Miksi koulut ei pysty ratkaisemaan edes eka-tokaluokkalaisten kiusaamista?

joka seisoskeli välitunnit yksin. Siitä puhuttiin paljon ja meitä kaikkia kehoitettiin ottamaan häntä mukaan. Ongelma oli musta se, että häne ei tullut mukaan, vaikka pyydettiin. Jos jäi seisoskelemaan hänen kanssaan ja yritti jutella, niin hän ei sanonut mitään. JOs kysyi jotain, sanoi mahdollisimman lyhyesti "joo" tai "ei", ei muuta. Jos hän tuli vapaa-ajalla kadulla vastaan ja hänelle sanoi "moi", hän ei vastannut mitään. Silloin mulle tuli sellainen olo, että aina yksinäisyys ei ole kiusaamista, vaan ihmisellä saattaa olla joku muu ongelma, jonka takia hän itse vetäytyy yksinäisyyteen.

En tarkoita, että ap:n tapauksessa näin välttämättä olisi, mutta tämäkin on vaihtoehto. VAikea ajatella, että jo ekoilla luokilla kiusaaminen olisi niin systemaattista, ettei aktiivinen ope saisi kaikkia porukkaan. Ala-asteella on aina välitunti valvoja, joten mitä tarkoittaa se, ettei ole resursseja?

joka seisoskeli pihalla. Sanoin monta kertaa tyttärelleni, että mene pyytämään leikkeihin jne. Ei kuulemma tullu leikkimään, vaikka pyydettiin. Yhdellä mun lapsista oli rankka eskari ja kun siitä selvisi, niin ekalla lähinnä vain seisoskeli välituntisin. Häntä pyydetiin leikkeihin, ei mennyt. Mä voin niin pahoin, mutta luojan kiitos me saatiin aivan mahtava opettaja, joka laittoi poikaa tunneilla tekemään asioita muiden kanssa ja jo tokalla luokalla alkoi leikkimään ja nyt on jo ihan normaalitilanteessa. Mä siis tein kaikkeni, että lapsi olisi mennyt leikkimään välituntisin, mutta ei vain mennyt eikä häntä kiusattu. Eli aina kaikki eivät kiusaamisen takia tönötä yksin.

Ala-asteella seisoin yksin seinää vasten välitunnit.yritin päästä toisten tyttöjen mukaan hyppimään narua ,edes vakituiseksi pyörittäjäksi,mutta edes siihen ei aina huolittu.pojat nimitteli ja tytöt litisti minun pitkiä hiuksiani pulpetin ja penkin väliin.

Kaikkea tällaista pientä,mutta se sattui ja lujaa.Kaivoin tahalleen verta nenästäni,että pääsin opettajan huoneeseen makaamaan välitunniksi,ettei tarvinut lähteä ulos kiusattavaksi =(.Kiusaaminen ei ollut millään tavalla fyysistä,nimittelyä ja syrjimistä.

Neljännelle luokalle tuli uusi tyttö,josta sain kaverin itselleni,kun haän puolusti minua ja pisti luun kurkkuun kiusaajille.Häntä myös alettiin nimitellä sukunimen mukaan,mutta tytöllä oli onnekseni erittäin vahava itsetunto,joten sai minutkin suosta nstettua.Tuli liityttyä hänen kanssaan näytelmä ja musiikkikerhooa ja oma itsetuntokin koheni kummast,joten en jaksanut välittää enää nimittelyistä,enkä seisonut enää välitunnilla seinillä,vaan meillä oli omat hyppynarut joihin jopa nämä luokan paremmat oli tulossa mukaan.

Tuli muutto sitten toiselle paikkakunnalle,jossa koko luokka oli minulle kavereina ja elämä kukoisti,kunne tuli paluu tänne kiusaus paikkkunnalle,johon en ikinä olisi halunnut palata.Kiusausta ei ollut ja muutaman kaverinkin sain,mutt missään suosio porukoissa en ollut.jopa seurustelin entisen kiusaajani kanssa =).Tämä on jättänyt jälkensä minuun kuitenkin kovana kokemuskena,johon en saanut omalata vanhemmaltani mitään tukea,vaan äitini syytti tästä kaikesta minua.

Koen,että minusta on kasvanut vahva ihminejne,mutta kyllä tuollainen sanaton kiusaaminenkin jättää jälkensä,varsunkin kun oma äiti ei siihen puuttunut millään tavalla,enkä itse opettajlle uskaltanut asiasta sanoa.

Poikien kiusaus loppui siihne,kun sain rohkeutta ja VOIMAA uudella paikkakunnalla ja haukuin molemmat NIIN pystöön kuin mahdollista.sen jälkee pojat ei minua enää kiusanneet.

