Oikeestikko joku ei kerro miehelleen ystäviensä asioita?

ei todelllakaan naureskele äijäporukan kanssa mun ystävien asioita. Toisekseen kyllä, puhun lisätäkseni äänisaastetta. Se että voin miettiä ääneen joitakin vaikeita asioita miehen ollessa paikallla ja sanovan jonkin kommentinkin johonkin niin helpottaa oloani.

ja ei, en tee sitä siksi että pitäisi päteä (tyhmä ajatuskin!) Enkä myöskään suuresta rakkaudesta... sulla on menny asiat vähän sekaisin nyt.

joko sun miehesi pitää sua ärsyttävnä ääneenajattelijana, muttei vaan kehtaa suoraan sanoa tai sitten se oikeastikin kuuntelee sun juttujasi - ja sulle tiedoksi, miehet todellakin naureskelee naisille ja kertoo juoruja, kun naisia ei ole läsnä.

Mikset pohdi ystäväsi asioita ystäväsi kanssa, miksi niistä pitää avautua eteenpäin? Ahdistaako ystäväsi arki sua noin kovasti (itse sanot, että "Se että voin miettiä ääneen joitakin vaikeita asioita miehen ollessa paikallla ja sanovan jonkin kommentinkin johonkin niin helpottaa oloani")

pitää jalat ristissä ja ei kannata sitä piparia jaella niin leväperäisesti pikkujouluissa työkavereille. Tai ainakin pitää turpansa kiinni, eikä heti soitella kymmenelle kaverille, että annoinpa pikkujouluissa työpaikan vessassa meidän Jorelle pillua.

Kyllä sille naureskelee kaikki. Jopa ne työkaverit, jotka on olleet asiaa todistamassa. Varsinkin jos menet vielä kertomaan, että "vittu ku sain klamydian siltä työpaikan Jorelta ja herpeksen suuhun kun lutkutin sen munaakin siellä vessassa"

Eli kannattaa elää niin, ettei tarvi pelätä, ettei ihmiset naura teille. Jos se teidän elämänne niin salaista on.

Kuulumisista saatan kertoa, siis sellaisista asioista, jotka kaveri kertoo laajalti itsekin. Mutta en todellakaan ala kaverin puolesta laverella yksityisasioita, jotka on selvästi kerrottu mulle luottamuksella.

Jos ap ja muut kaltaisensa hölösuut haluavat päteä miehensä edessä kertomalla kiinnostavat juorut kavereistaan, mikään ei estä niitä miehiä juttelemasta samat asiat eteenpäin.

Ap:n logiikka mättää: jos miestä ei mukamas yhtään kiinnosta vaimon kertomat jutut, niin miksi vaimo niitä kertoo? Lisätäkseen äänisaastetta?

Kyllä mehevä juoru miehillekin maistuu. Kiva naureskella äijäporukassa naisten tyhmyttä tai päivitellä petollisuutta, "vaimon kaverikin, se yksi Sari, kyllähän te sen tiedätte, sekin..."

Minulla on monenlaisia lojaliteetteja. Yksi niistä on lojaalisuus miestäni kohtaan, ja toki se on tärkein - en salaisi häneltä asioita, jotka ovat oikeasti hänen hyvinvoinnilleen tärkeitä. Mutta olen lojaali myös lapsilleni, äidilleni ja ystävilleni. Yleensä ne lojaliteetit eivät ole keskenään ristiriidassakaan.

Joten vähänkö lapsellista mussuttaa, että miehelle on PAKKO kertoa ystävän yksityisasioita, koska se mukamas on "merkki suuresta rakkaudesta ja syvästä parisuhteesta".... Paskat, se on merkki typeryydestä, juoruilevasta mielestä ja piittaamattomuudesta ystäviä kohtaan.

Missäpä minä sanoin pettäneeni miestäni? Sellaistakin kumminkin tapahtuu, koska melkein puolet ihmisistä jossain elämän vaiheessa hairahtuu. Oli vaan yksi esimerkki jutuista, joita joku saattaa HYVÄKSI LUULEMALLEEN ystävälle luottamuksellisesti kertoa, ja olettaen, ettei tämä pidä sitä jonain naurettavana stoorina, jota voi naureskella miehen ja miehen kautta miehen kaverienkin kanssa.

Jos olisi niin erottaisit kyllä luottamukselliset asiat joita voi kertoa eteenpäin ja joita ei. Ystävät kertoo niitä toisilleen kaverit ei.

Jos olisi niin erottaisit kyllä luottamukselliset asiat joita voi kertoa eteenpäin ja joita ei. Ystävät kertoo niitä toisilleen kaverit ei.

