Miksi koulut ei pysty ratkaisemaan edes eka-tokaluokkalaisten kiusaamista?

miten olisi kiusaajien luokka eli kiusaajat siirrettäisiin omasta luokasta määräajaksi "kiusaajien luokkaan" opiskelemaan, myös välitunnit erillään omista luokkakavereista.

Sanokaa nyt konkreettisesti, miten siihen puututaan, jos koulun käyttämät keinot on niin huonoja? Teilläkö on se viisasten kivi hallussa, mutta ette jaa sitä muulle Suomelle? Koulukiusattujen, työpaikkakiusattujen ja kaikenlaisten kiusattujen Suomi. Kukaan ei tee mitään tai tekee väärin? Niinkö? Onneksi te olette olemassa ja kerrotte nyt suuren viisautenne. Sana on vapaa.

Ensimmäinen edellytys on se että ottaa kiusaamisen vakavasti. Ei pidä kieltää sitä eikä vähätellä tilanteita. Käännetään päätä vähemmän.

Toinen edellytys on se että ei anneta tilanteiden kärjistyä liian pitkälle. Jos joku luokan lapsista on monta vuotta ollut sylkykuppina niin ei se siitä enää hyvähenkiseksi luokaksi muutu. Ennalta ehkäisy.

Kolmas edellytys on se että ei piilouduta puuttuvien resurssien taakse tai kiireen taakse. Aikaa on tehtävä jos ei sitä ole.

Neljäs edellytys on koulutus. Jos kellään koko koulun opettajakunnasta ei ole kykyjä eikä keinoja edistää hyvää ryhmäytymistä ja puuttua syrjintään niin niitä on mahdollista hankkia.

En osaa, koska en tiedä, mistä koulusta puhut. Sellaiset asiat, jotka vaikuttavat koulukiusaamisen ilmenemiseen kouluissa ovat mm. : vanhempien sosioekonominen tausta, koulupiirin sijainti kunnassa, koulun koko, ryhmien/luokkien koko, avustajien määrä, tukiopetustien määrä, koulukuraattorin/terveydenhoitajan/koulupsykologin palvelut jne.

En osaa, koska en tiedä, mistä koulusta puhut. Sellaiset asiat, jotka vaikuttavat koulukiusaamisen ilmenemiseen kouluissa ovat mm. : vanhempien sosioekonominen tausta, koulupiirin sijainti kunnassa, koulun koko, ryhmien/luokkien koko, avustajien määrä, tukiopetustien määrä, koulukuraattorin/terveydenhoitajan/koulupsykologin palvelut jne.

Sanokaa nyt konkreettisesti, miten siihen puututaan, jos koulun käyttämät keinot on niin huonoja? Teilläkö on se viisasten kivi hallussa, mutta ette jaa sitä muulle Suomelle? Koulukiusattujen, työpaikkakiusattujen ja kaikenlaisten kiusattujen Suomi. Kukaan ei tee mitään tai tekee väärin? Niinkö? Onneksi te olette olemassa ja kerrotte nyt suuren viisautenne. Sana on vapaa.

Ensimmäinen edellytys on se että ottaa kiusaamisen vakavasti. Ei pidä kieltää sitä eikä vähätellä tilanteita. Käännetään päätä vähemmän.

Toinen edellytys on se että ei anneta tilanteiden kärjistyä liian pitkälle. Jos joku luokan lapsista on monta vuotta ollut sylkykuppina niin ei se siitä enää hyvähenkiseksi luokaksi muutu. Ennalta ehkäisy.

Kolmas edellytys on se että ei piilouduta puuttuvien resurssien taakse tai kiireen taakse. Aikaa on tehtävä jos ei sitä ole.

Neljäs edellytys on koulutus. Jos kellään koko koulun opettajakunnasta ei ole kykyjä eikä keinoja edistää hyvää ryhmäytymistä ja puuttua syrjintään niin niitä on mahdollista hankkia.

Loistavia neuvoja! Ikinä kukaan ei ole tarkastellut asiaa noin ja noilta kanteilta. Täytyypä vinkata kaikille kouluille noista sun ajatuksista. Mistä sut saa kiinni, jotta saataisin sut vaikka luennoimaan meidänkin lasten kouluun?

Terkuin normijärjellä varustettu vanhempainyhdistyksen pj., joka suuresti arvostaa opettajien työtä koulukiusaamisen estämiseksi.

