Lue keskustelun säännöt.
Mä pelkään että meille tulee poika
16.11.2005 |
Mä en osaa olla äiti pojalle!
Mulla on maailman ihanin tyttö, ja mä en ole koskaan pitänyt pojista.
Suurin osa tuntemistani pikkupojista huutaa, riehuu, on älyttömän villejä jne. Mä en ymmärrä poikien leikkejä enkä sitä tottelemattomuutta ja villeyttä. Mä en ymmärrä niiden leluja enkä ajatuksia. Mä en halua saada mitään riiviötä!
Musta pienet tytöt on paljon söpömpiä ja kivempia kuin pojat, ja keskittyy paremmin kirjoihin ja leikkeihin, eikä kaikki ole pelkkää tuhoamista ja villitsemistä. Tytöt on ulkonäöllisesti ja luonteeltaankin paljon kivempia kuin pojat. Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Tiedän että tytötkin voi olla villejä, ei tuo omakaan tapaus mistään rauhallisimmasta ja kilteimmästä päästä ole... Mutta silti!
Mä pelkään, että en osaa olla äiti pojalle, ja että jos poika tulee, rakastaisin koko ajan esikoista enemmän, koska hän on tyttö.
Toivon tyttöä niin kovasti, että halkean...
Kommentit (92)
tajuatko, että mahdollisuus " väärään" sukupuoleen on 50/50?
t:tytön ja pojan äiti, molemmat yhtä rakkaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten pieni poikasi kärsii koko elämä siitä, ettei saanut äidin ehdotonta rakkautta!Mene itteesi!Tai johonkin hoitoon!
Voi poika reppanaa...anna se adoptoitavax!
Ja joo, kyllä, olen raskaana, jos ei se ekasta viestistä tullut selville. Mutta eikö mulla ole oikeus haluta LAPSIA, vaikka mieluummin tyttöä toivonkin kuin poikaa?
Mulle tämä on ihan oikea ongelma, koska eihän sen pitäisi olla niin, että sukupuolella on väliä!
Mä olen miettinyt, että rakastaako sitä poikaakin, jos sen saa, ihan vain sen takia että se on oma, sen on itse synnyttänyt? Varmasti rakastaisin, jos esikoinen olisi poika. Ja luulen että rakastan tätä toistakin, vaikka olisi poika. Tietenkin rakastan. Mutta pelkään, että rakastanko häntä vähemmän sen vuoksi, että hän poika, ja meidän esikoista, tyttöä, enemmän, vain sen vuoksi että hän on tyttö?
Sitä siis pelkään, jääkö meidän lapset eriarvoiseen asemaan?? Tunnenko mä enemmän tyttöäni kohtaan kuin poikaani? (Vaikka siis poikaaniKIN rakastaisin.)
Täytyy olla muitakin, joita tällaiset asiat mietityttää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiltti poika.Meidän poika on vilkas,mutta aina ollut toisille hyvä ja kiltti.Liiankin kiltti.
Toisaalta haluaisin sanoa sinulle nyt vähän pahasti koska puhut pojista noin ja muutenkin,mutta en viitsi nyt alkaa moralisoimaan koska luulen että joko kirjoiti tämän aloituksesi ihan riidan haluisena tai sitten olet vain (toivottavasti) niin tietämätön että kirjoitat mitä sattuu.
Ethän voi tietää millaista on olla pojan äiti.
OIkeesti,mun sekä tytöt että poika on yhtä ihania ja samoin kaikki mun kummipoikani sekä monet tuntemani pojat.
Toivottavasti osaat muuttaa asenteesi ennen lapsesi syntymää!!!Yritä ees!!!
rohkeaa myöntää asia! Mäkin salaa toivoin toista tyttöä, mutta poika syntyi. Mulla kesti muutama kuukausi totutella poikaan ja nyt mulla on maailman rakkaimmat lapset tyttö ja poika. Enkä ikinä poikaa tyttöön vaihtaisi =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sua lohduttais, Miksi ihmistä täytyy noin koetella? AJATTELE, SE POJANPERRKELE ON SUN SISÄLLÄS JA TEKEE SIELLÄ JO KAIKENLAISTA JÄYNÄÄ!! HYI SAATANA. OLEN TODELLA SURULLINEN PUOLESTASI! jussi
On tosi hienoa, et oot rehellinen. Ei oo väärin toivoa jompaa kumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kummalakaan kerralla halunnut tyttöä. Näin kamalia painajaisia nirppanokka tytöstä, joka itkee kaikista pienistä vastoinkäymisistä.
Olen kahden pienen tytön äiti, enkä voisi olla ylpeämpi lapsistani. He ovat täydellisiä. Mitä sitten, jos seuraava onkin poika? APUA!
En vain koskaan ole ymmärtänyt pieniä poikia, enkä varsinaisesti pitänyt heistä. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä miten heidän kanssaan leikitään jne.
En vain yksinkertaisesti osaa ajatella itseäni pojan äitinä!
Rakastan tätä lastani jo nyt, kun se potkii illat mahaani ja hikkailee :) Tiedän, että varmasti tulen sitä tietyllä tavalla rakastamaan, onhan se minun omani, minun ja mieheni aikaan saama, minun synnyttämäni.
