Lue keskustelun säännöt.
Herkkävaistoinen totuudellinen tietäjä yrittää vaistota asioita, kysy jotain
10.03.2012 |
Kerro ikäsi ja jokin muu asia, mitä haluat kertoa. Helpottaa minua.
Kommentit (243)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
vaikka vastaus oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Eli et näe, että saan oman lapsen, vaan vain pitelen vauvaa... Sitähän tämä on, pitelen sydän kaipuuseen pakahtuen ystävien ja sukulaisten suloisia ja rakkaita lapsia, mutta omaa et minulle koe tulevan. Jätetään isompiin käsiin, kuten sanoit, mutta ehkä luovun toivosta ja yritän sopeutua elämään tällaisena kuin se on. Tutkimukset ja hoidot on käyty näillä resursseilla mitä on käytettävissä ollut, myöskään adoptioon ei ole resurssia. =( Mies on kyllä hyvä, sen tiedän, kiitos!
meillä on tällä hetkellä tooosi huono rahatilanne. Paraneeko se? Onko esim. 3 kk päästä yhtään parempi vai vielä huonompi? Ei ole edes tällä hetkellä varaa lapsen ulkovaatteisiin, niin en tiiä miten ne saa ostettua..huoh. Muutetaanko joskus omakotitaloon?
T.21 v nainen
Kevätvaatteet. Omakotitaloa en lähiainoina näe, mutta olette kovin nuori. Rahatilanteenne tulee paranemaaan hieman. P
jos on mahdollista pyytää sinua väkemään toiselle. Hän ei itse tulisi ehkä tällaista pyytäneeksi, mutta välittäisin niin mielelläni viestin, ja uskon että hän ottaisi sen vastaan sillä tavoin.
Hänellä on erilaisia, minun näkökulmastani aika ristiriitaisiakin ajatuksia polustaan, ja toivoisin hänelle selkeyttä siihen.
Kiitos, jos ehdit vastata jossain vaiheessa ja koet mahdolliseksi antaa minun välittää sanoman hänelle!
Nyt hyvää yötä ja kiitos vielä vastauksestasi minulle!
t. Metsätähti jälleen :)
Meillä naisilla on ehkä tiedostamattamme tai tiedostaen taipumusta ajatella, ettei miehillämme olisi tarpeeksi viisautta löytää omaa tietään :-D Mutta, onhan sinunkin miehesi ymmärtänyt sinut ottaa itsellesi eli luottakaamme hänen viisauteensa elämän muissa ratkaisuissa jatkossakin ;-) Miehillä on eri tapa ja tyyli ratkoa asioita ja heillä saattaa meidän mielestään kestää ikuisuus, ennenkuin ratkoo asiat. Koen, että miehelläsi on viisautta kyllä tarpeeksi ja hän ratkoo ja valitsee asiat omalla tavallaan, omalla ajallaan. Sinut hän ottaa valinnoissaan huomioon. Hän arvostaa sinua ja arvostaa sinua. Olet hänelle tärkeä. Sinun mielipidettäsi hän kyllä kuuntelee, kunhan ei tulee liian suoria ohjeita. Ja voit hänen kanssaan jutella, kiireettömänä herkenä. Mutta älä painosta. Ratkaisee asiat kyllä ja sinunkin parhaaksesi. ap
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
vaikka vastaus oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Eli et näe, että saan oman lapsen, vaan vain pitelen vauvaa... Sitähän tämä on, pitelen sydän kaipuuseen pakahtuen ystävien ja sukulaisten suloisia ja rakkaita lapsia, mutta omaa et minulle koe tulevan. Jätetään isompiin käsiin, kuten sanoit, mutta ehkä luovun toivosta ja yritän sopeutua elämään tällaisena kuin se on. Tutkimukset ja hoidot on käyty näillä resursseilla mitä on käytettävissä ollut, myöskään adoptioon ei ole resurssia. =( Mies on kyllä hyvä, sen tiedän, kiitos!
