yhdessä ilman rakkautta ?

Suuria tunteita vai arkista arvostusta?

rakkaus on? En voi sanoa rakastavani miestäni vaikka en sille mitään pahaa halua. Ei ole kuitenkaan mitään ruusia tunteita.

Miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani. Ei tosiaan kiinnostaisi roikkua tyypin kanssa ketä en rakasta. Oikeesti ihan hirveää oman elämän tuhlausta.

ja lapsista valittaminen. siksi ollaan viela yhdessa.

Miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani. Ei tosiaan kiinnostaisi roikkua tyypin kanssa ketä en rakasta. Oikeesti ihan hirveää oman elämän tuhlausta.

Kunnes löysin sellaisen joka ei ala.

Ei rakkautta, mutta intohimoa,välittämistä, viihtymistä toisten seurassa, luottamusta.

Eiköhän se riitä :)

ootko ajatellut että kaikilla ei ole mahdollisuus vaihtaa miehestä toiseen? Eivät ehkä ole yhtä haluttuja kun sinä? Ehkä löytyy vain se yksi joka on kiinnostunut.

Täällä keski-ikäinen mies. Tähän ikään olen elänyt, enkä tiedä hevon vittua siitä, mitä se rakkaus on.



Koskaan mistään rakkaudesta edellisten tyttö/naisystävien kanssa puhuttu sanaakaan.



Nykyinen höpöttää siitä lakkaamatta. Tosin suuri osa on leikkiä, kun olen sanonut, etten tiedä, mitä tuo roska on.

ootko ajatellut että kaikilla ei ole mahdollisuus vaihtaa miehestä toiseen? Eivät ehkä ole yhtä haluttuja kun sinä? Ehkä löytyy vain se yksi joka on kiinnostunut.

Ja olen ollutkin pitkiä aikoja. En tarvitse välttämättä miestä.

kolme avoliittoa ja kai se rakkausjuna jossain vaiheessa menny ohi.

tässä on aiemmin tullut ihan hyviä syitä olla yhdessä ilmankin: lapset, välittäminen taloudelliset seikat, ulkopuolisen elämän paineet.



Jos pystyy elämään sen kanssa ja on realisti, nbiin mitäs vikaa siinä on, jos odotukset elämästä täyttyy tuollakin.



Miehenä voisin tiivistää elon siten, että eihän sitä kunnon rakastumisen tunnetta mikään voita, mutta vanhemmiten realismi ja ns. jalat maassa ajattelu astuu yhä enemmän kuvioihin, suhteen kriisit menee suunnilleen niin, että ensirakastumisen myötä ensimmäinen koettelemus iskee, kun opiskelun jälkeen mennään töihin ja aloitetaan oma perhe-elämä, silloin monasti tulee mieleen, että onko se ihminen johon aikoinaan rakastui sittenkään se oikea.



Seuraavaksi suhdetta punnitaan, kun lapset on hankittu, onko parisuhde edelleen siinä kunnossa kuin ennen lapsia tai kestääkö se lapsien tuomat muutokset. Seuraavana on sitten vuorossa kausi, jolloin lapset itsenäistyvät, miehille tulee ne 40 ja 50-kriisit kuten naisillekin.



Eli hanskatkaa asiat keskenänne, rkastukaa vaikka uudelleen.



Olkaa realisteja.



Harva löytää parempaa, sitäpaitsi se hakkeminenkin vaatii aina uhrauksia.



Tero

ootko ajatellut että kaikilla ei ole mahdollisuus vaihtaa miehestä toiseen? Eivät ehkä ole yhtä haluttuja kun sinä? Ehkä löytyy vain se yksi joka on kiinnostunut.

Ja olen ollutkin pitkiä aikoja. En tarvitse välttämättä miestä.

Niin no monet tarvitsee jonkun jonka kanssa jakaa arki ja perustaa perhe, eikä sitä voi tietää jos enää oikea rakkaus sattuisi kohdalleen.