Totta, ehkä tuo on se syy miksi joidenkin näyttää olevan ihmeellisen vaikea käsittää, millaisia asioita on ok kertoa ja millaisia ei.

Kyllä multa on joskus lipsahtanut jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi tarvinnut kertoa miehelle. Ja se harmittaa ja kaduttaa kyllä. Aina kuitenkin pyrin säilyttämään yksityisluontoiset asiat yksityisinä. Se on läheisten kunnioittamista, ettei juorua heidän asioitaan eteenpäin.

naisten väliset keskustelut.

ja sitten uudempia, kaverit sitten vielä erikseen.



Koko ajatus tästä ketjusta lähti siitä kun jossain toisessa ketjussa hämmästeltiin sitä miten puoliso ei saa lukea toiselle tulleita tekstiviestejä koska siellä saattaa olla jotian arkaluonteisia viestejä esim. ystävältä. Jäin pohtimaan mitä ihmettä arkaluonteista se voisi olla jonka ystävä kuitenkin ilmoittaa tekstiviestillä... en minä ainakaan mitään pillupaiseista tekstaa ystävälleni.



Noh, sitten mietin että eikö puoliso saa tietää mitään toisen ystävistä? Eikä heidän murheista voi puhua kotona? Mietin että minä kyllä teen näin (enkä edelleenkään niistä paiseista vaan ihan muista asioista)



On selvää että kun sanotaa että älä kerro tätä kenellekkään niin en kerro. Mutta jos ei sanota niin vaikka ymmärrän joistain asioista että niistä ei puhuta muille ystäville niin saatan niistä kuitenkin jutella miehelleni.



Jos ystävälläni on vaikea sairaus ja olen hänelle siinä tukena, on luonnollista että olen kertonut tästä myös miehelleni koska joudun pohtimaan ehkä ystäväni menetystä. En tällöin halua pohtia tätä asiaa ystäväni kanssa aina.



Jos asia koskee ystävän parisuhdetta tms. niin saatan siitäkin sanoa että on se kurjaa kun eroavat. Esimerkkejä on monia. Kuitenkin nämä asiat ovat sellaisia joita en levitä ympäri kyliä vaan ne jää tänne kotiin.



Mies ei kenenkään eroille naura kaveriporukassaan tai sairauksille. On paljon muitakin pieniä asioita joista juttelen miehelle, myös positiivisa asioita mitä on tapahtunut.



Niinkuin tässäkin ketjussa on tullut ilmi niin esim. lapsettomuus on sellainen asia jota joku ei halunnut kertoa edes anopilleen, toinen taas ei koskaan kerro MITÄÄN elämästään ystävilleen, vastaa että kaikki on hyvin.



Minä kerron itsestäni, juoruilen joskus (HUI!!) puolituttujen asioita kun olen vaikka kuullut että sillä ja sillä on toinen nainen tms. Koskaan en kerro ystäni asioita toiselle ystävälle jos olen ymmärtänyt että jokin on meidän välistä. Kuitenkaan minulla ei ole sellaisia salaisuuksia mieheltäni etteikö voisi katsoa kuka lähetti tekstiviestin tms. Miehelle voin kertoa kaiken jos haluan, luotan kuin vuoreen.



Ihmiset juoruaa, ihan varmasti. Mahtavaa että tänne on osunut KAIKKI ne ihmiset jotka ei muka näin tee.

Ihmiset juoruaa, ihan varmasti. Mahtavaa että tänne on osunut KAIKKI ne ihmiset jotka ei muka näin tee.

juoruamista on minusta se että juttelen vaikka Pirkon kanssa ja sanon että oli muuten Helka aivan hirveässä kännissä eilen ja nolotti sen puolesta tms. Siinä ei ole sinänsä mitään luottamuksellista vaan hän on ihan itse munannut itsensä :)

Mutta jos Helka kertoo minulle että hän ei tajunnut että masennuslääkkeensä ja viina ei sovi yhteen ja siksi sekoili, niin tuota en kerro eteenpäin. Siinä on se hiuksenhieno ero että mitä voi kertoa ja minkä haluaa pitää ihan ystävien välisenä. Ihan varmasti sinä ap ymmärrät tämän.

Nuo oli vaan esimerkkejä, ei tarvitse kenenkään takertua.

Ystävieni ongelmat eivät kuulu miehelleni, koska eivät ole ystäviä keskenään. Enempi ihmettelen, miksi kaikki (muidenkin) asiat pitää puolison kanssa jakaa.



Niin ja ollaan oltu yhdessä 17 vuotta.

