Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Maalla oli muuten vielä melko yleistä, että ei ollut sisävessaa. Meillä oli tiskikone ja me oltiin melkein ainoita keillä oli. Koulussa oli joku kotitehtävä, jossa piti kertoa omista kotitöistä ja mä mainitsin tiskikoneen tyhjentämisen. Olin varmaan just ekalla enkä osannut ajatella että mä olin ainoa, joiden kotona oli tiskikone.



Juhlissa oli tapana laittaa lapset siskonpetinä sillä aikaa kuin aikuiset seurusteli ja joi boolia.

alkoin näkyä enemmän kuin yksi kanava. Puhelinkin taisi tulla jo noihin aikoihin. Ensimmäine jääkaappikin tuli taloon tuolla vuosikymmenellä.

Juuri tänään muistelin miehelle millaista oli olla ala-asteella. Kaikesta kilpailtiin.



- laulukilpailu

- runonlausunta

- piirustus

- telinevoimistelu

- yleisurheilu, pituushyppy, pallonheitto, hiihto, kaikki urheilu!

- kauneuskilpailu (missikisat 4. -luokalla)

- lukemisen nopeuskilpailu





En edes muista mistä kaikesta, mutta kaikesta kilpailtiin. Sinänsä se ei jäänyt mieleenkummemmin, koska menestyin kaikessa. Meitä oli 3 tyttöä, joiden paikka vain vaihteli vuosittain. Mitähän muut ovat mahtaneet tuntea??



Pihoilla leikittiin ilman vanhempia. Joidenkin vanhemmat huusivat parvekkeelta SYÖMÄÄN!! tiettyyn aikaan, useimpien ei. Tultiin ja mentiin miten huvitti.



Oli todella noloa ottaa vastaan käytettyjä vaatteita, olla köyhä. Jos sai kaveriperheeltä vaatekassin, se tuotiin pimeällä ja hiljaa, salaa. Ei saanut kertoa mistä vaatteet ovat, piti keksiä kauppa mistä ne on ostettu.



Kerrostalopihassa jokainen tunsi kaikki perheet. Oli tapana käydä ristiin rastiin toistensa luona kahvilla. Vanhemmat pälpättivät, lapset leikkivät omiaan.

Työttömiä oli paljon vähemmän ja ihmiset tekivät töitä sen sijaan, että olisivat odotelleet muiden maksavan kaiken. Helsinkiläislapsia rahdattiin maalle kesäsiirtoloihin viikkokausiksi, koska vanhemmat eivät jaksaneet heitä.



Peruskoulu tuli vähitellen koko maahan. Oppikouluissa oli lukukausimaksut ja pääsykokeet, sinne ei päässeet tyhmät. Oppikouluun piti itse maksaa myös matkat.



Koululuokassa saattoi olla 35 oppilasta, mutta siellä oli aika rauhallista. Kuri oli kova ja koulunkäynti ihan erilaista kuin nykyisin.



Ruoka oli lisäaineetonta. Ei syöty hyönteismyrkyillä kyllästettyjä ananaksia tai espanjalaisia tomaatteja.



Näyteikkunoissa oli oikeasti näytteillä tavaraa eikä alennuskylttejä. Kadut oli siistejä, roskaaamista ei hyväksytty. Tupakkaa sai polttaa missä tahansa-

Meillä oli sisävessa ja olin siitä onnellinen.

Olin 7v kun käytiin vuonna -74 mallorcalla. Abba oli silloin voittanut euroviisut . Muistan kun se soi siellä joka paikassa;) meillä ostettin kyllä ihan kaupasta vaatteet, joskus ompelijalla tehtiin jotkut mekot. Saatiin limua lauantaisin, saunajuomaa. Tais olaa vihreetä päärynälimua.

Avainkaula lapsia oltiin. Leikittiin pihalla purkkista ja kirkonrottaa. Kekkonen oli aina pressana en tienny, että vois edes muita olla. Koulussa kirjoitettiin kortti urkille kun se täytti vuosia:)

Ja tuskin pizzaa söi Suomessa kukaan vielä noihin aikoihin, ei edes itse tehtyä

Ruoka oli yksinkertaista, eikä kyllä kaupoissa kovin ihmeellinen valikoima ollutkaan. Eineksiä ei ollut varmaan kuin purkkihernekeitto ja maksalaatikko. Pastoja ei syöty, pizza tuli vasta silloin, ja se oli kotona tehtyä. Ei ollut pakattua lihaa ja leikkeleitä, kaikki ostettiin palvelutiskiltä.

