Äitipuoli kyselee: tätäkö se on 8- vuotiaan kanssa?

että erolapsen elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Ymmärrystäkin tarvitaan.

Viikkoviikkosysteemi on rankka ja aina erolapset toivovat, että omat vanhemmat palaisivat yhteen...

Sulla on vaan käynyt huono mäihä, jotkut lapset vaa ovat syntyjään ärsyttäviä.

Sulla on vaan käynyt huono mäihä, jotkut lapset vaa ovat syntyjään ärsyttäviä.

No on lapsessa kyllä symppispiirteitäkin ja mukava on, vaikkakin kovakalloinen (kuten isänsä;) ) ap

Ja huonosti kasvatettuja.

Toki eroaminen vielä tekee lisää epävarmuutta ja "pelivaraa" lapselle. Ei kannata alistua, jämäkkää ja rauhallista.



Se muistaakseni rauhoittuu hetkeksi siinä 9 vuoden tietämillä ja alkaa uudelleen esipuberteetti-iässä (11-13-vuotiaana).



Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Toisaalta hän yrittää varmasti pitää rajojaan (noi huoneasiat), koska kokee sut vieraana tunkeutujana maailmassaan, ja sitten toisaalta voi olla mustasukkainen isästään. Jämptisti kun olet vaan hänen elämässään, etkä itse sorru ylilyönteihin tai katkeruuteen, tuo tuosta lievenee ja hän voi alkaa jo luottamaan.

Hän haluaa leikkiä, pelata ja olla yhdessä perheen kanssa. Jos istun sohvalla tulee usein kainaloon köllöttämään. Luemme vielä iltasatujakin! Saa mennä kavereille kylään tai ulos yksin. Vaihtaa oma-aloitteisesti roskapussit, vie lautaset tiskiin mutta vaatteet jättää lojumaan. niistä täytyy huomauttaa jolloin vie ne mutisematta pyykkiin. huoneen jakaa siskon kanssa.

Joitain juttuja tunnistan meidän tuonikäisellä. Esim. Aina sanoo, ettei halua jotain. Ei ruokaa, ei pulkkamäkeä, ei leffaa. Sitten kn pakotetaan mukaan, tykkää ja on iloinen.

jos hänelle on sattunut jotain ikävää esim. koulussa. Paha mieli purkautuu tuollisena kaiken sabotoimisena, rasittavana käytöksenä. Viimeistään illalla, kun menen sanomaan hänelle hyvää yötä, hän kertoo sen ikävän asian. Se käsitellään ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin.



Meidän 8-vuotiaalle pitää myös koko ajan asettaa selkeitä rajoja. Hän osaa säädellä omaa käytöstään asetettujen rajojen avulla. Me määrittelemme hänelle selkeästi millainen käytös on sopivaa esim. ruokapöydässä. Jos hän käyttäytyy huonosti (tietää sen itsekin), hän joutuu jäähypenkille varoituksen jälkeen. Hän saattaa saada siitä kamalat raipparit, mutta rauhoittuu 8 minuutissa jäähyllä ja tulee rauhoittuneena takaisin ruokapöytään.



Meidän esikoinen ei ollut tuollainen 8-vuotiaana. Epäilen, että hänelle on asetettu selkeämmät rajat jo pienenä. Kuopus on päässyt livahtamaan riman ali monessa kohtaa ja sen hedelmiä nyt korjataan.



Ehkä sinun miehesi lapsi kokee, että olet syrjäyttänyt hänet hänen isänsä elämässä. Vaikka meillä on ydinperhe, omalla 8-vuotiaallani on ihan oma erityinen suhde isäänsä, mitä minä en voi korvata. Hän rakastaa yli kaiken sellaista hetkeä, kun hän kömpii minun ja isänsä väliin sänkyyn ja kumpikin pusuttelee ja silittelee häntä. Hän myös tarkkaan seuraa tilanteita, joissa me vanhemmat pussaamme tai halaamme. Hän selvästi jo pohtii mitä on rakkaus ja parisuhde, varmaan myös miehesi 8-vuotias.