Mun mielestä kuulostaa oudolta, kun joku sanoi jotain sinne päin, että ei jaksaisi olla suhteessa jossa pitäisi "varoa sanomisiaan" tms. Siis eikö se nyt tule ihan luonnostaan ihmisillä, se käsitys mitkä asiat on sellaisia joita ei levitellä eteenpäin? Tarviiko joillekin oikeasti erikseen jotenkin tähdentää että no tällaisia voi kertoa ja tällaisia ei. Mulla se ainakin tulee ihan itsestään, se tarvittava "pidättäytyminen" sen suhteen mitä puhun eteenpäin. Samaten miehestänikin puhun ihan kunnioittavasti kavereilleni, en juoruile suu vaahdossa mitä mieleen tulee.

Veit sanat suustani.

piste

Itse jätän kertomatta vain siinä tapauksessa, että ystävä erikseen mainitsee, ettei halua asiasta puhuttavan. Muuten puhutaan ihan vapaasti kaikesta, vaikka myös niistä sukupuolitaudeista ja parisuhteen tilasta jne. jne..



Ja ystäväni kaikki tämän myöskin tietää ja se on ok.

oli"ystävä"joka kertoi kaikki asiani miehelleen ja muille kavereilleen ,joita minä en juurikaan tuntenut.Ei todellakaan ollut kivaa huomata,että asioitani levitellään. Se siitä ystävästä,en pidä tuollaisista joiden on PAKKO saada kertoa kaikki asiat eteenpäin.Kertoi myös mulle tietysti nämä omien kavereidensa asiat ja omat henk.koht parisuhde asiat,en olisi halunnut kuulla kaikkea,eikä hänen miehensäkään olisi varmaan ilahtunut.

miehelle, että Liisan mies sanoi sille tiistaina, että mä olen väsynyt meidän suhteeseen ja Liisa koki sen kauhean raskaana, varsinkin kun se oli sitten sen vuoro nukuttaa lapset ja ne kiukutteli ihan hirveesti ja sitten kun se oli saanut nukutettua lapset, sen mies olikin jo nukahtanut sohvalle ja ne ei voinu enää jutella siitä, että miksi se mies oli niin sanonut, eikä Liisa saanut nukuttua koko yönä ja sitten kun seuraavana päivänä se yritti, se mies sanoi, että se ei ollut kauhean tosissan.

Meillä on sopimus, se puhuu tietyistä: auto, mopo, urheilu, pyöräily, työ, raksahommista kavereilleen, koska mulle on ihan sama onko autossa iso kone vai pieni kone ja kiva pakoputki vai tylsä pakoputki ja mä juoruilen ihmissuhdejuoruni naisten kanssa.

mä usein kerron miehelle jostain kiinnostavasta asiasta minkä kaveri on avoimesti omasta elämästään kertonut. Mutta en tietenkään kerro jos kaveri on yhtään vihjannut että asia on hänelle intiimi tai salainen enkä muutenkaan jos asia on yhtään sellainen, että sitä voi pitää yksityisenä.

Kerron miehelleni ihan kaikki tärkeät asiat, jotka koskee mun ystäviä. Sellaisetkin, joista ystävät on vannottaneet että ethän kerro kenellekään. Mies on mun jatke, joten mun mielestä en riko lupausta, jos kerron miehelleni.

Siis ei oo todellista!! "mun jatke" voi jumalauta!

nyt sitä aitoa peniskateutta?

Mies ei myöskään kerro mulle hyvän ystävänsä asioita. Ystävä on kertonut ne hänelle, ei meille.

Me jutellaan miehen kanssa hirveesti muuten kaikista maailman asioista, politiikasta, elämästä, musiikista, matkoista, viineistä, kirjallisuudesta jne. Mulla ei ole mitään tarvetta jutella hänen kanssaan ystävieni asioista, eikä varsinkaan niistä, joista tiedän että ystävät haluaa pitää ne salassa.



En jaksa ymmärtää sellaisia ihmisiä, joiden on pakko oksentaa kaikki päivän aikana kuulemansa jutut heti illalla puolisolleen. Sellaisilla ihmisillä on henkinen ripuli, pahinta sorttia.

Oletan myös, etteivät ystäväni puhu minun asioista myöskään aviomiehilleen. Tai sitten ystäväni mies osaa diplomaattisesti "teeskennellä", ettei ole kuullut mitään meidän asioista :-)

esim. ystävien pettämisetkin. Ja ystävät tietää tämän. En nyt vuodata naisten menkkakipujuttuja miehelle, mutta juoruan kaiken miestäkin kiinnostavan hänelle. Mitäs sitten? Ei mies niitä levitä.

Totta kai kerron miehelle Lauran sukupuolitaudista, Jennan uskottomuudesta ja siitä, ettei Annan miehellä enää nouse. Jaan myös Teron masennukset, Ailin entiset huumeidenkäytöt jne.