Tavaraa oli vähän, vaatteitakin. Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi. Itse tehtiin niitäkin paljon, ja paikattiin. Mulla oli sukkahousutkin paikattu. Ja housnpolvi paikattiin, jos tuli reikä.

Leffateattereissa, busseisa ym. tupakoitiin, samoin kodeissa sisällä.

Aika turvatonta oli tietyllä tavalla nykypäivään verrattuna, ei ollut turvavöitä autoissa, ei turvaistuimia autossa tai pyöräntarakalla - -lapset istuivat vaan siltään kyydissä. Joulukuusessa oli (myös tekokuusessa) aidot kynttilät - hui!

Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

sain työpaikan työkkäristä! palkka meni Mic Macin vaatteisiin

kävin discossa viikonloppuisin, linsillä oli luoladisco ja hakiksessa bykka.



Happy day ravintola espalla oli huippu moderni ja siellä oli ensimmäisiä mamuja, kreikkalaisia suurin osa.



Carrrolsilla hampurilaisia...

Kumppareissa tosiaan pyöränkumipaikat. Lauantaisin käytiin saunassa ja vanhemmat saattoivat ottaa oluen. Joskus tehtii hampurilaisia saunan jälkeen eli paksu siivu lauantaimakkaraa paistetuinn paahtoleivän väliin :) Jaakko Kolmonen kiersi K-kaupoissa kertomassa ruuanlaitosta. Oliko K-kaupan Väiski lihaoppeineen 70- vai 80-luvulla, sitä en muista.



Pienillä paikkakunnilla politiikka määräsi jopa sen missä seurassa sai urheilla. Tehdaspaikkakunnilla politiikka korostui entisestään. Vappumarssilla joko käytiin tai katsottiin. Taistolaisuus kukoisti. Kommunistien lapset kävivät Nuorissa Kotkissa, enemmän oikealle kallellaan olevien partiossa.



Etelänmatkailu alkoi. Siihen oli varaa vain paremmin toimeentulevilla. Myös varakkaampi sakki saattoi käydä Lapissa hiihtämässä talvella.



Siinäpä pikaisesti jotain.

Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi.

Niinkö? Minulla on varsin hyväkuntoisia äitini vaatteita 60-70-luvuilta. Puuvilla vaikuttaa parempilaatuiselta ja tavalliset trikoo-t-paidatkin ovat pysyneet mallissaan toisin kuin nykyvaatteet.

En toki väitä, että kaikki vaatteet olivat tuolloin parempia, mutta ainakin nämä, jotka ovat säilyneet sitä ovat. Käsittääkseni ennen tehtiin vaatteet kestämään.

eli 70-luku oli minulle SE vuosikymmmen, nuoruuden vuosikymmen, joka varmasti kaikille on myöhemmin sitä "kulta-aikaa".



Objektiivisesti ajatellen 70-luku oli tietysti paljon matalamman elintason aikaa kuin nyt eletään, mutta minä en sitä päällimmäisenä muista, muistan vain ihanan teini-iän ja ekat opiskeluvuodet eli kultaisen nuoruuden.



Kaikilla tytöillä oli suorat pitkät hiukset keskijakauksella, pojilla pitkät "hippitukat", joillain yhtä pitkät kuin tytöilläkin. Vuosikymmenen alun värit olivat uudet ja kirkkaat, oranssia, limenvihreää, keltaista, minihameita ja lahkeista leveneviä farkkuja.



Myöhemmin tuli maanläheisempi hippityyli murrettuine sävyineen, sammalenvihreää, kaakaonruskeaa, liehuvia helmoja, tulivat midipituus ja maksihameet. Kiiltävät sääriä nuolevat saappaat muistan, ja nirunarusaappaat oli ihan ehdottomat.



Vanhempien nuoruus ja sota-aika olivat jo muinaishistoriaa, nyt oli uusi aika: radiosta ja telkkarista (mustavalkoinen vaihtui vuosikymmenen mittaan jo värilliseksi!) tuli myös nuorisomusiikkia ja nuoriso-ohjelmaa, ei paljon mutta kuitenkin. Ensimmäiset rockfestivaalit starttasivat, ja joku kävi jopa ulkomailla. Päällimmäinen tunne oli huikea vapaus ainakin meillä nuorilla.