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
vaikka vastaus oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Eli et näe, että saan oman lapsen, vaan vain pitelen vauvaa... Sitähän tämä on, pitelen sydän kaipuuseen pakahtuen ystävien ja sukulaisten suloisia ja rakkaita lapsia, mutta omaa et minulle koe tulevan. Jätetään isompiin käsiin, kuten sanoit, mutta ehkä luovun toivosta ja yritän sopeutua elämään tällaisena kuin se on. Tutkimukset ja hoidot on käyty näillä resursseilla mitä on käytettävissä ollut, myöskään adoptioon ei ole resurssia. =( Mies on kyllä hyvä, sen tiedän, kiitos!
Tällaisia asioita ei saa koskaan asettaa yhden sanomisten tai kokemusten varaan! Jos jotain osviittaa haluat, suosittelen sinua kysymään ainakin kahdelta muulta sekä keskustelemaan kahden ystäväsi kanssa. Sen jälkeen voit tehdä jonkinlaisia päätelmiä. En sanonut etteikö lapsi ole biologinen. Näin vain vauvan. Lääkärin kanssa nämä asiat parhaiten tietää. Jos sinulle on tarkoitettu adoptio, sinulle johdatetaan ja annetaan tarvittavat resurssit. Tiedän, että kaipuu on kova. Sinulla on täysi lupa kaivata, onhan se naisen perustarve! Mutta adoptiokaan ei ole yhtään sen huonompi ratkaisu. Eräs ystäväni, joka suunnitteli adoptiota, löysi ihanan ajatuksen jostain: Lapseni, et kasvanut kohdussani sydämeni alla, mutta kasvoit sydämessäni. Tätä en koe mitenkään, sanon vaan omana ajatuksenani: Joskus elämässä pitää hyväksyä raskaitakin asioita ja pettymyksiä. Mutta voi vaan hyväksyä, luottaa johdatukseen ja tehdä parhaamme. Toki voimme rukoilla asiaa ja sinulle biologista lasta. Lupaan rukoilla sinulle lasta tämän viikon joka ilta. Ja kun lupaan, niin en vaan lupaa, vaan rukoilen todella. Lohdutus ja rauha laskeutukoon sydämeesi. Älä pelkää. Olet turvassa ja sinut nähdään ylhäällä Hengen maailmoissa. Ja tuskasi nähdään ja haavasi. Lohdutusta sinulle rukoilen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
vaikka vastaus oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Eli et näe, että saan oman lapsen, vaan vain pitelen vauvaa... Sitähän tämä on, pitelen sydän kaipuuseen pakahtuen ystävien ja sukulaisten suloisia ja rakkaita lapsia, mutta omaa et minulle koe tulevan. Jätetään isompiin käsiin, kuten sanoit, mutta ehkä luovun toivosta ja yritän sopeutua elämään tällaisena kuin se on. Tutkimukset ja hoidot on käyty näillä resursseilla mitä on käytettävissä ollut, myöskään adoptioon ei ole resurssia. =( Mies on kyllä hyvä, sen tiedän, kiitos!
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
vaikka vastaus oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Eli et näe, että saan oman lapsen, vaan vain pitelen vauvaa... Sitähän tämä on, pitelen sydän kaipuuseen pakahtuen ystävien ja sukulaisten suloisia ja rakkaita lapsia, mutta omaa et minulle koe tulevan. Jätetään isompiin käsiin, kuten sanoit, mutta ehkä luovun toivosta ja yritän sopeutua elämään tällaisena kuin se on. Tutkimukset ja hoidot on käyty näillä resursseilla mitä on käytettävissä ollut, myöskään adoptioon ei ole resurssia. =( Mies on kyllä hyvä, sen tiedän, kiitos!
