Lue keskustelun säännöt.
Mä pelkään että meille tulee poika
16.11.2005 |
Mä en osaa olla äiti pojalle!
Mulla on maailman ihanin tyttö, ja mä en ole koskaan pitänyt pojista.
Suurin osa tuntemistani pikkupojista huutaa, riehuu, on älyttömän villejä jne. Mä en ymmärrä poikien leikkejä enkä sitä tottelemattomuutta ja villeyttä. Mä en ymmärrä niiden leluja enkä ajatuksia. Mä en halua saada mitään riiviötä!
Musta pienet tytöt on paljon söpömpiä ja kivempia kuin pojat, ja keskittyy paremmin kirjoihin ja leikkeihin, eikä kaikki ole pelkkää tuhoamista ja villitsemistä. Tytöt on ulkonäöllisesti ja luonteeltaankin paljon kivempia kuin pojat. Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Tiedän että tytötkin voi olla villejä, ei tuo omakaan tapaus mistään rauhallisimmasta ja kilteimmästä päästä ole... Mutta silti!
Mä pelkään, että en osaa olla äiti pojalle, ja että jos poika tulee, rakastaisin koko ajan esikoista enemmän, koska hän on tyttö.
Toivon tyttöä niin kovasti, että halkean...
Kommentit (92)
On täällä taas sakkia, kun pitävät ap:tä tyhmänä ja huonona ja kelvottomana äitinä sen takia, että hän toivoo tyttöä. Ihanko tosissanne olette? Siis ei saisi toivoa jompaakumpaa sukupuolta? Ja syynä esim. se, että jotkut eivät saa lapsia ollenkaan tai jotkut saavat sairaita lapsia?
Itselläni esikoinen on poika ja seuraavastakin toivoin poikaa. Tuli tyttö. Sen jälkeen toivoin tyttöjä ja onneksi seuraavat lapset olivatkin tyttöjä. Mutta tiedän, että ihan yhtä paljon olisin rakastanut poikia niin kuin rakastan esikoistanikin. Toista ja seuraavia lapsia odottaessani olen aina pelännyt, että mahdanko rakastaa syntyvää lasta yhtä paljon kuin jo olemassa olevia. Tämä on kai ihan yleistä riippumatta siitä, toivooko tiettyä sukupuolta olevaa lasta. Pelko on hävinnyt siinä vaiheessa, kun lapsen on ensimmäistä kertaa syliinsä saanut. Kyllä häntä rakastaa ja hänen kanssaan oppii leikkimään ja olemaan, on hän sitten tyttö tai poika. Ihan varmasti. Onhan se tosi, että pojat ovat monesti tyttöjä villimpiä, mutta kyllä vaan on olemassa ihania ja suloisia pikkupoikiakin. Kun lapsen oppii tuntemaan, niin se villi riehujakin voi olla mitä ihanin mussukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tytöt on kieroja, eivät tule keskenään toimeen, tappelevat ja kiukuttelevat. Sain kaksi poikaa ja yhden tytön. Tyttö onkin yllätyksekseni ollut ihan yhtä ihana kuin pojat. Joten uskon ap, että kun se poika tulee (mahdollisuus on jotain 53/47), niin ajatuksesi muuttuvat. Lapsi on kuitenkin oma, oli millainen vaan. Isä kuitenkin yleensä haluaa sen pojan, joten ajattele myös miehesi tunteita.
Uskon myös, että on plajon vanhempia jotka toivovat salaa jompaa kumpaa sukupuolta. Itse olen myös ajatellut haluavani ensimmäisenä tyttöä, ja tunnen syyllisyyttä sen takia. Lapsia minulla ei vielä ole. Kenellekään en ole kehdannut tästä kerto, enkä varmasti kerrokkaan. Ymmärrän siis ap:ta.
Minulla outoon asenteeseeni vaikuttaa varmasti perhetausta. Perheeni miehet ovat kaikki alkoholisteja ja ovat aiheuttaneet lapsuudessani ja edelleenkin aiheuttavat päänvaivaa. Lisäksi isäni suvussa ollaan pidetty aina enemmän pojista ja olen siitä kärsinyt jollain tavalla lapsuudessani.
Toivon, että saisin lapsen, pojan tai tytön ja oppisin muuttamaan asennettani! Samaa toivon myös sinulle.
En ole tavannut yhtä ainoata tyttölasta, josta tykkäisin. Onneksi toisesta lapsestakin tuli poika. Ja joo, en aio enää riskeerata ja tulla raskaaksi.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5629396&p=5&tmode=1&smode…
Ja rivien välistä huomaa, että myös äideille on hyväksyttävämpää toivoa poikaa ja mollata omaa sukupuoltamme. Mikä meitä naisia vaivaa?
Itse myönnän toivoneeni esikoisesta tyttöä. Miksi? En osaa sanoa. Ehkä poika olisi tuntunut jotenkin vieraalta. Jos olisin pojan saanut olisin tietenkin häntä rakastanut aivan yhtä lailla. Siitä olen varma.
