Subjektiivinen päivähoito-oikeus loppuu jo ensi vuoden alusta! JES!

Tässäkin ketjussa on sanottu tuhanteen kertaan, että subjektiivisen oikeuden poisto ei pienennä ryhmäkokoja tai takaa lapselle lähipäiväkodista paikkaa.



Saattaa käydä niin, että kas, kun päiväkotiin tulevien lasten vmäärä vähenenee, niin yksi alueen päiväkodesta lakkautetaan tehostamisen nimissä. mahtuuhan ne lapset siihen yhteekin päiväkotiin . Ja taas joudutaan rahtaamaan lapsia kauempana olevaan päiväkotiin.



ja tosiaan työllistämis- tai pikemminkin työttömyysvaikutukset olisivat myös isoja, jos osa päiväkotien työntekijöistä joutuisi työttömäksi.



Mutta av:-raadin mielestähän yhteiskunnann ylläpito on ilmaista eikä siihen tarvita verovaroja.

Jos jostain pitää säästää lasten päivähoidon kohdalla, on se juuri tuon subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen koskemaan vain tarpeesta johtuvaa hoitoa. Tähän oheen on syytä kehittää kuntien omaa avointa päivähoitoa, jolloin voidaan tarjota kevyemmän mallin hoitoa perheille, jotka eivät sitä säännöllisesti tarvitse.

Se tarkoittaa TARPEESEEN PERUSTUVA.

Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuu se tarkoittaa että kunta saa järjestää päivähoidon oman tahtonsa mukaan, liittyen budjettiinsa. Silloin ylipäänsä päivähoidon tarjoaminen ei ole pakollista tai sitä ei määritellä kuka sen saisi. Jos on rahaa järjestetään, jos ei ole niin tässä kunnassa ei järjestetä päivähoitoa niin hyvin kuin muualla.

"Virikelapsista" puhuvat eivät älyä tätä tai edes koko sanan merkitystä.

Kiitos, voitte jatkaa.

Kunnan hoitopaikan tarpeessa olivat vain ne köyhimmät joilla ei ollut vara palkata hoitajaa muualta. Joten varautukaa siihen,että normaalipalkkaiset ja siitä yhtään enemmän tienaavat ei niitä kunnan hoitopaikkoja saa. koska katsotaa että siihen EI ole tarvetta. Vaan heillä velvollisuus maksaa se oma hoitaja siitä palkastaan.

siis tarkennuksena, että tietenkin töissä käyvät pienituloisten lapset saivat ne kunnalliset paikat. Ei ne köyhät joidenka vanhemmat olivat kotona.



Minusta on niin kummallista,että naiset sahaavat omaa oksaansa. Enkä itse ymmärrä ollenkaan missään tapauksessa virikelapsia. Mutta hullua toivoa tuon subjektiivisen päivähoidon loppumista jos omat lapset on vielä päiväkoti ikäisiä.

Ehkä tällä tavalla päivähoitoyksiköt vähenisivät ja niissä kaikissa olisi KOULUTETTUA HENKILÖKUNTAA. Nyt on niin paljon yksiköitä perustettu ja puolet epäpätevää kouluttamatonta henkilökuntaa, lisäksi yksiköt toimivat sopimattomissa paikoissa. (kerrostalon alakerta, normaali asunto -> esim. ilmanvaihto riittämätön!)



Joten itse lto:na katson tämän edistävän myös työntekijöiden hyvinvointia!

herättäisiin ja huomattasiin avoimien päiväkotien välttämättömyys! Niitä pitäisi olla enemmän!

kanssa kun ei voi shoppailla rauhassa Sellossa tai nautiskella rauhassa aamiaista. Vauvanhoito vaatii veronsa;-) Mutta mutta, tosiasssa kuinka moni näistä virikelasten vanhemmista oikeasti maksaa täyden taksan hoidosta? Voisiko ajatella niin että jos heiltä perittäisiin korkeampi maksu niin ehkä mieli muuttuisi niin että tuo esikoinen haluttaisiinkin hoitaa kotona..ja ehkä noi äidin omat virikeharrastukset voisi hoitaa muina aikoina kuin päiväkodin aukioloaikoina?

Todellisuudessa multa ei sympatiaa eikä ymmärrystä näille äideille löydy mutta jos heidän kuitenkin on pakko se " pieni-riippa-esikoinen" hoitoon lykätä uuden vauvan alta niin maksakoot siitä lystistä sitten reilusti enemmän mitä nyt tekevät...