Niin tuttua ihan oman lapsen kanssa. Toisen lapsen kanssa ei ole vastaavaa vääntöä. Oman huoneen jättäisin jossain määrin rauhaan, tarvitsee varmaankin oman piilopaikan. Muuten sait hyviä ohjeita eli jos ei tule syömään, jää ilman ruokaa. Eikä palkita huonoa käytöstä.



Meillä on apua säännöllisestä päivärytmistä, ateriat, nukkuminen, paljon liikuntaa ja tietokoneella olon rajoittamisesta. Siltikin välillä keittää yli, sekä äidillä että lapsella. Hyvästä käytöksestä kannattaa kommentoida positiivisesti vaikka vastaus ei välttämättä ole positiivinen. Lapsesta silti näkee että tykkää kun on huomattu hyvä käytös. Myös kahdenkeskeinen aika auttaa mutta sillä ei siis saa palkita huonoa käytöstä. Rauhallisena hetkenä voi keskustella mikä mättää, meillä tämä ei tosin ole auttanut yhtään.



Oma jääräpääni on jo 14 v ja tällaista se on ollut vuosikausia. Välillä parempia kausia kyllä. Taitaa olla luonekysymys. Koeta hakea niitä positiivisia asioita lapsesta ihan itsellesi niin jaksat paremmin

Minulla on 9v lapsi, joka käyttäytyy samanlla tavalla melkein kuin tämä 8 v lapsi.

Ulos lähtöön kannattaa kokeille aikaa: annetaan tietty aikaa pukeutua ja jos ei ole vaatteet siinä ajassa päällä, lähtee ulos sellaisena kun sillä hetkellä on.

Olen tällä uhannut omiani , eli en ole ilkeä ymmärtämätön äitipuoli joka vihaa lapsiraukkaa ja uhkaa juokksuttaa ulkona alusvaatteisillaan, vaan määrätietoinen napakka kasvattaja joka ei anna lapsen vedättää eikä hyppyyttää eikä aikatauluttaa koko muun perheen elämää.. p

Mutta juu, tuossapa olikin aika tavalla hienoja vinkkejä.

Ja saa siitä vielä paljon palkintoja, kuten karkkia ja valita leffan ja narista koko elokuvan ajan.

Lisäksi tunnutte käyvän paljon valtataisteluja lapsen kanssa.

Meillä toimii lasten kanssa se, että moni asia ja käytäntö on ihan vaan faktoja. Aamupala katetaan pöytään ja syömään tullaan pyydettäessä ( toki nyt 3 kertaa kutsutaan). Sitten ei enää kutsuta, vaan syödään muut rauhassa, ja pöytä korjataan syömisen jälkeen. Jos ei pääse pöytään ,syö seuraavalla aterialla.

Ruoasta ei sanota että se on pahaa. VOi todeta, että tämä ei ole ihan minun makuuni, mutta toisten tekemää ruokaa ei haukuta. Siitäkään ei tarvitse mainita kuin kerran, ja sitten pois pöydästä.

Leffan aikana ei kitistä. Leffa voidaan keskeyttää siksi aikaa, että saa asiansa sanottua. Jos se ei riitä, sitten menee omaan huoneeseensa tekemään mieluisampia asioita, ja antaa muille katselurauhan.

Ei ole mitään syytä antaa yhden 8-vuotiaan pilata kaikkea toisten yhteistä. 8-v voi olla kotona jonkun pienen kävelylenkin ajan, jos ei taivu mukaan.

Ja toki lapselle paljon kehuja kun toimii kivasti, ja kivaa tekemistä silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin.

Eli älkää huomioiko lapsen selkeästi huonoa käytöstä mitenkään, älkää antako sillä huomiota eikä siitä palkintoja, vaan selkeästi kivat jutut sitten kun käytös onnistuu.

että erolapsen elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Ymmärrystäkin tarvitaan.

