Terapiassa kävijät, miten kestätte niitä fiiliksiä, joita terapia nostaa pintaan?

nuo kananmunat oli hyvä idea. Olen joskus heittänyt lattiaan posliinilautasia. Kaverini istui vieressä ja sanoi täysin tyynesti "anna palaa". Kun olin särkenyt tarpeeksi, hän kysyi "joko helpotti" ja auttoi sitten lakaisemaan sirut pois. Se siitä.

Auttaako se, että veivaa niitä menneisyyden juttuja viikosta toiseen? Itse tekisin varmaan itsarin, jos käsittelisin vuositolkulla viikosta viikkoon elämäni pahoja juttuja, ihan kuin eläisi sen tapahtuman uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen.

jos on padonnut tunteita, ne pitää saada ulos ja tuntea terapeutin tukemana. Sen jälkeen menneisyys asettuu omaan uomaansa eikä vie energiaa nykyhetkessä.

koska masentuneella sirpaleet ja mätänevät kananmunankuoret ovat niillä sijoillaan, johon ne lensivät ainakin seuraavaan muuttoon asti, ehkä vuosia.

syömiseen.



Onneksi taaksejäänyttä jo.

voi helpottaa vaan silmittömällä väkivallalla ja raivolla?

raivo menee pois tuntemalla raivoa, olemalla raivostunut ja ymmärtämällä sen olevan vain tunne. Ihminen ei hajoa raivoon, vaikka se onkin kurja tunne kestää. Kun antaa itsensä olla oikein tosi vihainen, voi vaikka kiroilla, piehtaroida siinä ja antaa sen hiljalleen hiipua. Ei mikään tunnetila kestä kovin kauaa.

kerran kuussa.



Väliaikoina yritän tehdä itsekseni harjoituksia tunteitani hallitakseni, siis ihan kynällä ja paperilla. Kyllä sekin on hyödyllistä.



Tämä on taloudellinen kysymys, en voi käydä niin usein kuin haluaisin.

jolle voi soittaa jos tekee mieli terapian takia tappaa tai hakata joku?

sitten voi soittaa paikalliseen kriisipuhelimeen. Ei tarvitse olla paikallinenkaan, soita vaikka Espoon sosiaali- ja kriistipäivystykseen. He ohjaavat oikeaan numeroon, jos siltä tuntuu.

tiiliseinään kun lähtee terapiasta? Sen käden, millä kirjoittaa ja tekee hommia.