Äitipuoli kyselee: tätäkö se on 8- vuotiaan kanssa?

Rajoilla lapsi saadaan tottelemaan ja toimimaan, mutta ei se tarkoita että lapseen saadaan yhteys ja tunneside luotua. Ensisijaisesti en itse lähtisi vain tiukoilla rajoilla ratkaisemaan tuota, vaan yrittämällä ymmärtää lapsen tunteita ja kuuntelemalla lasta.

Meillä on lapsilla myös huonoja päiviä ja aina ei myöskään tavat täysin hallussa kotona (yleensä muualla käyttäytyvät paremmin). Aikuisillakin on huonoja päiviä, mutta 8v on vielä suht pieni lapsi ja harvoin täydellisesti käyttäytyvä. Enemmän mietityttäisi jos lapsi käyttäytyisi täydellisesti, että jotain olisi vialla.

Toisaalta jos lapsi on jatkuvasti noin hankala, niin miettisin mistä se johtuu. Onko niin että lapsi ei oikeasti tiedä miten pitäisi käyttäytyä, purkaako pahaa oloaan, onko siirtymätilanteet vaikeita vai onko dominointia. Jos päätyisin siihen että lapsi haluaa vaan dominoida ja määrätä, niin miettisin todella kovasti mikä lapsen kasvatuksessa on mennyt niin pieleen, että käsitys omasta itsestä ja toisista on vääristynyt.

Ja vastaus äitipuolen kysymykseen. Meillä lapset saattavat hidastella jos on joku kiva puuha kesken tai ei tee mieli syödä tai lähteä jonnekin. Meidän lapset eivät tykkää aikuisten kävelylenkeistä, ne ovat heistä todella tylsiä. Suurimmasta osasta ruokia eivät tykkää, ainakaan juuri tuossa alle 10v:na ja joskus sanovat suoraan että ruoka on pahaa (eivät kylässä). Astioiden viemisestä yrittävät myös lintsata, mutta käskystä vievät. Nitinää ja natinaa heillä on toistensa käytöksestä, eli kai sitä jollekin täytyy saada välillä purettua. Mutta eivät he kyllä noin ikäviltä kuulosta kuin ap:n lapsipuoli. Tosin onko niin että lapsipuoli käyttäytyy aina noin, vain onko vaan huonon päivän esimerkki?

Jos käytös johtuu siitä että lasta harmittaa tai kiukuttaa joku juttu, niin voisi kokeilla näitä:

- Antaa lapselle aikaa siirtymätilanteisiin varoittamalla etukäteen

- Pukea sanoiksi lapsen tunteet, niin että lapsi oppii tunnistamaan ne

- Opettaa lasta käsittelemään tunteiden purkautumismuotoa siten että tunteet on sallittuja, mutta kaikki käytös ei

Lapset kaipaavat apua ja opastusta aikuisilta. Yleensä vanhemmat hoitavat nämä asiat, mutta kaikilla vanhemmilla ei ole kykyä tähän. Valitettavasti tämä näkyy tällöin lapsessa.

Sinuna ottaisin kasvatusvastuuta, jos haluat asian muuttuvan. Se vaatii itsensä haastamista ja aikaa lapsen kanssa, sekä monesti myös aikuiselle uusien asioiden opettelua. Mutta juuri meiltä aikuisilta lapset oppivat tapansa toimia ja sinä voit olla se vastuullinen ja fiksusti toimiva aikuinen lapselle.

usein syynä tuollaisene käytökseen on että lapsi on väsynyt/nälkäinen/pahantuulinen. Sitten kun syy (joku näistä) on korjattu, eli esim. syöty, on kuin toinen lapsi. Onko hänellä liikaa "ohjelmaa"/aktiviteetteja? Tuon ikäisellä pitäisi olla tarpeeksi myös omaa vapaa-aikaa. Tai mun 8v:n hyvinvoinnille on tosi oleellista että on tekemistä/vapaa-aikaa just oikeassa suhteessa. Lisäksi säännölliset ruoka-ajat, nukkumisajat jne. Paikka kainalossa kun siltä tuntuu mutta myös omaa itsenäisyyttä. Aikamoista tasapainottelua!

Toisaalta jos lapsi on jatkuvasti noin hankala, niin miettisin mistä se johtuu. Onko niin että lapsi ei oikeasti tiedä miten pitäisi käyttäytyä, purkaako pahaa oloaan, onko siirtymätilanteet vaikeita vai onko dominointia. Jos päätyisin siihen että lapsi haluaa vaan dominoida ja määrätä, niin miettisin todella kovasti mikä lapsen kasvatuksessa on mennyt niin pieleen, että käsitys omasta itsestä ja toisista on vääristynyt.