Kouluissa on sisällissota meneillään eikä ketään kiinnosta opettaa lapsia sopuisiksi. Riidan haastaminen on hyödyllistä. Pidetään hajuväliä vastapuoleen. Ei tartte puhua.



HAJOITA JA HALLITSE! Ihan taitaa olla perinnettä ja kysessä on kotimainen luokkataistelu!



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1579058/sossut_komma…

seuraavanlainen menettelytapa (mulla on vasta pienet lapset, joten voin olla ihan hukassa koululaisten maailmasta, mutta.):



eli nykyään käsittääkseni kun kiusaamistapaus tulee esiin niin monissa kouluissa opettajat kutsuvat kiusaajat puhutteluun, joskus myös kiusaajien vanhemmat, ja erikseen kiusatun vanhempineen ja sitten voi olla joku yhteispalaveri. Ja tällä asian pitäisi selvitä, ja yleensähän se ei selviä.



Mutta mitä jos kiusaajat pakotettaisiin noihin palavereihin tyyliin joka päivä (esim. koulun jälkeen) kunnes asia on ratkennut? Ja heti jos opettajat saavat kiusaamisen jatkumisesta jotain vihiä, niin palaverit jatkuvat.



Mä ymmärrän, että tämä voisi vaan suututtaa kiusaajia enemmän ja että asian vakavuuden selittäminen ei välttämättä auta, mutta pointtina olisikin a) kiusaajille aiheutunut hankaluus ja b) kiusatulle viesti, että asia todella otetaan vakavasti ja että aikuiset ovat hänen puolellaan (+ lisäbonuksena kiusattu voisi päästä kotiin niin että kiusaajat eivät pääsisi häiritsemään kotimatkaa).



Kun nyt tuntuu monen kertoman perusteelal siltä, että opettajat haluavat usein vain lakaista asian nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ja kiusattu jää omilleen. Olisko tässä mitään järkeä?

Tietenkään kiusaaminen ei ole ok ja siihen pyritään puuttumaan. Kaikki ei koulun arjessa kuitenkaan tule esiin ja kiusaamsita, eripuraa, letkatuttelua yms. on monentasoista. Kun lapsi selvästi kärsii ja tilanne on vakavan suuntainen, on vanhemman tehtävä tuoda tämä opettajalle ja rehtorille esiin. Pyydettävä palaveria kiusaajien vanhempien kanssa tarvittaessa jne. jollei sekään auta, niin isompi palaveri joss mukana psykologi ja kuraattorikin. Tapahtumat (kiusaamiset) on merkittävä aina heti ylös ja tiedotettava heti sähköpostilla tai wilmalla tai vastaavalla opettajalle (&reksille)näin jää kirjallinen dokumentti. Jos tilanne ei suhteellisen nopeasti lähde selviämään, on vanhemmalal täysi syys ja perusteltu oikeus vaatia koulun vaihtoa omalle lapselleen (ei se oikein ole, mutta pelstaa lapsen uhriutumasta ja ottamasta roolia, joka takaa hänen olevan syrjitty lopun koulu-uransa.)



Aktiivisuutta ja asiallista mutta napakkaa asioiden selvittelyä vanhemmat, vain te voitte tietää kärsiikö lapsenne, koulussa se ei tule aina esiin, eikä ainakaan kokonaisuudessaan!

Koskaan kukaan ei saanut valita omaa pariaan tai ryhmäänsä itse. Opettaja käytti tarpeen mukaan omaan sosiaalisten tilanteiden silmäänsä siinä, keitä laittoi töskentelemään keskenään.

Juuri näin, ei anneta syntyä kuppikuntia. Kaikkihan tietää että liikuntunnilla joukkueeseen valitaan viimeisenä ne ei-suositut ja liikuntatunti kerrallaan korostaa heidän epäsuosittuvuuttaa. Vuodesta toiseen.

Ja se yksinäinen ja outo voi löytää näillä vaihtuvilla ryhmätöillä itselleen kaverin jostain toisesta kun pakolla joutuu työskentelemään yhdessä.

Ja vaatii nimenomaan opettajalla pelisilmää, mutta eikös opettajalla sitä kuulukkin olla?

t. 7 tuhatta

Itselläni on sellainen kokemus, että jouduin työpaikallani erittäin vakavan kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaja oli esimieheni (joka oli myös kyseisen firman omistaja/yrittäjä itse).



Kiusaamista jatkui kaiken kaikkiaan 10kk ajan, jonka jälkeen murruin ja jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle vaikean masennuksen ja paniikkikohtauksen vuoksi. Vuoden sairausloman jälkeen, kun olin saanut itseni kuntoon, irtisanoin tietenkin itseni.