Tällaisia asioita ei saa koskaan asettaa yhden sanomisten tai kokemusten varaan! Jos jotain osviittaa haluat, suosittelen sinua kysymään ainakin kahdelta muulta sekä keskustelemaan kahden ystäväsi kanssa. Sen jälkeen voit tehdä jonkinlaisia päätelmiä. En sanonut etteikö lapsi ole biologinen. Näin vain vauvan. Lääkärin kanssa nämä asiat parhaiten tietää. Jos sinulle on tarkoitettu adoptio, sinulle johdatetaan ja annetaan tarvittavat resurssit. Tiedän, että kaipuu on kova. Sinulla on täysi lupa kaivata, onhan se naisen perustarve! Mutta adoptiokaan ei ole yhtään sen huonompi ratkaisu. Eräs ystäväni, joka suunnitteli adoptiota, löysi ihanan ajatuksen jostain: Lapseni, et kasvanut kohdussani sydämeni alla, mutta kasvoit sydämessäni. Tätä en koe mitenkään, sanon vaan omana ajatuksenani: Joskus elämässä pitää hyväksyä raskaitakin asioita ja pettymyksiä. Mutta voi vaan hyväksyä, luottaa johdatukseen ja tehdä parhaamme. Toki voimme rukoilla asiaa ja sinulle biologista lasta. Lupaan rukoilla sinulle lasta tämän viikon joka ilta. Ja kun lupaan, niin en vaan lupaa, vaan rukoilen todella. Lohdutus ja rauha laskeutukoon sydämeesi. Älä pelkää. Olet turvassa ja sinut nähdään ylhäällä Hengen maailmoissa. Ja tuskasi nähdään ja haavasi. Lohdutusta sinulle rukoilen. ap
Kyllä sieltä saatana varsi tuli mukana kun pieraisi. Vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten eteenpäin ihmissuhteissa? Mitä tämä suhde erääseen mieheen on ollut ja miten hän ajattelee minusta? Haluaisin kovasti olla tekemisissä hänen kanssaan jossain muodossa.
Näetkö meille muuttoa isompaan asuntoon tänä vuonna, entä mitään työelämään ja opiskeluun liittyen?
- vaalea äiti 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut aiemmin vastausta. Yritetään vielä...
Näetkö jotain minun henkisten asioideni ratkeamisesta? Entä mieheni terveydentilasta? Tuleeko meille vielä kolmatta lasta? Jos niin milloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, 31 vuotta Pohjois-Pohjanmaalta.
Saammeko perheeseemme enää toista (elävää) lasta, useiden keskemenojen/vauvan kuoleman jälkeen? Vieläkö uskallamme yrittää?
Paljon olette joutuneet kärsimään ja suremaan. Miehesi kanssa olette kuitenkin pysyneet toistenne rinnalla. Tästä voit olla kiitollinen. En koe mitään erityistä, lähinnä järjen tasolla sanon, että olet nuori vielä ja jos ei ole lääketieteellistä estettä, voisitte vielä yrittää. Rukoilen puolestanne, että saisitte vauvan. Minun ystävälläni oli neljä keskenmenoa, mutta nyt kaksi tervettä poikaa. :-) ap
haluaisin tietää onnistuuko raskautuminen koskaan, saanko omaa vauvaa syliini ja koskakohan? =( Tuntuu että aika tulee vastaan... Ois niin ihanaa, jos osaisit vastata, mitä vaistoat tilanteestani...
Ymmärrän, että kaipuu äidiksi on iso. Moni tulee ensi kertaa äidiksi vasta 4-kymppisenä. Jos lääketieteellisesti on asiat tutkittu ja mahdolliset hoidot aloitettu, jos niitä tarvii, niin odottele vaan rauhassa. Ei ole vielä tullut aika vastaan! Muista huomioida ja rakastaa miestäsi kaiken keskellä. Hän kaipaa enemmän aikaasi ja läheisempää yhteyttä sinuun. Aikamääriä en osaa sanoa. Mutta näen sylissäsi vauvan. Mutta onko se biologinen vai adoptio tai joku muu vastaava, jätetään Isompiin käsiin. Lapsi on kyllä kaikin puolin terve ja saat kaipuuseesi täyttymyksen. Mutta älä unohda miestäsi, koen vielä uudestaan sanoa, kaiken tämän keskellä. Hän on hyvä mies. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai jatkuuko liittomme vielä?
Miehesi on jostain syystä kauhean onneton. Ja työstressiä. Minä koen että liittonne jatkuu. ap
Olenko työn suhteen oikealla tiellä?
Kiitos jos jaksat vastata!
Selviänkö ilman käynnistystä tällä kertaa? Raskausviikot on nyt 39+2..
tärkein kysymys: tulenko toteuttamaan "omaa lahjaani" tässä elämässä? Eli, perheestä huolehdin hyvin ja sillä saralla kaikki ok. Mutta onko minulla jotain annettavaa myös kodin ulkopuoliselle elämälle?
En ole koskaan aiemmin kirjoittanut näihin, mutta nyt koen, että elämässäni on niin moni polku avoinna, että kaipaisin vierelläkulkijaa. Toivottavasti saisin vastauksen! Osaatko kertoa parisuhteestani, mitä tulevaisuus tuo meille? Entä perheen perustamisesta? Olen nuorehko nainen rannikolta, osaisitko kertoa, mitä näet elämänpolulleni muuten ja taiteen alueella? Suurkiitos, jos voit vastata! Lämpimin terveisin, Metsätähti
Sinulla on taiteellisia lahjoja. Kehitä niitä, siitä aukeaa jotain uutta. En ihan varma ole lahjastasi, maalaus siis kuvataiteet, näytteleminen, runous? No, tiedät nämä itse. Mutta sinussa on uutta luovaa voimaa, näen kätesi ikäänkuin siveltimellä, valmiina aloittamaam uutta, ole rohkea. Ja uskalla. Tarkoittanee vertauskuvallisesti, että olet siinä juuri aloittamassa jotain uutta, luovaa. Näen sinut laulamassa, en tiedä onko vertauskuva vai ihan oikea kuva. Ihmiset kuuntelevat sinua kun avaat suusi. Taiteellinen puoli minulla nyt nousee vahvana. Nuorena moni polku onkin auki ja monia valintoja edessä. Myöhemmällä iällä on mahdollisuus ns tarkistaa suuntaa, mutta nytkin elät tärkeää aikaa. Rukoilen sinulle viisautta valita oikein. Ja valitsetkin, myöhemmin elämässäsi palaat ajatuksin tähän kevääseen ja koet kiitollisuutta ja iloa tästä ajasta, koska elämäsi alkoi puhjeta kukkaan ja tarkoitukseensa. Lapsia saatte kyllä, yksi tai kaksi. Mies on sinulle sopiva. Hyvää kevättä! ap
Vastauksesi tuntui juuri nyt todella rauhoittavalta, ja haluan palata siihen myöhemminkin. Siinä ei ole mitään, mitä en tunnistaisi. Toivon sinulle kaikkea hyvää! On oikeasti mielettömän ihanaa, että haluat auttaa meitä ihan tuntemattomia. Olisi kiinnostava kuulla, miten olet löytänyt lahjasi, ja miten vaalit sitä? I t.Metsätahti
Tulin uskoon 1993 ja siitä alkoi lahjani kirkastuminen. On sanottu, että minulla on ns ilmestyksen ja rohkaisemisen armolahja sekä armoitus rukoilla köyhien sekä sairaiden puolesta. Elämän myötä olen tullut kriittisemmäksi, en ole sellainen perinteinen tiukkapipo uskovainen. Olen tavallinen ihminen, katselen laajasti asioita. En tuomitse ketään. Paitsl pettämisen, valehtelun ja jatkuvan oman edun tavoittelemisen. En ole siis ihan perinteinen kristitty, lahjani on osa sukuperintöäkin. Ylläpidän lahjaani sitä, tosin käytän liian vähän. Todellisessa elämässä minut työnnetään aina syrjään ja ns vahvemmat syövät hitaat. Olen paljon yksinäisyydessä. En ole naimisissa eikä ole miestä. Oma valintani, kutsumukseni on muualla. Ja sydämessäni on sellainen jatkuva hiljaisuuden tila missä tutkin ja koen asloita. Näen enneunia. Oikeassa elämässä kukaan ei usko että minulla olisi mitään lahjoja. Ja tietenkin teen virheitä. Mutta sinulle tulee hyvä ja aurinkoinen kevät! Näen sinut hymyilemässä :-) ap
Kiitos vastauksestasi, oli hienoa kuulla sinusta jotain. Nämä viestisi ovat saaneet minut tosiaan hymyilemään ja turvallisen olon. :) Kiitos siis, että olet käyttänyt lahjaasi täällä! Ja myös viestistäsi mieheni suhteen, siinäkin on minulle mietittävää.
Voi, kun tuollaista sallivaa hengellisyyttä olisi jossain, että voisi sitä yhdessä ihmisten kanssa etsiä! Olen ollut aiemmin eri liikkeiden piirissä, mutta siellä tuomittiin ja pelättiin niin paljon. Minä taas haluaisin etsiä yhteyttä rakastavaan voimaan. Siksikin on niin lohdullista, että jossain on kaltaisesi ihminen, josta paistaa rakkaus muita kohtaan. Olet selvästi saanut lahjasi siitä, mihin minäkin haluaisin etsiä yhteyttä!
Metsätähti
Tällaisia asioita ei saa koskaan asettaa yhden sanomisten tai kokemusten varaan! Jos jotain osviittaa haluat, suosittelen sinua kysymään ainakin kahdelta muulta sekä keskustelemaan kahden ystäväsi kanssa. Sen jälkeen voit tehdä jonkinlaisia päätelmiä. En sanonut etteikö lapsi ole biologinen. Näin vain vauvan. Lääkärin kanssa nämä asiat parhaiten tietää. Jos sinulle on tarkoitettu adoptio, sinulle johdatetaan ja annetaan tarvittavat resurssit. Tiedän, että kaipuu on kova. Sinulla on täysi lupa kaivata, onhan se naisen perustarve! Mutta adoptiokaan ei ole yhtään sen huonompi ratkaisu. Eräs ystäväni, joka suunnitteli adoptiota, löysi ihanan ajatuksen jostain: Lapseni, et kasvanut kohdussani sydämeni alla, mutta kasvoit sydämessäni. Tätä en koe mitenkään, sanon vaan omana ajatuksenani: Joskus elämässä pitää hyväksyä raskaitakin asioita ja pettymyksiä. Mutta voi vaan hyväksyä, luottaa johdatukseen ja tehdä parhaamme. Toki voimme rukoilla asiaa ja sinulle biologista lasta. Lupaan rukoilla sinulle lasta tämän viikon joka ilta. Ja kun lupaan, niin en vaan lupaa, vaan rukoilen todella. Lohdutus ja rauha laskeutukoon sydämeesi. Älä pelkää. Olet turvassa ja sinut nähdään ylhäällä Hengen maailmoissa. Ja tuskasi nähdään ja haavasi. Lohdutusta sinulle rukoilen. ap
Tuntuu merkityksettömältä hokea sanaa kiitos, kun sitä hoetaan joka päivä, mutta kun mikään muu ei nyt ole tarpeeksi, niin sanon sen vielä: kiitos.
Resursseilla tarkoitin lähinnä taloudellista tilannetta, muutoinkin olemme miehen kanssa keskustelleet, että jos ei tule, niin ei tule, emme lähde lasta enää "tekemään". Mikä on tarkoitettu niin varmaan tapahtuu. Ehkä ylitulkitsin sanojasi, mutta toisaalta, ehkä niistä saan myös voimaa hyväksyä olemassa oleva tilanne ja se, että en voi (enää, hoitojen päätyttyä) itse vaikuttaa siihen, raskaudunko vai en. Kiitän viimeisistä sanoistasi, olet harvinaislaatuinen ihminen!!
Tulin uskoon 1993 ja siitä alkoi lahjani kirkastuminen. On sanottu, että minulla on ns ilmestyksen ja rohkaisemisen armolahja sekä armoitus rukoilla köyhien sekä sairaiden puolesta. Elämän myötä olen tullut kriittisemmäksi, en ole sellainen perinteinen tiukkapipo uskovainen. Olen tavallinen ihminen, katselen laajasti asioita. En tuomitse ketään. Paitsl pettämisen, valehtelun ja jatkuvan oman edun tavoittelemisen. En ole siis ihan perinteinen kristitty, lahjani on osa sukuperintöäkin. Ylläpidän lahjaani sitä, tosin käytän liian vähän. Todellisessa elämässä minut työnnetään aina syrjään ja ns vahvemmat syövät hitaat. Olen paljon yksinäisyydessä. En ole naimisissa eikä ole miestä. Oma valintani, kutsumukseni on muualla. Ja sydämessäni on sellainen jatkuva hiljaisuuden tila missä tutkin ja koen asloita. Näen enneunia. Oikeassa elämässä kukaan ei usko että minulla olisi mitään lahjoja. Ja tietenkin teen virheitä. Mutta sinulle tulee hyvä ja aurinkoinen kevät! Näen sinut hymyilemässä :-) ap