Juuri tuon takia se kiusaaminen alkaa "me opettajatkin ollaan ihmisiä" "meillä ei ole aikaa" -paskan marjat -JÄRJESTÄKÄÄ SITÄ AIKAA! Miten hitossa voi olla välintuntivalvojalle vaikeaa kävellä sen seisoskelevan luo ja ottaa sitä kädestä kiinni ja kävellä sen kanssa pihaa valvomassa? Samalla rupatella kuulumisia ja kysellä, miten on koulupäivä mennyt ja mitä harrastaa jne.? Ei sitä tarvitse toisten leikkeihin tunkea, mutta ota sinä välituntivalvojana se huomioon. Meillä ainakin ala-asteella (80-luvulla) oli aina pari-kolme lasta välituntivalvojan kanssa käsi kädessä rupattelemassa. Ei se estänyt sitä valvojaa tarkkailemasta pihaa -mutta eipä tarvinnut kenenkään olla yksin kun niiden yksinolijoiden luokse mentiin. Mua niin raivostuttaa teidän opettajien asenne. Teillä on hyvät palkat ja parhaat lomat koko maassa ja silti kehtaatte uikuttaa kun on "niin rankkaa" -meillä asiantuntijoilla on rankkaa. Me tehdään 10-tuntista päivää (2-3h illalla lasten mentyä nukkumaan) eikä saada mitään lisiä mistään. Ja siitä huolimatta tulisin sekunnissa välituntivalvojaksi kouluun, jos kuulisin että siellä on tämmöinen tilanne! Miten mikään siis MIKÄÄN voi olla tärkeämpää kuin huolehtia näistä pienistä koululaisista, että pääsevät turvallisen koulunkäynnin alkuun. Hiiteen opsit ja popsit -mitä niillä tekee, jos lapset ei uskalla tulla kouluun sen takia, että "opekin on vaan ihminen" Häpeäisit.

Mielenkiintoinen mielipide sinulla. Kuljen tarvittaessa vaikka sadan lapsen käsikynkässä välituntisin, mutta ei siitä mitään apua mihinkään kiusaamiseen ole. Se lapsi ei löydä sitä kautta yhtään ainoaa kaveria, vaikka yrittäisin kuinka olla matchmaker. Eikä ne kiusaajalapset ketään muutenkaan koskaan kiusaa silloin, kun ope on näkyvissä. Ne ovat todella taitavia tekemään sen juuri silloin kun käännän pääni. Ja valitettavasti joskus joutuu kääntämään päänsä... Tarkoitin lauseellani opetkin ovat ihmisiä juuri sitä, että minäkin VÄLITÄN siitä, miltä lapsista tuntuu, kuten toivon useimpien aikuisten välittävän. Miten voit antaa ymmärtää, etten välittäisi?! En ymmärrä. Välitän todennäköisesti paljon enemmän kuin keskiverto asiantuntijaäiti, sillä olen hakeutunut tähän työhön. Käsket järjestämään sitä aikaa. Kerrotko vielä sen konstin? Jos puhun kiusaajan ja kiusatun kanssa koko päivän asiasta, kuka pitää tuntini? Lähetänkö lapsesi koulusta kotiin, koska opella on tärkeämpää tekemistä? Niin olisikin, mutta kun pitää myöskin pitää ne oppitunnit. Tarvitsemme siis mahdollisuuksia järjestää sitä aikaa ja se tarkoittaa lisää aikuisia, jotka tullakseen tekemään tätä työtä tarvitsevat siitä myös palkkaa eli rahaa. En ole ruikuttanut työni olevan rankkaa, mutta se johtuu siitä, että rakastan työtäni. Koska me kaikki olemme käyneet koulua, luulemme tietävämme, miten koulunpito hoidetaan. Asiantuntijaäiti, tervetuloa viikoksi katsomaan koulun arkea seuraavalla talvilomallasi. Näkisit konkreettisesti, että sitä aikaa ei kertakaikkiaan ole. Miettisit sen jälkeen kaksi kertaa, mitä neuvoja annat toiselle hänen työstään. Käsityksesi opettajista on täysin vainoharhainen. Ehkä päti joskus aikoinaan seminaarinkäyneisiin kiintiöopettajiin, mutta nykyopettajat ovat käyneet sellaisen seulan läpi, että emme tähän työhän olisi päässeet, jos emme tekisi sitä kaikkein tärkeintä tässä työssä, välittäisi lapsista. Kirjoituksesi on erittäin loukkaava ja pistää ihmettelemään (ymmärtämään?) mistä ne koulukiusaajalapset ovat peräisin. Ope