Uskoisin, että tässä on useampaa mukana. Osittain lapsi purkaa pahaa oloaan (koulussa ollut ongelmia erään toisen voimakastahtoisen lapsen kanssa), osittain uskon myös tuohon, että haluaa myös dominoida ja määrätä. Mielestäni lapsi on helposti tulistuvaa sorttia eli kun saa jonkun asian päähänsä (ja asia ei toteudu), hermostuu täysin ja tarvitsee aikuisen tukea tilanteesta selvitäkseen.

Ja vastaus äitipuolen kysymykseen. Meillä lapset saattavat hidastella jos on joku kiva puuha kesken tai ei tee mieli syödä tai lähteä jonnekin. Meidän lapset eivät tykkää aikuisten kävelylenkeistä, ne ovat heistä todella tylsiä. Suurimmasta osasta ruokia eivät tykkää, ainakaan juuri tuossa alle 10v:na ja joskus sanovat suoraan että ruoka on pahaa (eivät kylässä). Astioiden viemisestä yrittävät myös lintsata, mutta käskystä vievät. Nitinää ja natinaa heillä on toistensa käytöksestä, eli kai sitä jollekin täytyy saada välillä purettua. Mutta eivät he kyllä noin ikäviltä kuulosta kuin ap:n lapsipuoli. Tosin onko niin että lapsipuoli käyttäytyy aina noin, vain onko vaan huonon päivän esimerkki?

Tämä siis huonon päivän esimerkki. Kuitenkin paljon tulee näitä vänkäyksiä päivän aikana (lisääntynyt viimeisen 4kuukauden aikana).

Kannatan myös sitä omaa tilaa ja omia valintoja. Mulla 8v. poika ja se kyllä itse päättää viettääkö aikansa perheen vai kavereidensa kanssa. Pakolliset menot on eri asia. Tänään haluaa lähteä isän kanssa luistelemaan. Arkipäivänä halusi olla kavereidensa kanssa. Huoneen siivoaa, kun on siivoustuulella. Pyöräilemään lähtee perheen kanssa, jos haluaa. Siihen ei pakoteta.

kun joku kasvattajanatsi luetteloi miten niitä lapsia oikein kasvatetaan ap iloitsi että hyviä kommenteja, karkit pois ja kakara komeroon SINÄ olet hyvä ihminen, sitäkö sinä ap odotat.

no mulla on 8- ja 10-vuotiaat tytöt.



Kumpikaan ei ole noin käyttäytynyt. Ovat erolapsia.



Meillä ei ruoasta valiteta yms. Pitää osata käyttäytyä.



Onha nuo joskus ärsyttäviä, mutta ei tosiaan mikään normipäivä. Itsekin olen toisinaan ärsyttävä akka, mutta pääsääntöisest kiva.





Yleensä asiat sujuu hyvin.

Kannatan myös sitä omaa tilaa ja omia valintoja. Mulla 8v. poika ja se kyllä itse päättää viettääkö aikansa perheen vai kavereidensa kanssa. Pakolliset menot on eri asia. Tänään haluaa lähteä isän kanssa luistelemaan. Arkipäivänä halusi olla kavereidensa kanssa. Huoneen siivoaa, kun on siivoustuulella. Pyöräilemään lähtee perheen kanssa, jos haluaa. Siihen ei pakoteta.

kun joku kasvattajanatsi luetteloi miten niitä lapsia oikein kasvatetaan ap iloitsi että hyviä kommenteja, karkit pois ja kakara komeroon SINÄ olet hyvä ihminen, sitäkö sinä ap odotat.

Mitähän tähän nyt vastaisi. Eiköhän se parempi toimintatapa löydy sieltä jostain keskivaiheilta. Lasta kuunnellen, mutta myös niitä rajoja selventäen. Ap

Meillä kuvaamasi tapainen 9-vuotias. Itse epäilemme, että hänellä on lievänä ADD:n tyyppisiä oireita eli toiminnanohjauksen ja tunteiden säätelyn vaikeuksia. Koulu ja ystävyyssuhteet sujuvat loistavasti, siksi ei ole tutkittu.



Pikkuveljeä tutkittu ja siitä tuli meille vanhemmille mieleen. Ennen kuin sanotte sen johtuvan huonosta kasvatuksesta, voin kertoa että pikkuveli oireilee ainoastaan päiväkodissa mutta ei juurikaan kotona (ADHD-tyyppisesti) ja isoveljellä ei mitään oireilua.



