulla oli ihan helvetin paha issias (toinen kontti osin halvaantui, hermosäryt repi viimiset pari kuukautta...), nukkumaan pystyin juuri ja juuri melkein istuvassa asennossa, jos oli kulauttanut puolisen pulloa Gavisconia kitusiin ennen sitä (Vähän närästi), heräsin joka hemmetin kerta, kun kylkeä käänsin (kun piti keräillä se maha mukaan - muuten sattu ihan pirusti ja asetella tyynyjä eteen ja taakse, ettei selkä ottais niin kipeetä ja useimmiten vauva sai jonkun hepulikohtauksen klo 2-3 yöllä ja potki ja mylläs niin, ettei nukkumisesta tullut sitäkään vähää yhtään mitään...
Joo, nukun toki "kun vielä voin"... >:(
Toinen on äitini "paljon olet lihonut" -kysymys. Tämän hän kysyy lähes jokaisen puhelun yhteydessä. Nimenomaa sana "lihonut" ärsyttää julmetusti, jotenkin koen sen liittyvän puhtaasti "läskistymiseen" eikä vauvamahaan liittyvään painonnousuun.
Tätä toista on sitten viljelly kaikki muut. "tuutko suomeen synnyttään?" Olen asunut vuosia pois suomesta. Mielestäni on erittäin luonnollista, että synnytän nykyisessä asuinmaassani missä elän perheeni kanssa. Ehkä suomalainen terveydenhuolto mielletään niin hirveen hyväksi, että sen vuoksi kysellään tälläistä?
Muutoin mitkään kyselyt ei ole häirinny, mukavaahan se vaan on että ihmisiä jaksaa raskaus ja vauvat kiinnostaa.
ja sitä ennen ja sen jälkeen ovat kaikki ne, jotka alkavat kaikkitietävisesti "ootappa vaan kun....".
eipä noista mitkään ainakaan mua itteeni ärsytä. on vaan hienoa nähä et ihmisiä kiinnostaa ja et ne on oikeesti uteliaita siitä mitä raskaana olevalle naiselle kuuluu :)