Mutta pelkään, että rakastan tytärtäni enemmän, ja hän on paremmassa asemassa kuin poika. Tietenkin yrittäisin tehdä kaikkeni, jottei niin kävisi (lapset eriarvoisessa asemassa), mutta mielessäni he varmasti olisivat eriarvoisia, vaikka eivät teoissani.
En usko että olen ainoa, joka näin ajattelee. Tätä ei vain koskaan saisi ääneen sanoa, että toivoo jompaa kumpaa sukupuolta. Tai että ei tiedä miten tyttöjen/ poikien kanssa ollaan ja leikitään. Tai arvostetaan jompaa kumpaa sukupuolta enemmän. Niin ei tietenkään saisi olla, mutta monesti on.
Uskon että olen ollut tyttärelleni erittäin hyvä äiti, jopa av-mammojen kriteerien mukaan ;) Ja varmasti olisin pojallekin. En vain usko, että voisin rakastaa poikaa YHTÄ PALJON kuin tyttöä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on poika, ja oikea lukutoukka onkin. Rauhallinen ja arka. Vasta nyt 3-v. on alkanut tulla raisuakin menoa. Tuntemani tytöt on rohkeampia ja vauhdikkaampia. Ei se sukupuoli määrää lapsen käyttäytymistä, vaan peritty luonne ja opitut tavat.
Vaikka saisit toisen tytön, niin todennäköisesti jompi kumpi lapsista on sinulle salaa mielessäsi rakkaampi. Näin se vaan, tätäkään ei saisi sanoa ääneen. Moni huomaa omasta äidistäänkin, että joku sisaruksista on rakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse olisi esikoisesta, varmasti sopeutuisin helpommin poikaan, ja rakastaisin häntä todella paljon. Mutta nyt on kyse siitä, että meillä on jo esikoinen, tyttö. Ja pelkään, että rakastan tyttöä aina enemmän kuin poikaa...
ap
vaikka ymmärränkin, että suruja ja huolia ei tule verrata, MUTTA lue
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5636997&p=1&tmode=1&smode…
ja mieti sen jälkeen uudestaan, mikä olikaan huolenaiheesi
Ei tuosta ole sen enempää hyötyä kuin siitäkään, että minulle sanotaan: " Ole onnellinen että olet edes tullut raskaaksi ja saat lapsia, kaikki ei saa ollenkaan" .
Tietenkin huolenaiheita ja suruja voi laittaa tiettyyn järjestykseen, mikä on kamalinta tms. Mutta kyllä pienistäkin, mitättömistäkin asioista SAA JA PITÄÄ voida olla huolissaan, miettiä, ajatella, pohtia.
Ei omia tunteitaan ja ajatuksiaan saa lakaista maton alle sen vuoksi, että jollain muulla jossain muualla voi olla vielä isompia murheita ja huolia... Hei haloo...
ap
Voi helevetti soikoon!
Joo joo, ja saahan sitä toivoa tyttöä tai poikaa, mutta pidetäänkös pää kylmänä ja realiteetit kohdallaan kuitenkin. Jos saat TERVEEN lapsen, olet älyttömän onnellisessa asemassa. Jos saat ELÄVÄN lapsen, olet edelleen älyttömän onnellisessa asemassa.
Tai käväise vaikka lapsettomuus-palstalla. Jos ylipäätään saat LAPSEN, olet älyttömän onnellisessa asemassa!
Olen se joka sanoi että riidanhaluisena kirjoitat...
Älä pelkää että rakastat enemmän tyttöäsi!Tai ettet osaa olla äiti pojallesi(jos se nyt on poika).
Kerron oman esimerkkini.
Esikoiseni on siis poika ja luulin että kakkonenkin on poika.Näin aina itseni esikon jälkeen poikien äidiksi ja pelkäsin laillasi etten osaa olla tytön äiti.
Kun sitten kakkonen syntyi niin yllätyin kun sieltä tulikin tyttö ja ekat ajatukseni oli ettei voi olla totta!Toka ajatus oli että olen nyt myös tytän äiti!
vuorokauden kuluessa olin niin varma että osaan olla äiti myös tytölleni ja seuraavalla viikolla ihmettelin miksihän olin ees pelänny etten osaisi olla tytön äiti!
Niin se vaan luonto hoitaa kummasti että äitinä olo sujuu molemmille sukupuolille ja että molempia rakastaa samalla tavalla.
Mut oikeesti kokeile muuttaa asennettasi!
Kyllä se tosin sitten viimeistään muuttuu kun saat nyytin syliisi,oli se sitten vaaleanpunainen,-tai sininen!!
Esikoiseni on tyttö ja kuopusta odottaessani olin aivan varma että tämä toinenkin on tyttö. Ja salaa halusinkin hänen olevan tyttö... kurjassa mielessäni olin päätellyt, että pojilla on esim. enemmän sairauksia ja he ovat tapaturma-alttiimpia ja heidän elämänsä muutenkin on enemmän hankaluuksia täynnä kuin tytöillä, jotka ovat rauhallisempia ja perusterveempiä ja kaikin puolin helpompia (jaa että kuka sanoi elämän olevan helppoa, joo)
No sitten sain pojan. Olin äimistynyt että minä sain pojan. Ja ihmettelen sitä välillä vieläkin. Ihan haltioissani. Olen niin ylpeä hänestä, hän on minun Lapseni, yhtä rakas kuin sisarensakin.
olisi ehkä kannattanut ajatella asiaa ennen kun tulit raskaaksi ja esim adoptoida joku suloinen tyttölapsi