Tunnteko aikuisen, joka on käynyt vain peruskoulun eikä ole hankkinut ammattia?

... aloitin peruskoulun jalkeiset opinnot, mutten ikina suorittanut loppuun. Asun ulkomailla ja vuosipalkkani on suurempi, kuin Suomen paaministerin. Menestyminen on siis muustakin kiinni, kuin koulutuksesta. Riippuu ihmisesta, tarvitaanko sita.

Ihan hyvin menee, ei valittamista =)



Pari lasta, aviomies, omistusasunto (noh, puolet on miehen), kesämökki (tuostakin puolet miehen). Vakituisesti olen ollut töissä 20-vuotiaasta lähtien eli noin kymmenen vuotta. Palkkakaan ei ole mikään huono ottaen huomioon ettei ole koulutusta (3200e/kk, brutto).

vain peruskoulu suoritettu ja palkka 87k / v.

On nykyään ihan hyvin tienaava yrittäjä.

Kolmen lapsen vastuuntuntoinen isä ja sydämellinen aviomies.



Osaa keskustella esim. politiikasta ja taloudesta paremmin kuin minä "ns kouluja käynyt" ja muutenkaan ei ole koskaan jäänyt rannoille ruikuttamaan.

asuu velattomassa omakotitalossa, tekee pätkätöitä.

Mun miehen sukulaisen, ison firman tj:n, ei edes kielitaitoa ole, mutta on erittäin hyvätuloinen ja omaisuutta on paljon. Se oli aikoinaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

tuttava kuulostaa muuten minulta, ainut mikä ei täsmää on että lapset ei 3 vuoden vaan 1-7 vuoden välein.



Ja olen käynyt töissä välissä ja opiskellut jonkun verran, en kuitenkaan valmistunut. Elämäni ei ole mitenkään surkeaa, ei lastenkaan elämä. Rahaa toki on vähän, mutta kyllä perusasiat silti on. Teinit ovat kesätyörahoillaan hankkineet älypuhelimet, läppärit ym. Stockalta ostettiin yhdelle lapsista just uusia kevätvaatteita, toiselle HM:sta, ostan paljon myös huutonetistä vaatepaketteja. Itse olen kotiäitiaikanakin tehnyt töitä hieman ja opiskellut. Etelänmatkoihin tai autoon ei nyt ole varaa, mutta mies tulee valmistumaan varmasti työllistävään ja isopalkkaiseen ammattiin. Itse opiskelen etänä ammattia, yliopistoon menen joskus vielä vain siksi että voin todistaa epäilijöille että olen fiksu:)

Kesken (ainakin) lukio ja ammattikoulu. Aina ollut töissä, pärjännyt hyvin, käsittääkseni.

Toinen on menestynyt silti ihan mukavasti elämässään. Hän on vakituisessa työssä erikoistavaraliikkeen myymäläpäällikkönä, asuu omistusasunnossa, on parisuhteessa ja yhden lapsen äiti.

Toinen on työtön kahden lapsen äiti, eronnut, kummallakin lapsella eri isät, elää yhteiskunnan tuella. Kummin tahansa voi näköjään käydä! Luulen, että se riippuu aika paljon ihmisen omasta aktiivisuudesta.

Tunnen, oma mieheni. Koskaan hän ei ole nostanut työttömyyskorvauksia tai sosiaalitukia, vaan töitä on tehnyt. Paljon, ja hyvin. Alle 3-kymppisenä hän alkoi pyörittää omaa yritystä, ja vuositulot onkin nykyään noin 100000€/v. Fiksu mies, joka osaa puhua asiasta kuin asiasta ja seuraa tarkasti päivän puheenaiheita. Bonuksena hyvä ja rakastava isä lapsilleen, sekä kannustava ja ymmärtävä minua kohtaan :)

isovanhemmissa sellaisia tietty oli, mutta he ovat kuolleet aikoja sitten.

Tai voihan joku naapuri tai joku olla jota en tunne niin hyvin, mutta ei tule ketään mieleen joka ei olisi edes ammattikoulua käynyt. Meidän perheessä ei ole silti ylioppilaita vielä yhtään, tyttärestäni on tulossa ensimmäinen, suorittaa kaksoistutkintona merkonomi- ja ylioppilastutkinnot.

Kummallekin on hyvin töitä löytynyt.

Ehei, vammainen sinä olet.