Hyviin tuloksiin päästään esim. sillä, että keskitytään ryhmädynamiikan muokkaamiseen erilaisilla keinoilla. Kun jokainen oppilas oppii tuntemaan toisensa lähemmin vaikkapa erilaisten ryhmätyö- ja parityöprojektien kautta, niin silloin muut oppivat näkemään myös sen hieman erilaisen oppilaan uudesta näkökulmasta ja näkemään niitä juttuja, missä se "hylkiö" onkin ehkä tosi hyvä. Ryhmiä pitää sekoittaa runsaasti, aina eri kokoonpanoihin. Etenkin liikuntatunneilla on tärkeää, että joukkueet määrää aikuinen. Jos joukkueille määrätään "kapteenit" jotka saavat valita ketä otetaan mukaan, niin ne kiusatut jäävät aina viimeiseksi mikä taas entisestään lisää heidän häpeäänsä ja muiden ivaa. Lisäksi, vastuuhommin esim. järjestäjäksi voisi tarkoituksella valita luokan suosituimman ja luokan vähiten suositun. Jne Jne.. mitä vain koulupäivän vaiheita voi muokata pikku jutuilla sellaiseksi, että kiusaamiseen päästään vaikuttamaan oppilaiden asenteiden kautta. Voit vaikka puhua luokalle joka aamu ensimmäisen tunni aluksi 5 min toisten hyväksymisestä, ystävyydestä ja siitä miksi ei kannata kiusata. Ihan kaikella ystävyydellä sinua neuvon, itse olen mm. näillä ohjeilla saanut aikaa hyviä tuloksia.

T. ope myöskin

olla niin innokkaasti kääntämässä sitä päätä aina poispäin ettei vaan näkisi kiusaamista eikä tarttis siihen puuttua kun ei mulla nyt ole aikaa eikä rahaakaan eikä poliittiset päätöksetkään miellytä ja asenneilmapiiri on ihan väärä, yhyy.

Sanokaa nyt konkreettisesti, miten siihen puututaan, jos koulun käyttämät keinot on niin huonoja? Teilläkö on se viisasten kivi hallussa, mutta ette jaa sitä muulle Suomelle? Koulukiusattujen, työpaikkakiusattujen ja kaikenlaisten kiusattujen Suomi. Kukaan ei tee mitään tai tekee väärin? Niinkö? Onneksi te olette olemassa ja kerrotte nyt suuren viisautenne. Sana on vapaa.

Ensimmäinen edellytys on se että ottaa kiusaamisen vakavasti. Ei pidä kieltää sitä eikä vähätellä tilanteita. Käännetään päätä vähemmän.

Toinen edellytys on se että ei anneta tilanteiden kärjistyä liian pitkälle. Jos joku luokan lapsista on monta vuotta ollut sylkykuppina niin ei se siitä enää hyvähenkiseksi luokaksi muutu. Ennalta ehkäisy.

Kolmas edellytys on se että ei piilouduta puuttuvien resurssien taakse tai kiireen taakse. Aikaa on tehtävä jos ei sitä ole.

Neljäs edellytys on koulutus. Jos kellään koko koulun opettajakunnasta ei ole kykyjä eikä keinoja edistää hyvää ryhmäytymistä ja puuttua syrjintään niin niitä on mahdollista hankkia.

Loistavia neuvoja! Ikinä kukaan ei ole tarkastellut asiaa noin ja noilta kanteilta. Täytyypä vinkata kaikille kouluille noista sun ajatuksista. Mistä sut saa kiinni, jotta saataisin sut vaikka luennoimaan meidänkin lasten kouluun?

Terkuin normijärjellä varustettu vanhempainyhdistyksen pj., joka suuresti arvostaa opettajien työtä koulukiusaamisen estämiseksi.

hanskaat homman. Voitko oikeasti väittää, että kitket kaiken kiusaamisen pois luokastasi tai koulustasi?

Nyt kun täällä näyttää opettajia olevan, niin vastatkaa: MIKSI LUOKAN RYHMÄTYÖT TOTEUTETAAN NIIN, ETTÄ OPPILAAT SAAVAT USEIMMITEN VALITA ITSE RYHMÄNSÄ?! Tällöin, joka ikinen kerta, kiusatut ja/tai hiljaiset ja ujot lapset jäävät yksinään. ja hiphei, muodostuu jokakertainen inhottava tilanne: Opettaja kyselee, että no mihinkäs ryhmään haluaisit mennä?



