Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli kyselee: tätäkö se on 8- vuotiaan kanssa?
12.01.2013 |
Jatkuvaa vääntöä JOKAIKISEN asian kanssa:
1. Perheen yhteinen aamupala. Ei halua tulla syömään, jänkkää vastaan. Ei halua viedä lautasta ja lasia syönnin jälkeen tiskikoneeseen.
2. Aamupalan jälkeen ollaan koko perhe lähdössä ulos kävelemään. Ei halua tulla kävelemään. Vitkastelee tahallaan. Muut ovat pukeneet vaatteet päälle, odotuttaa muita ja valittaa.
3. Kävelyllä lapsi meinasi ajaa pyörällä katulamppua päin (asutaan ulkomailla). Lapsen isä nappaa kädestä kiinni ja estää kaatumisen. Lapsi itkee ja valittaa, että isä raapaisi käteen. Jää jumittamaan paikoilleen. Jatkaa matkaa vasta pitkän suostuttelun jälkeen.
4. Lapsi saa raivarin ja itkee, koska olen vienyt likaiset vaatteet hänen huoneestaan pyykkiin ja sijannut lapsen sängyn. " Kuka on mennyt huoneeseeni?!! En halua että kukaan siivoaa huonettani!!!" lapsen huoneessa on aina täysi kaaos. Rauhoittuu vasta pitkän ajan jälkeen.
5. Alkaa hyvissä ajoin valittamaan, miten huomisesta päivästä tulee tylsä. Tämä valitus tapahtuu samaan aikan kun perhe yhdessä katselee leffaa minkä lapsi on valinnut ja karkkipussi on avattu...
6. Illalla lasta on taas vaikea saada pöytään syömään. Koko perheen on tarkoitus syödä yhdessä. Valittaa, että ruoka on pahaa, närppii ruokaa. Taas tulee kinaa, koska ei halua viedä omaa likaista astia keittiöön.
Tälläistä. Tämä oli normipäivä. Lapsi saa paljon huomiota etenkin isältään. Tekevät paljon juttuja keskenään. Lisäksi perheenä tehdään asioita yhdessä, käydään uimassa kävelyllä, pelataan pelejä jne. Lisäksi lapsella on paljon kavereita joita tapaa ja pari harrastusta. Itse en ole kurin suhteen turhan tarkka, enkä puutu asioihin. Pääosin isänsä hoitaa kasvatuksen.
Kyllä äitipuolen rooli on epäkiitollinen. Ja ennen kuin joku kommentoi, että itsehän osasi valitsit, niin myös lapset ovat hyvin erilaisia. Kuten myös biologisen lapsen kanssa, myös lapsipuolen kanssa moni asia tulee täytenä yllätyksenä..
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
siis Eerikan äitipuolen
Miten liittyy asiaan? Perustelut, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vanha ketju mutta jos joku ehtii lukemaan niin voin sanoa että apn lapsi on aivan selkeästi autismin kirjolla.
Minulla on kolme lasta. Yksi neurotyypillinen, itseohjautuva, rauhallinen ja vastuuntuntoinen. Yksi ADHD joka on sosiaalinen, aktiivinen, aina hyväntuulinen mutta ei lainkaan omaaloitteinen tai kykene keskittymään asioihin. Yksi autisti, temperamenttinen, nehatiivisuuteen taipuvainen, ei kestä muutoksia ja vaatii jatkuvaa ohjausta. Mutta myös päättäväinen, luova ja älykäs.
Arki ei ole autisti lapsen kanssa helppoa muta joka päivä opitaan uutta ja kehitytään. Yritä etsiä asioita jotka lähentävät teitä jotta lapsi ja sinä saatte myös positiivista yhdessäoloa ja välittämisen tunnetta.
Ei. Tuota on perheenrikkojien ja kakkosvaimojen elämä
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju mutta jos joku ehtii lukemaan niin voin sanoa että apn lapsi on aivan selkeästi autismin kirjolla.
Minulla on kolme lasta. Yksi neurotyypillinen, itseohjautuva, rauhallinen ja vastuuntuntoinen. Yksi ADHD joka on sosiaalinen, aktiivinen, aina hyväntuulinen mutta ei lainkaan omaaloitteinen tai kykene keskittymään asioihin. Yksi autisti, temperamenttinen, nehatiivisuuteen taipuvainen, ei kestä muutoksia ja vaatii jatkuvaa ohjausta. Mutta myös päättäväinen, luova ja älykäs.
Arki ei ole autisti lapsen kanssa helppoa muta joka päivä opitaan uutta ja kehitytään. Yritä etsiä asioita jotka lähentävät teitä jotta lapsi ja sinä saatte myös positiivista yhdessäoloa ja välittämisen tunnetta.
Aloitus on tehty vuonna 2013 jolloin ei vielä tiedetty nepsylapsista vaan kuviteltiin, että lasten ei-toivottuun käytökseen tulee puuttua kurilla.
Tää ei nyt liitty aloitukseen, mutta pakko sanoa että en ymmärrä tätä viikko-viikko asumisjärjestelyä. Se on lapselle todella raskasta. Kuvitelkaa itse että pitää muuttaa viikon välein! Tiedän omasta kokemuksesta kun aikoinaan seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa ja kuljin hänen ja oman kodin väliä. Yllättävän raskasta pidemmän päälle kun ei koskaan pidemmäksi aikaa voinut asettua aloilleen vaan aina oli oltava menossa. Lapsella on varmaan eri kaveripiiri molempien vanhempien luona, omat tavarat aina siellä ”väärässä” kodissa, aina sopeuduttava kunkin perheen sääntöihin... Vaikka ajatus on että on kaksi kotia, todellisuudessa voi olla tunne ettei ole kotia ollenkaan.