Viikkoviikkosysteemi on rankka ja aina erolapset toivovat, että omat vanhemmat palaisivat yhteen...

Omat vanhempani ovat eronneet kun olin pieni, enkä todellaakaan kertaakaan toivonut että palaisivat yhteen!! Olin iloinen kun minulla oli 2 kotia, 2 vanhemmat, 2 sisarukset, sain aina 2 synttärit/joulut ymsyms. Olen myös ihanan 7v pojan äitipuoli, joka myöskään ei toivo äitinsä ja isänsä palaavan yhteen, vaan viihtyy ja tykkää olla mólemmissa kodeissaan ja perheissään.

Ei meillä ainakaan ole ollenkaan tuollaista vääntöä kahdeksan-vuotiaan kanssa! Selvästikin uusperhekuvio taas rassaa lasta oikein pahemman kerran. Voi raukkaa.

Hyväkäytöksinen, reipas ja kiltti lapsi.

Niin on myös kaverinsa, ei varmaan itsekään jaksaisi kitisijöitä kavereina.

koettelee että missä ne rajat on.



Äitipuolella ei taida olla kokemusta lapsista?

Lapset ei ole aina enkeleitä, niin kuin ei olla me aikuisetkaan!

Uskon että ap:n 8v välillä käyttäytyy ihan hyvin, mutta se on jäänyt näiden huonojen hetkien varjoon



Lasten kanssa pitää olla lehmän hetmot; uudestaan ja uudestaan.... kyllä se lopulta lapsikin huomaa että kun tekee asiat niinkuin vaaditaan, pääsee helpommalla

Ihan on tavallista.

Lopettakaa se maanittelu ja suostuttelu. Selvät säännöt ja systeemit ja sillä tavalla teette lapselle selväksi kuka (eli aikuiset) määrää. Lapsi huomaa saavansa huomiota ja mahdollisuuden pompottaa koko perhettä pillinsä mukaan kun heittäytyy poikkiteloin ja hankalaksi. Muut odottaa, muut saa kärsiä jatkuvasta kitinästä ja hän tietysti tajuaa, että se ärsyttää muita = tekee sitä tahallaan aina vain enemmän kun huomaa vaikutuksen.



Jättäkää maanittelut ja suostuttelut pois. Ilmoitatte, että nyt on aamupala, pyydätte pari kertaa syömään. Jos ei tule, niin on sitten ilman. Mutta kaapeista ei myöskään kaiveta ruokaa ja närpitä ennen lounasta vain sen vuoksi, ettei hänen kuninkaallinen korkeutensa suvainnut syödä muiden kanssa. Jos ei korjaa jälkiään, ei tipu jälkiruokaa/herkkua/karkkipäivän karkkeja/tms. ja tämä on pysyvä sääntö, ei viimeinen hätäpäussään ilmoille heitetty uhkaus. Siis itsestäänselväksi tehty asia, kuten vaikka se,että läksyt tehdään tai hampaat pestään.



Lapsi siivotkoon itse huoneensa jos kerran haluaa. Mutta se on sitten myös siivottava ja esim. huomautetaan pari kertaa ja sitten viimeinen varoitus. Jos ei sittenkään ole siivottu, ei esim. pääse harrastukseen, vaan jää siivoamaan. taikka sitten tietokoneaika pois ja silloin siivotaan, tai ei pääse kavereiden kanssa ulos ennen kuin on siivottu.



Tärkeintä on, että ette loputtomiin jousta ja huomaa huonoa käytöstä. Vihellätte pelin poikki parin huomautuksen jälkeen asiassa kuin asiassa. Sitten ette noteeraa millään tavalla siitä seuraavaa raivaria (väistämättähän se poikii itkupotkuraivarin). Jatkatte omaa toimintaanne (ruokailua, siivoamista, lenkille lähtöä, leffan katsomista tms.) ihan pokkana niin kuin ennenkin, jotta lapsi huomaa ettei pysty manipuloimaan teitä ja pitämään koko perheen naruja käsissään. Rohkeasti myös pistätte jäähylle, pois ruokapöydästä jos pelleilee, pois leffaa katsomasta jos pilaa muiden elokuvaillan jne.