10kk yritin taistella kiusaamista vastaan. Kiusaamista oli mm. työni sabotointi, valheiden levittely, paivittäiset puhuttelut joissa esimiehni väitti minun tehneen jotakin joka ei kuitenkaan pitänyt paikkansa, ja näiden kahdenkeskisten puhutteluiden yhteydessä hän suoraan uhkasi minun henkeäni, haukkui/solvasi, uhkaili tekevänsä kaikkensa että saa pilattua koko minun loppuelämäni työurallani jne.



Jaksoin taistella 10kk häntä vastaan ja tehden vain tunnollisesti työni, mutta lopulta romahdin. Koska mistään hänen kiusanteosta ei ole todisteita, kukaan ei pysty minuan tässä auttamaan. Ei liitto, ei työsuojelupiiri, ei kukaan, sillä työnantajani osoittautui patologiseksi kiusaajaksi ja valehtelijaksi, ja sairastaa selvästi narsistista persoonallisuushäiriötä, niin hän kykeni puhumaan kaikki viranomaiset puolelleen ja samalla sai tehtyä minusta syyllisen.



Hän on hyvin sairas ja pelottava ihminen.



Mutta palatukseni kuitenkin itse aloitukseen, niin tällä työpaikallani oli yksi toinenkin työntekijä, joka oli joutunut työnantajani uhriksi samalla tavalla ennen minua. Hän oli joutunut kokemaan sen kaiken saman, ja ollut pitkällä sairauslomalla samasta syystä. Hän olisi ollut ainoa todistaja, joka olisi voinut avata suunsa, ja kertoa totuuden työnantajastamme. Työnantaja lopetti hänen kiusaamisensa, kun minä tulin taloon.



Kun tämän työkaverini olisi ollut aika avata suunsa ja puolustaa minua ja kerttoa omat kokemuksensa, niin hän viimehetkellä perääntyi, ja valehteli kaiken olevan hyvin, eikä ollut koskaan joutunut kiusatuksi eikä koskaan havainnut että esimies olisi kiusannut minua. Hän käänsi siis täydellisesti takkinsa.



Ihmettelin pitkään, mikä sai hänet kääntämään selkänsä näinkin vakavalle asialle, sillä hän itse oli joutunut ennen minua vuosiksi yhtä julman kiusaamisen kohteeksi, niin miksi hän yht´äkkiä oli kuin toinrn ihminen, lopetti jopa minulle puhumisen. Silloin minä viimein romahdin, ja jouduin jäämään sairaulomalle.



Jälkikäteen selvisi, että tälle työkevrilleni olikin yllättäin työnantaja tarjonnut ylennyksen esimiestehtäviin + palkankorotuksen, eli tarjosi tarjottimella hänelle kaikkea, mistä tämä oli aina haaveillut. Johan sai valta ja raha laittaamaan suun suppuun.



Minusta se oli jo niin sairasta, että raha ja valta menee oikeuden ja rehellisyyden edelle, että katsoin paremmaksi irtisanoa itseni, kuin palata sellaiseen työpaikkaan, vaikka sainkin tästä synkän merkinnän cv:heni. :(

Mutta minulle rehellisyys ja oikeudenmukaisuus oli silti omaa työuraakin tärkeämpi.



Nyt tällä hetkellä tämä nainen, ex-työtoverini joka luopui kaikista periaatteistaan rahan ja vallan vuoksi, ja peitteli kaiken kiusaamisen työpaikallaan, puhuu omien lastena vanhempainilloissa ja vanhempaintoimikunnassa niin kiusaamisen ennaltaehkäisemisen puolesta, ja on niin huolissaan koulukiusaamisesta jne.

Uskomatonta, miten kaksinaamaisia ihmiset osaa olla.



Ja jos aikuinen kykenee olemaan noin kaksinaamainen, esittämään empatiakykynsä, niin eiköhän ne lapsetkin osaa ottaa tässäkin asiassa mallia vanhemmistaan. :(

opehuoneet ovat kanssa aikamoisia kiusaamisareenoita... niin ei sitä tarvi ihmetellä missä opettajien katseet ovat, kun pihalla lapsoset kiusaavat toisiaan. Opettajat ne sillä aikaa hoitaa tätä omaa kiusaamistannertaan tai yrittävät itse selviytyä siellä...ei oo helppoo.

jotain luokkakaveria kotiin? Ajattelin, että jos tyttö tutustuisi ensin vaikka yhteen, olisi helpompi lähteä mukaan leikkeihin.

koulussa kanssa vaan tyynesti rehtori totesi, että nyt on kaikki koulun keinot käytetty. Ei voi tehdä enää mitään. (Voi käydä kuraattorin kanssa juttelemassa, jos haluaa.)



Eli koulu luovutti, törkeää.