Arvaatte varmaan, että kiusattu tai ujo hiljainen lapsi ei halua mennä mihinkään ryhmään, kun pelkää jo valmiiksi ryhmän reaktiota. Tilanteesta tulee painajainen tällaisen lapsen kannalta ja seuraavaa samankaltaista tilannetta pelätään jo etukäteen jatkuvasti.



Välillä siis todellakin tuntuu, ettei opettajilla ole ymmärrystä ennaltaehkäistä hankalia tilanteita ja toisaalta hankalan tilanteen purkaminenkin menee päin V:a.



(vastaavat tilanteet esim. liikuntatunneilla, kun valitaan ns. huutojoukkueet)



Kiitos, kommentoikaa.

heitetään hanskat tiskiin kun en mä viitsi enkä halua toimia matchmakerina enkä mä edes voi mitään tehdä ennen kuin poliitikot päättää poistaa kiusaamisen meidän koulusta ja en edes voi nähdä kiusaamista kun joudun aina kääntämään päätäni (yks välitunti riittää hyvin siihen että kouluun tuleva vierailija näkee keitä siellä kiiusataan ja keitä ei mutta kumma kun nämä opettajat eivät näe).

hanskaat homman. Voitko oikeasti väittää, että kitket kaiken kiusaamisen pois luokastasi tai koulustasi?

hanskaat homman. Voitko oikeasti väittää, että kitket kaiken kiusaamisen pois luokastasi tai koulustasi?

Aloitan omasta luokastani ja teen parhaani, en toki voi luvata että kiusaaminen kokonaan luokasta häviäisi. Mutta en voi ainakaan myöhemmin sanoa ettenkö olisi kaikkeani yrittänyt. Välitän oikeasti hyvin paljon jokaisesta oppilaastani.

T. Ope myöskin

sen kustannuksella, että muut eivät saisi kunnon opetusta. Piste.

hanskaat homman. Voitko oikeasti väittää, että kitket kaiken kiusaamisen pois luokastasi tai koulustasi?

Aloitan omasta luokastani ja teen parhaani, en toki voi luvata että kiusaaminen kokonaan luokasta häviäisi. Mutta en voi ainakaan myöhemmin sanoa ettenkö olisi kaikkeani yrittänyt. Välitän oikeasti hyvin paljon jokaisesta oppilaastani.

T. Ope myöskin

Väitän että jos opettajan asenne on se että teen kaikkeni tämän asian eteen ja kiinnittää siihen jatkuvaa huomiota niin tulokset ovat paremmat kuin jos keksii paljonkin verukkeita miksi ei voi kiusaamiselle mitään tehdä.

sen kustannuksella, että muut eivät saisi kunnon opetusta. Piste.

Hyvä ryhmähenki parantaa hyvin todennäköisesti työrauhaa luokassa ja opetuksen tasoa; siihen kannattaa panostaa.

Monen lapsen äitinä, tätinä, tarkkaavaisena naapurina ja lukuisissa alan koulutuksissa käyneenä opettajana olen sitä, että kyse ei useinkaan ole yksiselitteisestä, yksinkertaisesta, nopeasti hoidettavasta asiasta.

Kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu, ei ole aina pitkänkään selvittelyn jälkeen selvää.

Lapsella saattaa olla tunne-elämä sillätavoin solmussa, että hän kokee kiusaamista vaikkei sitä varsinaisesi ole ollut.

On tapauksia, joissa ollaan tehty paljon, aikuinen seuraa vieressä kaiken aikaa, lapsi käy kuraattorilla, mutta ei vaan opi pääsemään ryhmään mukaan ja toiset lapset ovat hekin vain lapsia, eivät osaa pitää mukana lasta joka liukenee omiin oloihinsa.

Tällä yritän sanoa, että jos kiusaamisen ehkäisy ja ryhmääyttämistoimista huolimatta kiusaamista ilmenee, koko joukko tarvitsee tehokasta tukea ja ohjaamista, toiset myös aivan henkilökohtaista apua, jopa perheet saattava tarvita tukea. Lapsi reagoi perheen tilanteisiin. Aina perhe ei halua apua, eikä ole yhteistyöhaluinen.

Kiusaaminen nähdään ehkä tässäkin ketjussa sellaisena, että lasta haukutaan aikuinen menee sanomaan ei saa pitää ottaa kaikki mukaan ja sitten kaikki leikkivät kauniisti yhdessä. Ei se mene niin.

jos ne keskittyy tunneilla huomaamattomaan kiduttamiseen ja nälvimiseen eikä oppimiseen.

sen kustannuksella, että muut eivät saisi kunnon opetusta. Piste.