Ja huomiota annatte tietysti hyvästä käytöksestä ja muutenkin silloin kun on rauha maassa ja normaali tilanne. Tärkeää on, ettei huomion määrä lisäänny vain silloin kun kapinoi.

Jatkuvaa vääntöä JOKAIKISEN asian kanssa:

1. Perheen yhteinen aamupala. Ei halua tulla syömään, jänkkää vastaan. Ei halua viedä lautasta ja lasia syönnin jälkeen tiskikoneeseen.

Vastaus: Jää ilman ruokaa

2. Aamupalan jälkeen ollaan koko perhe lähdössä ulos kävelemään. Ei halua tulla kävelemään. Vitkastelee tahallaan. Muut ovat pukeneet vaatteet päälle, odotuttaa muita ja valittaa.

Vastaus: Jää kotiin, televisio yms. kokonaan ilman mahdollisuutta käyttöön

3. Kävelyllä lapsi meinasi ajaa pyörällä katulamppua päin (asutaan ulkomailla). Lapsen isä nappaa kädestä kiinni ja estää kaatumisen. Lapsi itkee ja valittaa, että isä raapaisi käteen. Jää jumittamaan paikoilleen. Jatkaa matkaa vasta pitkän suostuttelun jälkeen.

Vastaus: Jää siihen, ei sen kummemmpaa. Tulee kyllä perässä

4. Lapsi saa raivarin ja itkee, koska olen vienyt likaiset vaatteet hänen huoneestaan pyykkiin ja sijannut lapsen sängyn. " Kuka on mennyt huoneeseeni?!! En halua että kukaan siivoaa huonettani!!!" lapsen huoneessa on aina täysi kaaos. Rauhoittuu vasta pitkän ajan jälkeen.

Vastaus: Etuisuuksia pois, ei viikkorahaa, ei mitään.

5. Alkaa hyvissä ajoin valittamaan, miten huomisesta päivästä tulee tylsä. Tämä valitus tapahtuu samaan aikan kun perhe yhdessä katselee leffaa minkä lapsi on valinnut ja karkkipussi on avattu...

Vastaus: Sano sille, että menee huoneeseensa valittamaan, ilman pelejä, ilman mitään. Luulisi oleva tarpeeksi tylsää

6. Illalla lasta on taas vaikea saada pöytään syömään. Koko perheen on tarkoitus syödä yhdessä. Valittaa, että ruoka on pahaa, närppii ruokaa. Taas tulee kinaa, koska ei halua viedä omaa likaista astia keittiöön.

Vastaus: Syönti loppuu valittamiseen, omaan huoneeseen, kyllä se nälkä tulee ennemmin tai myöhemmin.

Tälläistä. Tämä oli normipäivä. Lapsi saa paljon huomiota etenkin isältään. Tekevät paljon juttuja keskenään. Lisäksi perheenä tehdään asioita yhdessä, käydään uimassa kävelyllä, pelataan pelejä jne. Lisäksi lapsella on paljon kavereita joita tapaa ja pari harrastusta. Itse en ole kurin suhteen turhan tarkka, enkä puutu asioihin. Pääosin isänsä hoitaa kasvatuksen.

Kyllä äitipuolen rooli on epäkiitollinen. Ja ennen kuin joku kommentoi, että itsehän osasi valitsit, niin myös lapset ovat hyvin erilaisia. Kuten myös biologisen lapsen kanssa, myös lapsipuolen kanssa moni asia tulee täytenä yllätyksenä..

Ja saa siitä vielä paljon palkintoja, kuten karkkia ja valita leffan ja narista koko elokuvan ajan.

Lisäksi tunnutte käyvän paljon valtataisteluja lapsen kanssa.