"Prosentit olisivat nykyään toista luokkaa"

Subjektiivista päivähoitoa muuten puolusti 85%.

Kannattaakin kysyä vanhemmilta, joilla on ns. oma lehmä ojassa. Aivan sama on, kysyttiin mistä hyvänsä verovaroin kustannetuista palveluista - eihän niistä haluttaisi tietenkään luopua.

Mielipiteet muuttuvat, kun asioista uskalletaan puhua. vuonna 2007 ihmisistä 58% halusi rajoittaa subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Päiväkotien johtajista kyselyyn vastanneista 63,6% halusi rajoittaa sitä. Nämä tiedot löytyvät aikaisemmin annetusta linkistä.

Vuonna 2009 Espoossa oli yli 500 yli 3-vuotiasta ja 160 alle 3-vuotiasta lasta kunnallisessa päivähoidossa, vaikka jompikumpi vanhemmista oli kotona. Siis yli 10 päiväkodin verran! Ja määrät ovat tuosta kasvaneet, koska sekä turhaan hoidattamisen suosio että lasten määrät ovat kasvaneet.

<a href="http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/paivahoito-oikeuden_r…" alt="http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/paivahoito-oikeuden_r…">http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/paivahoito-oikeuden_r…;

tarvitset lastenhoitoapua?



Anteeksi mutta en oikein ymmärrä, (enkä muita samoin ajattelevia kanssasi) että jos on terveet lapset, itse terve niin miksi jonkun muun tulisi hoitaa.



Kun lapsia syntyy perheeseen, vaikka olisi yksinhuoltaja, kai hän ymmärtää että lapsi rajoittaa elämistä, mikään ei ole enää kuten ennen-tyyliin, äitiä väsyttääkin välillä jne. Sitähän se on kun lapset ovat pieniä.



Mutta senhän varmaan jokainen tietää jo ennen perheen suunnittelua. Moni ei heti perään haluakaan pikkusisarusta kun huomaa ettei ihan jaksa...



On sitten oikeasti mm. koliikkivauvoja, muuten sairaita vauvoja, taaperoita diagnooseilla, vilkkaita, liian arkoja lapsia jne. Näissä perheissä on asiat huonommin kuin tuiki tavallisessa lapsimeluisessa ja työntäyteisessä perheessä.



Kuka oikeasti hankkii lapsia ajatellen että saahan sitä sitten välillä vapaata kun kummi, mummi, päivähoito...



Voi tietty ollakin noin, ja subjektiivinen oikeus oikein "ruokkii" siihen, että äitien ei välttämättä tarvitse vastata koko päivästä lapsen hoitoa, vaikka ei olisi työssä tai opiskelija, sairas..Mutta outoa on jos yhtään oikeasti ajattelee siltä kannalta, ettei oikeutta ole kuitenkaan kauaa ollut -lapsia on ollut kuitenkin iät - ajat..



Olen jo vanhempi, työelämässä lasten kanssa.



Muistan kun 1960-luvun lopulla olin harjoittelijana Helsingissä Herttoniemen lastenseimessä. Vauvat olivat alkaen 6kk.



Äitiyslomaa oli n.3 viikkoa synnytyksestä. Kun omani syntyi muutama vuosi myöhemmin oli sama, ja vuosi eteenpäin oli 2kk synnytyksestä.



Lastentarhoihin ja seimiin ei saanut jos oli varallisuutta.



Katsottiin etä oikeasti tarvitsevat saavat lapsensa näihin. Oli jopa niin että vilkuiltiin kun joku perhe osti auton, että tarvitseekohan ne tosiaan kaupungin paikkaa...Myöhemmin asuntovelallisia ymmärrettiin, koska katsottiin että asunto on lapselle tärkeä.



Tarkkaa oli tieto vanhemman työvuoroista. Äiti ei saanut mennä esim. vapaa-ajallaan edes kampaajalle, vaan lapsi oli aina haettava listan mukaan. Kauppaankin oli lapsi haettava, kunta ei maksa siitä että oma vanhempi ei vastaa lapsestaan jos vaan voi.



Tuttuni oli pankinjohtajana ja lapsi ainoa perheessä. Hän ei syönyt kuten muut lapset, haahuili omissa unelmissaan jne.



