Lue keskustelun säännöt.
Mä pelkään että meille tulee poika
16.11.2005 |
Mä en osaa olla äiti pojalle!
Mulla on maailman ihanin tyttö, ja mä en ole koskaan pitänyt pojista.
Suurin osa tuntemistani pikkupojista huutaa, riehuu, on älyttömän villejä jne. Mä en ymmärrä poikien leikkejä enkä sitä tottelemattomuutta ja villeyttä. Mä en ymmärrä niiden leluja enkä ajatuksia. Mä en halua saada mitään riiviötä!
Musta pienet tytöt on paljon söpömpiä ja kivempia kuin pojat, ja keskittyy paremmin kirjoihin ja leikkeihin, eikä kaikki ole pelkkää tuhoamista ja villitsemistä. Tytöt on ulkonäöllisesti ja luonteeltaankin paljon kivempia kuin pojat. Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Tiedän että tytötkin voi olla villejä, ei tuo omakaan tapaus mistään rauhallisimmasta ja kilteimmästä päästä ole... Mutta silti!
Mä pelkään, että en osaa olla äiti pojalle, ja että jos poika tulee, rakastaisin koko ajan esikoista enemmän, koska hän on tyttö.
Toivon tyttöä niin kovasti, että halkean...
Kommentit (92)
Olet kelvoton vanhemmaksi kenellekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia on useampi, niin usein käy niin, että joku lapsista tuntuu erityisen rakkaalta. Lapsi voi esim. muistuttaa itseä. On luonnollista, että lapsia rakastaa eri tavalla. Mitä isommaksi lapset käyvät, sitä suuremmiksi erot käyvät. Aikuisilla lapsilla voi olla ärsyttäviä luonteenpiirteitä.
Minulla on 2aikuista tyttöä ja poikaa. Pojat ovat kohteliaampia ja rauhallisennpia, kiittivät ja tottelevat. Tytöt ärsyttää, nyppii ja hätää koko ajan
Ite odotan toista poikaa. Ja oon tosi onnellinen tästä<3 itelle tää on kolmas raskaus.t. Yhen tytön, 2 pojan äiti <3
Vierailija kirjoitti:
Olet kelvoton vanhemmaksi kenellekään
Nuoruuden kaverini sanoi odottaessaan, että häntä pelottaa, jos se onkin tyttö, eikä hän sitten tykkäisikään siitä. Ajattelin silloin samoin kuin sinä. Onneksi hän sai pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja joo, kyllä, olen raskaana, jos ei se ekasta viestistä tullut selville. Mutta eikö mulla ole oikeus haluta LAPSIA, vaikka mieluummin tyttöä toivonkin kuin poikaa?
Mulle tämä on ihan oikea ongelma, koska eihän sen pitäisi olla niin, että sukupuolella on väliä!
Mä olen miettinyt, että rakastaako sitä poikaakin, jos sen saa, ihan vain sen takia että se on oma, sen on itse synnyttänyt? Varmasti rakastaisin, jos esikoinen olisi poika. Ja luulen että rakastan tätä toistakin, vaikka olisi poika. Tietenkin rakastan. Mutta pelkään, että rakastanko häntä vähemmän sen vuoksi, että hän poika, ja meidän esikoista, tyttöä, enemmän, vain sen vuoksi että hän on tyttö?
Sitä siis pelkään, jääkö meidän lapset eriarvoiseen asemaan?? Tunnenko mä enemmän tyttöäni kohtaan kuin poikaani? (Vaikka siis poikaaniKIN rakastaisin.)
Täytyy olla muitakin, joita tällaiset asiat mietityttää...
ap
Jäin miettimään, et onko tää provo.. Mutta sitten muistin itse pohtineeni vähän samankaltaisia asioita. Ei siksi, että pojissa olisi mitään vikaa, vaan siksi, että itse olen tosi herkkä kaikelle älämölölle ja riehumiselle.
Poikalapsi saattaisi tarkoittaa enemmän älämölöä ja harmaita hiuksia. Mutta ei suinkaan välttämättä, eivät kaikki pojat ole rasavillejä ja tytöt rauhallisia. Paljon on myös siitä kiinni, millaista käytösrä tytöltä tai pojalta sallitaan. Usein asetamme huomaamattamme erilaisia oletuksia pojille, kuin tytöille. Minun lapsi on tyttö, mutta jos hän olisi poika niin varmaan olisin osannut häntä rakastaa ihan yhtälailla. Persoonasta se enemmän on kiinni. Isänsä on rauhallista sorttia, ollut ihan pienestä saakka. Minä taas riiviö.
N30
Vierailija kirjoitti:
Olet kelvoton vanhemmaksi kenellekään
Sitä tikulla silmään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten siitä tulee teininä semmonen runkkari.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia on useampi, niin usein käy niin, että joku lapsista tuntuu erityisen rakkaalta. Lapsi voi esim. muistuttaa itseä. On luonnollista, että lapsia rakastaa eri tavalla. Mitä isommaksi lapset käyvät, sitä suuremmiksi erot käyvät. Aikuisilla lapsilla voi olla ärsyttäviä luonteenpiirteitä.
Tämä ei todellakaan ole ok, vaikka sinun mielestä näin on. Tämä on juuri se millä vanhemmat aiheuttaa syviä traumoja lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuolella ei ole mitään väliä liittyen lasten luonteisiin. Meillä on 2 riehujapoikaa, 1 riehuja tyttö, 1 herkkä ja rauhallinen poika.
-neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Ja joo, kyllä, olen raskaana, jos ei se ekasta viestistä tullut selville. Mutta eikö mulla ole oikeus haluta LAPSIA, vaikka mieluummin tyttöä toivonkin kuin poikaa?
Mulle tämä on ihan oikea ongelma, koska eihän sen pitäisi olla niin, että sukupuolella on väliä!
Mä olen miettinyt, että rakastaako sitä poikaakin, jos sen saa, ihan vain sen takia että se on oma, sen on itse synnyttänyt? Varmasti rakastaisin, jos esikoinen olisi poika. Ja luulen että rakastan tätä toistakin, vaikka olisi poika. Tietenkin rakastan. Mutta pelkään, että rakastanko häntä vähemmän sen vuoksi, että hän poika, ja meidän esikoista, tyttöä, enemmän, vain sen vuoksi että hän on tyttö?
Sitä siis pelkään, jääkö meidän lapset eriarvoiseen asemaan?? Tunnenko mä enemmän tyttöäni kohtaan kuin poikaani? (Vaikka siis poikaaniKIN rakastaisin.)
Täytyy olla muitakin, joita tällaiset asiat mietityttää...
ap
Kyllä, rakastat myös sitä poikaa.
Usko pois, ihastut vielä poikien juttuihin
Itsellä toisinpäin. Inhoan tyttöjä. Kiukuttelevia huutajia. Meikit ja mekot ja prinsessa jutut
En voi sietää niitä. Pojilla on helpompaa ja ne on helpompia.
Minulle ei ole väliä kumpi tulee. Nimet on kummallekin sukupuolelle valmiina odottamassa :)