Meillä toimii lasten kanssa se, että moni asia ja käytäntö on ihan vaan faktoja. Aamupala katetaan pöytään ja syömään tullaan pyydettäessä ( toki nyt 3 kertaa kutsutaan). Sitten ei enää kutsuta, vaan syödään muut rauhassa, ja pöytä korjataan syömisen jälkeen. Jos ei pääse pöytään ,syö seuraavalla aterialla.

Ruoasta ei sanota että se on pahaa. VOi todeta, että tämä ei ole ihan minun makuuni, mutta toisten tekemää ruokaa ei haukuta. Siitäkään ei tarvitse mainita kuin kerran, ja sitten pois pöydästä.

Leffan aikana ei kitistä. Leffa voidaan keskeyttää siksi aikaa, että saa asiansa sanottua. Jos se ei riitä, sitten menee omaan huoneeseensa tekemään mieluisampia asioita, ja antaa muille katselurauhan.

Ei ole mitään syytä antaa yhden 8-vuotiaan pilata kaikkea toisten yhteistä. 8-v voi olla kotona jonkun pienen kävelylenkin ajan, jos ei taivu mukaan.

Ja toki lapselle paljon kehuja kun toimii kivasti, ja kivaa tekemistä silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin.

Eli älkää huomioiko lapsen selkeästi huonoa käytöstä mitenkään, älkää antako sillä huomiota eikä siitä palkintoja, vaan selkeästi kivat jutut sitten kun käytös onnistuu.

Joitain juttuja tunnistan meidän tuonikäisellä. Esim. Aina sanoo, ettei halua jotain. Ei ruokaa, ei pulkkamäkeä, ei leffaa. Sitten kn pakotetaan mukaan, tykkää ja on iloinen.

Ensin ei halua, mutta jälkeenpäin tykkäsi paljon.

Rajoilla lapsi saadaan tottelemaan ja toimimaan, mutta ei se tarkoita että lapseen saadaan yhteys ja tunneside luotua. Ensisijaisesti en itse lähtisi vain tiukoilla rajoilla ratkaisemaan tuota, vaan yrittämällä ymmärtää lapsen tunteita ja kuuntelemalla lasta.



Meillä on lapsilla myös huonoja päiviä ja aina ei myöskään tavat täysin hallussa kotona (yleensä muualla käyttäytyvät paremmin). Aikuisillakin on huonoja päiviä, mutta 8v on vielä suht pieni lapsi ja harvoin täydellisesti käyttäytyvä. Enemmän mietityttäisi jos lapsi käyttäytyisi täydellisesti, että jotain olisi vialla.



Toisaalta jos lapsi on jatkuvasti noin hankala, niin miettisin mistä se johtuu. Onko niin että lapsi ei oikeasti tiedä miten pitäisi käyttäytyä, purkaako pahaa oloaan, onko siirtymätilanteet vaikeita vai onko dominointia. Jos päätyisin siihen että lapsi haluaa vaan dominoida ja määrätä, niin miettisin todella kovasti mikä lapsen kasvatuksessa on mennyt niin pieleen, että käsitys omasta itsestä ja toisista on vääristynyt.



Ja vastaus äitipuolen kysymykseen. Meillä lapset saattavat hidastella jos on joku kiva puuha kesken tai ei tee mieli syödä tai lähteä jonnekin. Meidän lapset eivät tykkää aikuisten kävelylenkeistä, ne ovat heistä todella tylsiä. Suurimmasta osasta ruokia eivät tykkää, ainakaan juuri tuossa alle 10v:na ja joskus sanovat suoraan että ruoka on pahaa (eivät kylässä). Astioiden viemisestä yrittävät myös lintsata, mutta käskystä vievät. Nitinää ja natinaa heillä on toistensa käytöksestä, eli kai sitä jollekin täytyy saada välillä purettua. Mutta eivät he kyllä noin ikäviltä kuulosta kuin ap:n lapsipuoli. Tosin onko niin että lapsipuoli käyttäytyy aina noin, vain onko vaan huonon päivän esimerkki?