Yksityisiä päiväkoteja ei juurikaan ollut mihin laittaa vaikka varaa olisi ollut. Lähelle lapsen kotia valmistui uusi komea lastentarha, vesileikkihuoneella jne. Äiti mietti kuinka saisi lapsensa sinne...pitääkö esim. erota ja olla yh..



Neuvoin rehellisesti kertomaan vaikeuksista; kun lapsi on muiden seassa alkaa ehkä ruokakin mennä huomaamattaan jne. Joskus on oikeasti syitä saada lapsi muiden joukkoon, ei kuitenkaaan aina ole oikeasti tarvetta.



Jotenkin sitä vaan on ennenkin pärjätty ilman subjektiivista oikeutta. Nykyään on yksityisiä päiväkoteja, seurakunnan kerhoja, muskareita, kuvataidekerhoja, avoimia päiväkoteja (Hyvinkään esikoulurakennuskin annettiin leikkitoimintaan jotta vapautuisi kotona olevien äitien lapsilta paikkoja) jne.



En tosiaan ymmärrä kuinka joillekin on niin vaikeata "suostua" sitoutumaan vähän rankkaan ja raskaaseenkin pikkulapsiaikaan, omasta lapsestahan on kysymys. Työssä on käytävä, lapsen paikka on silloin jossain hoidossa, valintaa on.



Olisin ollut onneni kukkuloilla jos lasteni synnyttyä olisi ollut nykyiset äitiyslomat. Ei ollut edes työttömyyskorvausta, ei tunnettu. Ei ollut kotihoidontukea.



Lapsilisät joka kolmas kuukausi, yhdestä sai silloisen häkkisängyn hinnan/3kk ajalle. Mitä sänky mahtaa maksaa nykyään, joskus näitä menneitä mietin.



En työssäni tuomitse vanhempia tai arvostele.



Lapset ovat ihania ja samanarvoisia oli vanhemmat koti-ihmisinä tai työssäkäyviä. Näen lapsissa paljon ihania asioita ja koen heidän kanssaan kehityksen ja oppimisen ilot, -voi kun vanhemmat saisivat nämä kokea heti eikä myöhemmin kerrottuna.



Muistan varmaan aina kun esitelin fossiileja n.4-vuotiaille ja kerroin kuinka trilobiitit ovat olleet tosi kauan aikaa sitten...kun meitä ihmisiä ei vielä ollut. Ihana poika siihen -Paitsi sä. (No minullahan oli se fossiili).

Vihdoinkin yksi järkevä ja oikeasti tuottava säästösuunnitelma hallitukselta. Tosin edelleen olen sitä mieltä, että esim. lastensuojelullisilla perusteilla hoito pitää järjestää.

Jos lapsen pitää lastensujelullisilla perusteilla olla hoidossa, niin on parempi että lapsi huostaanotetaan

tarvitset lastenhoitoapua?

Anteeksi mutta en oikein ymmärrä, (enkä muita samoin ajattelevia kanssasi) että jos on terveet lapset, itse terve niin miksi jonkun muun tulisi hoitaa.

Kun lapsia syntyy perheeseen, vaikka olisi yksinhuoltaja, kai hän ymmärtää että lapsi rajoittaa elämistä, mikään ei ole enää kuten ennen-tyyliin, äitiä väsyttääkin välillä jne. Sitähän se on kun lapset ovat pieniä.

Mutta senhän varmaan jokainen tietää jo ennen perheen suunnittelua. Moni ei heti perään haluakaan pikkusisarusta kun huomaa ettei ihan jaksa...

On sitten oikeasti mm. koliikkivauvoja, muuten sairaita vauvoja, taaperoita diagnooseilla, vilkkaita, liian arkoja lapsia jne. Näissä perheissä on asiat huonommin kuin tuiki tavallisessa lapsimeluisessa ja työntäyteisessä perheessä.

Kuka oikeasti hankkii lapsia ajatellen että saahan sitä sitten välillä vapaata kun kummi, mummi, päivähoito...

Voi tietty ollakin noin, ja subjektiivinen oikeus oikein "ruokkii" siihen, että äitien ei välttämättä tarvitse vastata koko päivästä lapsen hoitoa, vaikka ei olisi työssä tai opiskelija, sairas..Mutta outoa on jos yhtään oikeasti ajattelee siltä kannalta, ettei oikeutta ole kuitenkaan kauaa ollut -lapsia on ollut kuitenkin iät - ajat..

