Taas on tyttö tulossa, ja häpeän katkeruutta jota koen
Olen aina halunnut poja, aina. Silti kolmaskin osoittautui ultrassa tytöksi.
Emme enää tee lapsia lisää, joten en koskaan saa sitä unelmoimaani poikalasta, vituttaa.
Olen kamala äiti, tiedän.
Kommentit (80)
Mitä sen jännempää siinä poika- kuin tyttötoiveessa on? Mä toivoin poikia, tyttöjen kanssa en oikein tule juttuun. Ja poikia tuli. Varmasti olisin tyttöä yhtälailla rakastanut, mutta olisi se ollut jotenkin shokki, en ikinä ole nähnyt itseäni tytön äitinä. Ja muuten, miksi te sitten teette lapsia ellette itsenne takia? Hyvää hyvyyttänne?
Mutta musta on aika jännä, että äiti toivoo nimenomaan poikaa... Loogisempaa olisi että äiti toivoisi tyttöä itselleen "kaveriksi".
Ensimmmäinen lapsi oli tyttö ja kyllä mä oli vähän pettynyt, mutta tottakai se ohi meni ja oma rakas lapsi, en olis vaihtanut poikaan :)
Toista odottaessa oli taas poikatoive, mutta kun mulla oli yksi ihana tyttö, niin ajattelin että meneehän sitä toinenkin, pojan sain ja se oli ihanaa!
Kolmaskin tehtiin ja taas toivoin poikaa! Mä en tiedä oikein mistä syystä? En mä sitä ole koskaan pahemmin edes niin syvällisesti pohtinut.
Mä luulen että jos toka ja vielä kolmaskin olisi ollut tyttö, niin varmasti olisin tuntenut samoin kuin ap, ehkä?
Sitten kun lapsi on syntynyt ja jos edelleen vielä pitkäkin ajan päästä kokee että lapsi on pettymys edelleen, niin sitten on päässä vikaa ja pahasti!
Musta on ihan tavallista toivoa jompaakumpaa sukupuolta. Eiköhän suuri osa äideistä ja isistä ole ainakin salaa toivonut joskus, että olisipa tämä tyttö/poika. Minä odotan esikoista, ja voin rehellisesti sanoa, ettei sukupuolella ole mitään väliä. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos saisin vaikkapa 3 tyttöä/poikaa, toivoisin neljännen olevan sitä toista sukupuolta. Miksi, en tiedä, mutta pidän tällaisia toiveita ihan luonnollisina. Turha näihin on jeesustella jotain "ajattelepa niitä jotka eivät saa lapsia!!!!" - joo, hyvin ikävää, mutta ei ihminen ajatuksilleen mitään voi.
Mitä sen jännempää siinä poika- kuin tyttötoiveessa on? Mä toivoin poikia, tyttöjen kanssa en oikein tule juttuun. Ja poikia tuli. Varmasti olisin tyttöä yhtälailla rakastanut, mutta olisi se ollut jotenkin shokki, en ikinä ole nähnyt itseäni tytön äitinä. Ja muuten, miksi te sitten teette lapsia ellette itsenne takia? Hyvää hyvyyttänne?
kokee tekevänsä palveluksen maailmalle, kun jakaa geenejään minkä kerkeää. Lapsenteko on aina itsekäs teko, ei siitä mihinkään pääse. Omiin tarpeisiin ne tehdään, tästä paras esimerkki lapsettomuudesta kärsivät ja tuskassa kieriskelevät vanhemmat. Syntymättömiä lapsia ei haittaa pätkän vertaa, vaikka eivät pääsisikään syntymään.
Mulle oli kolmen keskenmenon jälkeen ihan sama kumpi tulle kunhan lapsi on terve!!!!Samoin nyt,kahden keskenmenon jälkeen olen raskaana,ja ihan sama kumpi tulee kunhan on terve,saa aivan varmasti hirmusesti rakkautta!!!!!!!
kaikkea vaaleanpunaista ja teinitytöt meikkileikkeineen ja trendivaatehörhöilyineen ovat niin rasittavia.
Pojan hän sitten saikin ja nyt tuo poika on 15 v ja pahimman luokan fruittari! Omaisuuksia menee kosmetiikkaan ja vaatteisiin, ja suosii erityisesti vaaleanpunaista :D
No toivotaan, että tää epäkelpo tyttö kuolee, niin voit vielä koittaa poikaa.
Luulin, että ihmisille terveys olisi tärkein, ei se onko haarojen välissä pimppa vai pippeli. Itsekkyys taas huipussaan. MINÄ HALUAN. No osta uros hurtta ja pue se mieleiseksi.