Siirtymätilanteen vaikeita, ennakkovaroitus ei aina auta, koska pelatessa ja lukiessa omissa ajatuksissaan eikä kuule. Pukeminen on aina erittäin hidasta, koska unohtuu ajatuksiinsa, lisäksi vaatteet puristavat, jokainen ruttu on oikaistava jne.



Kaikki muutokset rutiineissa (esim sukulaiset kylässä joululomalla) ovat vaikeita ja hän reagoi niihin voimakkaasti.



"Kova kovaa vastaan" -metodi ei toimi hänellä pätkääkään. Empatian osoittaminen harmitustilanteissa (=raivareissa) voi lyhentää niitä. Lähinnä meille on ollut hyötyä kirjasta "Tulistuva lapsi".



Ihan kahden vanhemman perhe ollaan eikä eroja eikä muita muutoksia, mihin reagoisi.

Tulistuva lapsi - kirja ja samoja piirteitä on. "Kova kovaa vasten" -toimintamalli ei täälläkään onnistu, menee kaaokseksi. Parhaiten tilanne yleensä laukeaa, kun haetaan lapsen kanssa yhdessä ratkaisuja ( kun tilanne on hieman rauhoittunut). Lisäksi paljon empatiaa ja syliä tarvitaan.Toisaalta, jotenkin olisi hyvä terävöittää rajoja, koska nyt lapsi pompottaa tehokkaasti koko perhettä. Itse alan olla väsy näihin jatkuviin vänkäyksiin. Ap

Meillä kuvaamasi tapainen 9-vuotias. Itse epäilemme, että hänellä on lievänä ADD:n tyyppisiä oireita eli toiminnanohjauksen ja tunteiden säätelyn vaikeuksia. Koulu ja ystävyyssuhteet sujuvat loistavasti, siksi ei ole tutkittu.

Pikkuveljeä tutkittu ja siitä tuli meille vanhemmille mieleen. Ennen kuin sanotte sen johtuvan huonosta kasvatuksesta, voin kertoa että pikkuveli oireilee ainoastaan päiväkodissa mutta ei juurikaan kotona (ADHD-tyyppisesti) ja isoveljellä ei mitään oireilua.

Siirtymätilanteen vaikeita, ennakkovaroitus ei aina auta, koska pelatessa ja lukiessa omissa ajatuksissaan eikä kuule. Pukeminen on aina erittäin hidasta, koska unohtuu ajatuksiinsa, lisäksi vaatteet puristavat, jokainen ruttu on oikaistava jne.

Kaikki muutokset rutiineissa (esim sukulaiset kylässä joululomalla) ovat vaikeita ja hän reagoi niihin voimakkaasti.

"Kova kovaa vastaan" -metodi ei toimi hänellä pätkääkään. Empatian osoittaminen harmitustilanteissa (=raivareissa) voi lyhentää niitä. Lähinnä meille on ollut hyötyä kirjasta "Tulistuva lapsi".

Ihan kahden vanhemman perhe ollaan eikä eroja eikä muita muutoksia, mihin reagoisi.

Tarkoitan siis "kova kovaa vastaan" -metodilla rajojen jatkuvaa tiukentamista. Esim. kun rähjää pöydässä, varoitus ja toisesta kerrasta jäähylle. Sitten kun jäähyllä ollessaan raivoaa, tulee moitteita että pitää lopettaa raivoaminen tai tulee lisää rangaistuksia jne.



Meillä on totta kai erittäin selvät rajat ja pidämme niistä aina kiinni, se on tärkeää tällaisen lapsen kanssa. Mutta jos lapsi ei osaa ikätasoisesti hallita tunteenpurkauksiaan, niin ajatuksena olisi tukea häntä hallinnan oppimisessa eikä pelkästään moittia ja rangaista siitä, mitä ei vielä osaa.

Ehditkin jo ap vastata viestiini ja ymmärsit mitä tarkoitin.



Meilläkin tämä 9-vuotias vie välillä melkein kaikki voimavarat, ajan ja huomion meiltä vanhemmilta. Ja tietysti ikävintä on, että hänellä itsellään on varmaan vaikeaa ja ikävää noiden harmitusten ja raivonpuuskien kanssa.



Onneksi koulu ja ystävyyssuhteet eivät ole tästä kärsineet.

Hyviä vinkkejä, itse olen juuri samanlaisessa tilanteessa nyt äitipuolena.

Miten menee nykyään näiden raivoajien ja raivottarien kanssa? :)

Älä reagoi liian täysillä noihin vastusteluihin, vaan pidät tyynesti oman pääsi ja säännöt. Ohita moni näistä lapsen halu-pohjaisista oikuista olankohautuksella. Selität kerran asian ja sillä selvä. Jos vitkastelee, on hänen valmistauduttava muita aiemmin ko. asiaan. Kun tekee jotain oikein, kiitä.