Olen jo vanhempi, työelämässä lasten kanssa.

Muistan kun 1960-luvun lopulla olin harjoittelijana Helsingissä Herttoniemen lastenseimessä. Vauvat olivat alkaen 6kk.

Äitiyslomaa oli n.3 viikkoa synnytyksestä. Kun omani syntyi muutama vuosi myöhemmin oli sama, ja vuosi eteenpäin oli 2kk synnytyksestä.

Lastentarhoihin ja seimiin ei saanut jos oli varallisuutta.

Katsottiin etä oikeasti tarvitsevat saavat lapsensa näihin. Oli jopa niin että vilkuiltiin kun joku perhe osti auton, että tarvitseekohan ne tosiaan kaupungin paikkaa...Myöhemmin asuntovelallisia ymmärrettiin, koska katsottiin että asunto on lapselle tärkeä.

Tarkkaa oli tieto vanhemman työvuoroista. Äiti ei saanut mennä esim. vapaa-ajallaan edes kampaajalle, vaan lapsi oli aina haettava listan mukaan. Kauppaankin oli lapsi haettava, kunta ei maksa siitä että oma vanhempi ei vastaa lapsestaan jos vaan voi.

Tuttuni oli pankinjohtajana ja lapsi ainoa perheessä. Hän ei syönyt kuten muut lapset, haahuili omissa unelmissaan jne.

Yksityisiä päiväkoteja ei juurikaan ollut mihin laittaa vaikka varaa olisi ollut. Lähelle lapsen kotia valmistui uusi komea lastentarha, vesileikkihuoneella jne. Äiti mietti kuinka saisi lapsensa sinne...pitääkö esim. erota ja olla yh..

Neuvoin rehellisesti kertomaan vaikeuksista; kun lapsi on muiden seassa alkaa ehkä ruokakin mennä huomaamattaan jne. Joskus on oikeasti syitä saada lapsi muiden joukkoon, ei kuitenkaaan aina ole oikeasti tarvetta.

Jotenkin sitä vaan on ennenkin pärjätty ilman subjektiivista oikeutta. Nykyään on yksityisiä päiväkoteja, seurakunnan kerhoja, muskareita, kuvataidekerhoja, avoimia päiväkoteja (Hyvinkään esikoulurakennuskin annettiin leikkitoimintaan jotta vapautuisi kotona olevien äitien lapsilta paikkoja) jne.

En tosiaan ymmärrä kuinka joillekin on niin vaikeata "suostua" sitoutumaan vähän rankkaan ja raskaaseenkin pikkulapsiaikaan, omasta lapsestahan on kysymys. Työssä on käytävä, lapsen paikka on silloin jossain hoidossa, valintaa on.

Olisin ollut onneni kukkuloilla jos lasteni synnyttyä olisi ollut nykyiset äitiyslomat. Ei ollut edes työttömyyskorvausta, ei tunnettu. Ei ollut kotihoidontukea.

Lapsilisät joka kolmas kuukausi, yhdestä sai silloisen häkkisängyn hinnan/3kk ajalle. Mitä sänky mahtaa maksaa nykyään, joskus näitä menneitä mietin.

En työssäni tuomitse vanhempia tai arvostele.

Lapset ovat ihania ja samanarvoisia oli vanhemmat koti-ihmisinä tai työssäkäyviä. Näen lapsissa paljon ihania asioita ja koen heidän kanssaan kehityksen ja oppimisen ilot, -voi kun vanhemmat saisivat nämä kokea heti eikä myöhemmin kerrottuna.

Muistan varmaan aina kun esitelin fossiileja n.4-vuotiaille ja kerroin kuinka trilobiitit ovat olleet tosi kauan aikaa sitten...kun meitä ihmisiä ei vielä ollut. Ihana poika siihen -Paitsi sä. (No minullahan oli se fossiili).

Miten h**ssä sitä voisi olla valmiina tekemään esim. sijaisuuksia nopeallakin varoitusajalla, jos lapsilla ei ole jo olemassaolevia hoitopaikkoja??



Taidankin jäädä vain suosiolla pitkäaikaistyöttömäksi. En takuulla ala pallotella lapsia vaihtuvissa hoitopaikoissa! Sekö olisi lasten etu, kysyn minä??

tai pätkätyöläiselle tällainen uudistus kyllä lisää ahdistusta entisestään. Mihin lapset saa työhaastattelujen tai soveltuvuuskokeiden ajaksi, lyhyellä varoitusajalla? Entä jos saisin töitä ylihuomisesta tai huomisesta, kuten on ennenkin käynyt, mihin lykkään lapset?



Oma äitini on kertonut, kuinka vaikeaa oli aikanaan 70-luvulla lastenhoitokuvioiden sumpliminen. Lapsia hoiti hätätapauksessa kuka milloinkin, ja joskus ne ratkaisut olivat todella huonoja.



Ehkä minäkin lopetan suosiolla työmarkkinoilla rimpuilun, ja jättäydyn kotiäidiksi lopuksi ikääni. Muutenkin pätkätyötä ja työttömyyspätkät masentavat. Valopilkku on ollut se, että lapsilla on pysynyt tuttu ja turvallinen hoitopaikka.

aamu-tv:n haastattelussa Kimmo Sasi ja Mauri Pekkarinen parempana vaihtoehtona kotihoidontuen lyhentämiselle. Eli ei pelkästään av:n oma uutinen.

Jos kannatusta on sekä päähallituspuolueessa että oppositiossa, niin eiköhän aika laajalla rintamalla mennä.

Tää on niin av:n oma uutinen. Mä en voi käsittää naisia, jotka vastustaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Luuletteko te tosiaan, että ne rahat tulee lapsiperheille jossain muussa muodossa. Ne viedään eikä takaisin saada.

suinkaan edusta koko kokoomuksen ja keskustan kantaa. Ja parin ukon mielipteestä lakimuutokseen on pitkä matka.

Päivähoitomaksuja maksaa kyllä kaikki, joiden lapsi hoidossa on.

Ja muutenkin, mikä ihmeen elämänasenne toi on, että kateus toisia kohtaan ajaa jopa yli oman edun? Teillä riemutisijoilla on varmasti aika ankea elämä. Ja ei, minulla on vasta yksi lapsi, vauva, eli kalikka ei kalahtanut jne. Teillä se on tainnut kalahtaa päähän, kun ei tunnut logiikka toimivan.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on täysin tarpeeton ylellisyys, johon ei nyt tässä valtiontaloustilanteessa kerta kaikkiaan ole varaa, piste. Kateus ei liity tähän mitenkään.

Olisihan se varmasti mukavaa itse kullekin saada vaikka ilmainen piika kotiin samalla kun itse vetää lonkkaa tai harrastaa. Jos valtiolla olisi tähän varaa, sehän olisi loistavaa ja varmasti parantaisi äitien jaksamista. Mutta kun sitä rahaa ei ole.

Tässäkin ketjussa on sanottu tuhanteen kertaan, että subjektiivisen oikeuden poisto ei pienennä ryhmäkokoja tai takaa lapselle lähipäiväkodista paikkaa.

Saattaa käydä niin, että kas, kun päiväkotiin tulevien lasten vmäärä vähenenee, niin yksi alueen päiväkodesta lakkautetaan tehostamisen nimissä. mahtuuhan ne lapset siihen yhteekin päiväkotiin . Ja taas joudutaan rahtaamaan lapsia kauempana olevaan päiväkotiin.

ja tosiaan työllistämis- tai pikemminkin työttömyysvaikutukset olisivat myös isoja, jos osa päiväkotien työntekijöistä joutuisi työttömäksi.

Mutta av:-raadin mielestähän yhteiskunnann ylläpito on ilmaista eikä siihen tarvita verovaroja.

Totta kai päiväkoteja lakkautetaan. Ja ihan hyvä, että lakkautetaankin. Ei kunnan veronmaksajien tarvitse maksaa turhia ylläpitokustannuksia. Moni muukin on menettänyt työnsä laskusuhdanteen aikana, ei kunnan työntekijät ole mikään poikkeus. Säästöä siitäkin tulee. Toisaalta varmasti yksityisiä päiväkoteja perustetaan enemmän, joten yksityinen sektori työllistänee enemmän.

Tottakai virikevanhemmatkin maksavat päivähoitomaksuja, mutta ne eivät kata lähellekään virikehoidon todellisia kustannuksia!

Syynä on se, että niin moni meistä naisista tekee ns. epätyypillisiä töitä, pätkätöitä, opiskelee välillä, välillä on työttömänä tms. -> jonkun kunnassa tarvitsisi jatkuvsti seurata vaihtuvia tilanteita, ja miettiä mihin lapset milloinkin laitetaan ja koska on tarve.



Naisten työllistymismahdollisuuksille tämä tulee olemaan ongelma, sillä epäilen, että mitään varareserviä ei jatkossakaan päiväkodeissa tulla pitämään.

" Lapset aina hoidettu kotona enkä kyllä alle eskari-ikäistä päivähoitoon (en pph:lle enkä pk:hon) veisi

t.pph, joka onnellinen lapsukaisistaan ja haluaa hoitaa heidät kotona"

Kyllä ihmetyttää joidenkin lastenhoitajien ajatusmaailman kapeus ja ahtaus.Ihan kuin vain kotona lastaan hoitavat rakastaisivat lapsiaan.Minä ihme helvettinä te päiväkotia oikein pidätte!? Meidän lapset on ihanassa päiväkodissa,kiintyneet hoitajiinsa ja kavereihin. Isompi lapsi alkaa huutaa jee! kun kuulee pääsevänsä hoitoon taas viikonlopun jälkeen.Ja kotiolot on meillä oikein hyvät ja lapset voi kaikin puolin hyvin..Naiset on niin inhottavia toisilleen.Tässä se taas nähdään,että kalloon ei mahdu,että jos oma elämäntilanne on sellainen,että voi hoitaa lapset kotona,niin se,että joku toinen hoidattaa lapset päiväkodissa ei välttämättä ole ollenkaan mikään huono ratkaisu ja lapset voivat jopa nauttia päiväkodissa olosta!

Miten h**ssä sitä voisi olla valmiina tekemään esim. sijaisuuksia nopeallakin varoitusajalla, jos lapsilla ei ole jo olemassaolevia hoitopaikkoja??

Taidankin jäädä vain suosiolla pitkäaikaistyöttömäksi. En takuulla ala pallotella lapsia vaihtuvissa hoitopaikoissa! Sekö olisi lasten etu, kysyn minä??

Esim opetusalalle on turha kuvitella pääsevänsä suoraan kokopäivätyöhön. Itse aloitin (kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden!!) pätkäsijaisuuksilla: päivä siellä, viikko täällä.. ja välillä ei missään. Töihin pyyntö saattoi tulla illalla klo 21 seuraavaksi aamuksi. Ilman tuota työkokemusta en olisi saanut pidempää äitiysloman sijaisuutta, jonka jälkeen on sitten onneksi töitä riittänyt.

Sain lapset opiskeluaikana. Aloitin työelämässä lasteni ollessa päiväkoti-ikäisiä. Miten ihmeessä olisin päässyt ikinä kiinni työelämään ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Minusta on väärin, että tällaista oikeutta ollaan poistamassa siksi, että kuvitellaan joidenkin käyttävän sitä väärin. Naisen asema yhteiskunnassa heikkenee, jos tämä oikeus poistuu. Äidit jäävät kotiin todella pitkäksi ajaksi.. mutta miten se on mahdollista samaan aikaan, kun kotihoidon tukea ollaan rajaamassa alle kaksivuotiaiden lasten piiriin.. ?? Ilmeisesti kaikkien on hankittava lapset vasta sitten, kun on vakituinen työsuhde (onko sellaisia edes enää?), johon on oikeus palata? Syntyvyys kyllä sitten laskee, koska vakituisen paikan saa ehkä joskus lähempänä neljääkymmentä, jolloin taas hedelmällisyys on jo laskenut ja riskit kasvaneet.

Voi elämä.. onneksi mun lapset on jo koulussa. Silti kannan huolta nuoremmista naisista pienine lapsineen pätkätyöelämän kourissa.. Voimia teille!

T. edelleen pätkätyöläinen, joskin pätkät pidentyneet reilusti..

että ensin ollaan lyhentämässä kotihoidontuen maksuaikaa koska naiset ei pärjää työmarkkinoilla, Seuraavaksi lopetetaan päivähoito-oikeus jotta naiset eivät pärjäisi työmarkkinoilla.



Mitä ne oikein tahtoo?

Tottakai virikevanhemmatkin maksavat päivähoitomaksuja, mutta ne eivät kata lähellekään virikehoidon todellisia kustannuksia!