Tavaroiden piilotteluun, nälvimiseen, valheellisten juorujen levittelyyn ja polkupyöräni toistuvaan hajottamiseen olisi joku saanut puuttua, mutta kukaan ei koskaan tehnyt yhtään mitään.

Kiitos kysymästä, mutta huomioni ja energiani kuluivat syyttelevään tyyliisi. Mitä tiedät minun tavastani ehkäistä kiusaamista, entä koulun, jossa työskentelen? Sen jälkeen kun haimme ja pääsimme koulutukseen, koulumme kiusaamistapaukset vähenivät selvästi. Olen vapaa-aikanani opiskellut asiaa lisää, ostanut omilla rahoillani materiaalia jne. Ikävää, että tässä kiusaamisketjussa aikuiset ihmiset eivät pysy asiassa. Mutta tätähän se on, omaa huonoa käytöstä ei lasketa ja huomata, mutta muita syytellään ja osoitellaan. Samaa sukua kuin kiusaaminenkin. =( Hyvää yötä.

Ja tietysti resurssia. Meillä oli pieni episodi. Ensin oli orastavaa ja sitten tuli kunnon tapaus. Otin opettajaan yhteyttä ja koko luokka oli erityisopettajan ohjauksessa, kun kokonaisen tunnin selvittivät asiaa. Meidän tyttö ja "todistaja" sai kertoa (paikalle haettiin myös vuotta vanhempi tyttö, joka oli toinen kiusaaja), mitä oli tapahtunut. Sitten opettaja lähetti noin 20 minuutin jälkeen nämä kaksi pois ja kiusaajat jäi lopputunniksi opettajan kanssa. Itketty oli kovasti kiusaajien puolelta. Opettaja oli vaan tiukasti sanonut, että "ei tässä nyt itkut auta, kun tämä selvitetään". Siihen loppui, mitään ei ole enää tapahtunut ja tulevat hyvin toimeen. Hienointa oli, että homma ei mennyt millään minuutin kehoitus-anteeksi pyyntö -keskustelulla vaan toimenpiteet oli kunnolliset. Ja oli hienoa, että koululla oli resurssia siihen, että erityisope oli luokan kanssa sen ajan, kun asiaa selvitettiin.

Monen lapsen äitinä, tätinä, tarkkaavaisena naapurina ja lukuisissa alan koulutuksissa käyneenä opettajana olen sitä, että kyse ei useinkaan ole yksiselitteisestä, yksinkertaisesta, nopeasti hoidettavasta asiasta. Kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu, ei ole aina pitkänkään selvittelyn jälkeen selvää. Lapsella saattaa olla tunne-elämä sillätavoin solmussa, että hän kokee kiusaamista vaikkei sitä varsinaisesi ole ollut. On tapauksia, joissa ollaan tehty paljon, aikuinen seuraa vieressä kaiken aikaa, lapsi käy kuraattorilla, mutta ei vaan opi pääsemään ryhmään mukaan ja toiset lapset ovat hekin vain lapsia, eivät osaa pitää mukana lasta joka liukenee omiin oloihinsa. Tällä yritän sanoa, että jos kiusaamisen ehkäisy ja ryhmääyttämistoimista huolimatta kiusaamista ilmenee, koko joukko tarvitsee tehokasta tukea ja ohjaamista, toiset myös aivan henkilökohtaista apua, jopa perheet saattava tarvita tukea. Lapsi reagoi perheen tilanteisiin. Aina perhe ei halua apua, eikä ole yhteistyöhaluinen. Kiusaaminen nähdään ehkä tässäkin ketjussa sellaisena, että lasta haukutaan aikuinen menee sanomaan ei saa pitää ottaa kaikki mukaan ja sitten kaikki leikkivät kauniisti yhdessä. Ei se mene niin.

kokee tullensa kiusatuksi. Hänen kokemuksensa siitä on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun. Sinä et voi määritellä, mitkä kokemukset ovat kellekin oikeutettuja. Ehkä et ole vaan huomannut niitä juttuja mitä kiusaajat tekevät, harva aikuisen silmän alla kiusaakaan. Kiusattu on varmasti herkkä lapsi ja arvokas sellaisenaan, ilamn että syitä pitäisi kaivaa hänen perheestään tai epäillä lapsella olevan häiriintynyttä tunne-elämää. Häiriintyneempää se tunne-elämä on niillä usein hyvinkin älykkäillä kiusaajilla, jotka viihdyttävät itseään manipuloimalla koko luokan sitä yhtä erilaista vastaan.