Nyt olen ollut tekemisissä myös pikkupoikien kanssa. Yritämme toista lasta ja hän saisi mielellään olla poika vaikka olisi toinen tyttökin ihana. Tunsin esikoista odottaessani syyllisyyttä toiveestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molempia, luojan kiitos! Mutta " hankalin" tapaus on kyllä tyttö. Yksi tyttömme vetää herneen nenään asiasta kuin asiasta. Villitsee toisiakin olemaan tottelematta jne.jne. Pojat ovat ihanan tottelevaisia, meillä.
Tulet vielä yllättymään! :) Et arvaakaan miten ihana pieni poika voi olla, ole huoleti, ajatuksesi ovat normaaleja mutta ohimeneviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t vaikka sukupuoli ei tietenkään ole se pääasia. Jotenkin tunsin etten osaisi olla pojan äiti enkä ollut koskaan poikaa kaivannut. Vaan kuinkas kävikään, poika syntyi ja rakastuin häneen välittömästi. Hän on ihana, suloinen pieni poika joka ilahduttaa äitiä päivittäin olemuksellaan. Silmissä on pilkettä ja vilkkaampi hän on kuin tyttömme, silti niin ihana!
Niin se sitten on, sillä sukupuolella ei ihan oikeasti ole mitään väliä:)
sta äitiä kuin tytötkin. Sinä et valitettavasti kovin empaattiselta kuulosta:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä on molempia, luojan kiitos! Mutta " hankalin" tapaus on kyllä tyttö. Yksi tyttömme vetää herneen nenään asiasta kuin asiasta. Villitsee toisiakin olemaan tottelematta jne.jne. Pojat ovat ihanan tottelevaisia, meillä.
Ei tyttö geeneissään saa nenähernettä, tällaiset taipumukset tulevat kasvatuksen yhteydessä. Sama juttu se on poikienkin kanssa. Ovathan he hankalia ja tottelemattomia jos heitä ei kasvateta. Villistä ei tietenkään saa rauhallista kuin tainnuttamalla, mutta hyvinkäyttäytyvän hänestä saa.
Pienet pojat on ihania riiviöitä, kura ja räkä lentää kaaressa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä tyttö on vaan ollut " rasittava" jo vauvasta. Toisaalta on myös äärettömän vieraskorea. Ja koulussa kiltti ja huomaamaton. Sukulaiset eivät uskoisi samaksi, jos kotona näkisivät. Koliikki, pitkä uhma ja aikainen murrosikä, Hehhee! No, toinen tyttömme on ihan " tavallinen" , hyvin kasvatettu!! Tytöt ovat täysin eri luonteisia, enkä niistä saisi samanlaisia vaikka kuinka kasvattaisin.
Ei tyttö geeneissään saa nenähernettä, tällaiset taipumukset tulevat kasvatuksen yhteydessä. Sama juttu se on poikienkin kanssa. Ovathan he hankalia ja tottelemattomia jos heitä ei kasvateta. Villistä ei tietenkään saa rauhallista kuin tainnuttamalla, mutta hyvinkäyttäytyvän hänestä saa.
[/quote]
ja tyttö kyllä selkeesti on ollut hankalampi, poika tosin villimpi mut, ihan terveellä tavalla. Tyttö joka asiassa vastaan vänkäämässä. Sitten vielä kun se tuo kavereitaan kylään, niin voi ziizus mikä kimitys ja huuto. Ja vielä sekin et, tytöt on toisiaan kohtaan paljon ilkeämpiä kun pojat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on ilmeisesti myös pienelle tytölle susi.
61 vastaa. Joka kerta kun tänne kirjoittaa niin pahoittaa mielensä. Tuli tosi paha mieli ensin poikalasten puolesta, sitten kun kirjoittaa oman mielipiteensä omista lapsistaan niin johan sitä sudeksi muuttuu. Rakastan toki hankalaa tyttöänikin yhtä paljon kun poikaani. Molemmissa omat ihanat puolensa ja, totuuden nimissä kerroin huonoistakin.
ja ovat kyllä varmaan sata kertaa rauhallisempia, hyväkäytöksisempia ja kohteliaampia kuin monet tuntemani tytöt! Joten kasvatuksesta ja luonteesta se on kiinni.
Ajattelepa ap siten, että jos saat pojan, niin kasvatat hänestä sellaisen hurmurin, ettei kukaan hänet nähtyään voi olla tykkäämättä pojista ;-)
Kiitosta vaan. Ei enää lapsia lisää meille. Mutta, jos niin kävisi ihan takuulla hoitaisin pojan tai tytön.
Taas jollain heittä iso pyörä ja PAHASTI!
Mitäs sitten hankkiudut raskaaksi vai olikohan kenties vahingonlaukaus ja nyt sitten v*tuttaa armottomasti!
Mitä väliä sillä on kumpi tulee?
Jotenkin ehkä ymmärrän,jos on suurperhe missä kaikki esim 4 lasta poikia ja siitä viidenestä toivottaisiin sitä talon toista emäntää.
Ohhoh!!
Minä en ainakaan muistanut tehneeni mitään erikoisempaa tytön tahi pojan sukupuolielimille vaipanvaihdon yhteydessä ja takapuolen pesu oli mielestäni juuri samanlaista molemmilla.
Vierailija: