Taas on tyttö tulossa, ja häpeän katkeruutta jota koen

itse taas pelkään lapsen olevan poika. Pettymys on suuri jos näin on. Lapsi on ensimmäinen ja viimeinen.

ja häpeän katkeruutta jota koen! Poika mulla onkin, löytyy hautausmaalta.



Mielellään olisin ottanut vaikka sen tytönkin, enkä TAAS keskenmenoa.. :(



Sori, ei vaan jaksa ymmärtää...

on taas puolestaan kolme poikaa ja ensimmäisestä alkaen ollaan tyttöä toivottu.. Nyt kun on johdot katkaistu jäi se tytön tyllerö saamatta ja kolmen kopla tossa kasvamassa. Voi kun olisi se tyttö jonka tukkaa voisi laittaa ja ostella kivoja mekkoja ja laukkuja ja kaikkea ihanaa tyttötavaraa.. pojille kun ei ole mitään kivaa, vaan paitoja ja housuja ja autoja..

numerolle 30..olipas typerä kysymys...tottakai raksastan lastani,oli hän mikä hyvänsä...ei tarvi ruveta viisasteleen ihmiselle josta et todellakaan tiedä mitään..kiitos,piristit päivääni olemalla idiootti :)

itse taas pelkään lapsen olevan poika. Pettymys on suuri jos näin on. Lapsi on ensimmäinen ja viimeinen.

Tykkään enemmän poikien leikeistä ja jutuista, prinsessamekot, laukut ja meikit ei kiinnosta pätkän vertaa :) Mutta jos lapsi on tyttö, niin tiedän, että tulen rakastamaan häntä yhtä paljon kuin poikaakin, loppupeleissä noilla pinnallisilla asioilla ei ole niin paljon väliä kuitenkaan.

ei kukaan selvärjärkinen tee lapsia itseään varten ja täyttämään jotain omia toiveita ja odotuksia. Tyttölapsi on lapsi siinä missä poika ja päinvastoin.

vajakeiksi vai mitä?

Siellä on erittäin tärkeää saada poikia

Kolmas tyttö kuitenkin tuli. En kuitenkaan koskaan ole toivonut, että syntynyt vauva olisi jotain muuta, vaan olen ollut suorastaan ylisuojeleva ja lellinyt tyttöä. Vaikea selittää, siis tavallaan olin pettynyt etten saanut poikaa, mutta en ikinä ole ollut tippaakaan pettynyt omaan lapseeni.

enempää lapsia ei tule.



Sisarellani on tyttö ja poika. Molemmilla todettu synnynnäine, elinikäinen sairaus joka hankaloittaa ja rajoittaa elämää.



Kannattaisiko olla vaan tyytyväinen siihen että lapset terveitä?



T. Olisin minäkin niin kovasti toivonut tyttöä, mutta näillä mennään

et te jotka toivotte jompaa kumpaa, niin tulette kuitenkin rakastamaan YHTÄ PALJON ku jos onkin sitä ei-niin-toivottua sukupuolta? Miten voitte rakastaa yhtä paljon, jos toisessa on ekstrana ominaisuus, joka on jotenkin parempi, toivotumpi?

ja alko hirveesti itkettämään, mutta yritin vaan hillitä itteni. Olisin niiiiiin kovasti halunnut poikaa! Mutta meillä vaikutti toisten painostus, esim. pelkäsin miehen pettyvän, kun ei taas poikaa tullukaan(ei onneks ollu), vanhempani olivat pettyneitä, että TAAS tyttö, anoppi sanoi mahan muodosta "että varmasti on poika kun tuollanen maha" vaikka olimme kertoneet että ultrassa näkyi tyttö, naapurin mies sanoi mulle "miehesi on varmaan hiveen pettyny kun ei saanu vieläkään poikaa, jokainen mies haluaa pojan" niinku se olis mun syy ettei poikaa tullu. Ja tämä kolmas tyttö on meille niin rakas, niin ihana lapsi, emme häntä muuksi haluais vaan täydellinen juuri sellaisena kuin on. Jos vielä joskus olen raskaana niin sanomme heti, että yhtään ainutta "olispa poika" kommenttia emme halua kuulla, haluamme lapsen, tytön tai pojan, terve tai ei, mutta meidän ja meille niin rakas.

liittyy hyvin paljon materialismiin. Tykätään ostella vauvatavaroita, vaunuja, rattaita, leluja, ja sitten pikkutytöille vaaleanpunaista rekvisiittaa. Sisustella lastenhuoneita yms. Hyvin on markkinamiehet hoitaneet hommansa. Ja tämä on siis ihan tutkittua tietoa, en nyt juuri muista lähdettä, mutta olen työssä alalla... Tällainen on maailma nykyään

Pojalla ja äidillä on se tietty side ikuisesti, ja isä ja poika on niin

Mulla jo kolme tyttöä koululaisia mutta ihan sama fiilis oli kun kolmaskin oli tyttö.



Sitten kun syntyi, tuntui, ettei se ole mun lapsi olleenkaan. Että joku on vaihtanut sen tai jotain.



En masentunut sen kummemmin, en saanut mihinkään hoitoa ja muutama viikko synnytyksen jälkeen olin onneni huipulla ja iloinen kolmesta tytätrestä. Mutta kyllä se aikansa kesti.



Puhu vaan kielletyistäkin asioista, anna tuomitsevien idioottien pauhata omaa sylkeään rauhassa - älä välitä.

kaksi tyttöä ja olisin kovasti toivonut toisesta poikaa. Myös isovanhemmista näin, että olivat pettyneitä vaikka eivät mitään sanoneetkaan. Meillä on toiveissa vielä yksi lapsi (poika) ja aiomme lähteä ulkomaille hoitoihin sen poikalapsen saamaan. Jos hoidot eivät tepsi niin sitten jäämme kaksilapsiseksi perheeksi. Tyttöjä rakastetaan yli kaiken, mutta poikahaave mielessäni on todella vahva. Tuntuu ettei meidän perhe ole koossa ennenkuin se poika saadaan. Säästetään kokoajan hoitoja varten.

T. kolmen ihanan ja toivotun tytön äiti, joka olisi halunnut neljännenkin lapsen (tytön tai pojan), mutta jonka raskaus päättyi keskenmenoon ja lääkärin suositukseen olla hankkiutumatta enää raskaaksi



Ps. Tytöt on ihan yhtä ihania kuin pojatkin! :)

ja alko hirveesti itkettämään, mutta yritin vaan hillitä itteni. Olisin niiiiiin kovasti halunnut poikaa! Mutta meillä vaikutti toisten painostus, esim. pelkäsin miehen pettyvän, kun ei taas poikaa tullukaan(ei onneks ollu), vanhempani olivat pettyneitä, että TAAS tyttö, anoppi sanoi mahan muodosta "että varmasti on poika kun tuollanen maha" vaikka olimme kertoneet että ultrassa näkyi tyttö, naapurin mies sanoi mulle "miehesi on varmaan hiveen pettyny kun ei saanu vieläkään poikaa, jokainen mies haluaa pojan" niinku se olis mun syy ettei poikaa tullu. Ja tämä kolmas tyttö on meille niin rakas, niin ihana lapsi, emme häntä muuksi haluais vaan täydellinen juuri sellaisena kuin on. Jos vielä joskus olen raskaana niin sanomme heti, että yhtään ainutta "olispa poika" kommenttia emme halua kuulla, haluamme lapsen, tytön tai pojan, terve tai ei, mutta meidän ja meille niin rakas.

he luulisivat, että sikiön sukupuoli muuttuu sillä, että he puhuvat sinut ympäri painostamalla. Toivon ihan vilpittömästi, että ulkopuoliset pitäisivät mölyt mahassaan. Oikeastaan samasta syystä toivon, että toinen lapseni olisi tyttö. Ei tarvisi kuunnella tuollaisia puheita sen jälkeen ikinä.

ettei jokainen lapsi ole toivottu omansa itsenään riippumatta sukupuolesta. Säälin myös sellaisia vanhempia jotka toivovat jompaa kumpaa sukupuolta eivät lasta :(

Uskon, että kun keksit, mistä tuo toive oikeastaan kumpuaa, pääset kielteisestä tunteesta eroon. Itselläni ainakin on auttanut erinäisissä asioissa se, kun ymmärrän, miksi olen toivonut juuri sitä.

Toisesta kuvittelin kovasti odottavani tyttöä, kunnes viikolla 26 selvisi, että tulokas on poika. Kyllä siinä (myös mies) joutui hieman ottamaan aikalisän, jotta pystyi sopeutumaa toiseen poikaan, Pelkäsin järkyttävän paljon, että lapset on ihan samanlaisia, vaikkei varsinaisesti sukupuolella ollut merkitystä. On ollut ilo huomata, että kaksi poikaa voivat olla niin erilaisia keskenään ja niin täydellisiä ja niin rakkaita