Muista, että lapsi haluaa vaikka kuun taivaalta, mutta hän ei tarvitse sitä. Vain tarpeisiin vastataan.

.

Ei todellakaan. Mun -11 syntynyt lapsi on aivan ihanassa iässä ja kaikki sujuu helposti. Elämä on helppoa pikkukoululaisen kanssa. Äitiyden parasta aikaa ja nautin lapsestani, ihan itse ja yksin kasvattamastani.

Ap:n lapsi lienee 15-v teini nykyään

Ihan rehellinen vastaus: meillä ei ole ollut tuollaista KOSKAAN. Meillä on kolme lasta. He eivät ole mitenkään muuten ihmeellisiä tai briljantteja, koulu ja harrastukset menee OK, mutta huippuja eivät ole. Mutta käyttäytyvät hyvin ja ovat tosi kivaa seuraa. Elämä tuollaisen lapsen kanssa kuulostaa tosi hirvittävältä. Eipä käy kateeksi.

Meillä myös samanlainen hieman raskas lapsi, joka erolapsi eli mieheni. Kyseinen lapsi on 7 v, lisäksi perheessä miehen 10 v ja yhteinen vauva.

Tämä seitsemän vuotias vaan on hyvin kiittämätön, joka päivä valittaa jostain, ruoka on pahaa, ei hakua pestä hampaita, mennä suihkuun, on todella hidas laittamaan vaatteet ja syömään. Alkaa itkeä, kun ei saa syödä pullaan olohuoneen sohvalla katsoen pikkukakkosta (jota oli jo 1,5h areenasta katsonut). Heti perään itkee, kun isä ei suostu tekemään hänelle kroissantteja juuri sillä sekunnilla, vaikka siis juuri samaan aikaa syö sitä kolmatta korvapuustia. Valittaa, kun isä vie pakettiautolla kouluun, jotta isoveljen pyörä mahtuu kyytiin. Hän olisi halunnut mennä henkilöautolla.

Vein ratsastamaan, niin jo ennen menoa valittaa, kun joutuu menemään ponilla, eikä saa mennä hevosella. Lapsi ei ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Itkee kun hän saa xylitoli pastillin vasta hampaiden pesun jälkeen. Eli vessassa itkee ja raivoaa "kuinka epäreilua". Lisäksi kertoo ääneen, että hän ei saa riittävästi palvelua. Valittaa, kun veli sain synttäreillä luokkakaverilta suklaapatukan. Hänelle pitäisi heti käydä myös hakemassa suklaapatukka, koska hän ei sellaista saanut omilta luokkakavereiltaan.

Ja nuo kaikki nyt esimerkiksi tapahtui yhden illan ja aamun aikana. Ja näin on ollut aina, kun olen lapsen tuntenut eli kahden vuoden ajan. Veljensä ei ole koskaan ollut samanlainen, vaan on iloinen lapsi, jonka seurasta nauttii.

Pelottaa, että omasta lapsesta tulee yhtä epäkiitollinen valittaja.

Luulen, että kyseessä on vaan luonne, mikä jotenkin yleis negatiivinen. Mitään diagnoosia tuskin kuitenkaan on. Lapsi on samanlainen valittaja myös äitinsä luona, ilmeisesti jopa enmmän. Samaten mummolassa valittaa, jos ei ole jälkiruokaa ja käy kaivelemassa kaappeja etsien keksejä, suklaata jne. Sitten jos edellisellä kerralla pöydällä olleet keksit on syöty loppuun, niin kyselee, kuka ne on syönyt (esimerkiksi pappa oli syönyt), niin valittaa kuinka epäreilua.

Itselläni on 3 lasta ja yksi lapsipuoli ja voin sanoa, että semmosta se joskus on. Lapset kun eivät ole mini-aikuisia, vaan lapsia. Ihan ne on hermoja välillä kiristäneet jokainen, oli sitten itse pungerrettu maailmaan tai toisen synnyttämä. Jokainen on saatu mukavaksi nuoreksi aikuiseksi kasvatettua. 

Uusavutonta meininkiä. 8-vuotias osaa itse ottaa aamupalaa; jos ei ole nälkä niin syökööt sitten vasta lounaan. Ehkä joku harrastus olisi hyvä ettei valita tylsyyttä kokoajan. Mistä lie oppinut valittamisen taidon? Ehkä asenne kasvatus olisi paikoillaan.

Kyllä 8v jo osaa käyttäytyä.

Meillä 3v käyttäytyy niinkuin ap:n lapsi.