Kekkonen oli tietysti presidentti ja olisi ikuisesti, ja myös Neuvostoliitto olisi olemassa ikuisesti. Maailma oli hirveän staattinen, mutta se tuntui oikeastaan vain turvalliselta - ei sentään liikaa vapauksia :).

tuli aivan 70-luvun lopussa. Ja niitä oli vain varakkaimmilla



Autoja oli aika harvassa siihen aikaan, fillarilla meni niin aikuiset kuin lapset





http://fi.wikipedia.org/wiki/Saab_900

"Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija". Ei tarttunut mennä ylös asti, kun äidin sai kiinni :)

Juuri tänään muistelin miehelle millaista oli olla ala-asteella. Kaikesta kilpailtiin.

- laulukilpailu

- runonlausunta

- piirustus

- telinevoimistelu

- yleisurheilu, pituushyppy, pallonheitto, hiihto, kaikki urheilu!

- kauneuskilpailu (missikisat 4. -luokalla)

- lukemisen nopeuskilpailu

En edes muista mistä kaikesta, mutta kaikesta kilpailtiin. Sinänsä se ei jäänyt mieleenkummemmin, koska menestyin kaikessa. Meitä oli 3 tyttöä, joiden paikka vain vaihteli vuosittain. Mitähän muut ovat mahtaneet tuntea??

Pihoilla leikittiin ilman vanhempia. Joidenkin vanhemmat huusivat parvekkeelta SYÖMÄÄN!! tiettyyn aikaan, useimpien ei. Tultiin ja mentiin miten huvitti.

Oli todella noloa ottaa vastaan käytettyjä vaatteita, olla köyhä. Jos sai kaveriperheeltä vaatekassin, se tuotiin pimeällä ja hiljaa, salaa. Ei saanut kertoa mistä vaatteet ovat, piti keksiä kauppa mistä ne on ostettu.

Kerrostalopihassa jokainen tunsi kaikki perheet. Oli tapana käydä ristiin rastiin toistensa luona kahvilla. Vanhemmat pälpättivät, lapset leikkivät omiaan.

Pienimmässäkin lähiössä oli oma Postipankki, jonne sai viedä Kultapossun. Täti laski kolikot huolellisesti ja humioi lapsiasiakkaan kunniakkaasti. Rahat kirjattiin käsin pankkikirjaan.

Aika halveksivasti kutsuttiin "avainkaulalapsiksi" niitä, joiden äidit kävivät töissä ja lapset tulivat yksin kotiin koulusta.

AU-lapsiksi (avioliiton ulkopuolinen) nimitettiin heitä, joilla oli yh-äiti. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli SUURI häpeä ja äitiä pidettiin kevytkenkäisenä.

Kummallista sen sijaan ei ollut se, että naapurin isäntä saattoi hermostua päissään ja paiskata parvekkeelta alas Baden-Badenit ja telkkarin. Taas.Ne vain korjattiin pois ja taas oli uusi päivä.

Talonmies oli koko pihapiirin pelottavin pomo. Sillä oli oikeus karjua jokaiselle kakaralle ja pitää kuria.

pioneereissa.

Ja tuskin pizzaa söi Suomessa kukaan vielä noihin aikoihin, ei edes itse tehtyä

.

Meillä tehtiin 70-luvun loppupuolella pizzaa kotona. En siitä ensin pitänyt, mutta nyt kaipaan todella tuota makua... nam.

Nuo ovat jo aitoa kasaria. 70-luvulla Saab oli 99 tai 96.

tosin viimeisinä vuosina

Siirtolaisia Ruotsiin

Ruskeaa ja keltaista

Saunalenkki juustolla ja limua.

Saunakalja vanhemmille

Telttalomat

kakarat leikki pihalla aikalailla valvomatta, isommat kaitsi pienempiä.

Kirppareita ei ollut, paikallisten urheiluseurojen myyjäisistä saattoi löytää käytettyjä vaatteita, muuten kierrätettiin paljon.

appelsiinit ja sinihomejuustot oli suuren maailman herkkuja.

elannot sulki ovensa klo 17-18.

kanavia oli kaksi. Lastenohjelma noppa. Myöhemmin seurattiin levyraatia ja otettiin videolle musiikkipätkiä.

lauantaisin tuli länkkäri, jota lapset ei saanu katsoa.

nykyaikaan verrattuna. Itselläni oli Pk-seudulla vain kaupan vaatteita (s. 74) joitain mummon ompelemia lukuun ottamatta, mutta suurin osa joltain perittyjä. Elämää pidettiin tuolloin kuitenkin huolettomana ja vauraana, verrattuna omien vanhempieni lapsuuteen 40-luvulla. Itse muistan alle kouluikäisestä, että elämä oli hirveän turvallista ja tasaista, en kokenut kärsiväni mitään puutetta.