Mulle oli kolmen keskenmenon jälkeen ihan sama kumpi tulle kunhan lapsi on terve!!!!Samoin nyt,kahden keskenmenon jälkeen olen raskaana,ja ihan sama kumpi tulee kunhan on terve,saa aivan varmasti hirmusesti rakkautta!!!!!!!
ja mulle yhden adhd-pojan äitinä oli sama vaikka toisellakin olis ollut, kun tiesin ettei ole maailmanloppu, ei vanhemmille eikä lapselle. Ymmärrän silti etteivät kaikki ajattele samoin.
Mulle oli kolmen keskenmenon jälkeen ihan sama kumpi tulle kunhan lapsi on terve!!!!Samoin nyt,kahden keskenmenon jälkeen olen raskaana,ja ihan sama kumpi tulee kunhan on terve,saa aivan varmasti hirmusesti rakkautta!!!!!!!
ja mulle yhden adhd-pojan äitinä oli sama vaikka toisellakin olis ollut, kun tiesin ettei ole maailmanloppu, ei vanhemmille eikä lapselle. Ymmärrän silti etteivät kaikki ajattele samoin.
mutta en oleellisesti toivonutkaan että "kun ei vaan", sanotaan näin ehkä ennemmin:)
Ajattele, miten monta ihanaa pikkupoikaa ne sun tyttäres aikanaan synnyttää, ja oma tyttären äiti tietysti hoitajaksi ennemmin kuin se hänen kamala anoppi ;)
kaikkea vaaleanpunaista ja teinitytöt meikkileikkeineen ja trendivaatehörhöilyineen ovat niin rasittavia.
Pojan hän sitten saikin ja nyt tuo poika on 15 v ja pahimman luokan fruittari! Omaisuuksia menee kosmetiikkaan ja vaatteisiin, ja suosii erityisesti vaaleanpunaista :D
Aika hassua :D
Ajattele, miten monta ihanaa pikkupoikaa ne sun tyttäres aikanaan synnyttää, ja oma tyttären äiti tietysti hoitajaksi ennemmin kuin se hänen kamala anoppi ;)
Tosin mä antaisin anopillekin, mut harvoin ottavat. Pääsääntöisesti menee kyllä noin ja toi ainoa mitä poikalasten äitinä jo nyt suren...
mutta onneksi olet raskauden lopulla jo todennäköisesti valmis ottamaan tytönkin vastaan. Kuten sinäkin jo kokemuksen kautta tiedät, niin vaikka ne omat toiveet ei mihinkään häviä, on oma lapsi rakas juuri sellaisena kuin on.
Minulla on vain poikia, vaikka olen aina toivonut tyttöä, kovasti. Pitkään tuntui siltä, että meidän perheestä yhä puuttuu se "oikea" lapsi jonka meille piti syntyä. Mutta näinhän se on, että nainen on vaan väline jonka kautta tänne syntyy uusia ihmisiä, eikä siinä naisen toiveilla ole mitään merkitystä. Lapset eivät synny tänne toteuttamaan vanhempiensa toiveita tai tehdäkseen heidät onnelliseksi. Siksihän äitinä oleminen joskus on niin vaikeaa, että aina täytyy tavallaan unohtaa itsensä ja omat toiveensa ja haaveensa perheen suhteen, että lapsista voisi kasvaa tasapainoisia ihmisiä.
Kaikkea hyvää ja onnea raskaudesta. Mieti kuinka kaunis perhe teillä on, kun on kolme tyttöä - ja kuinka iso rikkaus siskoille on toisistaan tässä elämässä.
ihan sen lapsen takia.
Sitä paitsi olen aina ollut sitä mieltä että jos oma sukupuoli aiheuttaa negatiivisia tunteita niin vika on korvien välissä!
Miten niin joku ei tule toimeen oman sukupuolensa kanssa? Todella vääristynyt luonne täytyy olla...
pettynyt jos esikoisemme olisi ollut poika. Ajatuksissani pystyin ajattelemaan vain tyttölasta, mietin millainen olisi ja mitä nimiä hänelle antaisimme. Jos olisi ollut poika olisin varmasti jossain vaiheessa päässyt pettymyksestä, mutta hieman se olisi vienyt aikaa.
Seuraava saa olla kumpi vain, jostain syystä vain esikoisen sukupuolella oli niin suuri merkitys.
Mulle oli kolmen keskenmenon jälkeen ihan sama kumpi tulle kunhan lapsi on terve!!!!Samoin nyt,kahden keskenmenon jälkeen olen raskaana,ja ihan sama kumpi tulee kunhan on terve,saa aivan varmasti hirmusesti rakkautta!!!!!!!
mutta ap:lle on tulossa kolmas lapsi, joten tilanne on eri.
Mutta musta on aika jännä, että äiti toivoo nimenomaan poikaa... Loogisempaa olisi että äiti toivoisi tyttöä itselleen "kaveriksi".